AHM kirjoittaa
Toistaiseksi Da Vinci koodia lukematta kysyn: Mikä on Sokalin ja Brownin yhteys? Onko Brown esittänyt jossain "huijanneensa" tietoisesti yleisöä? (kuten Sokal jokin aika kuuluisan artikkelinsa jälkeen paljasti tehneensä)
***
Totta kyllä - Sokal huijasi täysin tietoisesti, Brown sen sijaan on väittänyt - "tutkimustensa" myötä - ryhtyneensä viimein jopa itse uskomaan lukemaansa ja kirjoittamaansa.
Mutta Brownin "tutkimukset" ovat pseudotiedettä, sillä hän kietoo sanomansa yksipuolisiin ja epätieteellisiin dokumentteihin sekä tulkitsee useita historiallisia faktoja monesti täysin väärin tai omavaltaisesti.
Brownin lähteet eivät siis ole tieteellisesti kestäviä vaan teosofisia polemiikkeja sekä menneisyyteen suuntautuvia "scifi-romaaneja". Silti hän ei tietääkseni ole julkisesti tunnustanut tätä tosiasiaa.
Kuitenkin Brown voi kirjoittaa mitä haluaa juuri siksi, koska hänen lajityyppinsä on romaani - siis fiktio - ei tieteellinen artikkeli, jonka kriteerit on kyllä selvästi määritelty tiedemaailmassa.
Romaanille sen sijaan ei ole tyylillisiä eikä sisällöllisiä rajoja. Eettisiä toki lienee, mutta, miten ne soveltuvat Brownin tapaukseen?
Sokal toki kirjoitti artikkelinsa kuin romaanikirjailija, mutta teki sen siis tietoisessa huijaamistarkoituksessa.
Brown esittää sanomansa ikäänkuin totena, mutta voi samalla paeta valehtelusyytöksiä romaanimuodon ja kirjailijan vapauden taakse.
Totta kai Sokalin temppu oli aika törkeä (joskin samalla erittäin opettavainen ja sellaisenaan kiitettävä!), mutta eettisesti se ei minun mielestäni ole millään muotoa niin kyseenalainen kuin Brownin pyrkimys saattaa nimenomaan yksittäinen ja nykyhetkessä vaikuttava katolinen järjestö Opus Dei huonoon valoon faktaa ja fiktiota sekoittaviin näennäistotuuksiin vetoamalla.
Katolista kirkkoa opetuksineeen ja traditioineen voi toki arvostella paljon vapaammin, koska kyseinen instituutio on ikäänkuin historiallinen jatkumo, jota kritikoidessa ei lyödä nimenomaan yhtä yksittäistä ihmistä tai yhdistystä vaan koko historiaa.
Kun Sokal huijasi nimenomaan humanistista tiedemaailmaa/-yhteisöä, sen nykyparadigmoja sekä niin sanottua "asiantuntemusta", hänen intentionsa oli ikäänkuin "valistava." Postmoderni, kvasi-ideologinen ja huuhaa-nominalistinen retoriikka saakoon kyytiä!
Ja tässä tavoitteessaan Sokal onnistui.
Sitäpaitsi - paljastuttuaan Sokal tunnusti heti huijanneensa (17.11 Kuten Matti kommentissaan tarkentaa, Sokal paljasti itse itsensä heti artikkelin ilmestyttyä).
Brownin ei tarvitse tehdä sellaista koskaan, koska häntä ei voi saattaa vastuuseen mistään. Tietenkään Brownin ei Sokalin tapaan (koska Sokalin intentio oli toinen kuin Brownin) edes "tarvitse" huijata, koska romaanikirjailijana hänellä on vapaus yhdistellä - totuudenvastaisestikin - eri aatehistoriallisia faktoja.
(17.11) Olennaisin seikka tässä kuitenkin on, että Da Vinci koodia ryhdyttiin myymään muka uutena ja periaatteessa "totena" tulkintana. Suuri yleisö, joka ei tunne aiheen taustoja johdettiin myynninedistämistarkoituksessa tahallisesti harhaan. Miten paljon vähemmän huomiota kirja olisikaan saanut, jos Brown olisikin johdantohuomautuksessaan ilmoittanut tulkintojensa (ja jopa monien ns. faktojen) olevan pääosin täyttä fiktiota?
Tässä mielessä Brownia ja hänen kustantajaansa voi syyttää - jos ei sentään huijauksesta niin ainakin epäreilusta pelistä. Saman syytöksen - ja muodollisesti samoin perustein - voi esittää esimerkiksi luontaistuotteita myyville firmoille. Nekin myyvät "totena" jotain sellaista, minkä luvattu vaikutus on kaikkea muuta kuin todistettu...
*
Rinnastaessani Brownin "faktion" (sehän ei ole huijausta?) Sokalin huijaukseen en tarkoittanut nimenomaan sitä, että näiden kahden teot olisivat eettisesti samanlaisia ja yhtä tuomittavia vaan, että niitä vertaamalla saamme paremmin analysoitua Brownin strategian epäeettisyyttä.
Sanottakoon vielä kerran: mielestäni nimenomaan Opus Dein suhteen Brownia voi pitää ainakin demagogina, joka varsin röyhkeästi käyttää faktan ja fiktion välisen suhteen hämärtämistä - ikäänkuin faktoja ei olisi olemassakaan kuin lähes mielivaltaisina tulkintoina (jälleen Nietzsche!) - olemassaolevan, maailmankatsomuksellisen instituution halventamiseen.
