Richard Wagner - säveltäjävirtuoosi, hämärä libretisti, suuruudenhullu organisaattori, turhamainen narri ja egoisti antisemiitti

(Korjauksia tehty klo: 23.00)
Wagner

Felix Mottl

Richard Wagner harjoitutti keväällä ja kesällä 1876 laajinta oopperaprojektiaan Niebelungin sormusta Bayreuthin Festspielhausissa, tuossa suurimmassa elämänprojektissaan, joka oli rakennettu ennenkaikkea hänen omien teostensa esittämistä varten.

Seuraava katkelma on Derek Watsonin 1979 julkaistusta ja 1983 Seppo Heikinheimon suomentamasta biografiasta Richard Wagner - Nero ja keinottelija?, jonka painopiste on ainakin ajoittain Wagnerin miltei kaoottisen tuhlailevassa ja velkavankeuden partaalla keikkuvassa käytännön elämässä sekä hänen ihmissuhteissaan.

Kaiken elämänkerrallisen "inhorealismin" ohella ja Wagnerin antisemitismiä sekä varsinkin hänen myöhempien aikojen hämärää"filosofointiaan" kritisoituaan Watson ei kuitenkaan unohda ylistää Wagnerin musiikin ainutlaatuisuutta ja kumouksellisuutta.

Sitäpaitsi Wagnerin musiikkiteoreettiset pohdiskelut sekä useat musiikillisten instituutioiden käytännölliseen kehittämiseen tähdänneet tarkasti muotoillut ehdotukset (jotka alunperin yleensä hylättiin hallintobyrokratian johdossa!) osoittavat nekin, että hänellä todella oli myös käytännöllistä organisaatiokykyä.

Mutta myös oivallista käytännön psykologista kykyä pitää "joukkonsa kasassa" silloin, kun se Wagnerin mielestä oli kokonaisuutena huippuluokkaa, osoittaa myös seuraava katkelmakin.

Humoristisuudessaan se osoittaa myös, että runoilija Georg Herweghin vaimon, Emman, pirullisen sarkastinen huomautus on toki osuva kuvaus Wagnerin pimeästä puolesta, mutta - se ei suinkaan ollut hänen ainoa luonteenpiirteensä.
Emma totesi nopeasti ja ykskantaan Wagnerista, että tämä on "taskukokoinen (166 cm) miehenkuvatus, turhuuden, sydämettömyyden ja itsekkyyden perikuva."

Wagner nimittäin epäilemättä käytti ihmisiä hyväkseen, ja jos heistä ei ollut hänelle enää hyötyä (esim. rahallisesti, taiteellisesti tai projektien edistämisen suhteen), myös ystävyys sai jäädä.

Toisaalta esim. Friedrich Nietzsche, joka - harvinaista kyllä - lopulta varsin itsenäisesti ja Wagnerin sitä edes aavistamatta kääntyi muutaman vuoden erittäin tiiviin ystävyyden jälkeen kaikessa hiljaisuudessa Wagneria vastaan - irtiotto, joka oli hänen ajattelunsa kehityksen kannalta välttämätön mutta raskas ele - kirjoitti kerran, että "välillämme ei koskaan lausuttu pahaa sanaa, enkä ole varmasti kenenkään seurassa nauranut niin paljon."

Mutta Nietzschen 1878 julkaisema kirja Human All, too Human oli Wagnerille sekä yllätys että myrkkyä. Viimeistään sitä selattuaan (hän ei koskaan lukenut kirjaa kokonaan) paljastui karu totuus: entinen opetuslapsi oli luopunut hänestä. Nietzsche kirjoitti hylänneensä Schopenhauerin ajattelun, ja pelkästään jo se merkitsi irtisanoutumista Wagnerista.

Tulkoon vielä kerran todetuksi, että alta löytyvä katkelma antaa kuitenkin sekä Wagnerista (jonka Nietzsche Thus Spoke Zarathustran IV:ssä kirjassa nimitti "korkeimpien ihmisten" joukossa taikuriksi (siis lähinnä charlataniksi!)) - että hänen ensimmäisen Bayreuth-Ringin-esitysseurueestaan suorastaan hilpeän ja sympaattisen "pikakuvan".

*
"Oli väistämätöntä, että joukko nuoria ja hilpeitä teatterilaisia päästi rasittavan harjoituspäivän jälkeen ohjat löysälle ja keksi joitain harmittomia kujeita.
Hangenilla oli kaksi lemmikkiapinaa, jotka irti päästettyinä tekivät kaikenlaista konnuutta.

Günther ja Fasolt pelleilivät hotellinsa edustalla esittämällä lakanoihin pukeutuneina villin heimotanssin.

Felix Mottl (Wagnerin ja pääkapellimestari Hans Richterin 20:n vuotias huippulahjakas harjoituskapellimestari) lähti ostoksille naiseksi pukeutuneena.

Joku sekoitti huvikseen kengät ja saappaat keskenään, ja harjoituspianistit aiheuttivat kerran jopa skandaalin polttamalla piipullisen hasista.

Kun jumalinen Cosima (Richard Wagnerin toinen vaimo, Franz Lisztin tytär - Liszt oli Wagnerin erittäin läheinen ystävä, musiikillisten vaikutteiden antaja sekä tukija) suhtautui tähän kaikkeen nyreästi, Wagner - jolla oli kokemusta teatterielämästä - päinvastoin kannusti tällaista kujeilua ja seisoi kerran jopa päällään (63 vuotiaana!) osoittaakseen, kuinka paljon hän oli nauttinut solistiensa Wahnfriedin (Wagnerin Bayreuhin asunto) puutarhassa toimeen panemista kujeista (s.295-96)."

*
Vuonna 2003 on suomennettu Barry Millingtonin elämänkerrallinen johdatus Wagnerin musiikkiin. Tässä Eero Tarastin arvostelu ja artikkeli kyseisestä kirjasta sekä ylipäätään Wagner-tutkimuksesta - Monipuolinen johdatus Wagneriin.

Myös Paavo Pylkkö on julkaissut (2005) kiintoisan esseekokoelman - Richard Wagner ajattelijana.

*
http://www.hacom.nl/~detempel/ChronologieCW/biografieCW.htm.
http://www.sloganmaker.net/kreationen/.

Wagner-kirjat