RR: Ehkä tästä pötikästä kehittyy vielä jotain hyödyllistä tai jopa ainutlaatuista ja korvaamatonta, joten annetaan sen jäädä eloon?- - Mitä sanoo Dr. Jeremy? Entä Prof. Immanuel? - - Jaha. Saa jäädä eloon, mutta kunka ihmeessä teidän perustelunne henkiinjättämisen puolesta eroavat tosistaan noin paljon?*
(Kielimafian lauseoppikytät ja linkkiluteet iltakahvilla. - Heitteillejättölinkki uusittu 27.10; - aiempi audiolinkki ei jostain syystä toimi enää).
*
Tämä päre on väsätty Iineksen blogissa käytävää (loputonta) moraalikeskustelua silmällä pitäen.
I
Mummo kirjoitti päreessään Pääsurija vastaukseksi kommenttiini:
'Lapsissa ja kai vanhemmissakin on se, että niiden rakastamista ei valitse. Ne vain viskataan eteen, vaihtoehtoja ei ole. Vanhemmistaan voi sitten myöhemmin luopua, kun saa jostain itsekin ruokaa. Lasten kanssa on vähän toinen juttu.'
*
Vaikka tämä lämmöllä ja tunnolla kirjoitettu kappale osoittaakin Mummon olevan viisas ja huolehtivainen mummo, ei hänen asennoitumisensa ole vielä moraalista (äidit eivät siis ole moraalisia), sillä simpanssitkin käyttäytyvät jälkeläistensä turvaamiseksi (kuten lähes kaikessa muussakin) juuri välttämättömyyden pakosta. Eivät ne kysele oikean ja väärän perään vaan toteuttavat vaistonvaraista hoivaviettiään.
On tietysti sellaisiakin äitejä, jotka hylkäävät lapsensa, mutta tuskin monikaan äiti tekee niin, ellei hän ole täysin kykenemätön hoitamaan lasta. Hylkääminen ei tällöin ole kuitenkaan moraalinen teko (vapaasti harkittu valinta) vaan ylipääsemätöntä heikkoutta (cf. hamartia).
Sen sijaan äiti, joka hylkää lapsensa täysin harkitusti, vaikka pystyisi siitä huolehtimaan, valitsee moraalisesti - väärin.
Meille kristinuskon 'hapattamille' on siis itsestään selvää, ettei edes alkujaan ei-toivottuja tai vammaisia lapsia noin vain voi hylätä (heitetä esim. kaatopaikalle), kun niitä kerran on maailmaan saatettu.
Mutta kuten tiedetään, antiikin Kreikan ja Rooman pakanakulttuureissa tällaista tekoa ei kuitenkaan pidetty tuomittavana (ks. audiolinkki). Niinpä esitänkin ennen filosofisempia perusteluja olennaisimman kysmyksen:
Mistä tulee tuo ero? Miksi kreikkalaiset ja roomalaiset viskoivat ei-toivottuja vauvoja tunkioihin tai rotkoihin, kun taas juutalais-kristityt pitivät pikkulasten heitteillejättämistä täysin paheellisena ja jopa rikollisena toimintana?
Yritän tällä tavoin kysyä Immanuel Kantilta, että eikö moraali sittenkin perustu pohjimmiltaan biologisen evoluutiomme myötä kehittyneisiin vaistonvaraisiin tunteisiin? Eikö vajaakehittyneet pitäisi tappaa, koska he/ne eivät edistä lajin (heimon, suvun) säilymistä? Eivätkä ylipäätään hyödytä yhteiskuntaa tai ketään/mitään muutakaan. - - Näin siis abortti ja eutanasiakin tulisivat moraalisen toiminnan piiriin - itsekkään geenin nimissä.
Kant ratkaisee em. ongelman asettamalla kultaisen säännön koko moraalinsa perustaksi. On tehtävä toisille sellaisia asioita, joita haluaisi heidän tekevän itselleen.
