November 14, 2012

‘Heikkojen ja epäonnistuneitten tulee käydä perikatoon: meidän ihmisrakkautemme ensimmäinen käsky’

I'm Going Slightly Mad

*
Päreen luku 1 on sitaatti Ann Heberleinin kirjasta Pieni kirja pahuudesta.
.
1
[.....]
Friedrich Nietzschen mukaan ihmiskunnassa kamppailevat jatkuvasti toisaalta pimeät, kaoottiset, primitiiviset, irrationaaliset voimat, ja toisaalta pyrkimykset hallita niitä. Hän kutsuu näitä kilpailevia voimia dionyysisiksi ja apollonisiksi. Kummatkin voimat ovat läsnä ja havaittavissa ihmiselämässä, mutta dionyysiset voimat ovat voimakkaampia kuin apollonisten voimien yritykset hillitä niitä. Nietzsche liittää pimeät, primitiiviset, tuhoisat voimat luontoon ja niiden hillitsemispyrkimykset ihmiskulttuuriin ja sivilisaatioon.
.
Nietzsche ei suinkaan tuomitse dionyysisiä voimia, kuten voisi kuvitella, vaan päinvastoin. Hän nimittäin pitää niitä luovuuden alkulähteinä. Ihminen on osa luontoa, joten dionyysiset voimat hallitsevat meitäkin, Nietzsche pohtii. Terveellisintä on ymmärtää ja tunnustaa tämä seikka. Vasta silloin ihminen voi elää vapaata ja ja täysin ilon täyttämää elämää. Se tosiasia, että dionyysiset voimat torjutaan mutta apollonisia voimia ylistetään, selittää Nietzschen mukaan kulttuurimme sairastumisen ja sen, miksi järkemme ja moraalimme on pelkkä vitsi. Vain ani harvat suuret, luovat yksilöt [kuten Nietzsche itse, kuvittelisin] näkevät tämä petoksen läpi. Ratkaisu on arvioida moraaliset kannanottomme uudestaan, luopua harhaanjohtavasta rationaalisuudesta ja vapauttaa ne luovat alkukantaiset voimat, joilla on valta tehdä meidät onnellisiksi. Se ei Nietzscheä huoleta, että samalla kun pimeät, tuhoavat ja primitiiviset voimat toivotetaan tervetulleeksi, vapautuu myös julmuutta.
.
Nietzsche torjuu platonistisen ja aristoteelisen ajatuksen järjestä hyvän ihmiselämän edellytyksenä. Platonin ja Aristoteleen tavoin myös hänestä olemassaolo on kaksijakoista – luonto ja kulttuuri, pimeä ja valo – ja hän uskoo vakaasti siihen, että ihmiselämää leimaavat vastakohdat ja keskenään kamppailevat voimat, mutta siihen yhteneväisyydet jäävät. Platonin ja Aristoteleen päämäärä on kulttuurin kesyttämä luonto ja järjen voitto vieteistä, kun taas Nietzsche panee vietit järjen edelle ja torjuu valistusfilosofian pakkomielteen rationaalisuudesta.
.
Joseph Conradin romaanin [Pimeyden sydän], jossa Kurtz muuttuu sivistyneestä ja moraalisesta länsimaalaisesta julmaksi ja primitiiviseksi hirmuhallitsijaksi, voidaan ajatella kuvaavan ajoittain Nietzschen ajatusta siitä, miten ihminen käy kamppailua hänessä kilpailevien voimien, niin sisäisten kuin ulkoisten kanssa. Pimeyden sydäntä on luettu etupäässä voimakkaana kolonialismin kritiikkinä, mutta se tarjoaa myös mielenkiintoisia näkemyksiä ihmisluonnosta. Conrad kuvaa tehokkaasti, millainen valta dionyysisillä voimilla on itseään sivistyneenä pitämään mieheen. Niihin verrattuna sekä moraali, että järki jäävät kirkkaasti toiseksi. Aiempi moraalisten arvojen hylkääminen ja luovien, alkukantaisten voimien armoille heittäytyminen, kuten Nietzsche sitä nimittää, vaikuttaa tapahtuvan järkyttävän helposti. Ja niin Kurtz tosiaan tekee – hän on verrattoman luova keksimään rituaaleja, ja hänen intonsa kääntää aiemmat arvonsa päälaelleen on suorastaan ihailtavaa [jos ajattelee kuten Nietzsche].
.
Toinen kuuluisa romaanihenkilö, joka estoitta seuraa vaistojaan ja käyttää muita ihmisiä häikäilemättä hyväkseen halujaan tyydyttäessään, on Juliette, markiisi de Saden romaanin Histoire de Juliette, ou les Prosperites du vice kuvankaunis sankaritar. Mikään ei estä Juliettea ja hänen kumppaneitaan heidän yksilöhedonistisella matkallaan kohti seksuaalisia nautintoja. Lukuisat naiset ja miehet heittävät henkensä tässä lähes viisisataasivuisessa romaanissa, joka pursuaa seksuaalisia julmuuksia ja makaabereja orgioita. Viekas Juliette luo itselleen nimeä ja kokoaa omaisuuden järjestämällä tilaisuuksia, joissa kaikki on sallittua. Maurice Blanchot kirjoittaa teoksessaan Lautreamont et Sade ihailevasti, ettei kukaan voita Sadea vapaudessa ja hillittömyydessä. De Saden kuvaus ihmisistä, jotka asettuvat vallitsevan moraalikäsityksen ulkopuolelle – esimerkiksi sen, että murhaaminen on väärin – nähdään toisin sanoen ylistävänä mestariteoksena ja eräänlaisena libertaristisena manifestina. Romaanin ruotsinnoksen jälkisanoissa Edenborg ja Johansson painottavat Julietten feministisiä piirteitä, kuten monet muutkin heitä ennen: ‘[de Sade] antaa romaanihahmojensa kääntyä usein naisten puoleen ja houkutella näitä antautumaan himolle seksuaaliselle nautinnolle’. Vallitsevista sukupuolirooleista irrottautuminen ja naisten oikeuksien puolustaminen ovat tässä yhteydessä siis elähtäneen, sadistisen ja äärimmäisen seksuaalisuuden synonyymeja.
.
Julmuuden ja seksuaalisen nautinnon suhde on toistuva teema kaunokirjallisuudessa. Juliette on tärkeimpiä teoksia siinä kulttuurisesti hyväksytyssä väkivaltapornossa, joka tunnetaan nimellä posh porn. Käsitettä ei tietenkään käytetty de Saden aikaan. Ilmaisu viittaa sivistyneenä pidettyyn pornografisen kirjallisuuden genreen, jonka tekijät ovat usein naisia. Väkivalta ja julmuudet eivät ole kovinkaan harvinaisia aineksia posh porn-genressä. Toinen esimerkki on Helen Walshin romaani Lutka. Millie O’Reilly on Julietten tavoin kaunis, seksikäs, älykäs ja rakastettu. Millien seksuaalinen nautinto kytkeytyy tiiviisti kipuun – hänen omaansa ja muiden – ja romaanissa hänet sekä raiskataan että hän raiskaa itse. ‘Julmuus on ihmisen suurin ja raskain pahe’, kirjoitti Judith N. Shaklar, ja se vaikuttaa olevan peruslähtökohta muun muassa de Sadella ja Walshilla. Selvästikin julmuus ja piittaamattomuus kutkuttavat mieliä.
.
