Yläkuvassa Mikko Perkoilan peilikuva hämärtyy. - Alakuvassa marssivat ne harvat, joita ei voinut huijata eikä valheellisin lupauksin houkutella uskomaan kapitalismin saatanallisen myllyn autaaksitekevyyteen - sen perverssillä tavalla velvollisuudeksi korotettuun kulutus-nautinnon tavoitteluun, joka on legitimoitu moraaliseen tyhjyyteen/nihilismiin romahtavien talousarvojen pinnallisuudella. - Syvällisin humanistinen sivistys ja taiteellinen luovuus ei koskaan nouse teknokraattis-monetaarisesta rahavallan-myötäilypolitiikasta vaan radikaalista toisinajattelemisesta - erimielisyydestä ja vastarinnasta, joka ei suostu pyörittämään kapitalismin voitonmaksimointikonetta tullakseen vain irtisanotuksi ja loppuun kulutetuksi ennen aikojaan kuin laakeri, joka heitettiin pois ja vaihdettiin uuteen heti, kun sen kuluman arvioitiin [riskianalyysi korkeimman voittotaseen ylläpitämiseksi] mahdollisessa lähitulevaisuudessa alkavan haitata koneen optimaalisen tehon lisäystä. - - - Saattaakin olla, että länsimaisen sivistyksen korkeimmat ja syvimmät hetket ja huiput on jo koettu [1800-luvulla]. Nykyään me tuotamme vain loputtomasti irrallista ja tyhjää informaatiota [erotuksena merkitykselliseen tietoon], joka ei pysty kätkemään sitä ilmentämäänsä fundamentaalista tosiasiaa, että Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma on muuttumassa todeksi ja käsityksemme [sekä moraalisesta että poliittisesta] estetiikasta pornoksi eli addiktioiden ja väkivallan sekoitukseksi. - Ironista ja paradoksaalista kyllä - ultra-teknologisoituva kapitalismi palauttaa meidät takaisin sinne, mistä lähdimme kehittymään - primitiivisyyden ytimeen. -Tilanteemme on kuitenkin - kun nyt kapitalismin tekno-oravanpyörässä taannumme eläimien tasolle - moninkertaisesti halveksittavampi ja ala-arvoisempi kuin varhaisilla esi-isillämme ja -äideillämme, jotka olivat vasta matkalla kohti ihmisenä olemisen suuruutta ja sen ylevää traagisuuden tajua, kun taas me teknologian ja matematiikan ihmeet olemme vajoamassa ellei peräti romahtamassa korkeuksistamme alas banaaliuden, pinnallisuuden ja keinotekoisten elämysten saavuttamiseksi kilpailemisen/kilpailuttamisen idioottimaiseen, näköalattomaan ja suunnattomaan [ei suuntaa] tyhjyyteen. - Romahduksesta saamme kiittää nominalistisen semantiikan/ontologian implikoimaa ja synnyttämää välinerationaalista paradigmaa [anti-essentialismi ja anti-representationalismi eli positivistinen metodi-, koe- ja proseduurikeskeisyys] - siis kokeellista tiedettä, jonka yhtä aikaa mahdollistajaksi ja vastapainoksi kehittyi niin syvä moraalinen tyhjyys, ettei sen kaltaista ole koettu sitten myöhäisantiikin pakanallis-synkretistisen pluralismin [kristinusko syntyi samanaikaisesti reaktiona tähän itämais-pakanalliseen nihilismiin]. - Entä onko teknokraattisen kulttuurimme aiheuttama merkitysten katoamisen syöksykierre palautumaton? - - Tekisi mieli vastata: toivottavasti on, sillä niin surkeasti näyttää ihmiseksi nimittämämme evoluution/jumalan 'koe' epäonnistuneen [harvoja poikkeuksia tietysti lukuunottamatta].
2
http://www.youtube.com/watch?v=8qSqa8WVPWs&feature=related
Mikko Perkoila - Säästön hinta - [vuoden 2006 albumilta Peilikuva hämärtyy]
*
Vilu vaivaa vaikka piittais säästä en:
niin meitä opetettiin elämään säästäen,
työn ja elämän riemuista monia päästäen -
säästöä sekin kun kultakellot jakamatta jää.
