June 9, 2012

Tsiisus tulee kuin siemensyöksy!

Jumala takaa viihdyttävän, kätevän ja nautinnollisen tulevaisuuden.
*
Kirjoitettu alunperin kommentiksi nimimerkki Valkealle Ironmistressin päreessä Aikamme ateismin kasvot.
1
Valkea kirjoitti: Vaikka superälykäs olento on karkea yksinkertaistus Jumalasta, pyrin tällä sanomaan sen, että Jumalaan uskominen ei ole ihmeellistä, ja se on perusteiltaan rationaalista (toisin sanoen se ei vaadi uskomista sellaisiin asioihin, joilla ei ole selitystä. Jumala pystyy selittämään omien toimiensa "mekanismin").
Valkealle minun on rehellisesti sanottava, etten itse osaa [enää jos koskaan] kaivata hänen kuvaamaansa superälykästä olentoa eli Suurta Toista [lacanilainen Big Other on symbolinen totuusjärjestys, jota subjekti tottelee ja johon se imaginaarisesti samaistuu]. Miksiköhän? Selitäpä Valkea tällainen 'irrationaalisuus' ['Jumala-impotenssi'] niin rationaalisesti ja tieteellisesti kuin vain ikinä pystyt. Minä kuuntelen ja ihmettelen.

