June 16, 2012

Kommentti 3

Päre on ylipitkä kommentti Sammalkielen kommentiin päreessäni Kommentti 2.
1
Sammalkieli kirjoitti: 'Kun ei ole yksityisomaisuutta, ei kyllä tarvita oikeuttakaan.'
Mene itseesi hyvä mies. Niin kauan kuin on olemassa mustasukkaisuutta ja uskollisuuden vaatimuksia, niin kauan on myös olemassa jonkinlainen jos ei vielä yksityisomaisuuden niin ainakin yksityisyyden ja luottamuksellisuuden tila, jota sekä toisiaan rakastavien että muiden pitäisi kai kunnioittaa.
Tämä positio on yksityisen omistamisenkin lähtökohta. Siis nainen. Sillä naisistahan [lisääntymisen ~ aluevaltausten ~ elintilan jne.varmistamisesta] kaikki sodat on perimmältään aina käyty.
Jos taas minkäänlaiselle mustasukkaisuulle, uskollisuudelle ja luottamuksellisuudelle ei ole tarvetta, herää kysymys, missä vaiheessa evoluutiota hyppäsimme parinvalinnan [ja siihen liittyvän rivaliteetin], pariutumisen ja reviirin puolustamisen yli.
Jos näin on päässyt käymään, emme nähtävästi ole alunperin olleet eläimiä lainkaan vaan rousseaulais-anarko-marxilaisia enkeleitä jostain toisesta todellisuudesta, jossa 'haikara' tuo lapset populaatioon, joten niiden hankkimiseksi ei tarvitse kokea mitään kilpailevaa himoa ja kateutta, joka korruptoisi perushyvän anarkistisen enkeliluontomme.
Mutta sitten [?] pahat instituutiot [kuten yksityisomistus] tulivat ja tukahduttivat alkuperäisen hyvän luontomme ja aloimme himoita itsekkäästi.
Mistähän ne insituutiot oikein tulivat? Mikä on se paha, joka ne keksi?  Miksi se ryhtyi vaikuttamaan alunperin hyvässä ihmiskunnassa?
.....
Äh. - - Anarkismi-teorisointi on täynnä reikiä kuin Emmental-juusto. - - No - ironisesti voidaan toki sanoa, että juuri nuo reiät [metafyysiset hypoteesit] todistavat kyseisen teorian olevan 'kypsää'.
Romanttiset utopia-fantasiat jos mitkä ovat kuitenkin väistämättä kaipuuta ja uskoa suureen Toiseen eli deterministiseen symboliseen järjestykseen ~ tarvetta samaistua jumalalliseen olotilaan ~ regressiivistä kohtumystiikkaa jne. Sanalla sanoen hörhöilyä.
Meidän pitäisi kai kyetä rakastamaan elinkumppaniamme niin syvästi, ettei meidän tarvitsisi paeta tällaisiin hörhöilyihin. Mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty eikä riipu välttämättä vain meistä itsestämme vaan vaatii vastavuoroisuutta toiseltakin osapuolelta.
Yksityisomaisuuden kieltäjälle myös tällainen vaatimus lupauksen pitämiseen lienee kuitenkin jo kohtalokas askel kohti porvarillista esineellistämistä - - .
2
Mitä Kolhaasiin ja juoksukaljoittelijaan tulee, niin minä puhun heidän oikeudenmukaisuusvaateidensa käytännön legitimaatiosta enkä esim. jostain ideaali- ja reaalitodellisuuden abstrakteista oikeudenmukaisuus-hypoteesien erotteluista.
Legitimaatio on aina ja väistämättä kytköksissä käytäntöön ja kuljimmepa sitten mitä teoreettista reittiä tahansa, niin legitimaation voluntaristis-desisionistinen ongelma odottaa meitä perillä. - - Mikäli emme ole sitä vielä kohdanneet, emme ole päässeet perille vaan yritämme luultavasti väen väkisin rakentaa maailmankuvastamme niin pätevän ja pitävän palapelin, että se valmistuessaan poistaisi myös itse legitimaation ongelman - toisin sanoen meidät itsemme lopullisen päätöksen tekevinä subjekteina.
Pidän tällaista intellektuaalista mentaliteettia teoreettisena eskapismina: epätoivoisena pakoyrityksenä väistää perimmäinen kontingenssi ja aksidenssi, joka on subjekti itse. Teoreettista eskapismia voisi myös nimittää teoreettiseksi eutanasiaksi, jolloin yksilö luovuttaa oman subjektiutensa suurelle Toiselle, jota hän ryhtyy palvomaan.
Valitan. Minä en aio valehdella itselleni tässä asiassa: en paeta täydelliseen maailmankatsomukseen enkä antaa testamentata subjektiuttani suurelle Toiselle.
Mitään rationaalisesti pätevää ideaalista legitimaatiota [a la Habermas] ei tietenkään voi olla, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan [paitsi teoriassa, mutta teoriat eivät tee kontingentteja päätöksiä - - kuin teoriassa]. Oikeus on sokea. Silti on yritettävä olla oikeudenmukainen ja tämä on suurin tuska.
On yritettävä olla oikeudenmukainen myös Halla-ahoa kohtaan. Mutta jos Halla-aho itse halveksii ja  pitää pilkkanaan sitä oikeutta, joka takaa suomalaisille oikeusturvan, hän ansaitsee juuri sellaisen tuomion/päätöksen, jonka on [minun mielestäni] jo alunperin tilannutkin. Poliittisen halveksunnan.
Mutatis mutandis sama pätee Mikael Kolhaasin eettisesti kontrafinaaliseen eli mielettömään strategiaan sekä juoksukaljoittelijan praktisesti absurdeihin perusteluihin puolustaa varastamistaan yksityisomaisuuden instituutiolla.
*

