Johannes näkee Ilmestyksen.
.
Kirjoitettu kommentiksi
Tiedemiehelle ja Ironmistressille IM:n päreessä Rotuhygieniaa kokoomuslaisen
tapaan, osa II.
.
1
Tiedemies arvioi Ironmistressin väitteitä
mm. seuraavasti: 'hohhoijaa'
.
Samaa mieltä. Mutta sitkeä on akka. Saisipa sen
vielä ajattelemaan tolkullisesti. Suunta vaikuttaa joskus miltei
oikealta/vasemmalta, joskin tietyt yleistykset ovat edelleen syvältä hanurista.
Mutta mikä minä olen kritisoimaan IM:n ajoittain realistisia fanatismeja,
jos/kun itse polemisoin niin, että räkä lentää.
.
Ironmistressin mekanistinen logiikka ei
kuitenkaan ole aina relevanttia liberalismin, konservatismin, oikeiston ja
vasemmiston erojen määrittelyyn. Silti [olen yllättynyt, myönnän] IM selviää
etenkin talousliberalismin kritiikissään kohtuullisen hyvin – jälleen, mutta
arvoliberalismin suhteen häneltä pääseekin sitten aika jääräpäistä turbulenssia,
jota en suoraan sanottuna aina ymmärrä.
Myöskään ylipositiiviset
konservatismi-tulkinnat eivät joka paikassa avaudu.
.
Kokeile, Ironmistress, vielä nelikenttää em.
käsitteillä ja koordinoi itsesi vain yhteen nelikentän pisteeseen. Jos sinulta
löytyy vähääkään ristiriidan tajua ja älyllistä omaatuntoa, et tule siinä
onnistumaan.. Et voi olla uskottavasti pelkästään konservatiivi. Muussa
tapauksessa olet joko pragmaatikko, joka venyttää määritelmien merkitykset
ylösalaisin tai fanaatikko joka vähät välittää tosiasioista.
.
2
Muistutan, että minun polemiikkini perustuu
tunteen ja intuition dynamiikkaan – ei niinkään argumentatiiviseen päätelmään ja
päätökseen. En väittele ns. tosiasioista vaan siitä, minkä koen/tunnen oikeaksi
ja/tai vääräksi. Yritän tietysti välttää sellaisia perusmokia, jotka ilmentävät
vakavaa argumentatiivista ja jopa kognitiivista ristiriitaa tai pahaa kehää,
vaikka tiedän jo etukäteen, etten onnistu täysin välttämään niitä, mikäli pidän
kiinni omaksumastani poliittis-sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsityksestä.
.
Mutta mentaalis-aatteellinen vakaumus ja sen
argumentatiivinen todistettavuus eivät kuulu saman kategorian piiriin. Eiväthän
ihmiset usko Jumalaankaan sen vuoksi, että Jumalan olemassaolo voitaisiin
todistaa tai kumota loogisin ja/tai tieteellisin metodein. Vakaumus ei ole
perimmältään selitettävyyden tai edes ymmärrettävyyden piiriin kuuluva asia.
Kyse on ikään kuin ‘sisälläni kypsyneestä’ valinnasta/päätöksestä [‘sikisi
pyhästä Hengestä’ ;\], jonka viime kädessä vain hyväksyn ja se siitä. Loppu on
polemiikkia ;\. Vakaumus on kuin oma lapsi, jota puolustetaan henkeen ja
vereen.
.
3
Toisin kuin Ironmistressiin tai meikäläiseen,
sinuun Tiedemies, joka niin selkeästi ja järkevästi
osaat perustella asiat, pätee seuraava näky. Tarinan minä on ‘tietysti’
Henki.
.
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi,
jospa olisit kylmä tai palava! 16. Mutta nyt,
koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut
suustani ulos.
Johanneksen ilmestys 3
.
Hm. Tämähän voisi olla vaikka Nietzschen kynästä.
.
4
Entä keitä ovat 2000-luvun profeetat?
Konservatiiveja? Nyt pitänee kysyä, ovatko ‘tyypilliset’ profeetat aina olleet
perimmältään konservatiiveja? Jopa Marx, joka uneksi staattisesta onnen tilasta,
jossa valtiota ei ole ja jossa kaikki ihmiset elävät tasapainoisesti ja itseään
toteuttaen vailla pakotteita käyttäytyen kiltisti toisiaan kohtaan.
.
Mitä muuta tämä on kuin vasemmisto-liberaalista
paratiisiromantiikkaa eli käytännössä eräänlaista ‘perhe- suku- ja
klaani-konservatismia’ [vapaus on saavuttanut siinä ikään kuin uudestaan
‘alkuperäiset ja luonnolliset’ rajansa: kyseessä on nostalginen Lintukoto],
jossa alunperin fanaattisen vasemmisto-liberalisti-anarkistin levoton sielu
pyrkii saavuttamaan ikuisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan tilan.
.
