I
Tämä päre on jonkinlainen assosiaatio tai hajareaktio eräisiin Ironmistressin kahdesta päreestä [26-27.4] löytyviin kommentteihin. Teksti on laajentunut blogikommentti-luonnoksesta alkeelliselle päreasteelle. Aiheina mm. liberalismi, tiede, konservativismi, fantasia ja regressio.
1
Tiedemies pyörii omassa argumentti-kehässään kuin syklinen maailmankaikkeus. Ihan sama mitä sanoo - kaikki toistuu, siis mikään ei muutu.
Mutta tulee hetki, jolloin on valittava tapetaanko sikiö, tapetaanko dementti, tapetaanko murhamies eikä se hetki ole johdettavissa suoraan tosiasioista.
Ettekö te pöljät vieläkään tajua, ettei moraalisia päätöksiä äärimmillään johdeta muualta kuin Jumalasta [ei-mistään] eli rationalisoidusta mielivallasta, jota pidetään auktoriteettina. Mitään tieteellistä eli objektiivista universaalia auktoriteettia ei moraaliasioissa ole olemassa. Moraali on poliittinen valinta ja politiikka on aina tahdon akti - ei niinkään tiedon manifestia.
Evidentialismi on saivartelua. Et voi saada minua puolellesi, mikäli uskon toisin - olivatpa periaatteeni miten typeriä tahansa ja/tai sinun periaatteesi muka miten fiksuja tahansa. Edes se omahyväinen epäily, ettei minun laillani [typerästi] ajattele kukaan enää 50:n vuoden päästä, on pelkkää hyttysen ininää, jos olen jo päättänyt toisin.
Kysymys kuuluu: miksi ylipäätään pitää uskoa nimenomaan sinun totuuteesi? Yhtä hyvin voin uskoa kreationismiin, jos elämäni sen typeryyden kanssa on muka miellyttävämpää kuin usko johonkin tieteen uusimpaan evidenssiin, joka [ollakseen pätevä deskriptiivinen evidenssi] jättää moraalin täysin auki ~ nihilismi.
Tiedemiesten harhana on ilmeisesti luulla, että arvovapaasta tieteestä, jonka suora korollaari nihilistinen liberalismi on, syntyy kelvollista moraalia. Mikään ei voisi argumentatiivisesti olla yhtä väärä väite.
Joko faktoista ei synny moraalia eli 'oikea-väärä/hyvä-huono' on pelkkä kauppasopimus tai sitten faktat itsessään sisältävät moraalin 'aineksia' kuten Anaksimandros ja jopa varauksin vielä myös stoalaiset kai ajattelivat [ilmeisesti myös buddhalaiset ajattelevat hieman samaan tapaan?].
Tässä ei ole paljon valinnanvaraa. Ensimmäinen vaihtoehto natsaa tiedemiehen liberalismiin, toinen vaihtoehto on väistämättä enemmän tai vähemmän uskonnollinen. Joka sitä tieteelliseksi kutsuu, ajatuu contadictio in adjecto'on, mikäli tieteen avovapaus on yksi tieteen perustavista aksiomaattisista lähtökohdista.
2
Tosin ehdottomasti tieteellisen alue rajautuu tämän periaatteen vuoksi lopultakin vain kovimpaan fysiikkaan. Edes biologinen funktionalismi ei antropomorfismissaan voi täyttää maailmankatsomuksellisen arvovapauden vaatimusta, koska todellisuudessa mitään funktionaalista etenemistä [piilevä oletus teleologiasta] ei ole olemassakaan muuna kuin ihmisjärjen mallintamina konstruktioina, jotka perustuvat hyödyn ja/eli luonnon valinnan metafysiikkaan.
Luonto ei pyri mihinkään ja silti biologit ymmärtävät sitä ikäänkuin se niin tekisi. Mutta lisääntyminen ja 'sopivien' valikoituminen ei ole pyrkimystä mihinkään vaan umpisokeaa liikettä kohti lajin lisääntymisen optimointia ja maksimointia, joka yleensä päättyy ennakoimattomalla tavalla ja kehnosti.
Evoluutio ei piittaa muusta kuin energeettisestä liikkeestään informaation siirtona ja on valmis näköjään uhraamaan jopa itsensä tuon idioottimaisen laajenemisen vuoksi. Toisin sanoen evoluutio on kaikkein korkeimman tason venäläistä rulettia, joka ei voi olla päätymättä tuhoon, koska evoluutio laukaisee aseen niin monta kertaa, että järjestelmään sisäänrakennettu 'luoti' sen varmasti tuhoaa - [tulee mieleen syklis-eskatologisen maailmankäsityksen esitykset: stolaisten ekpyrosis, viikinkien Ragnarök, germaanien Götterdämmerung tai juutalaisten Harmageddon].
