tlc94010.org/ Trinity%20Stained%20Glass%20Wind....
www.tagnet.org/ llt/NIGC%201.htm.VASTAUSKOMMENTTEJA Schizo-Jannen 31.10 JUTTUUN HAASTATTELUJA.
(Editointi RR).
Janne kirjoittaa.
Ostin pitkästä aikaa filosofiaa käsittelevän kirjan. Tutkijaliitto on vihdoinkin saanut ulos koneistostaan Gilles Deleuzen haastatteluja sisältävän teoksen Haastatteluja. Kiitos tästä, koska teos on mittavin deleuze-käännös kymmeneen vuoteen.
Kirjahyllyssäni on miltein koko Deleuzen (ja Félix Guattarin) tuotanto alkukielellä. Mutta suomennosten lukeminen on aina palkitsevaa. Miten hän on kääntänyt sen ja sen termin? Mitä vivahde-eroja omaan tulkintaani nähden kääntäjä on korostanut?
Esipuheen kirjoittanut Jussi Vähämäki summaakin hyvin sen, mitä oma skitsoanalyyttinen projektini pyrkii tekemään hieman pienemmässä mittakaavassa:
Elämän ja yhteiskunnan muutokset, mutta esimerkiksi myös uusien ihmistä koskevien teknotieteiden saavutukset, vaativat rakentamaan uuden metafyysisen kuvajaisen, Dionysoksen peilin, ajattelun kuvan, jonka kautta voidaan ottaa etäisyyttä muutoksiin ja arvioida sekä valikoida aktiivisesti. Metafysiikan luomiseksi tarvitaan kykyä astua ulos omasta ajasta, sen vaatimuksista ja tarpeesta ylipäätään kommunikoida oman aikansa kanssa.
Jeps. Pitää päivittää omaa filosofista käyttöjärjestelmää eli halu-konetta. Mennä taas vähän enemmän keskelle ... etääntyä alusta ja lopusta.
*
RR
Deleuze/Guattari määrittelevät asian oikein, mutta korostan silti, että metafysiikka ei tarkkaan ottaen (äärimmäisen tärkeä erottelu) ole "tilaustyö" tai konstruktio aivan samassa mielessä kuin fiktiiviset taideteokset.
Metafysiikka on myytin systematisoitu perillinen, ja se - kuten myytti - on niin erottamattomasti kiinni empiirisessä, ettei metafysiikan kuten ei myytinkään nimittäminen konstruktioksi ilmaise osuvasti, miten väistämättömän kehämäisellä tavalla se on kietoutunut ymmärrykseemmme itsestämme ja maailmasta.
Mites se Levi-Strauss totesikaan: me emme puhu myytissä vaan myytti puhuu meissä.
Esimerkin antaakseni - metafysiikan "tekeminen" on tämän tyyppistä toimintaa.
"The formula of art as “flight from boredom” is rich in significance, assuming we take boredom to be an experience of nothingness. If we do so, however, we switch from the physiology of self-stimulation to the metaphysics of the horror vacui ("tyhjyyden kauhu").
Nietzsche was a virtuoso of this leap from physics to metaphysics. He knew how to imbue his physiological disenchantment with a new metaphysical magic. For him everything was ultimately colossal."
Kts. tarkemmin päreeni THE DRAMA OF DISSILLUSIONEMENT .
*
Janne
Joo. Mutta ultranominalistille metafysiikka on yksi kontruktio ja artefakti muiden joukossa. Minä ja Deleuze olemme ultranominalisteja ...
*
RR
Se oli hyvä tarkennus.
Mutta - siinähän räpläätte merkkienne kanssa.
Deleuze on äärinominalisti kuten sanoi olevansa myös Foucault, mutta tässä kohtaa minä erkaannun ranskalaisesta postmodernista, olkoonkin, että minulla ei välttämättä ole kovin hyviä perusteluja siihen (en missään tapauksessa kannata käsiterealismia).
Motivaationi sen sijaan näyttää juuri siihen suuntaan, mihin Nietzschenkin (rivien välistä luettava) intentio, mutta eivät! hänen eksplisiittiset tekstinsä esim. "Hyvän ja pahan tuolla puolen" luku I, "Filosofien ennakkoluuloista") - "elävään ja innostavaan" myyttiin, joka ei katoa heti seuraavana päivänä uuden trendimeemin myötä eikä myöskään ole pelkkä disneyland-animaatio, sirkus tai eläintarha.
Ajatelkaamme vain, kuinka moni käy Uuden Valamon luostarissa tuijottamassa munkkeja sekä liturgiaa kuin apinoita ja niiden touhuja Korkeasaaressa - haluamatta edes ymmärtää syvemmin, mistä tässä kaikessa on kysymys.
Riittää kun on nähty merkillinen merkkimaailma äänineen, eleineen ja merkillisine "alieneineen."On taas koettu jokin uusi elämys ja juostaan "äärinominalisteina" heti suin päin kohti uutta...(Sitäpaitsi suhtaudun turismiin ylipäätään kielteisesti. Se on länsimais-japanilaisen ylä- ja keskiluokan tyhjäpäistä, ylimääräisen rahan tuhlausta.)
Entä mitä vakavasti otettavaa virkaa/tehtävää tuollaisella disney-myytillä/metafysiikalla lopultakaan voisi olla?
Tietokonepelaajille ja trendipelleille ehkä, mutta ei sille, jonka toisessa vaakakupissa on maailman täydellinen absurdius a`la Beckett/itsemurha tai elävä ja elämää motivoiva myytti/"pelastus."