Moraalin alkuperästä –teoksen alkusanoissa Nietzsche kyseenalaistaa hyvän moraalin paremmuuden pahaan verrattuna. Olemme pitäneet itsestäänselvyytenä sitä, että hyvä on parempi kuin paha, Nietzsche kirjoittaa, – ajatelkaa, jos asia olisikin päinvastoin ja paha pitäisi arvottaa korkeammalle kuin kuin hyvä. Hän ei selosta asiaa kovin tarkkaan, joten jäämme edelleen epätietoisiksi sen suhteen, miten hän arvioi pahaa ja hyvä. Se toki käy selväksi, että Nietzsche suhtautuu ilmeisen epäluuloisesti ‘orjamoraaliin’, kuten hän asian ilmaisee. Orjamoraalin alkuperä on selvästi kristillisessä etiikassa, joka arvostaa kuuliaisuutta ja lojaaliutta [samoja ominaisuuksia, joista Milgramin tutkimuksen koehenkilöt antoivat näytteen...] ja jossa ihmisiä ja heidän tekojaan arvioidaan keskeisesti hyvän ja pahan käsitteillä. Juuri tällaisen moraalin – orjamoraalin – Kurtz vei mukanaan Afrikkaan, mutta hylkäsi myöhemmin. 
.
Nietzsche ei ensisijaisesti pyri kyseenalaistamaan pahaa moraalisena käsitteenä. Kuten kirjan nimikin vihjaa, hän suhtautuu skeptisesti koko moraalin käsitteeseen ylipäätään. Nietzsche torjuu termin paha, koska se on hänen mielestään ‘huono’ käsite; se demonisoi ‘vihollisen’ ja johtaa siten vain vihaan. Hänen mielestään viha ja kostonhimo ovat heikkouden merkkejä. Vahva ihminen ei anna muiden tekojen vaikuttaa itseensä eikä tuhlaa aikaansa vihaamiseen ja koston hautomiseen. Vihantäyteinen ja kostonhimoinen ihminen paljastaa vain oman heikkoutensa ja alemmuutensa. Viha on nimittäin Nietzschen mielestä vain ilmaisu omasta voimattomuudesta ja kyvyttömyyden pelosta, ja sillä on taipumus ottaa ihminen kokonaan valtaansa.
.
‘Pysy kovana!’ Nietzsche kehottaa lukijaa kirjassa Näin puhui Zarathustra ja tarkoittaa kovuudella, ettei muiden ihmisten pahojen tekojen sen enempää kuin heidän kärsimystenkään pitäisi antaa vaikuttaa itseensä. Luovan ihmisen täytyy olla kova, ja vain ihmisistä jaloimmat kykenevät täydelliseen kovuuteen. Muiden surkuttelu ja heikkojen sääliminen on epäinhimillistä. Nietzscheläinen miehekäs kovuus hylkää myötätunnon ja kannattaa sortoa sekä muiden ihmisten hallintaa. Hän ylistää niitä, jotka kestävät muiden kärsimystä, ja pitää heikkoutta ja heikkoja kohtaan tunnettua myötätuntoa kontraproduktiivisena. ‘Heikkojen ja epäonnistuneitten tulee käydä perikatoon: meidän ihmisrakkautemme ensimmäinen käsky’, Nietzsche kirjoittaa Antikristuksessa.
.
Kurtzista tulee kova mies, jota muiden kärsimys ja tuska eivät liikuta ja joka keskittyy luomaan oman maailman itsensä ympärille. Kurtzin hahmo on kuin nietzscheläisen ihanneihmisen ruumiillistuma, yli-ihminen, jolla on oikeus elää omien sääntöjensä mukaisesti – aivan kuten Raskolnikov ja Juliette tekevät [vrt. myös Don Juan/rr]. Raskolnikov ei tosin ole viehtynyt julmuudesta kuten Kurtz, mutta hänkin pitää itseään ‘poikkeuksellisena’ ihmisenä, jolla on erityislaatuisia näkemyksiä. Sen vuoksi hänellä on mielestään sekä kykyä että oikeus luoda omat sääntönsä. Oman, itseä varten luodun moraalin mukaan eläminen ei kuitenkaan tuo onnea. Raskolnikov murtuu hitaasti mutta varmasti, ja tunnontuskat musertavat hänen ennen niin järkkymättömän itseluottamuksensa. Kurtzkaan ei ole onnellinen, vaikka hän toteuttaa vallanhaluaan kaikin keinoin, sallii dionyysisten voimien pulputa sisältään ja antautuu niiden valtaan. ‘Kauhu! Kauhu! Kauhu!’ hän pihisee viimeisiksi sanoikseen kuolinvuoteellaan.
[.....]
.
Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta [s. 60-66]
.
2
Nietzschen kaksi luontoa: pehmeä ja kova, joista pehmeys oli todellinen ja kovuus vähitellen omaksuttu kirjallinen ‘kulissi’, joka toimi historian ja ihmisen julmuuden peilinä. Lopulta nerokas peili-kulissi murtui ja vei koko ihmisen mukanaan.
.
Kurtziin ja Raskolnikoviin verrattuna Nietzschen ‘oma psyykkinen romahdus’ [joka oli vain ajan kysymys] oli jos ei dramaattisempi niin ainakin konkreettisempi ja todellisempi. Se tapahtui Torinon kadulla Nietzschen nähtyä tammikuun alussa 1889 majatalonsa lähellä ajomiehen alkavan säälimättömästi ruoskia itsepäistä hevostaan, joka ei totellut isäntänsä käskyä vetää kuormaa. Nietzsche oli yhtäkkiä heittäytynyt hevosen kaulaan ja yrittänyt siten estää ruoskimisen.Tämän kohtauksen jälkeen Nietzsche vaipui ensin syvään apatiaan tai depressioon, mutta toivuttuaan hiukan hän alkoi lähetellä asuinpaikastaan osittain mielipuolisia kirjeitä ystävilleen [myös Italian kuninkaalle]. 
.
Nietzschen paras ystävä, Baselin yliopiston kirkkohistorian ja teologian professori Frans Overbeck haki hänet Torinosta Baseliin saatuaan ensin kirjeen, jota luuli aluksi Fritzin pilailuksi, mutta kun Nietzschen etäisempi professori-tuttava Baselista, tunnettu historioitsija Jacob Burkhardt, tuli näyttämään Overbeckille Nietzscheltä itse saamiaan merkillisiä kirjelappuja, tilanteen vakavuus lopulta selveni hänelle. Burckhardt kehotti Overbeckia hakemaan talvet Pohjois-Italiassa viettävän ystävänsä heti takaisin Sveitsiin tai Saksaan, koska tämä vaikutti olevan mieleltään aivan sekaisin ja hänen joutumisensa Italian silloisen mielisairaalajärjestelmän ‘hoidettavaksi’ olisi ollut paitsi kammottava vaihtoehto myös melkein peruuttamaton tilanne edistyneempään saksalaiseen psykiatriaan verrattuna. 
.
Overbeck ehti perille hieman ennen kuin Nietzschen majatalon isäntä [joka oli vienyt oudon kohtauksen saaneen ja täysin murtuneen filosofin kadulta takaisin kotiin] oli ilmoittamassa paikallisille viranomaisille lähes puhumattomasta, omituisesti käyttäytyvästä, huoneeseensa sulkeutuneesta ja kirjeitä lähettelevästä asukistaan. Overbeck löysi hyvin sekavassa mielentilassa olleen Nietzschen istumassa sohvalla ja selailemassa Wagnerista kirjoittamiaan tekstiluonnoksia Nietzsche contra Wagner'iin. Nietzsche tunnisti Overbeckin ja ilmeisesti jotenkin tajusi, mistä on kysymys. Molemmat itkivät. Vanha mutta vaiettu kauhukuva oli sittenkin toteutunut. 
*