Tällainen ihanuus ei kuitenkaan toteudu enää kuin
unissa. Sitä ei saa tapahtumaan ‘luonnollisen’ [ei-institutionaalisen]
kehityksen tuloksena, koska ihminen on [kuten Rousseau sanoo] vieraantunut
lajiolemuksestaan juuri instituutioiden [etenkin rahan] vääristämänä. Niinpä
ideaaliseen tasa-arvo-onnen tilaan [mitä ikinä se sitten onkaan] voi yrittää
pyrkiä vain yhteiskunnallisin pakkokeinoin eikä suinkaan ‘luonnollisena’ [mitä
ikinä se sitten merkitsekään] paluuna alkuperäiseen luontoon ennen
vieraantumista. Sitäpaitsi kaikilla ihmisillä ei koskaan tule olemaan yhteistä
tahtoa/yleistahtoa tähän päämäärään. He ‘jäävät’
individualisteiksi.
.
Ei hyvä. Eikä edes mahdollista. Tuohon uneen minä
en mene mukaan. Pelkkä ulkoinen pakko ei synnytä vapautta edes Hegelin
oikeusfilosofiassa. Sisäinen pakko/velvollisuus [Kantin kategorinen imperatiivi]
ja sisäisen sekä ulkoisen velvollisuuden ykseys [Hegelin Sittlichkeit] on sitten
asia erikseen.
.
Sekä Kantin että Hegelin näkemys eroaa
liberalistisesta ja sosialistisesta vapaus- ja autonomiakäsityksestä, joissa
ihminen/tahto on joko mahdollisimman vapaa valtiosta/pakosta
[oikeistoliberalismi, negatiivinen vapaus] tai täysin sidottu siihen
[sosialistinen ‘liberalismi’, positiivinen vapaus]. Hegelin malli ottaa huomioon
kummatkin vapauden aspektit. Hegel oli Adam Smithinsä lukenut.
.
Vasemmistoliberalistien [dream-]utopia on siis
practically arvokonservatiivinen Onnela. Niin talous- kuin
sosiaali-darwinististen oikeistoliberalistien Onnela sen sijaan merkitsee
patruunojen ja torpparien ellei peräti orjayhteiskunnan paluuta: lyhyesti
sanottuna fasismia ja rasismia. Vahva talousliberalismi yhdistyneenä vahvaan
arvokonservatismiin synnyttää väistämättä kohtuutonta yhteiskunnallista
epätasa-arvoa. Entä onko tällainen kehitys luonnollista vai ei? Kas siinä pulma.
Schubakin, Tolvasen ja Milttonin mielestä on [mutta ovatko Schubak ja Tolvanen
arvokonservatiiveja?]. Tomin, Sammalkielen ja RR:n mielestä ei [mutta ovatko
Sammalkieli ja Räsänen arvoliberaaleja?].
.
Esitetyt mallit eivät näyttäisi olevan kovin
hyviä vaihtoehtoja [Hegelin mallissa tosin on viehätyksensä edelleen, mutta
Fredrik Suuren jälkeistä Preussia ei enää ole olemassa/?]. Viimeiseksi
vaihtoehdoksi jää aina eräänlainen ‘Realpolitik’, jonka ytimestä löytyy tässä
yhteydessä angloamerikkalainen mentaliteetti eli pragmaattisuus. Kyseessä on
eräänlainen Tiedemiehen virkamieshallitus, jossa jaaritellaan loputtomiin
asiantuntevasti ja päädytään lopulta vesitettyihin kompromisseihin. Max Weberiä
vapaasti lainaten: hallintobyrokratian teknokraattinen kone on alkanut käydä
itsestään. Mihin poliitikkoja enää tarvitaan? Nehän vain sotkevat asioiden
tehokasta etenemistä.
.
Minulle tällainen malli merkitsee
teknokraattisen plutokratian valtaa. Siinä liberalismi ja konservatismi eivät
enää juurikaan erotu toisistaan poliittisesti, psykologisesti tai semanttisesti.
Kapitalistiseen teknologiakoneeseen on silloin asennettu puoliautopilotti
päälle, kunnes uusi talouskupla taas puhkeaa ja ihmisen on yritettävä korjata
kvantti-algoritmiseen järjestelmään ohjelmoimiensa alkuehtojen
vääristymät.
.
5
Kone käy itsestään. Kone on
funktionaalinen tautologia. Ihminen muuttuu koneeksi. Kone ei muutu ihmiseksi.
Koneella on vaihtoarvo. Jumala tulee koneesta. Koneesta tulee Jumala.
Teknologinen järjestelmä ei tunne liberalismia eikä konservatismia. Järjestelmä
tuntee vain algoritmin. Algoritmi on nimi teknologian Pyhälle Hengelle. Henki kuolee
teknologisen determinismin ja tehokkuuden orjuuteen sitä itse edes tajuamatta.
Orjuus on vapautta. Vapaus on orjuutta. Osta nyt. Nauti heti. Maksa huomenna.
Sama uudelleen.
Loputtomasti. Kuvittelee olevansa onnellinen. On onnellinen. Aina. Ikuisesti. Ei
enää ihminen. Kone. Käy itsestään. On. Off. ON. OFF. ON. OFF. ON.
*
2 comments:
on se tieremiäs säälimättömän fiksu jannu, plokistanin kovin jätkä
no ei kai toi räsänen sille muuten viittis eres vittuilla
Post a Comment