Da Vinci ja Disneyland

Da Vinci -koodi ja kätketty viisaus

Timo Eskola

Kustannus Oy Uusi Tie

Maailmankuulun romaanin väitteiden tarkastelua historian ja kristinuskon näkökulmasta.
Päätettiinkö Jeesuksen jumaluudesta vasta äänestyksellä kirkolliskokouksessa? Oliko Jeesuksella lapsi? Mikä on Graalin malja? Romaanin myötä gnostilainen salatiede elää jälleen ihmisten ajatuksissa.
Joku lukee romaania niin, että sen ajatuksista aletaan tehdä uutta historiaa.

Dosentti Timo Eskola, TT, FM, on perehtynyt Jeesuksesta kertovaan kaunokirjallisuuteen ja on kirjoittanut myös alkukirkon historiasta.
Hänen aikaisempiin teoksiinsa kuuluvat mm. Qumran, Juutalainen nimeltä Jeesus, Tyhjän haudan arvoitus, Paavali: kärsimyksen ja lohdutuksen apostoli sekä Evankeliumi Paavalin mukaan: Roomalaiskirje kaikelle kansalle.

Nettikirjakauppa.com - Kristillisen kirjallisuuden ja musiikin ...

***
Jokainen, joka on lukenut tai aikoo lukea Dan Brownin Da Vinci koodin, pitäisi suorastaan velvoittaa lukemaan myös tämä kirjanen (88 s.), jossa kiteytyy olennaisin kritiikki Brownin kirjan niin sanottua "fakta-aineistoa" kohtaan. Samoin siinä pohditaan romaanin ja historiallisen tutkimuksen välistä eroa ja suhdetta sekä romaanin etiikkaa.

Äsken lukemani Timo Eskolan kirjanen oli ainakin minulle (monien nettilinkkien ohella, kts. alla) viimeinen naula Brownin tutkimusten totuudellisuuden arkkuun. Silti DaVinci koodi on dekkarina edelleenkin - tietyistä tyylillis/kerronnallisista kömpelyyksistään huolimatta - sekä toimiva että kiinnostava romaani.

Kirjallisuudenhistoriaan se jää silti pikemminkin massiivisten myyntilukemien ja aiheuttamansa tosi laajan keskustelun kuin nimenomaan kirjallisten arvojensa ja ansioittensa takia.
Mutta hyvä niin. Kirjailija on siten osoittanut onnistuneensa ainakin aiheen sommittelun suhteen.

Pitää kuitenkin jatkuvasti muistaa, että tämä dekkari kuten monet kaltaisensa on perimmältään viihdettä (sitä on korostanut myöhemmässä keskustelussa itse Brownkin), vaikka juuri se, mikä siinä meihin vetoaa onkin tietyllä - hyvin äärimäisellä - tavalla "totta"; - eihän kirjaa muuten olisi myyty tähän mennessä jo noin 40 miljoonaa kappaletta!

Tuohon "totuuteen" eli postmodernissa aate- (=aatteettomassa/relativistisessa/ultranominalistisessa) maailmassa elävän ihmisen taipumukseen ja tarpeeseen luoda - tieteellisestä tutkimuksesta piittaamatta - oma tulkintansa jopa yksittäisistä faktoista Eskola kirjan lopussa ottaa myös kantaa - tosin varsin yleisellä tasolla.

Brownin koodin "metsästys" on fiktiivinen tekele, joskin hänen kirjan alussa esittämänsä huomautus kirjassa käytettyjen faktojen ja dokumenttien totuudellisuudesta antaa jo lähtökohdissaan - jos ei vääristyneen niin ainakin hyvin johdattelevan vihjeen siitä, miten lukijan pitäisi tätä kirjaa lukea.
Itse asiassa Brown jo tässä "sertifikaatissa" viekoittelee meidät uskomaan omaksumaansa ja edelleen kehittelemäänsä salaliittoteoriaan...

