Se on geeneissä

Koen suurta sympatiaa Rousseuta kohtaan, mutta olen sisimmässäni yleensä samaa mieltä kuin Hobbes. Rousseaun ja Hobbesin lähtökohtien vastakkaisuus: 1] usko ihmisen universaaliin kollektiiviseen hyvyyteen ja yhteistyökykyyn, 2] oletus ihmisen yksilöllisestä pahuudesta, jota suvereenin pitää kontrolloida, jotta ihmiset kykenisivät rauhaan ja yhteistyöhön, on poliittisen ihmiskäsitykseni [eikä vain minun vaan kaikkien sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavien liberaalien] sovittamattomin sisäinen ristiriita ja jännite, josta on mahdoton päästä eroon. - - Kommunismi ei ole toimiva ratkaisu tähän ristiriitaan, pitkälti sen vuoksi, että se väistämättömässä totalitaarisuudessaan osoittautuu  lopultakin liberalismin ‘perverssiksi’ kääntöpuoleksi, joka itse asiassa sisältyy jo sekä Rousseaun että Hobbesin lähtökohtiin. Kommunismi on rousseaulaisuuden soveltamista hobbes’laisin menetelmin. - - Mutta jos jo alunperinkin olisin ollut taipuvainen arvokonservatismiin ja sitä kautta jonkinlaiseen piilorasismiin, joka lymyää jokaisen arvokonservatiivin sisimmässä kuin jokin geneettinen tauti, kyseisestä ristiriidasta ei olisi muodostunut ainakaan kovin vakavasti otettavaa pohdinnan aihetta. - - Ilmeisestä virhepäätelmän uhasta piittaamatta väitän, että jos vahva arvokonservatismi on geneettinen ominaisuus, käy paremmin ymmärrettäväksi, miksi arvokonservatiivi niin hanakasti haluaa löytää todisteita 'omaa väkeään' geneettisesti ‘heikommista’ ihmisryhmistä,  kansoista ja uskonnoista. 'Syy' etsiä geneettisesti heikompia ja huonompia on geeneissä - ja nimenomaan myös arvokonservatiivilla. Jos ja kun arvokonservatiivi tämän väitteen jälkeen toteaa minulle närkästyneesti, että “sinun ‘tunnegeenisi’ aiheuttavat sinun ristiriitasi ja ongelmasi sosialistina ja liberalistina”, voin ilomielin vastata: ‘Sekin on siis geeneissä. Aina vain parempi!’

*

http://dc37.dawsoncollege.qc.ca/humanities/gabriel/DTP/Xparency14%20Biology%20and%20Social%20ThoughtF04.htm