Mitä positiivisessa mielessä funktionaalista tällaisessa kehityksessä muka on? Jos järjestelmä käyttäytyy lopulta niin kuin se olisi predestinoitu tuhoamaan itsensä, niin kyseessä on universaalin gigaluokan dysfunktio - absoluuttinen virhe jo heti itse siinä likipitäen absoluuttisen epätodennäköisessä hetkessä, jolloin alkeellisin elämänmuoto sai alkunsa.
Tulee myös mieleen Tuomas Akvinolaisen loistava skolastinen analyysi siitä äärimmäisen pienenestä nanohetkestä, jolloin Jumalan enkeleillä oli mahdollisuus valita joko Jumala tai itsensä - [Jumala oli jo periaatteessa luonut enkelit ja jopa heidän 'historiansa' täysin valmiiksi, mutta koska enkelit eivät olleet sentään pelkkiä robotteja, heille piti antaa myös yksi mahdollisuus valita; tosin valinnan jälkeen kaikki olikin sitten ennaltamääräytynyttä eli Jumalasta - lukuunottamatta Lusiferia ja niitä enkeleitä, jotka hän (kumma kyllä) sai myöhemmin agitoitua liittymään kapinaansa].
Toisin kuin muut Lusifer valitsi itsensä eli hybriksen [siis lopultakin helvetin] ja näin kävi metaforisesti myös silloin, kun se tietty sattumanvarainen hiiliyhdiste-kombinaatio, josta orgaaninen elämä lähti etenemään, syntyi. Maailmamme ei ole jumalallinen vaan saatanan vallassa, mikä kristinuskon käsitys itse asiassa onkin - tosin sillä erotuksella, että saatana on meidät saattanut lankeemuksen tilaan, kun taas itse ajattelen Anaksimadroksen tapaan [platonis-gnostilaisesti], että jo elämän luomiseen tai sen liikkeelle lähtöön itseensä sisältyi tuhoutumisen väistämättömyys.
Friedrich Nietzsche claimed that Anaximander was a pessimist and that he viewed all coming to be as an illegitimate emancipation from the eternal being, a wrong for which destruction is the only penance. In accordance to this the world of the individual definite objects should perish into the indefinite since anything definite has to eventually return to the indefinite [vrt. buddhalaisuus]
3
Tidemiehen saivartelu on sinänsä opettavaista, mutta hän ei mene tarpeeksi pitkälle vaan tytyy pelaamaan logiikalla ja numeroilla. Jossain vaiheessa tämän saivartelu- pelin on kuitenkin loputtava, koska on tehtävä päätös eikä vain todistettava loputtomiin.
Päätösvaihe on kaikessa arkisuudessaan yhtä kuin common sense eli jokapäiväiset valintamme - äärimmillään juuri abortin, eutanasian ja kuolemantuomion suhteen. Kun valitsen abortin, eutanasian tai kuolematuomion minun täytyy - kyetäkseni säilyttämään moraalisen [ja siten myös psyykkisen integriteettini - hyväksyä valintani viime kädessä ikäänkuin terveen järjen intuitiivisesti selvänä ratkaisuna.
Näin ollen spontaanista prima facie- [ensi silmäyksellä eli musta-tuntuu-] lähtökohdasta edetessämme ovat luulo, mielipide, argumentaatio-perustelut, intuitio, varmuus ja usko jatkumo, jonka osia ei voi laadullisesti erottaa toisistaan. Kyseessä ei siis ole mikään truthlikeness-gradualismin kaltainen totuudenlähestymis-prosessi vaan aito tietämättömyys heti alusta lähtien. - Ensin on siis musta tuntuu ja lopussa seisoo kiitos eli minä uskon.
Mitä Ironmistressin 'hyve-konervativismiin' tulee, niin hänen poliittis-eettis-pedagoginen ajattelunsa perustuu siihen, että hän [juuri hän itse!] olettaa tietävänsä [ellei peräti tiedä tietävänsä!], mikä on hyvää käyttäytymistä ja moraalia. IM asettaa itsensä sillä tavoin muiden yläpuolelle.
No - periaatteessa minä teen aivan samoin - omasta Diogeneen tynnyristäni maailmaa katsellen. Myös tiedemies tekee näin - hän vain uskoo liberalismin hyvyyteen ja kaikkivoipuuteen, mihin Matruuna ja minä emme usko - tosin hieman eri syistä, sillä minä en usko vapaaseen markkinatalouteen mutten myöskään systemaattiseen sensuuriin jossain nurkkapatrioottisessa holhousvaltiossa.