Tämä maksiimi on Kantin hankalasti muotoileman kategorisen imperatiivin (jos et katso linkkiä, niin katso edes PS.) perimmäinen sisältö, jos kohta Kant korostaa moraalifilosofiassaan enemmän sitä, miten tuon käskyn sisältö toteutuu rationaalisesti kuin pohtii, onko se ihmisluonnon kannalta täysin realistinen vaatimus.
Kant lisää vielä erittäin perustellusti ja samalla erittäin ongelmallisesti, että pitää haluta sellaista, minkä voisi toivoa tulevan yleiseksi laiksi. - - Tästä lisäyksestä kultaiseen sääntöön seuraa loogisesti, että ihmistä pitää kohdella päämääränä itsessään eikä välineenä johonkin.
Ongelmaksi nousee kuitenkin välittömästi se, että jotkut haluavat yleiseksi laiksi sellaisia asioita, joita toiset eivät koskaan haluaisi (esim. soittaa joka päivä tunnin verran päiväkukkopilliä tai tulla piiskatuiksi - masokisteja kun ovat).
Ylipäätään kyse on siitä, että ihmisillä on erilaisia intressejä, joiden toteutumisen he haluavat muuttuvan lailliseksi oikeudeksi. Seurauksena on oikeusvaateiden loputon sekasotku, koska kaikilla on tasa-arvoinen mahdollisuus vaatia, mitä haluavat.
Skeptinen huomautus:
Mutta jos kaikilla on yhtäläisesti aina oikeus vaatia haluamiaan omia oikeuksia, nuo vaatimukset menettävät loputtomuudessaan perimmäisen rationaalisen uskottavuutensa, vaikka niillä tietenkin edelleen saattaa olla psykologista ja poliittista tehoa (Nietzscheä mukaillen).
*
Kultainen sääntö moraalin perusperiaatteena lienee silti täysin luovuttamaton universaali perusmaksiimi, ja sen vuoksi myöskään ei-toivottuja lapsia ei pidä heitellä kompostiin maatumaan, vaan niistä tulee pitää huolta.
Muistutan vielä, että nimenomaan kultainen sääntö on moraalinen käsky, mutta pelkkä vaistonvarainen jälkeläisistä huolehtimisen 'automatiikka', niin itsestään selvältä ja emotionaalisesti pakottavalta kuin se tuntuukin, ei sitä vielä ole. - - Ei ainakaan Kantin moraalifilosofian mukaan.
II
Moraalisen päätöksen ja toiminnan pitää Kantilla täyttää vähintäin seuraavat kaksi vaatimusta:
a) moraali on universaalia; se siis koskee yhtäläisesti aivan kaikkia - niin eläkeukkoja, epämääräisiä naisia, keski-ikäisiä rouvia, vihaisia nuoria miehiä, valkoisia kristittyjä, lempeitä buddhalaisia, kiivaita muhamettilaisia, G. W. Bushia kuin älykkäimpiä simpanssejakin.
Mutta jos universaalisuusperiaate ei täyty, puhutaan jostain muusta (tunteista, väliaikaisista sopimuksista, uskonnollisista ja kulttuurisista tavoista jne.) kuin moraalista - kuten Iineksen kommenttilootassakin koko ajan tehdään (minua lukuunottamatta ;\) .
b) moraali on autonomista eli rationaalisesti itsenäisen päätöksenteon seuraus. - - Autonomisuutta (joka on Kantille siis järjen eikä tunteen ominaisuus) ei pidä sekoittaa itsekkyyteen tai altruismiin, joka on äärimmillään uhrautumista itsekkäistä syistä.
Siten lastensa puolesta toimivat ihmisäidit ja simpanssiäidit ovat väistämättä vaistonvaraisuudessaan pikemminkin itsekkäitä kuin autonomisia.