November 11, 2012

Vastakkainasettelun aika ei ollutkaan vielä ohi - Schubak pakotettiin eroamaan

Kokoomuksen nuorisojärjestö laatii ohjeet Facebook-kirjoittelusta
 
STT
Timo Heikkala / Lehtikuva
Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ville Sipiläinen (vas.) ja puheenjohtaja Antti Häkkänen.
Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ville Sipiläinen (vas.) ja puheenjohtaja Antti Häkkänen.
Oulu. Kokoomuksen nuorisojärjestö on harmissaan viikon kestäneestä kohusta, joka syntyi järjestön entisen varapuheenjohtajan Saul Schubakin lapsilisälausunnoista. Järjestö kokee leimautuneensa julkisuudessa äärioikeistolaiseksi järjestöksi.
Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Antti Häkkänen on tyytyväinen, että Schubak erosi tehtävästään perjantaina.
"Saul on asettanut järjestön edun oman edun edelle ja tehnyt tässä hienon vetäytymisen. Se on ollut oikea ratkaisu", toteaa Häkkänen.
Hän oli jo aiemmin julkisuudessa todennut, ettei Schubak voi enää jatkaa tehtävässään.
Schubak kirjoitti Facebook-keskustelussa viikko sitten perjantaina, että on järjenvastaista tukea "heikomman aineksen" lisääntymistä lapsilisillä.
Kokoomuksen Nuorten Liitto aikoo nyt laatia tarkemmat viestintäohjeistukset.
"Olemme keskustelleet siitä hankalasta tilanteesta, missä menee reippaidenkin mielipiteiden esittämisen vapaus ja järjestön johtajien velvollisuus ajaa tiettyä linjaa. Meillä on nyt kokousväen toiveesta laadinnassa tarkemmat ja tiukemmat ohjeistukset kaikenlaiseen viestintään, jotka koskevat myös Facebookia", sanoo Häkkänen.
Kokoomuksen Nuorten Liitto kokoontui Oulussa viikonloppuna. Schubakille ei valittu vielä seuraajaa.
*

November 10, 2012

Seepralla on raitansa

Saul Seepra, Lapsilisien myöntämis- ja käytönvalvontavirastosta, päivää.
*
Kommentti Ironmistressin päreeseen Päivän mietelmä.
.
Saul Schubakin sosiaalieettisen sanoman perimmäinen intentio implikoituu koko hänen kysymyksenasetteluunsa, eikä siis ole suurtakaan merkitystä,vaikka hän vaihtaisi ‘heikon aineksen’ esimerkiksi peritystä syrjäytyneisyydestä kärsiviin. 
.
Selvästikin Schubak näkee yhteiskunnan sosiobiologisesti eriarvoisten ihmisten joukkona ja on vihjaamassa, että joiltain ihmisiltä voidaan riistää perustavia ihmisoikeuksia näiden tuleville sukupoville seuraavan psykososiaalisesti pahanlaatuisen huonompi-arvoisuuden perusteella [olipa tuo huonompiarvoisuus sitten geneettisesti determinoitua tai tahallaan itse aiheutettua, mikäli tällainen erottelu ylipäätään on validia]. 
.
Tällaisen puheen jälkeen Schubakilla ei kuitenkaan ole enää kunniallista tai ainakaan mitään helppoa paluuta uskottavaksi demokraattisten arvojen kannattajaksi, jos hän niitä ylipäätään kannattaa. Ja tämän vuoksi kai ‘virallinen’ Kokoomus sanoutuu irti hänestä tai ainakin hänen ‘ihmis- ja sosiaalipolitiikastaan’. Kokoomuspuolue kun haluaa yhä [?] olla koko kansan demokraattinen ja positiivinen mielikuva-yrittäjä-puolue eikä mikään kasvoton casinopeluri- ja yt-neuvottelu-automaatti. 
.
Kokoomuksen mukaan vastakkainasettelun aika on ohi. Eikö Schubak sitä vielä tiennyt? No – en tiennyt minäkään saati sitten uskonut tätä väitettä. Niinpä Saul on minun mielestäni tällä hetkellä ideologisesti rehellisempi kokoomuslainen kuin Kokoomuksen virallisen ohjelman puolustajat. Tämä kykypuolueen sisäisen [arvo- ja uusliberalistinen sosiaalidarwinismi] ja ulkoisen [konservatiivis-maltillinen talousliberalismi] linjan syvä mutta mediaretoriikalla mystifioitu ja peitelty ristiriita on kuitenkin häpeäksi niin Schubakille itselleen kuin ‘viralliselle’ Kokoomukselle. Kokoomus-seepralla on raitansa, vaikka se toista väittäisi. Tällä kertaa nuo tummimmat raidat ovat Saul Schubakin näköisiä.
*

November 9, 2012

Liberalismi ja konservatismi – hohhoijaa – ?