12 comments:

Sammalkieli said...

Tässä aukeaa nyt niin suuria teemoja, että minun on palattava tähän joskus myöhemmin.

"Niin kauan kuin on olemassa mustasukkaisuutta ja uskollisuuden vaatimuksia, niin kauan on myös olemassa jonkinlainen jos ei vielä yksityisomaisuuden niin ainakin yksityisyyden ja luottamuksellisuuden tila, jota sekä toisiaan rakastavien että muiden pitäisi kai kunnioittaa. Tämä positio on yksityisen omistamisenkin lähtökohta. Siis nainen."

1. Porvarillisen yksityisomaisuuden voisi pikemminkin nähdä tämän naturalistisen rivalismin negaationa, koska se valjastaa miehet tuottamaan resursseja jonkun toisen miehen pariutumisen edistämiseksi. Esimerkiksi jos minä menisin töihin, niin se epäsuorasti parantaisi Björn Wahlroosin statusta, mutta kun juoksen kaljaa, niin se on kaikki kotiinpäin.

Konkreettinen sosialismi on tämän vallitsevan tilanteen negaatio, siis alkuperäisen rivalismin negaation negaatio. Jokainen kykyjensä mukaan. Ja ehkä myös jokaiselle tarpeensa mukaan? [kts. kohta 2.]

26-vuotias Marx ihmettelee Taloudellis-filosofisissa käsikirjoituksissa mm. sitä, kuinka vanhat ja rumat ukot saavat rahan avulla nuoria neitoja.

2. On erilaisia institutionaalisia ratkaisuja, joiden avulla ihmispedon pariutumista voidaan säännellä. Tällöin vähenee myös kilpailu. Yhteisöllisesti voidaan esimerkiksi vaatia ehdotonta monogamiaa. Salavuoteus (esiaviollinen seksi) ja huoraaminen (pettäminen) voidaan kieltää.

Vaihtoehtoisesti tai täydentävästi voidaan myös esittää pakollista vuoden tai parin bordellipalvelua nuorille neidoille.