2
Jumala on mutatis mutandis Lacanin reaalinen, jota ei voi lähestyä kuin subjektin irrationaalis-imaginaarisena samaistumisena Substanssiin [= itseidenttisyyden harha], mistä paradigmaattisin metafyysinen esimerkki on Spinoza ja tietysti idän ei-subjektiiviset mediaatio-terapiat sekä symbolisena totuutena ja lakina [Big Other], mutta mitään suoraa pääsyä reaaliseen ei ole. 
Reaalinen on ajattelujärjestelmiemme ja jopa estetiikkamme [ainakin mimesis-estetiikkamme] oikosulku, joka tappaa, tekee hulluksi tai haavoittaa iäksi [vrt. VT:n varoitus: joka näkee Jumalan, ei voi jäädä eloon].
Reaalinen on kuin Heideggerin oleminen, jota 'itse' ei ole olemassa - ei ainakaan samassa mielessä kuin olioiden olemassaolo, koska oleminen itsessään on olioiden ilmenemisen reaalinen. Tässä yhteydessä on opettavaista muistaa Karl Barh, jonka Roomalaiskirjeen tulkintaa Heideggerin [ehkä myös Wittgensteinin] tiedetään lukeneen: 'Me emme voi puhua Jumalasta, mutta meidän täytyy. Tämän rinnalla kaikki muu ahdistuksemme on lastenleikkiä'.
Minulle reaalisesta puhuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin Jumalasta puhuminen. Reaalisessa ei ilmene mitään jumalallista eli symbolista totuutta, johon imaginaarisesti kosmisen itseidenttisyyden harhassa samaistuisimme persoonallisesta Jumalasta nyt puhumattakaan.
'Tietomme' reaalisesta on aina imaginaarista tai symbolista eikä sinällään anna mitään suoraa perustaa Jumala-uskolle. Itse asiassa puheemme Jumalasta on vieraantumista Jumalasta.
Pyhyyteen ja jumalallisuuteen vetoaminen on pikemminkin esteettis-poliittinen kannanotto kuin mikään relevantti todiste teismin puolesta tai ylipäätään transsendenttisen 'sfäärin' olemassaolosta, koska [kuten sanottu] symbolinen tietomme ja imaginaarinen kuvittelumme ovat alunperin mahdollisia dialektisesti vain vieraantumisena ja koska ne lähestyvät totuutta, joka on perimmältään tyhjyys.
Kummallista ettei tätä kvanttifysiikankin mallintamaa vahvaa tyhjyys-hypoteesia voida hyväksyä vaan aina joku oppinut ja sivistynytkin hörhö on taipuvainen yhtä aikaa naiviin, triviaaliin ja perimmältään animistiseen panteismiin. Hitto - uskokoot sitten mieluummin vaikka Jeesukseen kuin panteismiin, jos kerran eivät voi olla uskomatta! Jeesus oli sentään [laajassa mielessä] yhteiskunnallisesti radikaali eikä pelkästään buddhalainen säälimoralisti [sitäkin hän nimittäin oli].  
Mutta ihmiset tarvitsevat satuja, tarinoita, legendoja, eettisiä käskyjä, ohjeita, jopa dogmeja. Sen sijaan ne, jotka näkevät illuusioiden ja harhojen läpi, eivät tarvitse tällaisia lastenkamarijuttuja sielunsa ja mielensä lohdutukseksi. He nauttivat [jos nauttivat] vain totuudesta, joka on olemisen tyhjyys ja tuosta tyhjyydestä kumpuava Dasein [ihmisenä oleminen] .
3
Sanottakoon kuitenkin lopuksi se, minkä olen sanonut aiemminkin. Mitään autenttista ja alkuperäistä uskontoa ei ole koskaan perustettu pelkästään pragmaattisin perustein. On junttimaisen mekanistista ja jälkiviisasta kulttuuri-genetiikkaa ajatella, että koska uskontoa tarvitaan, sellainen pitää puoliväkisin valita, agitoida tai jopa perustaa, jotta ihmiset eivät ajautuisi ennenpitkää perversioiden ja väkivallan tielle.
Vakavasti otettavat uskonnot [ja uskoontulot] eivät ole ensisijaisesti kauppatavaroita eli markkinatuotteistamisen tuloksia - - eivät myöskään evoluutiobiologisia mutaatioita, jotka muka täyttävät jonkin kulttuuri-geneettisen [memeettisen] tyhjiön - [näin massiiviset yleistykset ja reduktiot kadottavat koko uskonnon kulttuurisen idean lähes kokonaan kykenemättä (esim. Dennet) tekemään selkeää käsitteellistä ja ideahistoriallista eroa esim. hevosenkekä-taikauskomuksen ja Jeesus-uskon väliillä].
Mutta kuten tiedämme, etenkin USA:sta löytyy jo aivan kaameita esimerkkejä uskontojen uudesta markkina-innovoinnista [kulttuuri-biologisista mutaatioistako?]. Olemmehan nähneet dokumentteja noista kalvinistis-metodistisista ostoskeskuskirkoista. 
David B. Hart arvioi 2004, että Amerikan uusi uskonnollisuus on synkretistinen sekoitus vähän kaikkea viihteellisestä markkinahumusta taikauskoiseen pakanallisuuteen eikä niinkään alkuperäisen kristillisen sanoman renessanssia. 
Hartin esseen jälkeiset 8 vuotta ovat olleet tämän finanssi-viihde-kirkollisuuden jatkuvaa nousua. Kapitalismi on ahmaissut siis uskonnonkin kitaansa. Jään odottelemaan, milloin ostos-nautinto-keskus-kirkkojen aikuisviihteen kappeli-osastoilla aletaan esittää pyhiä porno-orgioita. Kyllä kapitalismi sellaisetkin aikaansaa. Money talks ja ihmiset veisaavat gospelia kuin kiimaiset eläimet.
Tsiisus tulee kuin siemensyöksy! Naisille kolmen kuukauden orkkutakuu. Selkäydintä rassaava elämys. Bonus-edulla. Kokeile jo tänään!
4
Rooma voitti. Mikä merkitsee, että kristinusko sulautuu, assimiloituu ja integroituu pakanallis-maalliseen uskomus- ja valtajärjestelmään - ja nyt USA:ssa jo ties monennenko kerran.
Eurooppa sen sijaan on edennyt kristinuskon syvimmän ydinsanoman [Jumala kuoli ristillä] ja siten ihmiskunnan sivistyksen äärirajoille asti eli nihilismiin, sillä näyttipä demokraattinen humanismimme miten inhimilliseltä ja oikeudenmukaiselta tahansa, sen arvopohja on jo menetetty ja kadotettu. Sillä Jumala on kuollut. Ja me tapoimme hänet [Nietzsche].
Kristinuskon moraalisesta eetoksesta kumpuava liberaali-demokraattinen humanismi on Jumalan kuoleman kehitystä vasten itsensä eli oman arvoperustansa kumoava ajattelu- ja uskomusjärjestelmä. Se ei mahda enää mitään vahvemmille tuotteistamis-trendeille ja jos mahtaakin, niin tavalla, joka johtaa myös kaikki muut aikanaan nihilismiin.
Arvoista tulee kapitalistisessa nihilismissä teknokraattisia menettelytapoja vailla muuta sisältöä kuin, minkä shoppailu antaa ja kirkoista joko museoita tai ostoskeskuksia [tai molempia, sillä kapitalistilla on valitettavasti innovatiivista bisnesälyä].
5
Mutta näin ilmeisesti pitikin käydä. Aloitimme tyhjästä ja päädymme takaisin tyhjyyteen. Eurooppa on tämän rankan kierroksen kertaalleen tehnyt ja sen on jo aika levätä ja raueta - pitkään.
.....
Toisin kuin Eurooppa USA sen sijaan palaa takaisin synkretistiseen pakanuuteen ja incredible enough Kiinasta tulee kristillisen kalvinismin kaupallinen superveturi. Jo ollaan aikoihin eletty - - .
II
Jeesus pelastaa - Juice Leskinen & Coitus Int - 1972 - Demo Tape - - [tänks Dzyis - ju meid mai dei]
Ei huumekauppiaat nyt enää hassiksella rahaa tee,
kun Jeesus nousi kuolleista ja kauppiaita suojelee.
Ja terveelliset elintavat pääsee kunniaan,
nyt juodaan jeesusviinaa tullaan jeesushumalaan,
ja tapellaan kun Jeesus silloin tällöin uhriin tarvitsee.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt jeesuskuvat pannaan siistiin nippuun jeesuskansioon.
Ja jeesuspurkaa leukoihin ja jeesussuihke kainalooon.
Ja jeesushattu päähän ja jeesuspaita ylle,
ja sitten kaikki riviin mennään jeesuskävelylle,
meitä meidän oma paitakaupan jeesus kyllä ohjatkoon.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt mennään jeesusorgioihin, Jeesus kyllä sallii sen,
on jeesuskaljaa mukanamme jeesuskorillinen,
ja jeesusrokkilevyt pannaan jeesuslevariin,
ja jeesuskalu peitellän me jeesuskondomiin,
ja monet synnit muut, saamme anteeksi nimeen Jeesuksen.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa
*

