November 9, 2012

Liberalismi ja konservatismi – hohhoijaa – ?

Johannes näkee Ilmestyksen.
.
Kirjoitettu kommentiksi Tiedemiehelle ja Ironmistressille IM:n päreessä Rotuhygieniaa kokoomuslaisen tapaan, osa II.
.
1
Tiedemies arvioi Ironmistressin väitteitä mm. seuraavasti: 'hohhoijaa'
.
Samaa mieltä. Mutta sitkeä on akka. Saisipa sen vielä ajattelemaan tolkullisesti. Suunta vaikuttaa joskus miltei oikealta/vasemmalta, joskin tietyt yleistykset ovat edelleen syvältä hanurista. Mutta mikä minä olen kritisoimaan IM:n ajoittain realistisia fanatismeja, jos/kun itse polemisoin niin, että räkä lentää. 
.
Ironmistressin mekanistinen logiikka ei kuitenkaan ole aina relevanttia liberalismin, konservatismin, oikeiston ja vasemmiston erojen määrittelyyn. Silti [olen yllättynyt, myönnän] IM selviää etenkin talousliberalismin kritiikissään kohtuullisen hyvin – jälleen, mutta arvoliberalismin suhteen häneltä pääseekin sitten aika jääräpäistä turbulenssia, jota en suoraan sanottuna aina ymmärrä.
Myöskään ylipositiiviset konservatismi-tulkinnat eivät joka paikassa avaudu.
.
Kokeile, Ironmistress, vielä nelikenttää em. käsitteillä ja koordinoi itsesi vain yhteen nelikentän pisteeseen. Jos sinulta löytyy vähääkään ristiriidan tajua ja älyllistä omaatuntoa, et tule siinä onnistumaan.. Et voi olla uskottavasti pelkästään konservatiivi. Muussa tapauksessa olet joko pragmaatikko, joka venyttää määritelmien merkitykset ylösalaisin tai fanaatikko joka vähät välittää tosiasioista.
.
2
Muistutan, että minun polemiikkini perustuu tunteen ja intuition dynamiikkaan – ei niinkään argumentatiiviseen päätelmään ja päätökseen. En väittele ns. tosiasioista vaan siitä, minkä koen/tunnen oikeaksi ja/tai vääräksi. Yritän tietysti välttää sellaisia perusmokia, jotka ilmentävät vakavaa argumentatiivista ja jopa kognitiivista ristiriitaa tai pahaa kehää, vaikka tiedän jo etukäteen, etten onnistu täysin välttämään niitä, mikäli pidän kiinni omaksumastani poliittis-sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsityksestä. 
.
Mutta mentaalis-aatteellinen vakaumus ja sen argumentatiivinen todistettavuus eivät kuulu saman kategorian piiriin. Eiväthän ihmiset usko Jumalaankaan sen vuoksi, että Jumalan olemassaolo voitaisiin todistaa tai kumota loogisin ja/tai tieteellisin metodein. Vakaumus ei ole perimmältään selitettävyyden tai edes ymmärrettävyyden piiriin kuuluva asia. Kyse on ikään kuin ‘sisälläni kypsyneestä’ valinnasta/päätöksestä [‘sikisi pyhästä Hengestä’ ;\], jonka viime kädessä vain hyväksyn ja se siitä. Loppu on polemiikkia ;\. Vakaumus on kuin oma lapsi, jota puolustetaan henkeen ja vereen.
.
3
Toisin kuin Ironmistressiin tai meikäläiseen, sinuun Tiedemies, joka niin selkeästi ja järkevästi osaat perustella asiat, pätee seuraava näky. Tarinan minä on ‘tietysti’ Henki.
.
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