On kaikkea säästetty paitsi sanoja,
kiristetty nyörejä, suljettu hanoja.
Ja nyt ollaan kuin loppuun munineita kanoja,
hyötykäyttöön lihakin jo liian sitkeää.
Mutta mitähän ne säästöt maksaa?
Se näkee joka elää jaksaa.
Se ei paljon paina päätä päättäjän.
Mutta sitäkin enemmän
sitä joka ei oppinut lakia viidakon:
se lisää saa jolla ennestään jo on.
Ylleen keisari sovitti uutta kuosia
ja on kokeilujaan jatkanut vuosia,
hylätä hiljaiset, käenpoikia suosia.
Kas, käenpoikaa ei voi opettaa säästämään.
Niiden säästöjen hintaa ei mitata rahassa.
Ne on neulanjälkiä narkkarin nahassa
ja halpaa viinaa syrjäytyneen mahassa.
On vähän helpompaa kun edes sekaisin saa pään.
Niin, mitähän ne säästöt maksaa...
On säästöä ahdistunut katse lapsen likaisen
On säästöä ase kädessä mielenvikaisen
Ja muisto kotiavustajan käynnin pikaisen
Ja taas vanhus vartoo viikkoon seuraavaan
Säästöä syntyy opettajan burnoutista
ja kun ei hoideta kyllin toivotanta tautista.
Ja säästöä syntyy istuessa elinkautista,
kun nurkkaan ajetulta pääsi pinna vähän palamaan.
Niin, mitähän ne säästöt maksaa...
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikko_Perkoila
http://www.saunalahti.fi/perkoila/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aldous_Huxley
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nominalismi
http://www.hely.info/helyry.julkaisut.cd.html
http://mhuhtala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/31416-muistatteko-aikaa-kun-terveyden-hoito-oli-ilmaista-suomessa
http://lirama.net/song/286805
9 comments:
1. Minulla ongelmat alkoivat bloggerin kanssa jo torstaina. Aamulla näytti siltä kuin koko blogini olisi kadonnut jonnekin. Pelästyin että olisin iltakaljoissa (3 tlk) mennyt poistamaan koko roskan.
Vaan eipä ollut blogi minnekään kadonnut, siellä se edelleen kummittelee. Osasin syystä tai toisesta ajoittaa kuukausittaisen miniputken (kaksi päivää + tasoittelu tänään) juuri tämän katkon ajalle. [Todellisuudessa homma riistäytyi ihan sattumalta käsistä kun kävin eräässä juhlatilaisuudessa juomassa lasillisen tai pari kuohuviiniä - oma alkoholismini [/"tuurijuoppous"] on kieltämättä ylevän traaginen ilmiö.]
Kandintutkielmani muuten valmistunee tässä lähiaikoina. Haluatko lukea sen sitten kun se on ihan valmis? Työ ei sitten valitettavasti käsittele Marxia.
Ohjaaja kehui alustavaa versiota, mutta Tampereella "opiskeleva" humanistikaverini J.S. löysi työstäni kiusallisen loogisen virheen. Ilmeisesti se kuitenkin peittyi aika hyvin retoriikan alle, koska muut eivät kiinnittäneet kohtaan huomiota ja sain alustavasta työstä arvosanan 5.
Tilasin viime viikolla Varusteleka -nimisestä nettipuodista vähän tavaraa, mm. NVA:n maastopuvun ja mustan kommandopipon. Nyt voisin ryhtyä kirjoittamaan
vaikka omalla kuvallani kuten tekin Rauno.
Vallankumous ei ole kuollut! o/
Lenininpuistossa _kuvataan_! [Kunhan löydän paikalle - toivottavasti porvaristo ei ehdi muuttaa paikan nimeä..]
2. Markku Huhtalan blogi vaikuttaa mielenkiintoiselta, joskin aika heikkotasoiselta. Huhtala päätyy esimerkiksi Libyan suhteen samanlaisiin tuloksiin kuin minäkin.
Tästäkin syystä on säälittävää ettei globaalin kapitalistisen riistäjäluokan toimeenpanemaa Libya -operaatiota ole vasemmistonkaan piirissä tuomittu erityisen ankarasti, vaikka jollain Saddam Husseinin kaltaisella pikku-Stalinillakin oli aikanaan Suomessa puolustajia vaikka kuinka paljon.