Nämä nyt ovat ideoita, jotka ovat hyvin epäkorrekteja ja ehkä omituisiakin [eng. 'queer' ;<]. Samalla nämä ovat seikkoja, jotka erottavat minut vasemmistolaisista. Myönnän että nainen on ongelma ja että jotain tarttisi tehdä. Punavihreät eivät yleensä kykene tähän.

Mutta, ongelmien lisäksi on aina olemassa myös ratkaisuja.

Sammalkieli said...

Reaalisosialistiset maat ovat muuten yleensä olleet tietyllä tapaa arvokonservatiivisia, mikä on kiusallista niin länsimaisen vasemmiston kuin oikeistonkin näkökulmasta.

Sammalkieli said...

Tarkennus: Jotain rikoslain yms. tapaista varmasti tarvitaan aina (mutta tarvitaanko esim. vankiloita?), mutta reaalikapitalismissa ilmenevä porvarillinen oikeus on oleellisesti muutakin kuin jokin rikoslaki.

dudivie said...

Toisiaan rakastavien, ja muiden..meillon kolmiodramma. ettää parisuhde ja yhteiskunta? kun päästään tietylle tasolle on helppo päättää
sosialismikin voi olla lentävää

Anonymous said...

mitne pinnallisuus ja syvyys täällä suomessa oikein kohtaa, ne eivät aina kohtaa

Ironmistress said...

Jos lehmällä olisi siivet, niin se lentäisi.

Mutta kun ei niin ei.

Butterbean said...

''Missä vaiheessa hyppäsimme parinvalinnan, siihen liittyvän rivaliteetin ja reviirin puolustamisen yli?''

Mitään tarkkaa ajankohtaa on vaikeaa sanoa, mutta egalitaarisissa metsästäjä-keräilijä heimoissa ei näitä asioita tarvittu. Yksiavioisuutta ei ollut ja lapset kasvatettiin yhdessä. Seksi ei ollut kilpailun kohde, sillä se ei ollut missään mielessä niukka resurssi. Väkivalta ja reviireistä sotiminen olivat äärimmäisen harvinaisia, sillä heimojen oli helppo vain siirtyä jollekin toiselle alueelle. Maa kuului kaikille, eikä sitä omistanut kukaan.

''Mistähän ne insituutiot oikein tulivat? Mikä on se paha, joka ne keksi? Miksi se ryhtyi vaikuttamaan alunperin hyvässä ihmiskunnassa?''

Syntiinlankeemus on selvästi tapahtunut siirryttäessä metsästäjä-keräilijä yhteisöistä maatalousyhteiskuntiin. Kun yhteisöt kasvavat tarpeeksi suuriksi, on selvää, että ihmisten suhteet muuttuvat etäisemmiksi. Hierarkiaton lahjatalous on helpompaa, kun kaikki tuntevat toisensa. Yli 100 ihmisen yhteiskunnat eivät pysy kasassa ilman institutionaalisia valtarakenteita.

Näin siirryttiin shamanismista papiston säätelemään uskontoon. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta faaraoiden, kuninkaiden ja sotapäälliköiden vallan alle. Lahjataloudesta yksityisomistukseen. Lapsien yhdessä kasvattamisesta järjestelmään, jossa omaisuus, valta ja mielipiteet siirtyvät isältä pojalle.

Ehkä juuri tämän takia nykytilanne on niin surullinen: ihmisyhteisöjen potentiaali toetutui jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

Sammalkieli on lähellä analyysissään. Itse näkisin, että eläimellinen seksuaalisuus, johon kilpailu kumppaneista myös kuului, negatoitui polygamisissa metsästäjä-keräilijä heimoissa. Yksityisomistuksen aikana vallitseva seksuaalisuus on jo alkuperäisen rivalismin negaation negaatio. Seksistä on tullut niukka hyödyke ja alkuperäinen rivalismi on saanut uuden muodon, kun ihmiset haalivat kilpaa omaisuutta ja sitten vanhat rumat ukot saavat rahan avulla nuoria neitoja. Paksu lompakko - helppo on lempeä pyytää, kuten Tuomari Nurmio sanoo.

