October 15, 2009

Hiljaisuus on maalaustaiteen syvällisin muoto


19 comments:

ninni said...

suomalainen, pohojalaanen leikki alykkyydella on vastaveto huolettomuudelle mitä vikaa on helpossa
elämässä

r said...

ihania tauluja muute

Homo Garrulus said...

Näin MOMA:ssa New Yorkissa ja lapseni ovat maalanneet kirjoista näitä joten meillä on pari replikaa.

:)

Homo Garrulus said...

Ovatko nuo muuten oikeita Rothkoja?
Olisin voinut sanoa, että vain ylin on oikea!? Äsken kun vastasin kuvat eivät olleet kunnolla avautuneet ja minun mieli teki silti kertoa, että ovat tuttuja.

Kenen maalauksia ovat?

Homo Garrulus said...

Äsch, tottakai ne oli oikeita; olithan laittanut lähteet.
Silti ensimmäisessä on se, mistä tuo alkoi eikö vaan?
Jospa nuo toiset ovat kuten Picassolla sitten kaivettu tuhansista esivalmisteluista? No, en ole taideasiantuntija vaan minähän aina kuvittelen asioita kasaan. Kuvitttelu on silti vaativaa kun näin on kyseessä arvostetusta maalarista, jota ei saisi kritisoida mutta tunnelma on äärimmäisen erilainen kuvissa jokseenkin utuisuus ja pelkistetty pinta rosoine viivoine on Rothkoa varmasti, en tiedä sitäkään. Kunhan kuvittelen. Näen jotain, johon sitten uskon.

Uskotaan, että ovat kaikki oikeita ja kiva rivihän siinä. Ottaisin tuon sinisen elämääni vain sinisyyden takia; on minulle hiljaisuutta.

zzzzzzz zz

muoto said...

oikee väärä

Iines said...

Tällaisia kuvia ja kohtia on luonto täynnä, valoja, varjoja ja erilaisia pintoja, kun valo heijastuu niihin. Pitää vain pysähtyä, ei saa mennä koko ajan.

Kuljin tänään kuusikossa ja sekametsässä, pysähtelin, kuvasin, ja siellä vasta nuo pinnat puhuivat, ja kaikki se hiljaisuus puhui. Ei ollut seiniä luomassa kaikuja.

Rauno Rasanen said...

Iines

Yrittääköhän Mr. Rothko ilmaista sinulle jotain?

Ilman kameraa tosin.

Mutta koska kamera ei anna vaan vaatii - - - mutta koska myös kameralla voi ikuistaa 'ikuisen'...

Rauno Rasanen said...

Hitto:

...kamera itse on suurin este siihen, että me emme 'näe'. - - Filosofit tietävät, ovat jo loputtomiin tietäneet tämän, että me emme näe, (vaikka näemme) jo 2000 vuotta.

Homo Garrulus said...

Minä neän eli näen
mutta aisteissa on sama kuin tieteessä: ne toimivat parhaiten yhdessä eli ei saa erottaa niiden laadullista ymmärrystä katsomalla silmät erikseen, korvat erikseen jne sillä aistien kuuluu tehdä synesteesi ja se ei enää juuri ole mahdollista koska aivokuori on opetettu muistamaan ulkoa niin paljon joka ohjaa mitä silmät saa nähdä.

Iines said...

"...kamera itse on suurin este siihen, että me emme 'näe'. "

Nyt filosofit ajattelevat kapeasti.

Kun puhutaan valokuvaamisesta kamerataiteena, ensin on näkeminen, näky, sitten vasta kuva. Nämä eivät useinkaan vastaa toisiaan, vaan kuva on oma kokonaisuutensa, ja se näky omansa. Kummatkin ovat olemassa, mutta vain kuva todentuu ja ikuistuu jälkimaailmalle. Se voi olla joko näkyä huonompi tai parempi.

Rauno Rasanen said...

Hyvä kritiikki.

Mutta en vastaa enempää, sillä ryyppään paraikaa - - (täydensin kuitenkin Effi Briestiä eilen: siitä tulee minun force major).

Olisitpa täällä Iines. Saisit haukkua (ja kehua ;] minua ja minä purra fritsuja kaulaasi tai vaikka takapuoleesi.