3. Porvariston ideologisuus on pohjimmiltaan älyllistä epärehellisyyttä ja pelkuruutta. Porvari oikeuttaa poliittisia "arvojaan" luonnonvälttämättömyytenä (Hayek) tai luonnonoikeutena (Locke, Nozick) sen sijaan että rehdisti myöntäisi ihan itse tavoittelevansa sellaista maailmaa, jossa toiset saavat anastaa lisätyön hedelmät siinä missä toisten osana on kuolla vaikkapa vain obscuranttien sosiaalisten faktojen vuoksi. [Eräs porvarillisen fiktion muodoista eli yksityinen omistusoikeus pitää miljoonat ihmiset erossa tarvitsemistaan resursseista. Siinä missä omistus on sosiaalinen fakta, ihmisen päivittäinen kaloritarve on ainakin Searlen taksonomian valossa brute fact.
20 000 lasta joka päivä. Se on aika paljon. Mitäpä ovatkaan puunit tai atsteekit porvariston rinnalla? No, ainakin atsteekkipapit rohkenivat tarttua veitseen itse..]
Se mikä porvaristosta tekeekin moraalisessa mielessä erityisen niljakkaan, on se retorinen asenne, joka estää tyypillistä porvaria myöntämästä omien motiiviensa perimmäistä luonnetta. Porvari pukee herruus-vaatimuksensa aina näennäis-neutraaliin tieteellis-teknillis-sosiologiseen diskurssiin ja yrittää siten pakoilla moraalista vastuutaan. Malliesimerkkejä ovat Kansankokonaisuus -blogi ja Thomas Taussin blogi.
Joku Tsingis-kaanikin oli paljon rehdimpi mies kuin tuollaiset munattomat venkulat.
No mutta olihan atsteekkienkin mukamas saatava sadetta aikaan.. Atsteekkien tai puunien kauhisteleminen on silti kovan luokan kaksinaismoralismia: vaikka olisi kuinka epäselvää, onko olemassa mitään "porvariston salaliittoa", voidaan olla aika varmoja siitä ettei ainakaan mitään "ylipappien salaliittoa" ollut olemassa - paitsi tietysti eräissä Hollywood -elokuvissa: Jälleen on kulttuuriporvari projisoimassa omaa paatuneisuuttaan ja nihilismiään kolonialisoituihin?
[Esimerkiksi Mel Gibsonin Apocalypto -elokuvassa uhripapit kuvataan päihtyneinä huijareina ja elostelijoina: jo pelkkä auringonpimennykseen liittyvä maneeri, tuo länsimaisen kuvaston arkkityyppi -tuttu myös Tarzan ja Mustanaamio sarjakuvalehdistä - tuleekin paljastaneeksi totuuden juuri porvarillisen ideologian luonteesta.]
Ruukinmatruunalle taas 10 miljoonan atsteekin suora ja epäsuora tappaminen, reaalinen kansanmurha, oli puhtaan humanitaarinen teko, mutta niinhän on myös Libyan kansan pommittaminen - kunhan sen tekee Gaddafin sijasta USA tai Ranska - jopa ne nössöt juustonsyöjäeunukit saavat tällä kertaa auktorisoidun "synninpäästön", vaikkei kaappikalvinisteilla mitään rippi-isiä taida ollakaan..
4. Väitän että vasemmistolainen politiikka on rehellisempää jo sen vuoksi, että se perustuu aina myös ihan oikealle ja tiedostetulle vaatimukselle, eikä vain tökerölle väitteelle riistosuhteen luonnollisuudesta. Kun vaaditaan 8 tunnin työpäivää, niin silloin ihan oikeasti ollaan avoimin mielin vaatimassa arvokkaaksi koettua uudistusta.
Tämän takia tuo 9.5. siteeraamasi artikkeli herätti minussa vähän kiukkua ja suuttumusta. Käsittääkseni vasemmistolle ei tuota ongelmia myöntää vaatimusten näkökulmasidonnaisuutta - onhan kyse juuri työväenaatteesta. Kyse on täysin avoimesti politiikasta, joka tähtää alistettujen aseman parantamiseen. Kysymys todellakin on avoimesti ja tiedostetusti siitä "mitä me haluamme".