Mielestäni me emme voi valita vain joko liberalismin tai konservativismin välillä. On aivan pakko valita molemmat ja jokainen tekee käytännössä niin, vaikkei sitä poliittisesti tunnustaisikaan tai päätöksissään välttämättä tunnistaisikaan.
Ketkä ovat nykypolitiikan suurimpia piilokonservatiiveja? Vihreät. Matruuna osui erittäin hyvin kohteeseen repressiivinen toleranssi-/suvaitsevaisuus-polemikissaan.
Odotankin suurella mielenkiinnolla, milloin Tomi ja Tiedemies alkavat linnoittautua oikein toden teolla liberalismin taakse. Saamme olla todistamassa uuden konservativismin syntyä.
II
Minän palveluksessa olevan regression erottaa patologisesta taantumasta juuri sen väliaikaisuus ja kontrolloitavuus, sen ikään kuin koeluonne. Kerrotaan, että eräs kirjailija tuli Jungin luo konsultoimaan psykoottisesta pojastaan. Isä tuumasi ettei poikaa mikään vaivaa; 'hänhän puhuu niin kuin minä kirjoitan'. Jung vastasi: 'Niin, mutta te sukellatte; hän vajoaa.'
1
Näyttää siis siltä [eikä suinkaan ensimmäsien kerran], että Ironmistressin kommenttilootan liberalistit ovat kaikkein kovimpia fundamentalisteja - kovempia kuin sen konservatiivit.
Asetelma on vähän sama kuin Vihreillä ennen vaaleja. Vihreät nimittäin oli/on Suomen piilokonservatiivisin puolue.
Matruuna osui nappiin aiemmassa repressiivinen suvaitsevaisuus-polemiikissaan. Juuri repressiivinen toleranssi [eli tukahduttavva vapaamielisyys/rr] tekee Vihreistä pikemminkin kieroutuneita konservatiiveja kuin klassisia liberaaleja, joiden politiikka voi silti olla arvomaailmaltaan 'terveesti' konservatiivista [esim. Edmund Burke].
Teen jälkiviisaasti ilkeän [nasty] arvion.
Vihreitten epätoivoinen taistelu omien ehdottomasti 'luonnon mukaisten' liberaalien arvojensa puolesta Persuja vastaan huipentui Pyrrhoksen voittoon, kun Vihreitten joviaali ja retorisesti pätevä muttei silti kovin syvään analyysiin kykenevä musta pop-homo-edustaja valittiin eduskuntaan. Hinta miehen menestyksestä oli aivan liian kova: Vihreät menetti kolmanneksen edustajistaan. Herää kysymys: ajettiinko tässä vihreää vapautta liian fundamentalistisesti, jolloin asia kääntyikin itseään vastaan?
Ehdoton suvaitsevaisuus on ihan oikeasti psykologinen kaksoissidos eli silloin vaaditaan jotain, mihin ihminen ei itse vaatimukseen/käskyyn sisältyvän paradoksin ja kontradiktion takia kykene, koska ehdottomassa suvaitsevaisuudessa on sekä emootioiden että semantiikan tasolla mahdotonta erottaa toisistaan alentuvaa ylemmyyttä, tekopyhää ja jopa halveksivaa nöyryyttä sekä kyynisen ylimielistä välinpitämättömyyttä.
Suvaitsevaisuus saattaakin siis olla jopa käänteisen rasismin kasvualusta.
Yhtä vähän kuin ihmistä voidaan käskeä olemaan spontaani [käskyn totteleminen itsessään kumoaa spontaaniuden] yhtä vähän häntä voidaan komentaa olemaan aidosti suvaitsevainen, mikäli hän vierastaa tuntematonta, outoa ja kammottavaa.
Valmiuksia suvaitsevaisuuteen ja varauksin jopa spontaanisuuteen voidaan kyllä kehittää kasvattamalla ihmistä tiettyyn avoimuuteen, mutta ehdottoman suvaitsevaisuuden ideaali on yhtä typerää ja väärää [jopa vaarallista] pedagogiikkaa kuin, mitä oli aikoinaan vapaa kasvatus [Summerhill] ja sen johdannaiset eli psykoterapian nimeä itselleen havitellut sensitivty training ja transaktioanalyysi.
2
Olen henkilökohtaisessa elämässäni käynyt [msh-työni alkuaikoina] läpi tuon sensitivity trainingiin ja transaktioanalyysiin liittyvän ultraliberaalin androgynismin [hauskan mutta liian usein hämmentävän ja jopa ahdistavan] vaiheen noin 30-35 vuotta sitten enkä totisesti kaipaa sitä aikaa ja elämäntapaa nykyään.
