Onko olemassa oikeudenmukaista matematiikkaa?

Onko tässä etiikan matemaattinen kaava?

*

Pärekommentti koskien Ironmistressin pärettä Negatiivinen takaisinkytkentä eli miksi sosialismi ei toimi.

*

Ulkolinja: Wall Streetin koskemattomat

http://areena.yle.fi/tv/1876207

Wall Streetin pankkiirien ahneus ajoi Yhdysvallat lamaan 2008. Kansa pitää pankkiirien toimintaa moraalittomana, mutta pankkien korkeinta johtoa ei ole tuomittu oikeudessa.

*

Kas tällä tavalla [ks. linkki] kapitalisti ratkaisi talousmatemaattiset yhtälöt käytännössä viime vuosikymmenellä. Jopa niin hyvin, ettei edes USAn valtakunnan ykkösjuristi halunnut/kyennyt/uskaltanut osoittaa niiden sovellutuksia vääräksi. Big Money rules.

*

Ja mitä mielekkyyteen ylipäätään tulee, niin matematiikka voi osoittaa ainoastaan annettujen muuttujien funktionaalisen toimivuuden/toimimattomuuden kaavan muttei niiden perimmäistä mielekkyyttä. Tällä tavoin voidaan toki laskea [määrätyn] suurimman mahdollisimman hyvän toteutumismahdollisuuden ehdot, mutta emme välttämättä ole vielä silloin kuin sivunneet oikeudenmukaisuutta.

*

Onko esimerkiksi 100%:nen tupakointikielto kaukojunissa mielekäs päätös sekä kiellon hyvää tuottavien vaikutusten osalta että oikeudenmukaisuusperiaatteiden kannalta? Ei ole. Kahdesta syystä. Ensinnäkin pelkkä määrällisen hyvän edistäminen on aina puolueellista eli intressipitoista, sillä jokin yksittäinen hyöty/hyvä [miten ‘hyvä’ tahansa] ei voi samalla tavalla koskettaa kaikkia ihmisiä [‘spontaanit hyvät’ ovat siis ristiriidassa keskenään] eikä se myöskään toteutuessaan edes saavuta kaikkia ihmisiä – ei varsinkaan tapauksissa, joissa vallitsee sama petokseen perustuva riskinoton logiikka kuin linkkini kaamea esimerkki osoittaa.

*

Kaukojunien absoluuttisessa tupakointikiellossa vedotaan terveysvaikutuksiin [‘hyöty-hyvänä’] ja yleiseen mielipiteeseen [muka oikeudenmukaisuuden pätevänä kriteerinä], mutta hyvää ei voi samaistaa oikeudenmukaisuuteen eikä oikeudenmukaisuutta hyvään, kuten tässä näyttää tapahtuneen. Hyvää ei koskaan voi yleistää universaaliksi [ja siten oikeudenmukaiseksi] sisällöksi ja jos niin käy, seuraukset ovat samanlaisia kuin oikeudenmukaisuuden absoluuttisessa tulkinnassa. Oikeudenmukaisen päätöksen pitää aina ottaa huomioon myös vähemmistön oikeudet omiin huonoihin[kin] tapoihinsa, koska muussa tapauksessa siitä tulee pelkkää pakkoa ja pahimmillaan totalitarismia.

*

Oikeudenmukaisuus on kuitenkin perustavampi asia kuin hyöty/hyvä [sisällöllinen ‘hyvä’], koska vain se pystyy sekä menetelmällisesti [muodollisesti] että periaatteellisesti [aksiomaattisesti joskaan ei aina sisällöllisesti] ottamaan huomioon kaikki ihmiset.

*

Materiaaliseksi hyödyksi määriteltyä yksittäistä hyvää voidaan ja pitääkin arvioida myös matematiikalla [PS.], mutta oikeudenmukaisuuden perimmäiset periaatteet perustuvat toisenlaiseen logiikkaan [ks. Rawls], koska oikeudenmukaisuuden tulee siis koskea kaikkia ihmisiä – muuten kyseessä on reiluuden periaatteesta [justice as fairness] piittaamaton kalkyloiva pragmatismi, joka hyväksyy esim. tietyn määrän absoluuttista köyhyyttä eräänlaisena laskelmiensa välttämättömänä raja-arvona.