Johannes näkee Ilmestyksen.
.
Kirjoitettu kommentiksi Tiedemiehelle ja Ironmistressille IM:n päreessä Rotuhygieniaa kokoomuslaisen tapaan, osa II.
.
1
Tiedemies arvioi Ironmistressin väitteitä mm. seuraavasti: 'hohhoijaa'
.
Samaa mieltä. Mutta sitkeä on akka. Saisipa sen vielä ajattelemaan tolkullisesti. Suunta vaikuttaa joskus miltei oikealta/vasemmalta, joskin tietyt yleistykset ovat edelleen syvältä hanurista. Mutta mikä minä olen kritisoimaan IM:n ajoittain realistisia fanatismeja, jos/kun itse polemisoin niin, että räkä lentää. 
.
Ironmistressin mekanistinen logiikka ei kuitenkaan ole aina relevanttia liberalismin, konservatismin, oikeiston ja vasemmiston erojen määrittelyyn. Silti [olen yllättynyt, myönnän] IM selviää etenkin talousliberalismin kritiikissään kohtuullisen hyvin – jälleen, mutta arvoliberalismin suhteen häneltä pääseekin sitten aika jääräpäistä turbulenssia, jota en suoraan sanottuna aina ymmärrä.
Myöskään ylipositiiviset konservatismi-tulkinnat eivät joka paikassa avaudu.
.
Kokeile, Ironmistress, vielä nelikenttää em. käsitteillä ja koordinoi itsesi vain yhteen nelikentän pisteeseen. Jos sinulta löytyy vähääkään ristiriidan tajua ja älyllistä omaatuntoa, et tule siinä onnistumaan.. Et voi olla uskottavasti pelkästään konservatiivi. Muussa tapauksessa olet joko pragmaatikko, joka venyttää määritelmien merkitykset ylösalaisin tai fanaatikko joka vähät välittää tosiasioista.
.
2
Muistutan, että minun polemiikkini perustuu tunteen ja intuition dynamiikkaan – ei niinkään argumentatiiviseen päätelmään ja päätökseen. En väittele ns. tosiasioista vaan siitä, minkä koen/tunnen oikeaksi ja/tai vääräksi. Yritän tietysti välttää sellaisia perusmokia, jotka ilmentävät vakavaa argumentatiivista ja jopa kognitiivista ristiriitaa tai pahaa kehää, vaikka tiedän jo etukäteen, etten onnistu täysin välttämään niitä, mikäli pidän kiinni omaksumastani poliittis-sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsityksestä. 
.
Mutta mentaalis-aatteellinen vakaumus ja sen argumentatiivinen todistettavuus eivät kuulu saman kategorian piiriin. Eiväthän ihmiset usko Jumalaankaan sen vuoksi, että Jumalan olemassaolo voitaisiin todistaa tai kumota loogisin ja/tai tieteellisin metodein. Vakaumus ei ole perimmältään selitettävyyden tai edes ymmärrettävyyden piiriin kuuluva asia. Kyse on ikään kuin ‘sisälläni kypsyneestä’ valinnasta/päätöksestä [‘sikisi pyhästä Hengestä’ ;\], jonka viime kädessä vain hyväksyn ja se siitä. Loppu on polemiikkia ;\. Vakaumus on kuin oma lapsi, jota puolustetaan henkeen ja vereen.
.
3
Toisin kuin Ironmistressiin tai meikäläiseen, sinuun Tiedemies, joka niin selkeästi ja järkevästi osaat perustella asiat, pätee seuraava näky. Tarinan minä on ‘tietysti’ Henki.
.
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