Johanneksen ilmestys 3

.
Hm. Tämähän voisi olla vaikka Nietzschen kynästä.
.
4
Entä keitä ovat 2000-luvun profeetat? Konservatiiveja? Nyt pitänee kysyä, ovatko ‘tyypilliset’ profeetat aina olleet perimmältään konservatiiveja? Jopa Marx, joka uneksi staattisesta onnen tilasta, jossa valtiota ei ole ja jossa kaikki ihmiset elävät tasapainoisesti ja itseään toteuttaen vailla pakotteita käyttäytyen kiltisti toisiaan kohtaan. 
.
Mitä muuta tämä on kuin vasemmisto-liberaalista paratiisiromantiikkaa eli käytännössä eräänlaista ‘perhe- suku- ja klaani-konservatismia’ [vapaus on saavuttanut siinä ikään kuin uudestaan ‘alkuperäiset ja luonnolliset’ rajansa: kyseessä on nostalginen Lintukoto], jossa alunperin fanaattisen vasemmisto-liberalisti-anarkistin levoton sielu pyrkii saavuttamaan ikuisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan tilan. 
.
Tällainen ihanuus ei kuitenkaan toteudu enää kuin unissa. Sitä ei saa tapahtumaan ‘luonnollisen’ [ei-institutionaalisen] kehityksen tuloksena, koska ihminen on [kuten Rousseau sanoo] vieraantunut lajiolemuksestaan juuri instituutioiden [etenkin rahan] vääristämänä. Niinpä ideaaliseen tasa-arvo-onnen tilaan [mitä ikinä se sitten onkaan] voi yrittää pyrkiä vain yhteiskunnallisin pakkokeinoin eikä suinkaan ‘luonnollisena’ [mitä ikinä se sitten merkitsekään] paluuna alkuperäiseen luontoon ennen vieraantumista. Sitäpaitsi kaikilla ihmisillä ei koskaan tule olemaan yhteistä tahtoa/yleistahtoa tähän päämäärään. He ‘jäävät’ individualisteiksi.
.
Ei hyvä. Eikä edes mahdollista. Tuohon uneen minä en mene mukaan. Pelkkä ulkoinen pakko ei synnytä vapautta edes Hegelin oikeusfilosofiassa. Sisäinen pakko/velvollisuus [Kantin kategorinen imperatiivi] ja sisäisen sekä ulkoisen velvollisuuden ykseys [Hegelin Sittlichkeit] on sitten asia erikseen. 
.
Sekä Kantin että Hegelin näkemys eroaa liberalistisesta ja sosialistisesta vapaus- ja autonomiakäsityksestä, joissa ihminen/tahto on joko mahdollisimman vapaa valtiosta/pakosta [oikeistoliberalismi, negatiivinen vapaus] tai täysin sidottu siihen [sosialistinen ‘liberalismi’, positiivinen vapaus]. Hegelin malli ottaa huomioon kummatkin vapauden aspektit. Hegel oli Adam Smithinsä lukenut.
.
Vasemmistoliberalistien [dream-]utopia on siis practically arvokonservatiivinen Onnela. Niin talous- kuin sosiaali-darwinististen oikeistoliberalistien Onnela sen sijaan merkitsee patruunojen ja torpparien ellei peräti orjayhteiskunnan paluuta: lyhyesti sanottuna fasismia ja rasismia. Vahva talousliberalismi yhdistyneenä vahvaan arvokonservatismiin synnyttää väistämättä kohtuutonta yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Entä onko tällainen kehitys luonnollista vai ei? Kas siinä pulma. Schubakin, Tolvasen ja Milttonin mielestä on [mutta ovatko Schubak ja Tolvanen arvokonservatiiveja?]. Tomin, Sammalkielen ja RR:n mielestä ei [mutta ovatko Sammalkieli ja Räsänen arvoliberaaleja?].
.
Esitetyt mallit eivät näyttäisi olevan kovin hyviä vaihtoehtoja [Hegelin mallissa tosin on viehätyksensä edelleen, mutta Fredrik Suuren jälkeistä Preussia ei enää ole olemassa/?]. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jää aina eräänlainen ‘Realpolitik’, jonka ytimestä löytyy tässä yhteydessä angloamerikkalainen mentaliteetti eli pragmaattisuus. Kyseessä on eräänlainen Tiedemiehen virkamieshallitus, jossa jaaritellaan loputtomiin asiantuntevasti ja päädytään lopulta vesitettyihin kompromisseihin. Max Weberiä vapaasti lainaten: hallintobyrokratian teknokraattinen kone on alkanut käydä itsestään. Mihin poliitikkoja enää tarvitaan? Nehän vain sotkevat asioiden tehokasta etenemistä. 
.
Minulle tällainen malli merkitsee teknokraattisen plutokratian valtaa. Siinä liberalismi ja konservatismi eivät enää juurikaan erotu toisistaan poliittisesti, psykologisesti tai semanttisesti. Kapitalistiseen teknologiakoneeseen on silloin asennettu puoliautopilotti päälle, kunnes uusi talouskupla taas puhkeaa ja ihmisen on yritettävä korjata kvantti-algoritmiseen järjestelmään ohjelmoimiensa alkuehtojen vääristymät.
.
5
Kone käy itsestään. Kone on funktionaalinen tautologia. Ihminen muuttuu koneeksi. Kone ei muutu ihmiseksi. Koneella on vaihtoarvo. Jumala tulee koneesta. Koneesta tulee Jumala. Teknologinen järjestelmä ei tunne liberalismia eikä konservatismia. Järjestelmä tuntee vain algoritmin. Algoritmi on nimi teknologian Pyhälle Hengelle. Henki kuolee teknologisen determinismin ja tehokkuuden orjuuteen sitä itse edes tajuamatta. Orjuus on vapautta. Vapaus on orjuutta. Osta nyt. Nauti heti. Maksa huomenna. Sama uudelleen. Loputtomasti. Kuvittelee olevansa onnellinen. On onnellinen. Aina. Ikuisesti. Ei enää ihminen. Kone. Käy itsestään. On. Off. ON. OFF. ON. OFF. ON.
*

2 comments:

Anonymous said...

on se tieremiäs säälimättömän fiksu jannu, plokistanin kovin jätkä

urbo said...

no ei kai toi räsänen sille muuten viittis eres vittuilla