On vaikea ennustaa, miten ihmisten seksuaalisuus muuttuisi, jos siirryttäisiin sosialistiseen yhteiskuntaan. Se olisi ainakin varmaa, että nuoret thaimaalaisnaiset eivät niin herkästi rakastuisi vanhoihin ja lihaviin länsimaisiin miehiin. Mitään tietoista yritystä palata metsästäjä-keräilijä heimojen moniavioisuuteenkaan ei kannata tehdä, vaan antaa ihmisten toteuttaa seksuaalisuuttaan kuten haluavat. Lieneekin siis selvää, että vastustan myös ''institutionaalisia ratkaisuja'', kuten nuorten tyttöjen vuoden bordellivelvollisuutta.

Anonymous said...

hei vanhat ja lihavat miehet on ihania

dudivie said...

lentävä sosialismi, siinä on ideaa, vain sananvapaus ja suoran demokratian äänioikeus yhdistettynä sosialismiin

nummi said...

tulihan perheisiinkin vapaampi kasvatus, miksei yhteiskuntiin

Sammalkieli said...

Butterbean:

Mielenkiintoinen kommentti. Vastaan oman blogini puolella kunhan ehdin tai jaksan. Aihe vaatii tarkempaa käsittelyä. Nyt vastaamaan mahdollisimman paljon asian vierestä.

Olet osittain väärässä, mutta vaiva on filosofeille ominainen. Pitäisi varmaan joskus miettiä sitäkin, kuinka heikoin pohjatiedoin yhteiskunnan todellisuudesta voidaan harjoittaa normatiivista yhteiskuntafilosofiaa.

Esimerkkinä ovat tietysti libertaristifilosofit, jotka eivät tiedä / ymmärrä, että jo kiinteän omaisuuden olemassaolo omaisuutena vaatii kiinteistörekisteriä, oikeuslaitosta ja muita vastaavia laitoksia / byrokratioita. Eli valtio on yksityisomistuksen olemassaolon ehto.

Searlen sanoin maanomistus on institutionaalinen tosiseikka, jota ei voi olla olemassa ilman niitä instituutioita, jotka sen mahdollistavat.

Rauno Rasanen said...

1
Hyväksyvätköhän emansipoituneet nykynaisemme Butterbeanin visioiman jollei paratiisimaisen niin ainakin yhteisöllisesti 'optimaalisen' asemansa metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa?

Tuskin.

Niinpä myös naisten 'maskuliinisen' emansipoituneisuuden vuoksi anarkistien sinänsä ymmärrettävä yhteisöllisen sukupuoliroolittuneisuuden kulttuuri-antropologinen logiikka kätkee/paljastaa anakronistisen utopian, joka perustuu mielestäni maskuliiniseen [sic] ahdistukseen eli kyvyttömyyteen konstituoida [ei siis hallita :\] sekä omaa että naisen roolitusta.

Vai tietääkö joku, mitä nainen todella haluaa? Varsinkin liberalistisissa kulttuureissa.

2
Paluu menneeseen 'kulta-aikaan' ei todellakaan ole mahdollista. Moderniteetti on kohtalomme ja loppumme.

Kamppailu naisista [ ~ uusista energianlähteistä] kiihtyy kiihtymistään, koska parinvalinnastakin on tullut markkinavoimien darwinistinen taistelutanner.

Mutta onko nainen [tai mies] muka vapaa tällaisessa myllyssä, joka tuottaa imagoja [identiteettejä/minuuksia] jättiläismäisen markkinointikoneiston tavoin?

Ei ole.
.....
Minun mielestäni paras vaihtoehto säilyttää oma älyllinen ja eksistentiaalinen itsenäisyytensä ['hyveensä'] onkin irtautua koko järjestelmästä niin totaalisti kuin se vain on mahdollista. Tämä on kyynikon mutta ei ideologisen anarkistin puhetta.