Eeettisesti reilumpaa olisi ollut kirjoittaa oma mielipiteensä suoraan ja julkisesti omana kantanaan kuin verhota se romaanin kaapuun.
Mutta miten tällainen eettisyyden "kontrolli" voisi toimia käytännössä? Onko siinä mitään järkeä?
Tuskin - koska langettaesamme esim. Brownille tuntuvat sakot epäeettisestä aiheen käsittelystä joutuisimme tämän jälkeen - johdonmukaisuuden nimissä - sakottamaan ehkä jopa suurinta osaa julkaistavista romaaneista, mikä tietysti on vähintäinkin naurettavaa ja käytännössä mahdotonta.
On muistettava, että tällainen asenne merkitsee myös sananvapauden radikaalia kaventamista ja askelta kohti poliisivaltiota.
Kuka sellaista haluaa? Näitäkin ihmisiä nimittäin kyllä löytyy.
Itse en heihin kuulu, vaikka minussa piilevä moralisti sitä aina silloin tällöin vaatiikin.
Toistaiseksi olen tuon oman moralistini kanssa tullut nipin napin toimeen - kiitos periskeptisen, toisen minäni...
***
http://www.physics.nyu.edu/people/sokal.alan.html.
service.spiegel.de/ cache/international/0,1518....
5 comments:
Ei Da Vinci koodissa ole mitään huijausta. Se on tyylipuhdas trilleri, jossa kaikki asiat tulkitaan materialistisesta ja antikvarisesta lähtökohdasta. Spekulaatioita, joita kirjassa esitetään, voidaan asioista jotka ovat kauan sitten tapahtuneita, esittää, melkein jopa tieteenkin traditiossa. Tyypillistä tulkintaa ja hypoteesia, jonka voi sitten yrittää osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Romaani toimii tuossa tuomaroinnissa eräänlaisen avälineenä: siinä kysytään lukijalta, uskontko tähän?
Brownin romaanissa ei ole mitään, mihin en heti suostuisi uskomaan. Asiat joita siinä käsitellään ovat melko yhdentekeviä sen asian kannalta, jota siinä luullaan käsiteltävän. Kysymys on action-viihteestä.
Brownin kirja on kylläkin mitä täydellisin kirjallinen huijaus, sillä sen juoni ja jännitys lässähtää keksken puolessa välissä ja loppu on nopeasti kokoon kyhättyä tekstipuuroa, jota en usko monenkaan ihmisen läpilukeneen.
On jotenkin älytöntä, että ihmiset kehuvat ja ostavat kirjaa, joka toimii vain puoleen väliin asti, edes viihteenä. Sen verranko ne lentomatkat kestää. Elokuvana puolessavälissä lässähtävää yritelmää juuri kukaan ei ottaisi vakavasti, kai?
Olen kyllä Sven lukenut "kirja-arvostelusi" (oliko se tarkoitettu sellaiseksi?) DVc:stä.
Se meni aika lailla "yli oman hilseeni".
Kirjassa on ansionsa, joskin myös ilmiselvät kömpelyytensä.
Eihän DVc tietenkään mikään huijaus ole siinä mielessä kuin Sokalin temppu.
Myös sen vuoksi muutin Brownin kohdalla käyttämäni huijaus-termin "faktioksi" - jo hieman ennenkuin luin kommenttisi.
Mutta kirjan etiikasta voidaan kyllä keskustella.
Brown ei ehkä halua myöntää (money talks), että nominalistis/retorisessa mediamaailmassa, joka hyväksyy "faktiot" todeksi, totuuden ja valheen rajaa ei enää ole.
Ja koska ei ole enää mitään aatteita tai perustavia vakaumuksia (paitsi äärimuodoissaan), traagisuuden taju heikkenee olennaisesti.
Ei ole enää skandaaleja eikä huijauksia.
On vain sensaatioita tai ei mitään.
Brown on eräs esimerkki ilmiöstä sensaatio.
Hän ei ole huijari vaan "eksynyt" aatehistorian harrastelija, jolla on kuitenkin on kyky ja mahdollisuus tehdä "eksymisestään" dekkareita.
Eettisyydellä on tässä projektissa kuitenkin kovin vähän tekemistä.
Sokal ei paljastunut, vaan paljasti itse itsensä samana päivänä kuin artikkeli ilmestyi.
Matti.
Niinpä taisi käydä. Kiitos tarkennuksesta.
Jups. Fantasian mystifioiminen tuo rahaa. Jos olisivatten vedet muutoin virranneet, olisi Edgar Rice Burroughshin Tarzan- tai Mars-kirjat tänäpänä kirjailijoiden ja elokuvantekijöiden salaliittoteorioiden huomion kohteena. Ekkä kuitenkin tuhannen vuoden päästä massa-ihminen kumartaa Tarzania, uskoo apinain kuninkaan ylivertaisuuteen ja puhuu eläinten kielillä aamutuimaisissa herätyskokouksissaan. Tällä hetkellä kumarretaan vielä rahan kaikkivoipaisuutta ja haetaan lohtua ja sisältöä elämään kaikesta muusta paitsi terveestä järjestä. Ehkä Terveen Järjen Jumalakin saa joskus mahdollisuutensa. Mutta Terve Järkihän on ainoa asia, minkä takia torakat ja rotat jäävät jälkeemme asuttamaan maapalloa...
Post a Comment