Johanneksen ilmestys 3

.
Hm. Tämähän voisi olla vaikka Nietzschen kynästä.
.
4
Entä keitä ovat 2000-luvun profeetat? Konservatiiveja? Nyt pitänee kysyä, ovatko ‘tyypilliset’ profeetat aina olleet perimmältään konservatiiveja? Jopa Marx, joka uneksi staattisesta onnen tilasta, jossa valtiota ei ole ja jossa kaikki ihmiset elävät tasapainoisesti ja itseään toteuttaen vailla pakotteita käyttäytyen kiltisti toisiaan kohtaan. 
.
Mitä muuta tämä on kuin vasemmisto-liberaalista paratiisiromantiikkaa eli käytännössä eräänlaista ‘perhe- suku- ja klaani-konservatismia’ [vapaus on saavuttanut siinä ikään kuin uudestaan ‘alkuperäiset ja luonnolliset’ rajansa: kyseessä on nostalginen Lintukoto], jossa alunperin fanaattisen vasemmisto-liberalisti-anarkistin levoton sielu pyrkii saavuttamaan ikuisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan tilan. 
.
Tällainen ihanuus ei kuitenkaan toteudu enää kuin unissa. Sitä ei saa tapahtumaan ‘luonnollisen’ [ei-institutionaalisen] kehityksen tuloksena, koska ihminen on [kuten Rousseau sanoo] vieraantunut lajiolemuksestaan juuri instituutioiden [etenkin rahan] vääristämänä. Niinpä ideaaliseen tasa-arvo-onnen tilaan [mitä ikinä se sitten onkaan] voi yrittää pyrkiä vain yhteiskunnallisin pakkokeinoin eikä suinkaan ‘luonnollisena’ [mitä ikinä se sitten merkitsekään] paluuna alkuperäiseen luontoon ennen vieraantumista. Sitäpaitsi kaikilla ihmisillä ei koskaan tule olemaan yhteistä tahtoa/yleistahtoa tähän päämäärään. He ‘jäävät’ individualisteiksi.
.
Ei hyvä. Eikä edes mahdollista. Tuohon uneen minä en mene mukaan. Pelkkä ulkoinen pakko ei synnytä vapautta edes Hegelin oikeusfilosofiassa. Sisäinen pakko/velvollisuus [Kantin kategorinen imperatiivi] ja sisäisen sekä ulkoisen velvollisuuden ykseys [Hegelin Sittlichkeit] on sitten asia erikseen. 
.
Sekä Kantin että Hegelin näkemys eroaa liberalistisesta ja sosialistisesta vapaus- ja autonomiakäsityksestä, joissa ihminen/tahto on joko mahdollisimman vapaa valtiosta/pakosta [oikeistoliberalismi, negatiivinen vapaus] tai täysin sidottu siihen [sosialistinen ‘liberalismi’, positiivinen vapaus]. Hegelin malli ottaa huomioon kummatkin vapauden aspektit. Hegel oli Adam Smithinsä lukenut.
.
Vasemmistoliberalistien [dream-]utopia on siis practically arvokonservatiivinen Onnela. Niin talous- kuin sosiaali-darwinististen oikeistoliberalistien Onnela sen sijaan merkitsee patruunojen ja torpparien ellei peräti orjayhteiskunnan paluuta: lyhyesti sanottuna fasismia ja rasismia. Vahva talousliberalismi yhdistyneenä vahvaan arvokonservatismiin synnyttää väistämättä kohtuutonta yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Entä onko tällainen kehitys luonnollista vai ei? Kas siinä pulma. Schubakin, Tolvasen ja Milttonin mielestä on [mutta ovatko Schubak ja Tolvanen arvokonservatiiveja?]. Tomin, Sammalkielen ja RR:n mielestä ei [mutta ovatko Sammalkieli ja Räsänen arvoliberaaleja?].
.
Esitetyt mallit eivät näyttäisi olevan kovin hyviä vaihtoehtoja [Hegelin mallissa tosin on viehätyksensä edelleen, mutta Fredrik Suuren jälkeistä Preussia ei enää ole olemassa/?]. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jää aina eräänlainen ‘Realpolitik’, jonka ytimestä löytyy tässä yhteydessä angloamerikkalainen mentaliteetti eli pragmaattisuus. Kyseessä on eräänlainen Tiedemiehen virkamieshallitus, jossa jaaritellaan loputtomiin asiantuntevasti ja päädytään lopulta vesitettyihin kompromisseihin. Max Weberiä vapaasti lainaten: hallintobyrokratian teknokraattinen kone on alkanut käydä itsestään. Mihin poliitikkoja enää tarvitaan? Nehän vain sotkevat asioiden tehokasta etenemistä. 
.
Minulle tällainen malli merkitsee teknokraattisen plutokratian valtaa. Siinä liberalismi ja konservatismi eivät enää juurikaan erotu toisistaan poliittisesti, psykologisesti tai semanttisesti. Kapitalistiseen teknologiakoneeseen on silloin asennettu puoliautopilotti päälle, kunnes uusi talouskupla taas puhkeaa ja ihmisen on yritettävä korjata kvantti-algoritmiseen järjestelmään ohjelmoimiensa alkuehtojen vääristymät.
.
5
Kone käy itsestään. Kone on funktionaalinen tautologia. Ihminen muuttuu koneeksi. Kone ei muutu ihmiseksi. Koneella on vaihtoarvo. Jumala tulee koneesta. Koneesta tulee Jumala. Teknologinen järjestelmä ei tunne liberalismia eikä konservatismia. Järjestelmä tuntee vain algoritmin. Algoritmi on nimi teknologian Pyhälle Hengelle. Henki kuolee teknologisen determinismin ja tehokkuuden orjuuteen sitä itse edes tajuamatta. Orjuus on vapautta. Vapaus on orjuutta. Osta nyt. Nauti heti. Maksa huomenna. Sama uudelleen. Loputtomasti. Kuvittelee olevansa onnellinen. On onnellinen. Aina. Ikuisesti. Ei enää ihminen. Kone. Käy itsestään. On. Off. ON. OFF. ON. OFF. ON.
*

November 7, 2012

Ei mitään tukia


Koska hyväntekeväisyys ainoana sosiaalitukien muotona tekee kerjäämisen ja huoraamisen suorastaan välttämättömäksi, se myös oikeuttaa ne itsensä elättämisen tapoina. Kieltämällä tämän tosiasian hyväntekijä muuttuu narsistisesta altruistista lakiin vetoavaksi sadistiksi. Kyseessä on sama kaksinaismoralistinen logiikka, jota kristityt orjanomistajat ja kristityt talousliberalistit ovat aina soveltaneet yhteiskunnan heikompiosaisiin. - -
Tyydy siis annettuihin armopaloihin, ja jos ne eivät riitä, rukoile Jumalaa mutta ennen kaikkea: tottele esivaltaa ja lakia. Äläkä siis kerjää äläkä huoraa. Ainakaan julkisesti. - - Saul Schubakin systeemissä ollaan kuitenkin avoimempia ja 'rehellisempiä' [ks. 2].

2
Kuvamme nainen - Batseba - ei saa enää mitään tukia. Jopa vaatetuki on häneltä evätty, koska hän törsäsi saamansa avustukset tuottamattomiin kohteisiin. Miten Batseba nyt tulee toimeen ns. schubakilaisessa yhteiskunnassa, jossa yksilön on pärjättävä omillaan eli vain omia valmiuksiaan, kykyjään ja taitojaan hyödyntäen? Tietenkin ryhtymällä yrittäjäksi. Niinpä Batseba on alkanut myydä parastaan eli itseään. Ja kauppa käy kuin siimaa, pankkitilille kertyy rahaa, raha katoaa Lichtensteinin Veroparatiisiin ja kaikki on hyvin. 
 .
Saul Schubakille tarjoutuu nyt oivallinen tilaisuus Batsebaa esimerkkinä käyttäen todistaa oikeaksi Hankenissa kolmentoista opintopisteen jälkeen neronleimauksena saamansa idea, jonka mukaan vain self-made-yrittäjyyden kautta maagisia markkinavoimia voi tyydyttää täydellisesti, mikä merkitsee käytännössä, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat optimaalisella tavalla. Batseban tapauksessa näin käy jokaisen yrittäjä-aktin tapauksessa ja siten hän toteuttaa Schubakin tuettoman yrittäjäyhteiskunnan ideaalia suorastaan ihanteellisesti. Batseba on self-made-talousajattelun malliesimerkki. 
.
Kyllä laissez faire- kapitalismi siis toimii loistavasti, jos ihmisiltä vain uskalletaan vaatia aidosti persoonakohtaista sitoutumista omaan elämäänsä ja sen kustannuksiin, joiden maksamiseen he itse täysin rinnoin osallistuvat – ilman tukia, jotka vain laiskistuttaisivat heitä ja saisivat heidät välttelemään henkilökohtaista vastuuta ja riskinottoa. 
.
Nyt Batseballekin on Veroparatiisin talousmatematiikka-yksikön korkeimman johdon taholta annettu lupa synnyttää 1½ lasta Zazi-landiaan. Oikeuden kahteen lapseen Batseba saa, mikäli hänen tulonsa ylittävät [liikesalaisuus] euron rajan.
.
Tsemppiä Batse. Ajattelet positiivisesti. Olet oman elämäsi sankari - - hm - - mutta huorahan sinä kuitenkin olet, sanottiin sitten mitä hyvänsä. Sinä olet portto schubakilaisessa bordellissa, jonka ylimpänä parittajana toimii maailman rikkain casino-peliluola [Goldman & Sachs?]. Tällainen on täysin 'vapaa' markkinatalous: huora- ja orjayhteiskunta. Saul Schubakin yhteiskunta. Ei mitään tukia. Ei mitään väliä.

