1
Nimimerkki ‘Juoni’ kirjoitti edellisen päreeni kommentissaan: ‘
Ihmisen aivot ja niihin, sekä yhä enenevässä määrin ulkoisiin muisteihin kuten
kovalevyille ja kirjoihin, jollain toistaiseksi tuntemattomalla tavalla koodattu
informaatio ovat aivan yhtä paljon (tai vähän) luontoa, kuin vaikka muurahaisen
hermosto ja siinä oleva informaatio.’
.
Mitä tutkimusmetodiin tulee, voin olla samaa mieltä, mutta ontologisesti
täysin eri kannalla. Ja koska kyseessä on kategoris-ontologinen erimielisyys
siitä, miten kielellinen representaatio ilmentää ja pystyy ilmentämään
[tarkentamaan ja vääristämään] ‘aineellisia’ vaikutuksia, siitä on turha jatkaa
tässä sen enempää. Minun kantani on kuitenkin selvä [viittaan useisiin asiaa
käsitteleviin päreisiini]. Mentaalisen eli tietoisuuden ja fysikaalisen
[‘aineellisen energian’ tvs.] välillä on perustava ja pysyvä katkos. Tuo katkos
voidaan kuroa umpeen vain, mikäli kieli tietoisuuden representatiivisena kuvana
katoaa lopullisesti. Minkä tapahtuminen on tietysti mahdotonta tajuta enää
representatiivisesti eli tietoisesti.
.
‘Naturalistisen’ sillan rakentelu mentaalisen ja fysikaalisen välillä
tulee jäämään aina vain yritykseksi, joka on tuomittu epäonnistumaan jo siksi,
että siihen alunperin edes ryhdyttiin. Kaikenlainen hylomorfismi tieteen
perustavana ontologisena konstituutio-oletuksena on metafysiikkaa par excellence
- kuten kaikki muukin, mihin ihminen kielellisen symboliikan puitteissa
ryhtyy.
.
‘toistaiseksi tuntemattomalla tavalla’.
.
Vai niin. Onko
tietoisuus siis ainakin toistaiseksi jokin vielä tuntematon maaginen
'aivokone' vai lymyääkö aivoissa joku vielä tuntematon 'tietoisuus-maagikko',
joka säätelee 'aivokonetta'? Kerro minulle heti, kun tiede on [taas kerran]
paljastanut tämän toistaiseksi maagisen ‘ominaisuuden/olion naturalistisen
‘luonnon’. Olen ironisen kiinnostunut kuulemaan, mitä evoluutio-kognitivistit
mahtavat [taas kerran] keksiä objektiivis-naturalistisesti selittämään jotain,
mikä he voivat nähdä aina jo peilistä ja kokea joka hetki – siis oman itsensä,
subjektiivisen perspektiivinsä, ei yhtään sen enempää eikä
vähempää.
.
2
‘ja siten ennustajansa omia arvointentioita sekä ennakkoluuloja
- eivät empiirisesti todennettavia kausaalisia tosiasioita. - - ’Tämä on
yksiselitteisesti kukkua.’
.
Se on kärjistys evoluutioteorian
funktionaalisuus/teleologisuus-kritiikistä. Jotain pystytään toki ennustamaan
kausaalisesti oikein, joskus itse asiassa paljonkin, mutta vähintään yhtä
paljossa se jokin on evoluutiotutkimuksessa myös jälkiviisastelua, jossa puskan
takaa ‘löydetään’ se hypoteesi, mikä sinne oli alunperin jo piilotettu. Ollaan
siis joko löytävinään tai ei yksinkertaisesti tunnusteta tai edes tajuta, että
todellisuudessa verifioitu hypoteesi on aina jossain määrin havainnoitsijan oma
luomus. En tarkoita, että havainnoija nimenomaan tahallaan, tiedostaen
eettisesti huijaavansa, tekisi näin, vaan että se yksinkertaisesti ja
väistämättä on erottamaton osa evoluutioselitysten funktionaalista luonnetta,
jota ei voi muuksi ‘ihmiskonstein’ muuttaa, koska [afortiori] ihminen on
erottamamaton osa havainto- [ja preferenssi-] järjestelmäänsä, eikä ulospääsy
johonkin puolueettomaan jumalalliseen tarkkailuasemaan ole mahdollista.
.
Jos ja kun näillä hypoteesia tukevasta evidenssistä tehdyillä, parhailla
mahdollisilla funktioselityksillä [jotka enemmän tai vähemmän uskottavasti
halutaan ymmärtää yhtä päteviksi kuin kausaaliset syy-yhteydet (kausaalisuus kun
ei selitä lopputulosta kuten teleologisuus)] ryhdytään tukemaan jotain tutkijan
edustamaa arvopreferenssiä, joka jo alunperin saattoi [implisiittisesti tai
eksplisiittisesti] olla tutkijan tulkintojen taustalla, päädytään tuohon
‘intentio-kukkua’-päättelyyn. Ei se tämän monimutkaisempaa ole. Silti kyseessä
on äärimmäisen sitkeä tutkimusasetelmiin sisältyvä kognitiivinen ‘ennakkoluulo’
[eikä pelkästään kognitiivinen (ikään kuin se olisi kognitiivisesti
ratkaistavissa) vaan koko inhimilliseen ajatteluun sisältyvä metafyysinen
elementti].
.
Hypoteesiin sisältyvien ja sitä evidenssitulkintojen enemmän tai vähemmän
tukemana johdettujen selitysten/päätelmien/arvioiden luonne ja aste tietysti
vaihtelee, mutta jos niillä ryhdytään selittämään ja ennustamaan kulttuurisia ja
sosiologistyyppisiä ilmiöitä, ollaan valittu eri tulkintateiden risteyksestä
tieteellisesti vähintäänkin kyseenalainen suunta, joka todellakin on pikemminkin
arvoeettinen ja poliittinen kuin tieteellisesti puolueeton ja jonka
valitsemiseen mikään kausaalinen selitys ei [luonnon]tieteen tutkimus-ideaalien
puitteissa oikeuta.
.
Nimeä yksikin naturalistisesti perusteltu darwinistinen selitys, jolla
voidaan etukäteen ennustaa tieteellisesti pätevällä tavalla [siis ilman
arvopreferenssejä] tulevaisuuden kulttuurien ja yhteiskuntien rakenteistumista.
Et pysty esittämään ainoatakaan lankeamatta mytologisointiin ja/tai jopa
jonkinasteiseen eugeniikkaan [eli tieteenfilosofiseen muotoon typistettynä:
sekoitat keskenään kausaaliset syy-seuraus- ja teleologiset
(arvo)päämääräselitykset]. Eikö olisi älyllisesti rehellisempää sanoa avoimesti,
että evoluutioselityksistä tehdyt preferenssipäätelmät ovat arvoeettinen ja
poliittinen valinta, joka ei seuraa [jo senkään vuoksi, että se ei loogisesti
voi seurata] kausaalisesti itse tutkimuksesta. Arvoja ei siis todellakaan, ei
ainakaan naturalistisissa tieteissä, voi eikä saa johtaa tosiasioista. - -
Käytännössä tilanne on tietysti aivan toinen. Mutta se keskustelu ei sitten
kuulu enää [taas kerran] ainakaan naturalististen tieteitten ‘tutkimus-agendaan
ja legitimaatio-mandaattiin’.
*
No comments:
Post a Comment