*

Jos nyt kuitenkin joku sanoo [ironisesti tai jopa vakavasti (heitäkin nimittäin löytyy)], että köyhät ovat eräänlainen vähemmistö, jonka kuuluu saada elää omien tapojensa mukaisesti, hän on [tahallaan?] ymmärtänyt väärin oikeudenmukaisuuden perimmäisen lähtökohdan, joka siis on kohtuus eli reiluus. Hän ajattelee, että köyhät vapaaehtoisesti joko valitsevat köyhyyden tai eivät ansaitse muuta kuin köyhyyden, joten heidän ei myöskään kuulu saada enempää [esim. Nozikin meritokratia].

*

Mutta se, joka määrittelee köyhyyden tällä tavoin, on astunut oikeudenmukaisuusperiaatteiden ulkopuolelle – ei pelkästään seurauseettisen utilitarismin suuntaan [jota toki tarvitaan hyvää arvioitaessa] vaan sen yli ja ohi psykologisen egoismin salliman ‘[oikeuttaman’ on väärä käsite tässä, koska psykologinen egoismi [vahvimman valta] ei tarvitse eikä kysy legitimaatiota] mielivallan viidakkoon. Tällainen ihminen ei ole pelkkä ei-hyviksi luokiteltuja oikeuksiaan [oikeutetusti] vaativa tupakoitsija vaan häikäilemättömän mielivallan ja yhteiskunnallisen riiston kannattaja. Hänen ja hänen kaltaisiensa ajattelutapa tulee radikaalisti kyseenalaistaa huolimatta siitä, että oikeudenmukaisuuteen kuuluu ‘siedettävässä’ määrin sallia ‘ei-hyväksi-luokiteltujen’ tapojen ja käytäntöjen harjoittaminen.

*

Oikeudenmukaisuus hyvin laajassa mielessä ymmärrettynä merkitsee minulle sitä, että a] jokainen saa yhteiskunnassa hänelle kuuluvan ‘vähimmän osansa’ automaattisesti [byrokratian vähentämiseksi ilman paperisotaa, kyttäystä ja/tai keinotekoista pakkovastiketta; myönnetäänhän toimeentulotukea jo nyt normin mukaisesti vastikkeetta], joka mahdollistaa välttämättömimmän elämisen laadun, ja että b] jokaisella on myös lain ja eräänlaisen ‘modus vivendi-kohtuuden’ rajoissa [mutta vain tapauskohtaisesti eikä yleisenä periaatteena] oikeus, vapaus ja mahdollisuus harjoittaa omia ei-hyväksi luettavia tapojaan - esimerkiksi tupakointia [itse en polta, mutta sikaria siedän silloin tällöin].

*

Meritokratia-egoistit ja/eli/tai Wall Streetin finanssi-petos-pelurit eivät kuitenkaan kuulu tällaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden piiriin, koska heidän ‘meritokraattisesti hyödylliset tapansa’ eivät kuulu yhteiskunnan hyväksyttäviin ‘ei-hyviksi-luokiteltuihin käytäntöihin’ vaan ovat silkkaa rikollisuutta eli massiivinen hyökkäys paitsi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatetta myös lähes kaikkien ihmisten hyvää [lopulta myös omaa hyväänsä] vastaan [esim. USAsta 2008 alkanut pankkikriisi, jonka syynä oli Wall Streetin harjoittama/hyväksymä systemaattinen pankkihuijaus lähes katteettomilla luotoilla].

*

Tupakoitsijan tulee saada tupakoida yksityisessä tilassa, mutta talousrikollinen ei saa harjoittaa talousrikollisuutta edes kotonaan. Jos niin käy, hänet pitää siirtää yhteiskunnan ulkopuolelle, gulagiin [ja mieluummin kahleisiin, jottei hän sielläkin pääsisi korruptoimaan yhteisöä].

*

Kumpaa painotamme enemmän – sisällöllistä hyvää [hyötyä ja seurauksia = utilitarismi, pragmatismi] vai oikeudenmukaisuutta [velvollisuuksia ja oikeuksia = Kantin normatiivinen perinne], määrittää sen, miten ymmärrämme etiikan ja ihmisluonteen ylipäätään. Valmista ja definitiivistä vastausta ei ole eikä voi olla eikä tuota vastausta myöskään voi löytää matematiikalla. Joka niin ajattelee, elää numero-abstraktioiden - ei ihmisten - maailmassa.