3
Queen – Killer Queen
.
Rolling Stones - Honky Tonk Women
*

November 5, 2012

Seitsemän Euroa-Päre raportoi: Saul vainoaa köyhiä ja heikkoja 'altruistisella rasismilla'

Kokoomuksen Saul Schubak vainoaa köyhiä ja heikkoja 'altruistisella rasismilla'. Vain Jumala voi muuttaa hänen mielensä kuten kävi Saulin kristittyjä vainoavalle kaimalle noin 2000 vuotta sitten. Lähettääkö Jumala armossaan [tämä on augustinolainen armon tulkinta erotuksena luterilais-forenssiseen, jossa ihminen ei muutu sisäisesti vaan alkaa ainoastaan totella Jumalaa] sähköshokin, jonka seurauksena Suomen Saul muuttuu hengelliseksi kristityksi ja hylkää materialistisen tataari-juutalaisuutensa? Talousetiikan erikoisblogi: Seitsemän Euroa-Päre seuraa tapahtumia myös kulissien takaa. Elämme jännittäviä aikoja.
*
Kommentti Timolle edellisessä päreessäni.
.
Timo kirjoitti: ‘Mutta en mitenkään tullut ajatelleeksi, että saattaisit ottaa kommenttini itseesi’.
 .
En minä ole ottanut kommenttiasi itseeni, ellei sitten oman näkökannan retorisesti vahvaa esittämistä sellaisena pidetä, mitä kovasti ihmettelen.
*
Schubak on objektiivisesti väärässä eräitten empiiristen faktojen suhteen ja subjektiivisesti eri mieltä [mikä on eri asia kuin olla argumentatiivisesti väärässä] kuin minä normatiivisten ‘tosiasioiden’ suhteen. Ensin mainitut tosiasiat on helppo osoittaa esim. sosiaalilainsäädännöstä tarkistamalla, mutta normatiiviset faktat täytyy jokaisen itse selvittää itsensä kanssa. 
.
Arvot ovat perimmältään aina subjektiivisen päätöksen ja vakaumuksen tulosta. Toisin sanoen arvot ovat objektiivisia vain edustamiensa ihmisten ja ihmisryhmien perspektiivistä katsottuna. Niinpä myös Schubak voi puolustaa omiaan joutumatta periaatteelliseen ristiriitaan itsensä kanssa, mikä ei tietenkään merkitse, ettei häntä jostain toisesta perspektiivistä katsoen voisi pitää ristiriitaisena yhteiskunnallisen/sosiaalisen integraation kannalta. Yhtä lailla Schubak voi kritisoida vasemmistoa taloudellisen ajattelun tehottomuudesta ja jopa irrationaalisuudesta.
 .
Mitä tästä näennäisen arvorelativistisesta asiaintilasta seuraa? Antagonismi. Vanha kunnon antagonismi, joka ei laukea millään selittelyillä vaan jättää ikuisen konfliktin kapitalisti-porvarin sekä palkan- ja tukiensaajan välille. Vähäinenkin järki ja intuitio sanoo, ettei Schubak taatusti ole köyhän ja heikon ihmisen asialla vaan pikemminkin hänen vihollisensa. Ei ole olemassa perustavaa syytä, jonka vuoksi köyhyysrajalla elävien ja alemman keskiluokan pitäisi olla samaa mieltä hänen peruslinjaustensa kanssa.
.
Demokratia on köyhän kannalta siitä hyvä systeemi, että siinä pyritään sovittelemaan näitä konflikti-tilanteita. Tämä on köyhän ainut mahdollisuus vaikuttaa, ellemme laske mukaan väkivaltaa ja terroria, jotka eivät oikeastaan ole mahdollisuuksia lainkaan vaan itsetuhoinen noidankehä. Rikkailla ja ahneilla [esim. pikavippifirmat] sen sijaan on muitakin vaikutusmahdollisuuksia ja niitä he myös käyttävät kokien, että eduskunta heidän ‘vapaata ja hyödyllistä’ kaupankäyntiään [koronkiskontaa] väärämielisesti rajoittaa. Niinpä he pyrkivät kiertämään lakeja minkä keksivät ja ehtivät. He haluavat aina vain enemmän voittoa ja väittävät, että se tuottaa kaikille enemmän, vaikka he maksavatkin veroja suhteellisesti yhä vähemmän ja taantumia miljoonavoittojen keskellä ennakoiden erottavat tuhansia ihmisiä tehtaistaan ja firmoistaan. 
.
Tämä on kaksinaismoralistinen yhtälö, josta seuraa, että Schubakin arvoissa on sittenkin jotain mätää, koska hän toimii vain omaa henkilökohtaista hyötyään ajatellen, vaikka naamioikin puheensa kaikkia koskevan ja hyödyttävän markkinatalousrationalismin eli ‘näkymättömän käden’ talousmetafysiikkaan.
.
Schubakin arvot ovat ja pysyvät markkinavoimien eliitin arvoina, koska hänen arvomaailmansa hyväksyy ja oikeuttaa tuon pienen eliitin yhä suuremman rahallisen vallan. Minä en tällaista asiaintilaa hyväksy vaan pidän sitä paheena, valheena ja eettisenä asennevammana, olkoonkin, että jokainen joutuu itse päättelemään omien arvojensa pätevyyden. En kuitenkaan sanonut, että arvojen subjektiivisuus koskisi suoraan niiden sisältöjä vaan ainoastaan niiden valintaan liittyvää päätöstä. Päätös on väistämättä subjektiivinen mutta sisällöt verrannollisia toistensa kanssa, joten niitä voidaan punnita oikeuden ja oikeudenmukaisuuden vaa’alla. Päädymme jälleen eduskuntaan, mikä ei Schubakin kaltaisia laissez faire-pelureita miellytä, koska eduskunnan päätökset asettavat väistämättä rajoituksia heidän ahneudelleen, koronkiskonnalleen ja mainosmanipulaatioilleen. 
.
Kokoomuksen ultraliberalistit eivät tarvitse eduskuntaa rajoittamaan kaupankäyntiä. He haluavat täydet valtuudet ja vapaudet myydä rahaa, pornoa, huumeita ja aseita. Mutta samalla he haluavat myös täyden turvallisuuden kaikelle kaupankäynnilleen, omaisuudelleen ja omalle hengelleen. Ja sen eduskunta voi rikoslakien ja poliisivalvonnan kautta järjestää. Nämä ihmiset siis haluavat eduskunnan paitsi legitimoivan koronkiskontansa myös takaavan tällaiselle toiminalle poliisin suojelun. Hehheh. Tuskin voisi ultraliberaali ihmisten tarpeilla keinottelija enempää/vähempää valtiolta vaatia. Vain kaiken.
.
Evoluutiobiologia toki tuntee biologisen lainalaisuuden, jossa vahvemmat syövät ravintoketjussa heikompiaan, mutta tällaisen luonnontilan kopioiminen suoraan yhteiskunnalliseksi käytännöksi ihmisten maailmassa on pöyristyttävää. Sitä esim. Wahlroos, Sasi, Schubak [Sasin entinen avustaja], Stubb ja Vapaavuori kuitenkin haluavat. Heikot ja kilpailun kannalta tarpeettomat on poistettava yhteiskuntaluonnon kiertokulusta, koska he ovat vain pelkkä menoerä kapitalistille. 
.
Kun markkinavoima-ravintoketjun kannalta tarpeettomat ihmiset eivät ole enää aiheuttamassa häiriöitä ideaalisen kysynnän ja tarjonnan vapaalle muodostumiselle [mikä on tietysti utopia ja valhe sekin], voi keskiluokkaa juoksuttaa mielin määrin mainosmedian perässä ostattamassa itselleen joka viikko uutta imaginaarista statusta. Silloin on kaikki hyvin. Uusliberalistiset ideaalimarkkinat toimivat täydellisesti. Köyhiä ei enää ole. On vain yhä harvalukuisempi eliitti, joka omistaa melkein kaiken ja rahan orjien valtava massa, josta tarpeettomiksi ja hyödyttömiksi tulleet eliminoidaan mm. Schubakin sosiaalieettisin metodein.
 .
Minulle on ilman mitään sofistikoituneita taloustieteen tai etiikan argumenttejakin päivänselvää, että Saul 'The Social Darwinist' Schubakin ‘altruistinen’ sosiaalietiikka, joka vetoaa syntymättömien lasten oikeuteen saada onnellinen elämä eli jäädä syntymättömiksi 'antisosiaalisten' [esim. vaikeasti huumeriippuvaisten] vanhempien osalta, on paitsi törkeää ihmisarvon loukkaamista myös pelkkä ökykapitalistin raadollinen juoni, jolla tehostetaan yhteiskunnan kilpailuttamista. Tietenkin sitä voisi nimittää silkaksi typeryydeksi tai jopa suoranaiseksi pahuudeksi, jota Schubak ei itsessään tajua. Mutta jos näin on laita, niin Saulin 'sammakot' menevät kaikki luonnehäirön piikkiin niin että paukahti. Kuvitelkaa siis kaupallisia arvojaan ainoina oikeina pitävä luonnehäiriöinen äärikokoomuslainen puhdistamassa yhteiskuntaa antisosiaalisesta aineksesta, jottei se häiritsisi markkinavoimien ideaalista dynamiikkaa tahallisella vapaamatkustajuudellaan. 
.
Tziizus - tästä ei tosiaankan ole natsismi kaukana. Eivätkö sitäpaitsi juuri veroparatiisien asukkaat/asiakkaat ole niitä kaikkein halveksittavimpia vapaamatkustajia - eivät suinkaan köyhät ja heikot!
*