Toisaalta Marxilaisen talousteorian syyttäminen pseudotieteeksi kielii aina siitä, että puhujan tieteenfilosofinen ymmärrys on jäänyt insinöörin tasolle (naiivi tieteellinen realismi).
Kärjistetysti: Tavaroilla on tavara-arvo, koska marxilainen diskurssi sanoo niin. Stipulatiivinen määritelmä kun ei ole mikään argumentaation tai retoriikan keinoin kumottavissa oleva "teoria". Jos marxilaista talousteoriaa haluaa ymmärtää [tai edes kritisoida], tavara-arvon käsite on oikeastaan ensiksi otettava annettuna ja katsottava, mitä päätelmiä ja tuloksia siitä seuraa.
[Korjaan nyt myös erään "Marx-kriitikoiden" yleisen virheen: Marxin mukaan työ ei ole arvon lähde, vaan pikemminkin kaikki se, millä on tavara-arvoa, on konkreettisen työn tulosta. Työläinen ei siis luo arvoa, vaan työläinen luo objektin, jolla on tavara-arvo arvo. Tämä on hyvin tärkeä erottelu. Tavaran tavara-arvo ei myöskään ole mikään vakio, vaan se esimerkiksi laskee, kun tuotanto tehostuu (yhteiskunnallisesti välttämätön työaika).]
Arvolaki [=tavaran tavara-arvo määrittää tavaran hinnan tiettyjen virherajojen sisällä] taas on teoria, jota empiria jatkuvasti korroboroi. Mitä lähempänä ideaalimarkkinoita ollaan, sitä suurempaa on tavara-arvojen ja hintojen vastaavuus.
Muuttuuko tämä teoria tieteellisemmäksi sillä, että joku tutkija hyödyntää vaikkapa viimeisintä matriisilaskentaa ja toteaa, että nyt on transformaatio-ongelma tyydyttävästi ratkaistu ja marxilainen käsitteistö deduktiivisemmin johdettavissa kuin teoreettinen fysiikka konsanaan? Vai olisiko kuitenkin päinvastoin? Hyvällä "verbaalis-heuristisella" mallilla kun on paljon suurempi informaatioarvo [ja samalla yhteiskuntatieteellinen arvo!] kuin jollain matemaattisen koulutuksen saaneen spesialistin "tupakarhuntyöllä".
Rajahyötyteoria taas ei ole mikään oikea arvoteoria, koska se ei oikeasti selitä arvonmuodostumista mitenkään, vaan pelkästään postuloi kuvaajan muodossa olevan tautologian - se on melkein samanlaista hevosenleikkiä kuin memetiikka.
Marxin tavara-arvon käsite on täysin pätevä. Kun tuo käsite otetaan lähtökohdaksi, saadaan todella looginen ja kestävä talousantropologinen kuvaus markkinamekanismin ohjaaman yhteiskuntamuodon sisäisestä toiminnasta: teoreettinen arvokäsite selittää arkisen arvonmuodostuksen (hinnat) kapitalistisessa yhteiskunnassa sekä työväestöön kohdistuvan lisäarvon kapitalistisen allokaation.
Juuri käyttöarvon ja tavara-arvon täydellinen yhteismitattomuus selittää sen, kuinka tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa vaihdossa toinen osapuoli pysyy köyhänä ja toinen rikastuu. Työvoimatavara eli elävän ja konkreettisen työvoiman tavaraluonne on kapitalistin erityinen onni. [Olet jo varmaan "toisen Kallen", eli Polanyin kirjasta lukenut, että vielä keskiajalla palkanmaksua pidettiin hyvin omituisena asiana.]
Porvariston ideologia jättää tietysti selittämättä kaikki nämä asiat: "tieteellinen" teoria siis lakaisee maton alle juuri ne ilmiöt (esim. riisto), joita sen pitäisi selittää. Kysymyksessä ei ole silloin enää mikään yhteiskuntatiede, vaan pelkkä turhanpäiväinen tupakarhuntyö ja matemaattinen hevosenleikki.