Itse asiassa ajauduin vähän yli 20:nä omien psyykkisten ongelmieni puristuksessa ikäistäni vanhempien ja näin jälkeenpäin ajatellen jopa minulle 'väärien' ihmisten pariin, joilta kyllä sitten toisaalta myös opin paljon - tosin myös sen, että moni heistä oli melko epätoivoinen, ihmissuhteissaan irrallinen libertiini, jolle homous ja bi-seksuaalisuus ei lopulta ollutkaan ihanaa vapautta vaan ajoittain lähes alkoholisoitunutta elämää vailla suuntaa ja kiinnekohtaa, mikä pahimmillaan merkitsi sekä moraalisen että psyykkisen integraation - jos ei romahdusta niin ainakin identiteetti-deprivaatiota.
Tämä negatiivinen vilkaisu omaan menneisyyteen ei tarkoita, etteikö ihmisellä voisi ja saisi olla fantasioita - ja ties miten 'vapaita' sellaisia ja väitän freudilais-zizekiläisesti jopa vielä enemmän: ei ole niin, että meillä on fantasioita vaan, että pikemminkin fantasioilla on meidät ;\].
Mutta jos haluaa konkreettisesti ja kirjaimellisesti elää fantasioittensa mukaista elämää [taiteilija sen sijaan ottaa etäisyyttä 'näkyihinsä'], päätyy varmasti - jos ei hunningolle niin hyvin omituisten ihmisten pariin. Sen vuoksi [oman mielenterveytensä vuoksi] onkin välttämätöntä alkaa kontrolloida ja 'hyväksikäyttää' fantasioitaan - alkaa ikäänkuin 'kesyttää' niitä - ei niinkään niiden sisältöjä kuin niiden valtaa ja voimaa oman elämisen käytäntöihin.
Ernst Kris keksi psyykkisesti korjaavalle kokemukselle ja samalla myös luovuudelle sopivan määritelmän, joka sopii erinomaisesti juuri intentoimaani asiayhteyteen fantasioiden hyväksikäytöstä: regressio egon palveluksessa. Miedän on annettava itsessämme olevan lapsen purkaa mielikuviaan muistaen samalla, että olemme vastuussa tuosta lapsesta - siis itsestämme - ja toisaalta myös epäsuorasti muista - kaltaisistamme, sillä ihmiset ovat - eivät tasa-arvoisia ominaisuuksiltaan vaan samanarvoisia eksistenssinsä kannalta.
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Mutta pahuutta on olemassa - tosin tavalla, jota emme ehkä tule luontaisesti ajatelleeksi.
Jos nyt esim. IM kysyy ja ihmettelee, että minähän sittenkin uskon ihmisen hyvyyteen, niin vastaan ajattelevani asian siten, että pahuus on meissä itsessämme mahdollisuutena aina jo - meissä jokaisessa - ja että [kuten buddhalaisuudessakin kai ajatellaan] me emme vihaa toisessa ihmisessä häntä itseään tai nimenomaan hänen pahoja tekojaan vaan pahuutta itseään, itsessään ja itsessämme. Jäämme ikäänkuin riippuvaisiksi vihan tunteestamme, joka on pahuuden perimmäinen ydin tuon riippuvuuden pitäessä meitä hirveässä orjuudessa ja piinassa.
Kuvattu ajattelutapa ei johda niinkään rasismiin eli nimeämään joitain ihmisiä ominaisuuksiltaan pahoiksi, huonoiksi sekä vähempiarvoisiksi ja diskriminoimaan heitä vaan se sisältää fataalin korollaarin: jos vihaat loputtomiin, vihaat pahuutta itseään, joka on muuttunut itsessäsi olevaksi pahuudeksi - helvetiksi, joka olet sinä itse.
*
http://psykopatologia.keskustelu.info/viewtopic.php?f=8&t=2305
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5256709
http://en.wikipedia.org/wiki/Apeiron_(cosmology)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Transaktioanalyysi
http://en.wikipedia.org/wiki/Sensitivity_training
http://en.wikipedia.org/wiki/Summerhill_School
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/ihmisyyden-alennustilan-uusi.html
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/viimeinen-rock-ennen-aivokuolemaa.html
http://roberthood.net/blog/index.php/2007/09/24/unnaturally-human/
1 comment:
Suunnilleen noin. Nyt ymmärtänet, mitä tarkoittaa se, kun katsoo kuiluun ja kuilu katsoo takaisin.
Post a Comment