Sellaiselle ihmiselle nuo väkisin väännetyt artefaktit ovat pelkkää pintaliitäjien tyhjääkin tyhjempää idols-narsismia.
Ultranominalismi ei itse asiassa ole metafysiikkaa vaan "halpaa" käsiterunoutta...
Voisin verrata äärinominalisti-semiootikkoja ikäänkuin tyhjiin kuoriin tai uusien "roolien" vaatimaan kasvomaskiin/make-upiin, joka uusitaan tarpeen vaatiessa.
Äärinominalisti on näyttelijä par excellence ja sellaisena, minä hänet kyllä hyväksyn, mutta jos hän vaatii itsensä vakavasti otettavaksi - sallikaa mun nauraa!
Ääriskeptikkona (mutten äärinominalistina) osaan kyllä nauraa itsellenikin...
Mutta okei - olemme molemmat kiinnostuneet ranskalaisista filosofeista. Ei paha.
*
PS.
Näytelmä teatterina (myös elokuva) ja esim. katolinen sekä ortodoksinen typicon liturgiana/vakavana Jumalan palveluksena ovat "maallinen" ja "taivaallinen" versio siitä, miten myytti koskettavimmillaan tunkeutuu tajuntaamme.
Niiden suhde on - on ollut ja tulee aina olemaan - mielenkiintoinen vertailujen ja kiistojen kohde. Kristillinen kirkko on alusta lähtien suhtautunut teatteriin enemmän tai vähemmän kielteisesti, koska teatteri tulkittiin pakanallisten symbolien pesäpaikaksi ja maallisten - jopa irstaitten - aiheitten mässäilyareenaksi.
(Dan Brownin kökön best-sellerin Da Vinci-coden clue tai taustalla vaikuttava juoni rakentuu pitkälti tähän kristinuskon eri symbolien (epäonnistuneeseen?) modifoimiseen pakanallisista kristillisiksi - ja tuon muuntelu- ja peittely-yrityksen seurauksiin.)
Mutta näytelmää se liturgiakin perimmältään on! Jumalallista näytelmää mutta näytelmää kuitenkin. Ei siitä mihinkään päästä.
(Tästä toivon jaksavani kirjoittaa vielä lisää).
*
RR
Lyhyesti: Metafysiikka konstruktiona ja artefaktina on jo valmiiksi kuollut myytti...
2 comments:
En nyt jaksa sen enempää vatvoa asiaa, koska filosofinen diskurssi on niin tylsää. Mutta sanoa konstruoidun metafysiikan olevan jo valmiiksi kuollut myytti, on mielestäni vähän samanlainen vasta-argumentti kuin uskovaisen "jokainen uskoo johonkin jumalaan" -argumentti. Älä ota itseesi. Tuli vaan mieleen.
Mitä taas deleuzelaiseen ultranominalismiin tulee, niin itseäni kiinnostaa enemmän toiminta ja vaikuttaminen kuin oikeassa oleminen. Tervejärkisyys on aivan liian yliarvostettu (ja palvottu) ominaisuus kapitalisen kurimatriisin sisällä.
"Jokainen uskoo johonkin jumalaan" ei ole mikään vasta-argumentti ainakaan sille, että pidän äärinominalistista semiotiikkaa yhtä tuhoisana myytin (tietoisuutemme alkuperän) kannalta kuin uskontotiedettä (mitä luterilaisuus todellisuudessa nykyään on) kristillisen uskon kannalta.
Lapsi on kadotettu pesuveden (tieteellisen tutkimuksen) mukana.
Jäljelle jäi vain pesuvati - tuo pragmaattisen ja kriittisen toimintamme väline.
*
Hah! Taidanpa ryhtyä ihan vain piruuttani wagnerilaiseksi ja julistaa modernin pannaan!
Jaa - mutta silloihan itse asiassa lähestyn takaoven kautta näitä ultranominalisteja postmodernihörhöjä..?
Ei - ei sittenkään. Wagnerin pyrkimys kokonaistaideteoksen (joka yhdistäisi poliittisen, uskonnollisen ja esteettisen) luomiseen on synteettinen, kun taas nominalistit ovat hajoittajia - siis analyytikkoja.
*
1)Kaikki me olemme ensin common sense intuitionisteja.
2)Sen jälkeen meistä tulee väistämättä pragmaatikkoja, koska yhteistyö muitten kanssa ei suju ilman komminikatiivis-toiminnallista kompromissia.
3)Mutta "loppupeleissä" me joudumme aina valitsemaan "puolemme", ja silloin nominalismi potkaistaan roskikseen.
Siitä ei totisesti (ainakaan tässä kohtalokkaassa tilanteessa) ole apua maailmankatsomuksellisissa kysymyksissä.
Sillä se, jolla on maailmankatsomus, uskaltaa tehdä mitä tahansa puolustaakseen sitä, mikä hänelle on pyhää!
Muut sitten näpräävät sekä tyhjiksi kaluttujen merkkiensä (symboliensa) että oikeudenmukaisuusteorioittensa kanssa ja/tai menevät paniikkiin...
(Pyöri vain haudassasi Michel (Foucault), mutta itsehän sinä tämän johtopäätöksen todistit genealogisen valta-analytiikkasi myötä!)
4)Tietenkin loppupeleissä voi valita myös skeptisismin, mutta silloin ei voi olla minkään "ryhmän jäsen"...(vrt. Croucho Marx ja Russelin tyyppiteoria).
Post a Comment