[Hevosenleikki jo ihan siksi, että vallankumouksen jälkeen valtavirran ekonomit lähtevät soramontulle - kansantaloustieteen laitoksille kun tulee ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen saada pätevää ja hyödynnettävissä olevaa työväen talousoppia, ks. esim. Paul Cockshott:
http://sosialismi.net/blog/2010/10/19/2000-luvun-marxilaisuus/ .]
Huomautan kuitenkin, että kapitalistisen yhteiskuntamuodon dialektinen ja ristiriitainen luonne ilmenee mm. siinä, ettei tuon yhteiskunnan ilmiöitä kuitenkaan voi täysin kääntää minkään tietyn yhteiskuntatieteellisen diskurssin käsitteistölle - jotain olennaista tuntuu aina jäävän selittämättä. Mutta kriittinen tiede ei kuitenkaan tähän vedoten pyri maalaamaan mustaa valkoiseksi.
Marxin talousteoria on pohjimmiltaan aika selitysvoimainen. Kysymyksessä ei ole mikään pseudotiede.
5. Taloustiedettä ja marxilaista talousantropologiaa ajatellessani mieleen tulee jostain syystä Claude Levi-Straussin kuvaus eräästä intiaaniheimosta, jonka parissa arkitietoisuus korosti heimon yhtenäisyyttä ja ihmisten taipumusta avioitua ristiin eri totemiklaanien edustajien kesken. Kaikki nämä eksogaamiset avioitumiskäytännöt kuitenkin vain häivyttivät näkyvistä ja ihmisten mielistä sen seikan, että todellisuudessa heimo oli jakautunut kolmeen endogaamiseen "luokkaan", joiden jäsenet eivät siis koskaan avioituneet kuin omaan luokkaansa kuuluvien kesken. Eksogaamisia totemiklaaneja koskeva arkitietoisuuus esti intiaaneja havaitsemasta tätä oman yhteiskuntansa erikoisuutta, joka kuitenkin oli nopeasti etnografin havaittavissa. Levi-Strauss ei tunnetusti nähnyt tarpeelliseksi viipyä yhdessä kylässä kuin hetken aikaa. Eikä hän myöskään nähnyt tarpeelliseksi opiskella intiaanien kieliä kenttätyön aikana.
Markkinayhteiskunnan oikeuttajana toimiva porvarillinen taloustiede on vähän samalla tapaa toimimassa halpana ideologiana, jonka "ohi" kielitaidotonkin tarkkailija onnistuisi näkemään hetkessä. [Ehkä liika "osallistuminen" hidasti Marxia, kuten esimerkiksi Althusser väitti(?).]
Porvari voi kiistää Marxin tulkinnan pätevyyden vain kiistämällä samalla antropologian tiedollisen oikeutuksen yleensäkin - mutta tällöin kolonialismiltakin katoaisi epistemologinen pohja: intiaanien arkitietoisuus kun olisi yhtä pätevää tulkintaa kuin sekin, mitä yliopiston kampuksilla puhutaan.
1
Helvetin hyvää tekstiä.
2
'Tämän takia tuo 9.5. siteeraamasi artikkeli herätti minussa vähän kiukkua ja suuttumusta.'
Tiedostin kyllä, että noin tulee käymään, ja osaltaan juuri ärsyttääkseni sinua päätin lopulta tehdä kyseisestä artikkelista päreen ;\]. Halusin, että kommentoit sitä tekstiä ja nythän niin tapahtuikin...
Mutta anyway - desisionismi on todellinen dilemma, jota mikään rationaalinen teoria tai proseduuri ei itsessään voi koskaan ylittää/kumota, koska joku [instanssi] aina viime kädessä 'päättää valita' teoriatkin [tietyillä kriteereillä] - sekä tiukan intellektuaalisiin että sosiaalisen omantuntonsa suuntaamiin intresseihin sopivimmat teoriat.
