Matematiikkaa ja politiikkaa

TIMO HARAKKA: Köyhien miljoonat
http://www.soneraplaza.fi/

VIIME viikko oli taas kansallinen kateusviikko, kun Suomen rikkaimpien tulot ja verot julkaistiin. Tai siis mikä kateus? Kateutta ei näkynyt missään – paitsi talouslehdissä, joissa painokkaasti varoitettiin kansaa olemaan kadehtimatta huipputuloisia; osaamisensa optiomiljoonilla todistaneita johtajia ja työpaikkoja tarmokkaasti takoneita suuromistajia.

Edes kommareiden julkaisuista en löytänyt kateuden hiventä. Galluppien kadunväki ylsi ilkeimmilläänkin vain päivittelemään supersummia, joille harva osaa keksiä käyttöä sen jälkeen kun Torressa on käyty ja Vectra vaihdettu uudempaan.

Suomessa on opittu, amerikkalaisittain, arvostamaan omaisuutta ja ihailemaan suuria tuloja. Se on kalvinismia - uskovaisuuden sitä lajia, joka ei puhu mitään rikkaista, kameleista ja neulansilmästä, vaan tulkitsee maallisen menestyksen suoraan Jumalalta saaduksi. Ennen puhuttiin ”ökyrikkaista” – nyt nätimmin ”hyvistä veronmaksajista”.

KADONNEEN kateuden on korvannut ajoittain huvittavakin rikkaiden palvonta.
Lauantain Helsingin Sanomat hehkutti kahden sivun verran, miten ”Helsinki hyötyy huippupalkoista”. 500 suurimman ansaitsijan verot nousivat ”yli viidenneksen”: 33 miljoonasta 41 miljoonaan. Tavalliselle lukijalle ne ovat toki tajuttoman suuria lukuja. Voisi luulla, että Fortumin optiot suorastaan pelastavat pääkaupungin päiväkodit ja lakkautettavat koulut.

Lehti unohtaa mainita, että Helsingin kaupunki kerää asukkailtaan kunnallisveroa joka vuosi 1,6 miljardia euroa. Isot otsikot tehtiin siis siitä, että isotuloisimpien osuus koko potista nousi 2 prosentista 2,5 prosenttiin.
97,5 prosenttia veroista maksamme me huonommat veronmaksajat.

KIIVAASTA kateudesta ei puhu sekään, että maan hallitus täysin mukisematta poistaa rikkaiden maksaman varallisuusveron. Työväenjohtaja Eero Heinäluoman esityksestä. Esimerkiksi Ilta-Sanomat käyttää sanaa ”kateusvero”, joten mediankaan mielipiteestä ei ole epäselvyyttä.

Tuntuu, että mediassa on käytössä kaksi eri valuuttaa. Nuo äskeiset miljoonat olivat isoja rahoja julkiselle taloudelle, mutta paljon isompi varallisuusveron kertymä on yllättäen valtiolle ihan tarpeeton. Ja siinä, missä Erkon ja Salonojan maksamat verot mainitaan eurolleen, niin varallisuusveron tuotto ilmoitetaan julkisuudessa melko lailla alakanttiin. Koko ajan puhutaan 70 miljoonasta, mutta todellinen tuotto viime vuonna oli…

Ajatteles, jos sinulle luvattaisiin auto kymppitonnilla, mutta lopulta laskussa lukisikin 19 000. Pitäisitkö myyjää huijarina? Varallisuusveron tuotto viime vuonna oli 130 miljoonaa euroa eli lähes 90 prosenttia enemmän kuin eduskunnalle esitetty luku.

Ketä hyödyttää liioitella isopalkkaisten maksamien tuloverojen merkitystä ja toisaalta vähätellä rikkailta perittyjen omaisuusverojen tuottoa?

EHKEI 130 miljoonaa ole sitten valtiolle tarpeen. Se on kuitenkin neljä kertaa suurempi kuin hallituksen toitottama ”köyhyyspaketti”.

Köyhien miljoonat ovat tietysti vähäarvoisempia kuin rikkaiden miljoonat.
Mitäpä köyhät niistä ymmärtäisivät, tuskin ovat sellaisia nähneetkään. Vertailu ei ole populistinen.

Amerikkalaisen kalvinismin mallista on näet Suomeen omaksuttu vain toinen puoli, rikkauden hyväksyntä. Yhdysvalloissa siihen liittyy erottamattomasti myös vastuu. Rikkailla on eettinen velvollisuus jakaa omaisuudestaan valtaosa hyväntekeväisyyteen – kuten Rockefeller ennen, siten Gates nyt.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei nojaa armeliaisuuteen. Antajaa nolottaisi ja saajaa hävettäisi. Erkko on ihan liian tyylikäs halutakseen nimensä sairaalan oven yläpuolelle. Olemme korvanneet sen korkealla verotuksella. Antaja on anonyymi eikä saaja ole kiitollisuudenvelassa. Kateudesta ei ole ollenkaan kysymys, vain ihmisarvosta.
Hyvä tarkoitus on sama, mutta järjestelmä vähän toinen. Amerikkalaisten rikkaiden hyväntekeväisyys on Suomessa nimeltään varallisuusvero.

* harakka@txti.net