Totuudesta ja tosiasiasta

Totuus ei ole tosiasian ominaisuus. Tosiasia empiirisenä tapahtumana on triviaali, vailla totuusarvoa. Totuus on kielellisessä merkkirepresentaatiossa konstituoitu tosiasialle annettu käsitteellis-symbolinen kriteeri, joka viittaa aina kielenkäytön loogisiin ehtoihin [subjekti-predikaatti, kvanttorit ym.], joita empiria ei voi vahvistaa, koska emme voi löytää [‘saada’] loogista totuutta suoraan välittömästä havainnosta. Löydämme ‘vain’ omaan loogiseen ajattelujärjestelmäämme sopivia tai sopimattomia kielellisiä konstruktioita.

. 

Konstruktiot eivät kuitenkaan ole vain ei-kontingentteja tyhjiä merkkejä, koska niillä on ‘käsitteellinen historia’, joka määrittää niiden olemassaolon tapaa ja käyttösisältöä kontekstista riippuen [eikä tuo konteksti by definition voi siis olla triviaali]. Havaittuina tosiasioina ne voivat olla vain koettuja, mutta eivät tosia totuutena. Kokemus ei ole semanttisesti tosi vaan subjektiivisesti ‘varma’ [eli formaalisesti epävarma; vrt. Kierkegaard tai Wittgenstein (‘Varmuudesta’)].

. 

Semantiikka ja siten myös totuus on ihmisen ‘keksintö’. Edes teorian sovellettavuus ei ole todiste semantiikan totuudesta tosiasiana [= ei-representatiivisena sisältönä], koska sovellutus on väistämättä aina virtuaalinen ilmiö. Tosiasia taas on ei-virtuaali, sillä se on triviaalisti tosi. Esimerkiksi ihminen tosiasiana on ei-virtuaalisesti triviaali, mutta kieli, jolla ihminen maailmaan ‘konstituoituu’ ja jolla hän maailmaa selittää ja ymmärtää on aina virtuaalinen elementti. 

.

Tosiasia on tosiasia, koska se ei ole symboli tai merkki vaan merkkien ja symbolien [ei-virtuaalinen] perusta. Jos se olisi merkki, se ei olisi tosiasia [jne.]. Niinpä jos matematiikka olisi ‘totta tosiasiana’, se olisi myös triviaalia eli ‘sulautuisi’ kokonaan havaintoon ja kokemukseen eikä olisi sovellettavissa missään muodossa [vrt. myös em.  virtuaalisuus ja ei-virtuaalisuus].

. 

Tosiasia ei ole ‘muoto’. Tosiasian ‘muotoisuus’ ilmenee vain järjen representaationa, ei tosiasioiden itsessään maailmassa. Tosiasian ja representaation ‘välissä’ on imaginaarisia kuvia, fantasioita, kokemuksia, emootioita. Myös topologiset muodot ja muodonmuutokset ovat ensisijaisesti representaatioita, sillä muutos kokemuksena [tässä ja nyt, ‘ohimenevänä ohimenevänä’] ei ole mikään ‘muoto’, ei edes ‘pysäytetty muoto' [eli muoto, joka on liikkeen 'kuva'].

. 

Tosiasia ei olisi tosiasia, jos tietämällä tietäisimme, mitä se on. Tosiasia on enintään havaintoja sekä kokemuksia, jotka saavat kuvitelman ja fantasian muodon. Tietoon on kuvitelmasta ja kokemuksesta vielä matkaa ontologisen ‘ikuisuuden’ eli vähintään yhden symbolin verran. Näin ollen tieto on aina tosiasiasta ‘vieraantunutta’. Tosiasiat sen sijaan ovat autenttisia ja sillä tavoin todellisia.

.

En väitä tietäväni kuvaamaani asiaintilaa, koska en tiedä edes sitä tiedänkö vai enkö tiedä, kun sanon, etten tiedä, sillä sellainen erotteluhan vaatisi tietoa ja sitä minulla ei tosiasioista ole, ‘muista’ eli kielellisistä asioista kyllä - olkoonkin että tuo tieto on lopulta aina kehämäistä ja tautologista.

.

Päättelyni tosiasian ja totuuden ontologisesta sovittamattomuudesta ‘jättää tosiasiat silleen’ [Gelassenheit (Eckhardt, Heidegger)] eli antaa tosiasioiden olla niin kuin ne ovat.

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Topologia_%28matematiikka%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajan_ja_avaruuden_filosofia

http://en.wikipedia.org/wiki/Heideggerian_terminology#Gelassenheit

http://netn.fi/kirjat/martin-heidegger-silleen-jattaminen 

http://koetinkivet.blogspot.fi/2010/05/silleen-jattaminen.html 

http://www.hermitary.com/solitude/eckhart.html