Olet kuitenkin täysin oikeassa siinä, että porvarien 'arvopuhe' luonnollisesta oikeudesta ja/tai riistosuhteen luonnollisuudesta on itsensä kumoavaa bullshittia, jonka todellisen luonteen porvaritutkija kuitenkin yrittää matemaattisilla tautologioillaan ja insinöörimäisillä fantasia-palapeleihin verrattavilla meemi-analogioillaan [jotka pelkästään väistävät itse arvoteorian ytimen] mystifioida ja vääristää muka oikeaksi tieteeksi, joka selittäisi ja jopa oikeuttaisi hänen perimmäiset motiivinsa niitä kuitenkaan avoimesti tunnustamatta [kapitalisti kun haluaa paitsi ahnehtia myös olla ihmiskunnan todellinen humanisti - hyi helvetti].
Marxilaisella vaatimuksella [kuten sanot] sen sijaan on selkeä teoreettinen ja yhteiskunnallinen oikeutus, joka asettaa samalla porvarin eteen peilin: 'Katso! Tunnistatko kuvasta valehtelijan/paholaisen? Siis itsesi'.
3
Tuo Levi-Strauss-referaatti selvensi mukavasti asiaa, jota en ollut ihan täysin ymmärtänyt. - Olet terävä jätkä.
4
'Haluatko lukea sen sitten kun se on ihan valmis?' - Totta kai haluan.
5
Ajoittaista synkkyyttäni ja pessimismiäni ei pidä ottaa ihan tosissaan, mutta en voi kirjoittaa elämästä ja olemassaolosta yksinomaan positiivisesti, jos en kerta kaikkiaan sisimmässäni niin aina koe. - [Elämä on surullinen juttu ja olen päättänyt viettää sen ajattelemalla tätä asiaa, mietti nuori Schopenhauer - tuo sittemmin vanha nerokas kauppias-porvarin kärväke, jota pitää yhtä aikaa sekä arvostaa että säälimättä 'piiskata' ;\].
T.S. Eliotin Ontot miehet runon viimeisessä osassa kohtaamme [myös] desisionistin dilemman puhtaimmillaan.
The Hollow Men
V
Here we go round the prickly pear
Prickly pear prickly pear
Here we go round the prickly pear
At five o'clock in the morning.
Between the idea
And the reality
Between the motion
And the act
Falls the Shadow
For Thine is the Kingdom
Between the conception
And the creation
Between the emotion
And the response
Falls the Shadow
Life is very long
Between the desire
And the spasm
Between the potency
And the existence
Between the essence
And the descent
Falls the Shadow
For Thine is the Kingdom
For Thine is
Life is
For Thine is the
This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper.
*
http://www.americanpoems.com/poets/tseliot/1076
1. Eräs nykyisin kaljakuskina työskentelevä lukiokaverini [-johon tosin vähän epäsosiaalisena ja ujona ihmisenä tutustuin vasta netissä lukion jälkeen-] totesi viimeksi jutellessamme, ettei kansantaloustiede kykene selittämään edes sitä, miksi ihmiset käyvät töissä - siis Suomen kaltaisessa maassa. Palkkatyösuhteessa kun kysymys ei ole mistään hyödyn maksimoinnista -romanikerjäläinen toimii puhtaammin kapitalistisen logiikan mukaisesti kuin Koffin duunari, jolle omillaan toimeentuleminen on pohjimmiltaan kunnia-asia.
Työ on etenkin Suomessa ollut perinteisesti kunnia-asia. Olen joskus selaillut sosiologi Matti Kortteisen kirjaa Kunnian kenttä. Suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona, jossa tätä teemaa avataan laajemminkin. Emansipatorisesta näkökulmasta katsoen voimakas työn eetos on tietysti lähes kaiken inhimillisyyden kahlitsevaa ja näännyttävää ideologisuutta, jonka uhreja sopiikin vähän sääliä. Jos työ on elämän tärkein asia, se tuleekin ampua alas jalustaltaan ja asettaa sopivammalle sijalle.
[Ruukinmatruuna muuten suhtautuu islamiin ja muslimeihin rakenteellisesti vähän samalla tapaa kuin minä "lafarguelaisena marxisti-kommunitaristina" suhtaudun lisätyöhön ja sen liian ahkeraan tekijään.
-Huom: Työssä sinänsä ei ole vikaa. En kannata mitään työstä vapaita Zeitgeist -utopioita. Ongelma on vain eräissä kapitalistiseen työelämään liittyvissä seikoissa, ei työssä itsessään. Kohtuullinen määrä sosialistista työtä tekee ihmiselle vain hyvää.]
