Utilitaristin motiivina ei ole toimia oikein vaan välttää
kärsimystä ja rangaistusta – lain puitteissa. Mutta jos lain totteleminen
perustuu vain rangaistuksen pelkoon, yhteiskunta koostuu pelkistä rikollisista,
jotka ovat ikään kuin ehdonalaisessa vapaudessa niin kauan kuin tottelevat
poliisia. Lakia he eivät perimmältään voi kunnioittaa, koska se tavalla tai
toisella rajoittaa heidän ‘hyötyään’. Miten eri tavalla ajattelikaan Kant, jolle
oikea moraalinen toiminta edellyttää aina oikeaa motiivia eli kategorisen
imperatiivin sisäistämistä, mikä tarkoittaa, että jokainen sisimmässään pyrkii
toimimaan niin, että voisi toivoa käyttäytymisensä olevan kaikkien muidenkin
ihmisten hyväksyttävissä. Laki on silloin vain muodollinen julistus joka
ilmaisee ihmisten hyvän tahdon normiksi kirjattuna. Kant oli tässä tietysti
eräänlainen ‘salateologi’, koska ihmiset eivät pääse käytännön
yhteisymmärrykseen arvoista ilman ‘instanssia’, joka ylittää jokaisen ihmisen
rajalliset intressit. Tuo instanssi on tietenkin Jumala, jonka Hobbes ‘alensi’
maalliseksi hallitsijaksi eli suvereeniksi ja josta utilitarismi teki tavallisen
poliisijohtajan. Utilitaristi ei siis toimi lain puitteissa siksi, että se on
oikein vaan a] siksi, että laki estää häntä rajoittamasta liikaa muiden hyvää ja
b] siksi, että hän pelkää poliisia, joka valvoo, että lakia noudatetaan.
Velvollisuusetiikassa lakia sen sijaan noudatetaan siksi, että ihmiset ovat
halunneet sellaisen Lain/Normin, jossa kiteytyy jokaisen ihmisen alunperinkin
sisäistämä kategorisen imperatiivin mukainen ‘kultaisen säännön’ ideaali.
Kieltämättä velvollisuusetiikka näin tiivistettynä ja yksinkertaistettuna on
utooppinen ideaali, mutta silti ja juuri siksi se on arvostettavampi
moraaliteoria kuin utilitarismin väistämättä tekopyhyyteen johtava perusmotiivi,
joka palautuu lopulta aina samaan moraaliseen ‘perversioon’, jonka mukaan väärin
eli pahaa on lupa tehdä, kunhan ei jää kiinni. Laki on silloin ainoastaan pelote
eikä voi velvoittaa ketään sisäisesti ja henkilökohtaisesti. Utilitaristilta
puuttuu omatunto. Sen on korvannut tekopyhyys ja poliisin
pamppu.
2 comments:
Tässä esitetty näkemys velvollisuusetiikasta taitaa olla pikemminkin rousseaulaisen yleistahdon ‘sovellutus’ kuin Kantin autonomista rationaalisuutta korostava, ei kuitenkaan ‘harhaanjohtava’, koska Rousseaun vaikutus Kantin moraalifilosofisen ajattelun perusteisiin oli tunnetusti vahva.
Utilitarismin ymmärrän yleensä aina liberalistisen politiikan moraaliteoriaksi, koska utilitarismi soveltuu luontevimmin arvoliberalismiin. Konservatismi en sijaan ‘arvottaa’ hyödyn muistakin kuin pelkän monetaristisen ‘tehokkuuden insentiiveistä käsin. Sosialismissakin hyötyä arvioidaan kollektiivisemmin kuin liberalismissa, mutta erotuksena konservatismiin hyötyä ei siinä pidetä vain jonkin selkeästi ja tiukasti rajatun etnisen, kansallisen, uskonnollisen, kielellisen tai ylipäätään kulttuurisen tradition ‘etuoikeutena’. Sosialismissa [näin olen antanut itseni ymmärtää] kaikki ihmiset ovat työläisiä, ja työläisillä on aina samankaltaiset intressit ja arvot [olenko ymmärtänyt väärin, ehkä olen ;\].
Post a Comment