Maailma on suuri perse, jonka keskeltä löytyvät läntisen kulttuurimme synty- ja kaatopaikat

Kerrankin löysin sellaisen kuvan, joka ilmaisee syvimmät tuntemukseni maailmaa kohtaan - persvakoa myöten [hehheh vääräleuat - tiedän kyllä, mitä ajattelette]. Sen kohdalle nimittäin paikantuvat pallomme ongelmallisimmat ja levottomimmat pesäkkeet : Lähi-Itä, Israel sekä ylipäätään itäisen ja läntisen kulttuurivaikutuksen raja Euroopassa. - Afrikasta jää persvakoon vain Egypti ja itäpuolen hautavajoama, joskin minun puolestani koko manner voidaan lukea ongelmaksi, joka ilmentää sekä vanhan että uuden kolonialismin seurauksia [kapitalismin 'näkyvää kättä'] mutta myös afrikkalaisten omaa kyvyttömyyttä yhdistää demokratia ja heimokulttuuri [lisää internetiä, facebookia ja twitteriä afrikkalaisille, niin jo alkaa diktaattorien housut tutista  - vai olenko turhan optimistinen - taidan olla ;\].
*
[Kielimafia tarkensi päätekstin loppuosaa 14.5]
I
http://www.youtube.com/watch?v=D1Ufv65L39s&feature=related
We are the World [1985] - with subtitles - the famous Michael Jackson video, but with titles and subtitles, tha tyou can identify each singer.
*
Idealisti-lapsoset ovat tässä laulamassa maailmaa jos ei paremmaksi niin ainakin 'hyvää-tekeväisemmäksi'. Silti en ole koskaan erityisemmin pitänyt kyseisestä levystä [en myöskään suomenkielisestä versiosta] tai muista vastaavista kapitalismin sääli- ja kerjuu-keräyksistä, vaikka ihmisten kärsimys sieluani satuttaakin. - Maailma on paha paikka elää, vaikkei se itsessään paha olekaan - arvaamaton ja välinpitämätön vain. Sääli ja hyväntekeväisyys auttaa kärsiviä hetken aikaa, muttei korjaa kärsimystä aiheuttavia yhteiskunnallisia rakenteita puhumattakaan siis olemassaolon totaalista indifferenssistä ihmistä kohtaan. Omaatuntoaan voi keventää hetken aikaa auttamalla heikompiosaisia, mutta todellinen ongelma on muualla ja ilmeisesti ikuinen - niin pitkään, kunnes kuolemme sukupuuttoon lajina. Silloin ikuinen valituksemme ['jobituksemme'] on viimein lopussa, sillä vaikka eläimetkin tuntevat kipua, ne eivät tee valituksesta elämänasennetta vaan suhtautuvat todellisuuteen niinkuin pitääkin - sellaisena kuin se vastaan tulee - kunnes kuolevat pois kenenkään sitä noteeraamatta ja huomaamatta [kuin ehkä pedon, joka syö saalinsa suurella mielihyvällä] kohti täydellistä unohdusta. Eläimet elävät ultra-kyynisen elämänasenteen mukaisesti [toki ne eivät sellaisesta itse mitään tiedä ja juuri siksi siihen pystyvätkin], jonka rinnalla Saarnaajan kirjan tuhuuksien turhuus ja stoalaisten rationaalinen tunteettomuus on pelkkää keinotekoista pidättyvyyttä ja ylevyyttä, jota elämästä itsestään [ilman ihmistä] ei löydy vähäisintäkään määrää. Me vain emme pysty kuvittelemaan täysin nihilististä mielentilaa, koska olemme kasvaneet tietoisuuteen ja ymmärrykseen maailman semanttisesti merkityksellisestä luonteesta [siis myyttiseen antropomorfismiin] - toisin sanoen olemme kasvaneet ylevään harhaan elämän tarkoituksesta [olipa se sitten mikä tahansa - vaikka vain lisääntymisen pakkoa], jota ilman kaikki merkitys-kokemukselliset perspektiivit romahtaisivat tavalla, jota voinee ehkä verrata internetin globaaliin kaatumiseen. - Mutta kuten emme pysty kuvittelemaan maailmaa vailla merkityksiä, mikä vaatisi, että olemme joko kuolleita tai yksinomaan vaistojensa varassa toimivia eläimiä, me jatkamme nautinnon, viihteen ja idealismin koukuttamaa elämäämme valitus- ja ylistysvirsiä veisaamalla: We are the World. - Mutta tuskin mikään on niin röyhkeää kuin väittää, että maailma on Me. Jos laulettaisiiin, että maailma olen Minä ja minun Mielteeni, niin sen vielä ymmärtäisin satiirisen nyökkäyksen saattelemana. Mutta että Me?! Kuka Me? Ja kuka sitäpaitsi on antanut ihmiselle valtuudet pitää itseään luomakunnan kruununa? Jos se oli Jumala, niin hänen huumorintajunsa oli tosi kiero, koskapa loi meille vapaan tahdon. Edes [ja varsinkaan vapaan tahdon tietoisuudella olemisensa oivaltava] ihminen kun ei ole yhtään mitään - enintään [kuten Pascal kirjoitti] ajatteleva ruoko keskellä mielipuolisen valtavaa universumia. - Jäljelle jää vain solipsistinen Minä, joka voi Pascalin tavoin lakonisesti todeta perimmäisen tarpeettomuutensa [sekä naturalistisen kertakäyttöisyytensä että transsendentaalisen umpikujansa, jonka voi transgressoida vain inspiroitunut usko Jumalaan] ja jättäytyä ajan virran vietäväksi kohti ikuisen unohduksen lempeää ja helpottavaa ei-mitään - kohti näennäisten vastakohtien eli Minän ja Universumin täydellistä yhtymistä - kohti Nirvanaa.

 II
1
Bloggerin kaverit valitsivat? mainion päivän hallintapaneeleidensa päivittämiseksi: perjantai 13. - Tosin tämä 'maapallo-päreeni', jota aluperin väsäsin tietämättä vielä jumituksista, sopii oikeastaan paremmin juuri tähän hetkeen - blogger-black outin jälkeiseen momentumiin.

Bloggerin jumitus on toki vielä pieni harmi, mutta jos netti syystä tai toisesta romahtaisi vaikkapa 75%:sti, olisimme kaikki jumissa ja taantuisimme infrastruktuurin yksittäisistä fasiliteetti-vaatimuksista riippuen 50-100 vuoden päähän nykyisestä valmius- ja resurssi-tasosta muutamassa sekunnissa. - Tekniikka on kivaa eli vapauttavaa ja kätevää mutta riskialtista ja siten vaarallista.

2
Täytynee kirjoittaa uusittu versio 12.5 päreestä Näinhän siinä aina käy, jonka alkuperäinen luonnosrunko sentään on tallella, mutta joka [kuten aina] jäi vajaaksi verrattuna editoituun julkaisu-versioon. En pöljä älynnyt kopioida sitä ennenkuin havaitsin päreen kadonneen. - No - voinpahan tehdä samalla päivityksiä tekstiin.

[Huom. Eipäs tarvitsekaan kirjoittaa. Palauttivat panttivangin äskettäin nuo Blogspotin hallinnoijat. Kommentit ja tunnisteet on tosin matkalla hävinneet].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/We_Are_the_World
http://en.wikipedia.org/wiki/We_Are_the_World
http://afrocityblog.wordpress.com/2009/06/26/get-eight-rinos-out-climate-control-their-ass/map-butt/