*

Oikeudenmukaisuus ei siis koskaan palaudu definitiivisesti proseduraalisiin alkutekijöihinsä ja alkuehtoihinsa, jotka voidaan muka mallintaa matematiikalla ja muka johtaa niistä myös käytäntöön, vaan on rationaalisten perustelujen ja irrationaalisen tahdon yhteispäätös, mikä merkitsee, että se on ideologia tämän käsitteen mahdollisimman laajassa merkityksessä.

*

On syytä kysyä, mitä sinä IM kaikella tällä matematiikka-saivartelullasi oikein luulet todistaneesi? Matematiikka elää omaa elämäänsä, ihmiset omaansa, ainakin halujen ja uskomusten tasolla, jotka yhä enenevässä määrin näyttävät muodostuneen moderneimman kapitalismin lisäarvon lähteeksi [ihminen muuttuvana/muutettavana brändinä].

*

Kun ihmisen haluihin ja uskomuksiin sovelletaan näitä sinun teekkarikaavojasi kapitalismin eli pääoman kasautumisen logiikalla, kyseessä on silkka manipulaatio eli ihmisten tarpeilla ja affekteilla keinottelu, mikä ei merkitse optimaalisen hyvän maksimaalista toteutumista oikeudenmukaisuudesta nyt puhumattakaan vaan silkkaa ahneutta, jonka varaan koko kapitalistinen systeemi perimmältään on rakennettu. Ja kuten tunnettua, ahneella on se kuuluisa loppu – olipa hän matemaatikko tai ei. Tai sitten ei, kuten linkki Wall Streetin suurimpien pomojen koskemattomuudesta osoittaa. USA ei ole demokratia vaan parlamentaarinen plutokratia.

*

PS.

Matematiikka [välineenä ei-moraalisten ‘hyvien’ arvioinnissa] voi olla luotettavaa vain empiirisesti mahdollisimman tarkoin määriteltyjen, yksittäisten ‘hyvien’ suhteen jo senkin takia, että hyvä itsessään ei ole mikään maailman luonnollinen ominaisuus. Mahdollisimman tarkasti määriteltyä eli maailmassa konkreettisesti vaikuttavaa hyötyvaikutusta ei näin ollen pitäisi edes nimittää ‘hyväksi’ vaan nimenomaan ‘ei-moraaliseksi hyödyksi’.

*

Hyöty on hyväksi koettu vaikutus, mutta onko kyseessä juuri Hyvän toteutuminen jopa Platonin tarkoittamassa merkityksessä, sitä emme voi johtaa itse matematiikasta ellemme sitten ole joko lukumystikoita [tietyin varauksin Platon, Plotinos aivan varmasti], vulgaarimaterialistisia ja ‘buddhalais’-kapitalistisia pragmatisteja [Tomi, Ironmistress] tai kuten monsieur Alain Badiou, joka lienee tällä hetkellä ainoa henkilö maailmassa, jolle näyttää onnistuneen matematiikan ontologisen käytön mielekkyyden osoittaminen [Cantorin joukko-opin lähtökohdista] ja joka aivan varmasti ymmärtää matematiikkaa substanssin tasolla [filosofisesta ymmärryksestä nyt puhumattakaan] ratkaisevasti enemmän kuin joku amis-teekkari-ironmistress.

*

Badioun Platoniin palaavasta mutta tätä radikaalisti ‘päivittävästä’ filosofiasta [joka kattaa ‘kaiken’ eli totuuden, olemisen ja subjektin] lisää joskus myöhemmin.

*

http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=164&option=com_virtuemart&Itemid=26

*

http://en.wikipedia.org/wiki/John_Rawls

http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/05/negatiivinen-takaisinkytkenta-eli-miksi.html

http://www.hs.fi/kotimaa/Tupakointi+VRn+junissa+loppuu+kokonaan/a1367544821745

http://www.halvi.helsinki.fi/museo/nayttelyt/vaihtuvat_nayttelyt/matematiikka.htm