12 comments:

Anonymous said...

Olin tuossa torstai-iltana yhden tytön kanssa kaljalla ja sitten sen luona. Kirjoitin äsken vähän pidemmän selonteon asiasta, mutta itsekritiikki iski ja palaan asiaan oman blogini puolella jos sielläkään.

Ei oikein auta toisten blogeissa teoretisoida naisen kaksinaisluonteesta arvona ja käyttöarvona eikä edes antaa tarkkaa selontekoa tapahtumista itsestään.

Anonymous said...

Tosiaan, se edellinen suhde sitten lopulta päättyi. Asian hyvä puoli on varmaankin siinä, että pääsin sen masentuneen syöjättären luota takaisin vanhempieni luokse asumaan ja elämään, ja nyt puhtaat vaatteet ilmestyvät jälleen kaappiin kuin taikaiskusta.

Anonymous said...

Ajatus sielun kuolemattomuudesta on platonistisen filosofian luomus, ja ajatuksena melko vieras vanhan ajan monoteistisille uskonnoille. "Muinaisten israelilaisten uskontoon" ei käsitteekseni kuulunut mitään erityisempiä kuvitelmia kuolemanjälkeisestä elämästä.

Ihmisten ajateltiin saavan tällä puolella sen mitä saavat, kukin ansionsa mukaan. Saarnaajan kirja problematisoi sitten sitä trivialiteettia, että näin ei oikeasti tapahdu.

Nyt taas ajatellaan, että teistisestä maailmankuvasta seuraisi automaagisesti ajatus sielun kuolemattomuudesta.

