.
'Always Look On The Bright Side Of Life'
.
1
Karu miete Jeesuksesta ja kristinuskosta
.
Miksi Jeesus on
uhrattava joka vuosi uudestaan? Siksi, että hän oli viaton. Siksi, että
muistaisimme oman syyllisyytemme. Siksi, että emme voi heittää ensimmäistä
kiveä, ainakaan hyvällä omallatunnolla. Siksi. - - Niinpä onkin kysyttävä, mihin
pelagiolaisuus, kalvinismi ja ylipäätään menestyksen teologia tarvitsevat
Jeesusta – vapaaehtoista ‘luuseria’? Ei mihinkään muuhun kuin oman egoisminsa ja
narsisminsa kätkemiseen, naamioimiseen ja oikeuttamiseen – siis tekopyhään
valheeseen. - - Jeesus ei ole mikään syntien
anteeksiantamisautomaatti tai keino ja poppakonsti
omien motiivien kätkemiseksi vaan karu totuus olemassaolosta sellaisena kuin se
tapahtuu meille jokaiselle jossain vaiheessa elämää pakenimmepa tätä totuutta
sitten minne tahansa tai miten tahansa. Onnellisia loppuja ei ole muualla kuin
epätoivoisessa mielikuvituksessa. Niinpä myöskään ylösnousemus ja pelastus eivät
ole Jeesuksen tarinan perimmäinen sanoma vaan se tuska ja ahdistus, jonka
jokainen meistä voi Jeesuksen elämää ajattelemalla kokea, sekä yksin että
yhteisesti, omalla ristillä riippuessamme. Ecce homo – katso
ihmistä!
.
2
Ote
Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin kirjan ‘Uskon sanat’
esittelystä.
.
‘Paavali
irrotti kristinuskon juutalaisesta maaperästä ja avasi sen kaikille
ihmisille. Samalla kristinusko irrottautui kulttuurista ja yhteisöstä. Uskosta
tuli henkilökohtainen asia, mikä huipentuu luterilaisuudessa.
.
Paavalin kautta kristinuskosta tulee
jotain, mikä on yhtä vierasta kaikille kulttuureille. Kristinusko näyttäytyy
jatkuvana vallankumouksena, itse asiassa vallankumouksen perusmuotona.
Kristinuskoon ei synnytä, siihen käännytään, mikä edellyttää sitä edeltävän
elämän taakse jättämistä, katkosta suhteessa entiseen. Nevanlinnan mukaan
ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välissä on nimenomaan katkos, trauma, joka
synnytti koko kristinuskon.
.
Nevanlinna ja Relander nojaavat
vahvasti René Girardin omintakeiseen
teoriaan, jonka mukaan kaikki kristinuskoa edeltävä uskonto perustui
uhraamiselle. Vanhan uhrimyytin mukaan yhteisö valitsi sijaiskärsijän, joka
uhrattiin ja näin koko yhteisön synnit sovitettiin. Näinhän Jeesus on
perinteisesti ymmärretty, veriuhrina ihmisten syntien edestä. Girard kiistää
tämän. Hänen mukaansa Jeesus oli viaton uhri, jonka kuolema ei sovittanut
mitään. Päinvastoin, Jeesus lopetti syntipukin uhraamiseen perustuvan
järjestyksen. Jeesus oli vain viaton uhri. Jeesuksen jälkeen ihmisen vajavaisuus
ja synti jäävät maailmaan, eikä niitä voi sovittaa kuin armo.
.
Toinen
avainajatus kirjassa on poliittinen tulkinta Jumalan valtakunnasta.
Jeesus sanoi, että antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu. Hän perusti
seurakunnan maallisesta vallasta täysin irralliseksi, mutta silti yhteiskunnassa
läsnä olevaksi järjestykseksi. Nevanlinna ja Relander kutsuvat sitä
virtuaaliseksi yhteisöksi, joka rakentuu toivolle ja rakkaudelle.’
*
No comments:
Post a Comment