October 7, 2009

Raskolnikovin omatunto

I
Puhua kauniisti. Ystävällisesti. Pitää kättä polvella ja lausua rauhallisella äänellä: kaikki on hyvin. Rauhoitu - ei se ollut totta. Pelkkää sanoilla, ajatuksilla ja tyylillä keikailua. Tahallista provokaatiota. Miehistä uhoa. Ehkä jopa lievästi sadistista. Alistavaa. Kukkoilua. Viettelyä ja vallanhimoa.

II
Mieleni on niin raskas sinun takiasi. Mieleni on niin kevyt sinun takiasi. Ja sitten. Yhtäkkiä varjosi katoaa. Sinä häviät usvaan. Jonnekin. Sanoit minulle joskus: 'minä lähden nyt, mutta sinä voit minut vielä löytää. Minä olen täällä. Itsessäni'. Mikä on sellainen paikka? Missä se sijaitsee? Ihmisen sydän ja sielu.

III
Minä yritin epätoivoisesti seurata sitä laivaa, joka sinut vei. Mutta sumussa ei näe. Oman mielensä kuohuissa ei erota edes itseään. Katosit mereen...

IV
Minä olen suuri narri. Pahempi kuin narri. Peto. Hirviö, joka raatelee lähimmäisiään hymyssä suin - nautiskellen. Analysoi, pilkkoo ja paloittelee heidät, kunnes ahmii suihinsa noin vain. Välipalakseen. Khronos ja Typhoon samassa persoonassa.

Ketä minä nyt raatelen, kun sinä et enää ole olemassa? Vai olitko koskaan? Ja silti onnistuin raatelemaan sinua. Ehkä se oli telepatiaa. Painajainen, joka tuli sinun uniisi. Painajainen, joka halusi tulla rakastetuksi.

Mutta jättiläisen on mahdotonta vakuuttaa ihmisiä lempeydestään. Jättiläinen kun on.

V
Puhua kauniisti. Ystävällisesti. Pitää kättä polvella ja lausua rauhallisella äänellä: kaikki on hyvin. Ja kuitenkin: yhä vain sinä olet lähdössä. Enkä silti vieläkään halua että lähtisit, vaikka olet jo mennyt.

Minun oli pakko irrottaa otteeni, että sinä saisit elää. En voinut enää tappaa sinua sanoillani. En ole murhaaja - vai olinko sittenkin?

VI
Tämän tarkoitus ei ole olla mikään puolustuspuhe tai vetoomus oikeudelle. Ikäänkuin viimeinen mahdollisuus tulla armahdetuksi. Tämä on vain ja yksinomaan surullinen juttu. Raskolnikovin omatunto.
*

12 comments:

Iines said...

Tätä lukiessa huomaa hengittävänsä vasta tekstin lopussa.

On kauneinta, mitä olet kirjoittanut. Niin tyyntä, niin syvissä vesissä. Tässä on alku ja loppu ja alku.

Tähän täytyy palata. Tästä tekee mieli kiittää.

Rauno Rasanen said...

Kiitos kiitoksesta Iines. - - Minä haluaisin rakastaa sinua.

Iines said...

Runo Räsänen, minäkin haluaisin rakastaa.

Siihen asti olkaamme kuin Valto tänä aamuna: hymyili rännän keskeltä jokaiselle vastaantulijalle ja sai aikaan perhosefektin. Ei se mahdotonta ole.

perhoseffect said...

Sanoit minulle joskus: 'minä lähden nyt, mutta sinä voit minut vielä löytää. Minä olen täällä. Itsessäni' haukasti sanottu

Anonymous said...

ihmisen sydan ja sielu voi olla vaikkaa blogissa?

Anonymous said...

minusta olisi kiva jos joku söisi minutkin suuhunsa noin vain. jumala raatelee ihmisia. siksi meidän on tehtävä paremmin
paremmin, oikeammin

nessesse said...

telepatiaa on olemassa, kaikkea on olemassa. tärkeintä ei ole kuinka Hyvin kirjoitat vaan mitä tunteita julistat eli saat aikaan
ja sinullahan tietotunnetta riittää..

Anonymous said...

Olet vakuuttanut Minut Lempeydestäsi

Homo Garrulus said...

Jessus, minä taas selvästi ihaistuin tänään pappiin.
Hyvännäköinen pappi. Mene siis Iines muualle rakastamaan; hus hus.

papi said...

http://ancientfaith.com/podcasts/closetohome

Homo Garrulus said...

Papi

Niin, sinä näit saman Papin? hmmm näitkö?

ninni said...

Minun oli pakko irrottaa otteeni, että sinä saisit elää. En voinut enää tappaa sinua sanoillani. En ole murhaaja - vai olinko sittenkin?

jos nainen ei koskaan synnyttänyt, kyllä

mutta kasvatat muiden lapsia välillisesti