November 3, 2012

'Meidän edustamamme arvot voittivat', sanoi Jyrki Katainen kunnallisvaali-iltana. Tarkoittiko hän myös kokoomusnuori Saul Schubakin arvoja? Jos ei tarkoittanut, niin Schubak pitäisi välittömästi erottaa Kokoomusnuorten varapuheenjohtajuudesta puolueen arvouskottavuuden säilyttämiseksi. Muussa tapauksessa Kokoomusta voi pitää jopa rasistisempana liikkeenä kuin paranoideja Perussuomalaisia. Tämä asiaintila ei tietenkään ole mikään yllätys. Natsipropagandaan verrattavilla 'todisteluillaan' Schubak vain tulee osaltaan paljastaneeksi perimmäisen totuuden Kokoomuksen politiikasta. 'Kykypuolueen' ääriaineshan [esim. Sasi, Stubb ja Vapaavuori] on aina edustanut sosiaalidarwinistista kapitalismia raadollisimmillaan.

Kokoomuksen Nuorten Liitto sanoutui irti lapsilisäkommenteista
STT/Facebook / Lehtikuva
 
Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin mielestä lapsilisät tukevat "heikomman aineksen" lisääntymistä.
 
Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin mielestä lapsilisät tukevat "heikomman aineksen" lisääntymistä.
 
Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Antti Häkkänen sanoutuu irti liiton varapuheenjohtajan Saul Schubakin hämmennystä herättäneistä lapsilisäkommenteista. Häkkänen painottaa Schubakin esittäneen kommenttinsa täysin yksityishenkilönä.

"Kokoomuksen Nuorten Liitto kannattaa lapsilisiä ja perheiden tukemista lasten kasvattamisessa. Perheitä pitää jatkossakin tukea vaativassa kasvatusvastuussaan ja auttaa antamaan hyvät elämän eväät jokaiselle lapselle", Häkkänen toteaa perjantai-iltana lähettämässään tiedotteessa.

Aiemmin illalla Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak oli todennut, että hän poistaisi lapsilisät, sillä hänen mielestään ne tukevat "heikomman aineksen" lisääntymistä.

"Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta", Schubak kommentoi Facebookissa perjantaina.

Schubak tarkensi Facebook-sivullaan myöhemmin kantaansa viittaamalla taloustieteisiin.

"Taloustieteissä lähdetään siitä, että kaikissa tuissa tulisi myös huomioida sivuvaikutukset. Lapsilisien negatiivisena sivuvaikutuksena tuetaan sellaisten ihmisten lastensaantia, jotka eivät pysty tarjoamaan lapselleen hyvää elämää. Minun mielestäni jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen."

Schubak korostaa, että hänen esittämänsä näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä edusta kokoomusnuorten virallista linjaa.

"Lapsilisänkään ei pitäisi olla aiheena niin pyhä lehmä tässä yhteiskunnassa, etteikö siitäkin voisi käydä asiallista keskustelua."