Kirjassa on kyllä paljon fakta-aineistoa, mutta suurin osa sen käsittelystä perustuu tyystin Brownin teosofisten (eli epätieteellisten ja myös usein täysin valheellisten) taustalähteitten ja hänen omien yksipuolisten yleistystensä luomaan - gnostilaisuuden suhteen jopa täysin ristiriitaiseen! - illuusioon siitä, että Jeesuksen historia pitäisi tulkita yksinomaan Maria Magdaleenasta käsin.

Timo Eskola osoittaa selkeästi, että Brownin "feminismi" on katteetonta retoriikkaa - jopa naiseuden ignorointia - johtuen ennenmuuta hänen gnostilaisesta aatemaailmasta tekemiensä, perustavaa laatua olevien väärintulkintojen takia sekä romaanin naissankarin toissijaisuudesta professori Langdoniin ja uskonnonhistorioitsijia Sir Teabingiin verrattuna.

Brownin kirja on postmodernia uusgnostilaisuutta ja sellaisenaan sekavaa että ristiriitaista.
DaVinci koodia voisikin nimittää aikamme ehkä täydellisimmäksi aatehistoriaa soveltavaksi "Disneyland-romaaniksi", jossa tärkeintä on ennenkaikkea todellisuuden vaikutelman luominen näennäisesti tosista ainesosista - ei niinkään tutkittu ja argumentatiivisesti pätevä totuudellisuus, joka perustuu tunnustetuihin metodeihin ja tutkimuskäytäntöihin.

Vaikka kyseessä on kaunokirjallinen tuotos, niin nykyisen tulkinnallis/paradigmaattisen pluralismin ja median ruokkiman pseudointellektualismin aikana on selvää, että tradition ja auktoriteetin aliarvioiminen sekä metodis/retorinen sekavuus ja hämäryys etenkin humanistis/historiallisen tutkimuksen alueella on omiaan jopa oikeuttamaan tällaisten "faktio-romaanien" totena pitämisen.

Itse vertaisin Da Vinci koodin julkistamista ja vastaanottoa Alan Sokalin kuuluisaan tiedehuijaukseen (Sokal Affair) vuonna 1996.
Humanistitutkijat kai oppivat siitä jotain, mutta tuskin niin sanottu suuri yleisö, jolle Da Vinci koodista on tullut uusi - "todempi" myytti kuin, mitä kristinusko edustaa.

Kuitenkin esimerkiksi Umberto Econ romaanit (joihin DaVinci code tietenkin rinnastetaan) - The Name of the Rose, (etenkin) Foucault's Pendulum sekä Baudolino - ovat Browniin verrattuna myös kirjallisesti, historiallisesti että semioottisesti ansiokkaita, mutta sanottakoon nyt vielä kerran: Dan Brown on kirjoittanut hankalasta aiheesta kirjan kaikille ihmisille ja ennen kaikkea naisille.

Kaikki voivat muodostaa siitä "asiantuntevan" mielipiteensä ilman, että kirjan fiktiivistä eklektismiä ymmärtääkseen tarvitsisi vaivautua tarkistamaan sen aatehistoriallisten taustojen ja "faktojen" paikkansa pitävyyttä (eli pätemättömyyttä).

(Tämä kirja on tosiaankin malliesimerkki mm. SchizoJannen ihannoimasta ultranominalismista...)

*
Da Vinci -koodi ja historia (suppea esitys Eskolan kirjan teemoista)

The Da Vinci Code - Wikipedia

Umberto Eco

The Da Vinci Code: Of Magdalene, Gnostics, the Goddess and the Grail (tiivis katsaus mm. gnostilaisuuden perusteisiin ja Brownin omituiseen tulkintaan siitä)

Dismantling The Da Vinci Code (kovaa mutta asiantuntevaa kritiikkiä katoliselta naistoimittajalta)
The Da Vinci Hoax (saman toimittajan laajempi, kriittinen katsaus aiheeseen)