Anonymous said...

haha kritiikinkritiikki, värit on tärkeitä. miksi niitä on niin paljon valtamerien pohjassa vaikkei valo pääse sinne
metsä eläimineen on elinehto
ja ihanasti iines kuvaa kuolleen seinän kaiun. kyllä väri tarvitsee happea

Anonymous said...

taide tappaa ihmissuhteita

ninni said...

Αυτός που μιλάει διαχωρίζει πάντα αυτός που σιωπά ενώνει. Στην ιστορία δεν γνωρίσαμε πολλούς “σιωπηλούς” ανθρώπους και θεούς. hiljaisuus yhdistää, mutta Suomessa se erottaa. hiljaisuutta on liikkaa....

Rauno Rasanen said...

Johan tuli taas sekoiltua. - - Kirjoitin myös täysin pieleen:

'täydensin kuitenkin Effi Briestiä eilen: siitä tulee minun force major'.

Piti olla tietenkin pienimuotoinen tour de force.

(Tour de Force is a French expression meaning an exceptional creative achievement, a particularly adroit maneuver, or a difficult feat.)

Force majeure sen sijaan merkitsee ylivoimaista estettä.

s said...

those..french. can they explain..everythin!

Sedis said...

Jostain syystä kukaan ei puhu Rothkon töiden pintojen sisällä olevista kuvioista. Ainakin minä näen niissä tekstiä (INRI?), kasvoja, äidin ja tyttären ja paljon muuta. Vasta lopun musta kausi Texasin hautabunkkerista vaikenee näistä tai sitten ei, kun en ole päässyt katsomaan.

Tämä juolahti mieleeni kun katsoin Simon Schaman Taiteen voima -sarjan viimeisen osan Rothkosta eilen. 40-tuumaisessa televisiokuvassa nämä varjostumat erottuivat harvinaisen selvästi.

Rauno Rasanen said...

Sedis,

en voi suoralta kädeltä sanoa huomanneeni tuota Inri-tekstiä tai muita mainitsemiasi juttuja, mutta joitain kuvioita kyllä noteerasin minäkin (hymiö).

Ehkä pitäisi kuitenkin hankkia noin 100-tuumainen kyetäkseen näkemään taulujen salattuja merkityksiä - ja napata jostain taidehistorioitsija vaimokseen tulkkaamaan näkemäänsä ;].

Lukioaikainen kuvaamataidonopettajani sekä kulttuurinen monitoimivaikuttaja lähetti mulle sähköpostissa kiittävän kommentin Rothkon taulujen esittelystä.

Hänen mielestään Rothko oli Picasson ohella ainoa, joka on kertonut 'missä mennään'.

Schaman sarja oli joka tapauksessa loistava, ja Rothko kolahti mulle kai lopullisesti mainitsemasi (sarjan viimeisen) jakson jälkeen.

Kosmopoliitti-Kemppinen muistaakseni kertoi joskus yrittäneensä tuosta vain kävellä NYK:issä Rothkon maalausten ohi, mutta ei onnistunut. Olivat ilmeisesti varsin pysäyttäviä ja tehovaikutelmaltaan hämmästyttäviä kuvia - nuo merkilliset maalipinnat ja reunoiltaan tihkuvat rajaukset.

No - nyt olen Rothkon suhteen myytyä miestä myös minä - vaikka pidänkin itseäni radikaali-konservatiivisena moukkana, joka suhtautuu moderniin taiteeseen vähintäinkin epäluuloisesti.

En esimerkiksi noteeraa Andy Warholia juuri miksikään. Sillä minkä syyn takia likipitäen suoran kopioinnin pitäisi muka olla arvostettavaa taidetta? - - Ei minkään syyn. Kyse on huijauksen-kaltaisesta 'kulutus-poppoilusta' vailla mitään syvyyttä.

(Tämä mielipide palautuu aina Platonin taiteilijoihin kohdistamaan mimesis-kritiikkiin asti).

Toisin on Rothkon laita.

Viimeistään Schaman esittelyn jälkeen Mark Rothko nimittäin muuttui minulle neroksi par excellence - sekä kuvaamataiteilijana, ajattelijana että yhteiskunnallisesti tinkimättömänä toimijana.

Warhol oli Rothkon rinnalla pelkkä pintaliitäjä. - - Ainoa arvostettava piirre Warholissa lienee ollut kai se, että hän itsekin piti itseään pintaliitäjänä - kuten koko tätä aikaa ja postmodernia länsimaista sivilisaatiota (vs. kulttuuri).