Juuri tämä pseudoimplikaatio on uskonnollisen uskon tieteellisen selittämisen taustalla oleva premissi: Mikäs se sellainen uskonto muka olisi ("sosiaalisena vakausmekanismina"), joka ei lupaisi ikuisia liekkejä ja hampaiden kiristystä tai sitten loppumattomia taivaan iloja?

Todellisuudessa on kuitenkin kaksi erillistä kysymystä, joista toinen koskee ylösnousemusta / sielun kuolemattomuutta ja toinen taas Jumalan olemassaoloa.

Vaikka tieto Jumalan olemassaolosta olisi "evidentialistisesti" saavutettavissa filosofis-käsitteellisen ajattelun avulla, niin tämä filosofis-käsitteellinen tieto (~yleinen ilmoitus) ei ole vielä ollenkaan sama asia kuin fideistinen usko Kristuksen sovitustyöhön ja ylösnousemukseen (~erityinen ilmoitus). Usko ei siis oikeastaan edes koske kysymystä Jumalan olemassaolosta.

Kristityille usko tarkoittaa juuri uskoa ylösnousemukseen ja Kristuksen sovitustyöhön. Juuri tämä usko saddukeuksilta ja farisealaisilta puuttui. Vaikka koko luomakunta todistaa Jumalan olemassaolosta, niin tästä ei mitenkään seuraa, että ihmisille olisi ilmiselvästi luvassa jotain tämän maallisen vaelluksen päätteeksi.

dudivie said...

Totta Pörpötät

Valkea said...

Sammalkieli, olet näköjään lukenut ateistien tulkintoja vanhasta testamentista. Vaikka vanhasta testamentista löytyy kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta kahdenlaisia näkemyksiä, Jumalaan yhteydessä olleet suurimmat auktoriteetit puhuvat kuolemanjälkeisestä elämästä, alkaen varhaisimmasta vanhasta testamentista. Esim. 1. Mooseksen kirja 25:8, 25:17, 35:29, 49:33; 5. Mooseksen kirja 32:50. Alkukielellä niiden tarkoitus on selvempi kuin esim. suomennoksena, koska niissä kuolema ja isien ja esi-isien tapaaminen tai jälleentapaaminen ovat erillisiä tapahtumia, ja toisin kuin hiukan epäselvemmässä suomennoksessa, jossa puhutaan "ottamisesta isiensä luo", alkukieli puhuu isien tapaamisesta tai jälleentapaamisesta; "kootaan (huomaa hiukan aktiivisempi muoto, kootaan [yhteen tapaamaan toisiaan]) isiensä luokse", joka alkukielessä merkitsee tapaamista ja jälleentapaamista.

Näillä mennään.

Rauno Rasanen said...

1
Vanhan testamentin kirjoittajat olivat kirjallisesti lahjakkaita myytinrakentajia ja hallitsivat metaforan, narratiivin ja teopoliittisen populismin käytön.

Mutta reaalisen ['totuuden'] kanssa noilla myyteillä ei tietenkään ole mitään muuta tekemistä kuin se, minkä metafora ja narratiivi esittävät.

Klaanit ja heimot niissä 'vain' vahvistavat omaa koheesiotaan Jumalan ja kuolemanjälkeisen elämän ollessa kaikkein tehokkaimpia ja kannustavimpia metaforia, joita voi keksiä tuollaisen koheesion takaajaksi.

2
Sielun kuolemattomuus ja sielunvaellus ovat silkkaa itämaista pakanuutta ja kertovat Platonin filosofian kytköksistä aasialaisiin vaikutteisiin [asubjektiiviseen kollektiivisuuteen].

Platon koki yksilöitten demokraattisen vapauden vaarallisena yhteiskunnan kehityksen ja yhtenäisyyden kannalta. Niinpä hänen Akademeiansa perustavoite oli paideia eli yksilöitten kasvattaminen ja sivistäminen heidän taipumuksiaan tukien mutta ennenkaikkea yhteisön hierarkista integraatiota silmälläpitäen.

Yksilön tahto ja kyvyt olivat olemassa vain järjen ja muodon korkeampia tavoitteita varten. Ihminen kykeni järjen kehittämisen avulla näkemään [theoria] jumalalliset ideat aktuaalisuudessaan, mitä ikinä tämä sitten Platonilla tarkoittaakaan.

Kreikan rationaalis-idealistisessa hyve-etiikassa tahtoon vaikuttamiselle toiminnan [ja rituaali-uskon] perustana ei annettu samalla tavalla velvoittavaa roolia kuin juutalaisuudessa, joka oli läpikotaisin Jumalan lupauksen, käskyn ja tottelemisen vaatimuksen [tekojen] hurskautta.

Kärjistetysti sanottuna juutalaisuudessa ihmistä ei pyritty kasvattamaan kohti täydellistä ideaa/olemusta vaan hänet piti saada tottelemaan Jumalan käskyä. Hybrinen pyrkimys Jumalan kaltaisuuteen olisi juutalaisuudessa ollut suurin synti - [etenkin ortodoksinen kristinusko on ottanut pyrkimyksen 'jumalallistumiseen' suoraan kreikkalaisesta eros-ontologiasta ja sen täydellistymistä korostavasta hyveteoriasta].

Kristinuskosta tuli ensimmäisillä vuosisadoilla aatteellis-teologis-poliittisesti aikansa kokeilevinta 'avant gardea', jossa sekoittuivat niin kreikkalainen muotoon sidottu idealistinen ajattelu kuin juutalais-etninen tahto- ja käsky-teologia sekä kristinuskon oma 'innovaatio' eli yksilöllinen [universaali] jumalasuhde edelleen melko tiukasti normitetussa yhteisössä/seurakunnassa.

Kristuksen elämän seuraaminen koski kaikkia sekä yhteisesti kollektiivina että erikseen yksilöinä. Juutalaisuudessa yksilöllisyys jäi pelkästään jumalallisen lain noudattamisen 'automaatiksi'.

Kreikkalaisessa polyteismissa yksilö oli jumalten ja kohtalon voimien pelinappula, jonka ainoa mahdollisuus oli palata takaisin [Platon] tai kehittää itseään [Aristoteles] kohti niiden alkuperäisten ideoiden [muotojen, substanssien] kaltaisuutta, joista hänet oli epätäydellisesti luotu [Platon] tai jotka olivat hänen potentiaalinen alkuperänsä kohti aktuaalistumista [Aristoteles].

Kristinuskossa tapahtui jotain aidosti uutta verrattuna näihin kahteen vanhempaan kulttuuriantropologiseen traditioon, jotka oli kausaalisesti [Kreikka] ja ontologisesti [juutalaisuus] sidottu kosmoksen voimiin tai yhteen Jumalaan. Tuon aitouden metafyysisenä uutuutena voitaneen pitää etenkin Jumalan luomistekoa ex nihilo - tyhjästä.

3
Anakronistisesti ajatuskokeillen pidän kristinuskoa 'post-postmodernina' yrityksenä ylittää juutalaisuuden tukahduttavan dogmaattinen 'neuvostokommunismi', joka ei pystynyt enää vastaamaan ihmisten uusiin haluihin eikä aina edes pysyviin tarpeisiin ja myöhäisantiikin Ateenan polyteistisen moniarvoisuuden nihilistinen uusliberalismi, jossa arvoista on jäänyt jäljelle vain finansiaalinen pelimerkki eli johdannainen vailla mitään reaalista katetta [ja joka on jatkuvan romahtamisen partaalla, koska markkinapelureiden luottamus toisiinsa on itsessään pelkkä johdannais-bluffi.

Anonymous said...

Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan:

kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.

Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

Anonymous said...

Valkea: Mooseksen kirjat eivät ole Mooseksen kirjoittamia. Tämän oivaltamiseen ei tarvita ateisti-teologien saivarteluja, vaan pelkkä Mooseksen kirjojen lukeminen riittää. Jos hyväksyy tekstin esittämän totuuden totuutena, niin ainoa loogisesti kestävä johtopäätös on, että ainakaan Mooses ei ole noita kirjoituksia laatinut.

Lisäksi Toinen kuninkaiden kirja (22:1-13) kertoo siitä kuinka kuningas Josian miehet löytävät temppelistä "Lain kirjan".

Mikä tämän kirjoituksen suhde on Mooseksen kirjoihin?

Anonymous said...

Asiasta toiseen, laittakaas partakarhut vähän kommenttia tähän:

http://sammalkieli.blogspot.fi/2012/06/postmodernismi-uusliberalismina.html

Anonymous said...

Off-topickia tämäkin: Minulta alkaa mennä "usko" tämän "yhteiskunnan" suhteen.

Valkea said...

Sammalkieli,

kuten Saarnaajan tekstistä näkyy, hän oli oman aikansa elämäänsä pettynyt nihilisti, hän ei vain mennyt nihilismissään aivan niin pitkälle kuin nykyajan nihilistit.

Toisen kuninkaitten kirjan kertomus lain kirjojen löytämisestä on uskottava. Juutalaisten historiankirjoitus on poikkeuksellista esim. moniin kuninkaallisiin historiankirjoituksiin verrattuna, koska siellä kuvataan positiivisten asioitten lisäksi negatiiviset asiat juutalaisista ja juutalaisten johtajista. Yleensä historiankirjoitukset ovat olleet mahtipontista valtakunnan ja hallitsijan voimaa, tekoja ja valtaa liioittelevaa ja yksipuolisesti positiivisista asioista kertovaa. Tämä tekee juutalaisten historiankirjoituksesta yleisesti uskottavampaa. Toinen kuninkaitten kirja kertoo ennen Herran temppelin kunnostustöitä ja lain kirjojen löytämistä pitkästä epäjumalien palvontajaksosta, joten todennäköisesti suuri osa temppelin lainkirjoista on sen aikana joutunut unohduksiin ja kadoksiin, kun papit eivät ole suorittaneet tehtäviään. Toinen kuninkaiden kirja ennen lain kirjojen löytämistä sanoo mm. 21:2-9; "Manasse teki sitä mikä oli väärää Herran silmissä. Hän harjoitti samoja iljettävyyksiä kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Hän rakensi jälleen kukkuloille uhripaikat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, hän pystytti alttareita Baalille ja teki Israelin kuninkaan Ahabin tavoin myös asera-tarhan. Hän kumarsi ja palveli taivaan tähtiä ja rakensi vieraita alttareita Herran temppeliin, vaikka Herra oli sanonut: "Jerusalemista minä teen nimeni asuinsijan." Herran temppelin molempiin esipihoihin hän rakensi alttareita taivaan tähdille. Manasse pani poikansa kulkemaan tulen läpi, hän harjoitti noituutta ja ennustamista, ja otti palvelukseensa henkienmanaajia ja enteidenselittäjiä. Hän teki paljon pahaa Herran silmissä, ja herätti näin hänen vihansa. Hän teetti Astarten patsaan ja asetti sen temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille ja Salomolle: "Tästä temppelistä ja Jerusalemista, jonka olen Israelin heimojen kaikista kaupungeista valinnut, minä teen nimeni ikuisen asuinsijan. En enää pane israelilaisia harhailemaan kaukana siitä maasta, jonka olen antanut heidän isilleen, jos he kaikessa toimivat käskyjeni mukaisesti ja noudattavat tarkoin lakia, jonka palvelijani Mooses heille antoi." Tätä israelilaiset eivät pitäneet mielessään. Manasse eksytti heidät tekemään enemmän pahaa kuin ne kansat olivat tehneet, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä."

Saarnaajan nihilismikin on siten yksi niistä monista negatiivisista juutalaisiin liittyvistä asioista, jotka raamattuun on tallennettu.

Mooseksen kirjojen kirjoittaja/ tapahtumien kirjureita on todennäköisesti ollut useampia pidemmän ajanjakson kuluessa, mutta sen alkuperän yksityiskohdat jäävät pysyvästi hämäriksi.

Valkea said...

Tarkennus: Mooseksen kirjojen kirjoittajia ...