Schubak totesi STT:lle, että hän ei ollut tarkoittanut kommenttiaan julkisuuteen.
*

Don Giovanni ei kadu mitään ja joutuu helvettiin

Don Giovanni – Finale/The Commendatore Scene
.
Don Juan helvetissä
.
Kun Don Juan oli tullut
tuonelan rannalle, hän antoi
obolinsa Kharonille, synkeälle kerjurille, joka silmäili
häntä hetken kopeasti
kuin Antisthenes ja
kostonhimoisin, vahvoin kourin tarttui airoihin.
.
Rinnat paljaina, kauhtanat auki naiset vääntelehtivät
mustan taivaankannen alla, vonkuivat
hänen peräänsä kuin uhrieläinlauma.
Sganarelle nauraa räkätti, vaati palkkarästejään.
Sormi vapisten Don Luis osoitteli
rantoja kiertäville vainajille nuorukaista, joka oli pilkannut
hänen harmaita suortuviaan.
Siveä, hentoinen Elvire hytisi surupuvussaan
nähdessään uskottoman miehensä ja
entisen rakastajansa; aneli kai 
vihonviimeistä hymyä, jossa edes välähtäisi
muinaisten lupausten sulous.
.
Selkä suorana haarniskassaan
seisoi iso kivinen mies peräsimessä ja halkoi
mustaa vettä, mutta tyynenä sankarimme
istui, nojasi rapiirinsa kahvaan, tuijotti vanaveteen

alentumatta näkemään mitään.
*
Charles Baudelaire: Pahan kukat
*
Don Giovanni – Finale/Commendatore scene x 5
*

November 1, 2012

Ateisti kertoo





Manala
 






Kauhun ystävä
.
Kun taivas on outo, kalmankelmeä
kuin kohtalosi tuskainen,
min ajatuksin se tyhjän
sielusi täyttää? Kerro, ateisti.
.
- No, hämärän, epätietoisuuden janoni
on kyltymätön; siks’ en valita
kuin Rooman paratiisista
karkotettu Ovidius.
.
Taivas, pirstottu
kuin rantaviiva,
sinä olet korskeuteni kuvastin;
sinun suuret suru-
                      harsosi ovat
unelmieni ruumiskärryt ja valosi
                 kajastaa minulle
Manalasta – siellä sydämeni koti on.
*
Charles Baudelaire: Pahan kukkia
*

October 30, 2012

Kodinturvajoukot iskevät jälleen

Millo häne pääsä varjo sattuu tuo piene närree kohalle, niin sillo hänel tullooki noutaja. -/#/-Tuo perkelehä se ol tuol närree takana. Sie hitto ammuit miul jakkauksen, mut siit hyväst mie sahhaa siult puol päätä pois. Et sie hitto petä Persu-Mariaa.
*
Pohjanmaalaisten kodinturvajoukkojen persu-veteraani Ida-Maria Ala-Tonka harjoittelee mamu-hyökkäyksen varalta järein asein ja kansallisuusaatteen syvä palo sielussaan.
*

October 29, 2012

Tietoisuus ja kiven karminen kohtalo

Onnistuuko kivi syntymään seuravassa elämässään hallintotieteitten maisteriksi?  Ainakin siihen menee aikaa, mutta sitähän kivellä kyllä riittää.
*
Kommentti Ironmistressin kommenttiin hänen päreessään Oikeuden miekka ruosteessa.
.
1
Ironmistress kirjoitti: ‘Karman laki ei anna kenellekään armoa.’
.
Karman laki ei siis ota huomioon edes katumusta? Olemmeko nyt tekemisissä sadistis-psykopaattisen kosmisen ‘toimijan’ kanssa. Vai onko karman laki pelkkä tyhjä kausaliteetti, jolle vain on imaginaarisesti projisoitu kosmis-moraalista valtaa ihmisen antropomorfis-animistisessa mielikuvituksessa?
.
2
Antiikin kreikkalaiset rationalisoivat tällaisen ajattelutavan [Fysis, Nomos, Logos], mutta sen lähtökohta oli heilläkin vielä maagis-animistinen. Kuten on nykyajan ‘animistien’ eli identiteettiteoreetikkojen materiaalis-fysikaalinen reduktionismi.
.
3
Tietoisuus on olemassa, mutta se ei sijoitu avaruuteen eli johonkin tiettyyn paikkaan eikä siis emergoiduttuaan enää palaudu alkuperäänsä eli materiaan emergenttinä rakenteena. Tietoisuuden ja materian välillä vallitsee asymmetrinen riippuvuus, kun taas reduktionistit [Spinoza ja identiteettiteoreetikot] olettavat, että kyseessä on symmetrinen reduktio-suhde tai parallelismi.
.
Mutta tietoisuus ei ole mikään ‘materia-vuoren henki’, joka joskus ilmestyy ja joskus taas katoaa vuoren sisään. Tietoisuus on yksilöissä syntyvä lihallis-historiallis-kompleksinen ‘kokemus-vuorovaikutus-systeemi’, jolle ei ole olemassa materiaalisesti isomorfista vastinetta [‘sielu-koodia’] aivoissa. Aivot antavat välttämättömän perustan, jonka pohjalta oppiminen ja tunteet ‘emergoivat’ ulkomaailman suhteen joustavan ja holistisen itsereflektiokyvyn eli tietoisuuden.
.
4
Se, mikä yksilöstä jää jäljelle, ei koskaan synny uudelleen samana. Ikuinen paluu on ontologinen [joskaan ei välttämättä fysikaalinen] mahdottomuus. Jos olen joskus ollut tai tulen olemaan fysikaalisesti sama ihminen kuin nyt [puhumattakaan siitä, että olisin kokonaan eri olio/eliö], kyseessä on joku muu kuin minä, koska tietoisuuteni rakenteet ovat tuhoutuneet [palautumaton katkos] ja koska ‘uudella minälläni’ tulee olemaan erilainen ‘lihan historia’ kuin aiemmalla. Niinpä minulla ole mitään muuta syytä kokea itseäni rangaistuksi syntymisestäni tietyksi olennoksi kuin ehkä se, että ylipäätään synnyin maailmaan. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä aiemman elämäni tekojen kanssa. Ei mitään. Karman laki on pelkkää animistis-imaginaarista taikauskoa.
.
5
Miten kiveksi uudelleen syntynyt voi muuttaa karmaansa paremmaksi seuraavassa elämässä? - - No – onhan kivellä tietysti aikaa. Melkein ikuisuus.
*