Mistä työn eetos kumpuaa? Onko kyse kapitalistisesta ideologiasta vai varhaisemmasta ajatuksesta, että ihmisen osana on tehdä töitä. Polanyi muistaakseni väittää, että ihmisten työmoraali heikkenee kapitalismin myötä. Ajan myötä ihmiset alkavat laskea hyötyjään formaalin ideologian edellyttämällä tavalla ja lyövätkin lopulta hanskat tiskiin tilanteen niin salliessa. [Marvin Harris taas väittää, ettei yksikään primitiivi suostuisi tekemään työtä duunarin työehdoilla: Harris näkeekin sivilisaation riiston lisääntymisenä ja rahvaan elinolojen heikkenemisenä, johon "teollisuuden saippuakupla" on luonut pienen ja väliaikaisen kuprun.]
Polanyin tulkinnan mukaan kapitalismin pohjalla oleva palkkatyösuhde olisi kuitenkin itse riippuvainen arkaaisemman mentaliteetin rapistuvista (?) jäänteistä. Mutta samalla tämä tulkinta johtaa hyvin pessimistisiin näkemyksiin niin kapitalismin kuin sosialisminkin tulevaisuudesta. Voi olla ettei kaikki mene aivan nappiin.
Työmoraalin tuleva rapautuminen on siis samaan aikaan sekä pelottava uhkakuva että aidosti emansipatorisen muutoksen mahdollistaja.
Uhkakuvat ovat jo ilmassa. Porvarilliset blogit kuten Kansankokonaisuuus ja Takkirauta palaavat työmoraaliin ja sen rapautumiseen toistuvasti.
Onko kapitalistinen yhteiskuntamuoto todella niin heikko, ettei se kykene pitämään yllä edes uusintamisekseen tarvittavaa "kansanmentaliteettia"? Elääkö kapitalismi ideologisella lainapääomalla? Onko niin, että ideologiana omaksutussa formaalissa hyötykalkyylissa on sittenkin sisäänrakennettuna eräänlainen järjestelmän pysäyttävä käsijarru?
No, en sentään usko että porvaristo jää ydinalueillaan aiheuttamansa dekadenssin keskellä aivan aseettomaksi:
http://www.youtube.com/watch?v=68Jd8e08D3c
2. Tämä aihe on hyvin kompleksinen ja vaikea. Kapitalistisen ja globaalin yhteiskuntamuodon pohjalla on kuitenkin aina se lähinnä kehitysmaissa elävä väestönosa, jolle työ on fyysinen pakko eikä mikään kunniallisen kansalaisuuden mahdollistava performanssi. Periferian ihmiset kohtaavat fyysisen pakon, kun taas keskustan (core) asukkaille kyse on ehkä enemmän moraalista ja kunniasta. Mutta kuitenkin täälläkin tätä eetosta vakavoittaa alitajuinen tietoisuus siitä, että porvari voi tilaisuuden tullen vääntää rahahanat kiinni niiltäkin, jotka järjestelmä on mukamas tehnyt "tarpeettomiksi" - ikään kuin työttömät ja syrjäytyneet eivät olisi monellakin tapaa kapitalistiselle yhteiskuntamuodolle tarpeellisia.
Ylläoleva on aika ristiriitaista tekstiä. Kapitalistisen yhteiskuntamuodon jännitteinen ja sisäisesti ristiriitainen muoto kun tekee vaikeaksi muodostaa järkevää kokonaiskuvaa edes siitä, millaisia työmoraaliin kapitalistisessa yhteiskunnassa liittyvät ideologiset murtumiskohdat ja konjunktuurit todellisuudessa ovat. Luoko kapitalismi ahkeran ja ideologisten harhojen vallassa elävän työläisen? Vai tuhoaako kapitalistisen logiikan avoin ja ennakkoluuloton soveltaminen lopulta oman luomuksensa, tuon parhaat vuotensa lisätyölle uhraavan rahalaitosten ja teollisuuspamppujen ahkeran torpparin, joka niin usein kuvittelee puurtavansa omaksi edukseen?
[-Ikään kuin tulovero olisi ainoa este sen tiellä, että duunari saisi pitää "oman työnsä tulokset".]
Post a Comment