June 22, 2014

Juhannuksen jälkeen

  .

 

'Always Look On The Bright Side Of Life'

. 

1

Karu miete Jeesuksesta ja kristinuskosta

.
Miksi Jeesus on uhrattava joka vuosi uudestaan? Siksi, että hän oli viaton. Siksi, että muistaisimme oman syyllisyytemme. Siksi, että emme voi heittää ensimmäistä kiveä, ainakaan hyvällä omallatunnolla. Siksi. - - Niinpä onkin kysyttävä, mihin pelagiolaisuus, kalvinismi ja ylipäätään menestyksen teologia tarvitsevat Jeesusta – vapaaehtoista ‘luuseria’? Ei mihinkään muuhun kuin oman egoisminsa ja narsisminsa kätkemiseen, naamioimiseen ja oikeuttamiseen – siis tekopyhään valheeseen. - - Jeesus ei ole mikään syntien anteeksiantamisautomaatti tai keino ja poppakonsti omien  motiivien kätkemiseksi vaan karu totuus olemassaolosta sellaisena kuin se tapahtuu meille jokaiselle jossain vaiheessa elämää pakenimmepa tätä totuutta sitten minne tahansa tai miten tahansa. Onnellisia loppuja ei ole muualla kuin epätoivoisessa mielikuvituksessa. Niinpä myöskään ylösnousemus ja pelastus eivät ole Jeesuksen tarinan perimmäinen sanoma vaan se tuska ja ahdistus, jonka jokainen meistä voi Jeesuksen elämää ajattelemalla kokea, sekä yksin että yhteisesti, omalla ristillä riippuessamme. Ecce homo – katso ihmistä!
.
2
Ote Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin kirjan ‘Uskon sanat’ esittelystä.
.
‘Paavali irrotti kristinuskon juutalaisesta maaperästä ja avasi sen kaikille ihmisille. Samalla kristinusko irrottautui kulttuurista ja yhteisöstä. Uskosta tuli henkilökohtainen asia, mikä huipentuu luterilaisuudessa. 
.
Paavalin kautta kristinuskosta tulee jotain, mikä on yhtä vierasta kaikille kulttuureille. Kristinusko näyttäytyy jatkuvana vallankumouksena, itse asiassa vallankumouksen perusmuotona. Kristinuskoon ei synnytä, siihen käännytään, mikä edellyttää sitä edeltävän elämän taakse jättämistä, katkosta suhteessa entiseen. Nevanlinnan mukaan ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välissä on nimenomaan katkos, trauma, joka synnytti koko kristinuskon. 
.
Nevanlinna ja Relander nojaavat vahvasti René Girardin omintakeiseen teoriaan, jonka mukaan kaikki kristinuskoa edeltävä uskonto perustui uhraamiselle. Vanhan uhrimyytin mukaan yhteisö valitsi sijaiskärsijän, joka uhrattiin ja näin koko yhteisön synnit sovitettiin. Näinhän Jeesus on perinteisesti ymmärretty, veriuhrina ihmisten syntien edestä. Girard kiistää tämän. Hänen mukaansa Jeesus oli viaton uhri, jonka kuolema ei sovittanut mitään. Päinvastoin, Jeesus lopetti syntipukin uhraamiseen perustuvan järjestyksen. Jeesus oli vain viaton uhri. Jeesuksen jälkeen ihmisen vajavaisuus ja synti jäävät maailmaan, eikä niitä voi sovittaa kuin armo.
Toinen avainajatus kirjassa on poliittinen tulkinta Jumalan valtakunnasta. Jeesus sanoi, että antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu. Hän perusti seurakunnan maallisesta vallasta täysin irralliseksi, mutta silti yhteiskunnassa läsnä olevaksi järjestykseksi. Nevanlinna ja Relander kutsuvat sitä virtuaaliseksi yhteisöksi, joka rakentuu toivolle ja rakkaudelle.’
*

No comments: