AKR CAARIN HAUTA
- 'Olen sielusi, Nikoptis. Olen
valvonut
nämä viisi tuhatta vuotta, eivätkä
kuolleet
silmäsi liiku, koskaan pyyntööni
vastaa,
keveät jäsenet, joitten läpi karkasin
ilmiliekkiin,
eivät kanssani hehku eikä sahramin
purppura.
- Sinulle, katso, kevyt ruoho ponnahti
pielukseksi
ja suuteli lukemattomin
ruohonkielin;
mutta sinä et minua.
Seinälle kirjoitetun kullan olen
lukenut
ja uupunut merkkien miettimiseen.
Enää
ei täällä ole mitään uutta
katseltavaa.
- Olen ollut hyvä. Näe: en murtanut ruukkujen
sinettejä
- - jos vaikka heräisit ja mankuisit
viiniäsi.
Ja kaiken vaatteuksesi olen pitänyt ylläsi
sileänä.
- Sinä ajattelematon! Miten saattaisin
unohtaa!
- - Joellakin, monet päivät
sitten,
joella? sinä olit ylen
nuori.
Ja kolme sielua yritti Sinuun - -
ja minä tulin.
Minä virtasin sinuun, karkotin
heidät;
olen likeisesi ollut, tuntenut
tiesi.
Olenhan koskettanut kämmeniäsi,
sormenpäitä,
sinuun virrannut ja lävitsesi ja
kannoillasi.
Miten 'pääsin sisään'? Enkö minä ollut sinä ja
Sinä?
- Ja aurinkoa ei pääse tänne minua
lepuuttamaan,
rosoinen pimeä raatelee, ei edes
häive
valoa vihmo minuun, etkä sinä
sano
päivästä päivään
sanaakaan.
- Ah! Selviäisin kyllä ulos täältä, merkeistä
huolimatta
ja kaikesta oveluudesta, jolla he sulkivat
oven,
ulos, yli lasinvihreitten kenttien. . . .
. . . . . . . . . . . . . . . .
. . .
Silti, täällä on
rauhallista:
minä en
lähde.'
Ezra Pound
*
Sitaatti kirjasta Ezra
Pound, Personae, Valitut runot, suomentanut Tuomas Anhava
[1976]
*
http://www.poemhunter.com/poem/the-tomb-at-akr-aar/
*
http://www.poemhunter.com/poem/the-tomb-at-akr-aar/
1 comment:
<
Post a Comment