Autonomia tarkoittaa, että mikään ulkopuolinen tekijä ei pakota tai indoktrinoi moraalista subjektia (ainakaan liikaa - mutta mikä on liikaa?), eli juuri ja vain autonomisen järkensä puitteissa hän pystyy ymmärtämään, mikä on oikein.
Kantin moraaliprojekti on todella kunnianhimoinen, mutta sisältää valtavan paradoksin. Voidaan nimittäin perustellusti kysyä, onko Kantin yritys yhdistää universaalisuusperiaate (kategorinen imperatiivi - kärjistetysti: pakko) ja autonomisuusperiaate (moraalinen päätös ei saa olla ulkoapäin pakotettu: vapaus) lainkaan mahdollista siinä muodossa ja määrin kuin hän ajattelee.
Eivätkö ihmisen luontaiset emootiot ja yhteiskunta vaikuta tai saa vaikuttaa moraaliseen arviointiin? Onko Kant liian ankara ja jopa epärealistinen vaatimuksessaan, jonka mukaan subjektin valinta voi olla moraalinen vain rationaalisen autonomian perustalta? Ja miksi subjekti valitsisi nimenomaan yhden ja ainoan (muka) Ehdottoman Käskyn vaatiman toiminnan eikä toista?
Toki ihminen voi valita mitä haluaa kutsuen valintaa moraaliseksi, jos se toteuttaa enemmistön tai edes oman viiteryhmän oikeuksia (lue: etuja), mutta Kant pyyhkisi moisella päätöksellä lattiaa. - - Hänen mukaansahan jopa tasa-arvoa, vapautta ja demokratiaa kannattava utilitaristi on pelkkä hyvin kasvatettu perkele.
*
Kantin moraalifilosofiaa voi epäilyistä huolimatta pitää merkittävimpänä rationaalisena modifikaationa kritinuskon moraalista, vaikka se onkin altis kritiikille, jota esitetään etenkin naturalistien (mm. utilitaristit ja libertariaanit) sekä kommunitaristien taholta.
Olennaista Kantin kohdalla - kuten edellä jo esitettiin - on kuitenkin juuri hänen järkkymätön suhtautumisensa utilitarismiin, joka perustaa moraalin tunteisiin, taipumuksiin ja yleiseen hyötyyn (kuten suurin osa Iineksenkin kommenttilootan keskustelijoista tekee) - Kantin mielestä sattumanvaraisiin, muutoksenalaisiin ja siten epäluotettaviin lähtökohtiin.
Jos moraali ei ole jotain fundamentaalista ja pysyvää, se ei Kantille ole moraalia vaan enitään hypoteettinen maksiimi. Pahimmillaan kyse on pelkästä huijauksesta, ihmisten manipuloinnista ja psykologisesta egoismista.
Tietysti voisimme kriittisesti väittää vielä, että Kant ikäänkuin naamioi utilitaristisen 'suuriman mahdollisen, määrällisen ja laadullisen, hyödyn'-periaatteen kategoriseen imperatiiviinsa ja ettei hän lopultakaan pääse käytännössä irti heteronomiasta moraalisten valintojen lähtökohtana vaan pelkästään mystifioi luonnollisten valintojemme vaikuttimet käsitteellisesti hämärällä tavalla.
Kritiikistä huolimatta Kantin deontologinen teoria on täysin ohittamaton, koska siinä pyritään tekemään käsitteellisesti tarkkaan analysoitu ero moraalin (velvollisuusetiikkana) ja 'musta tuntuu'-symppaamisen tai vaiston- ja vietinvaraisten sekä ylipäätään taipumuksiin perustuvien preferointien välillä.
III
Siteeraan seuraavassa suomalaisen etiikka-wikin suppeaa infoa Kantista ja häneen kohdistetusta kritiikistä 1800-luvun saksalaisessa filosofiassa.
'Immanuel Kantin etiikka ja sen oleellinen osa, kategorinen imperatiivi, olivat jyrkkä vastakohta utilitarismille. Kantin mukaan ainoa itsessään hyvä asia oli ”hyvä tahto”, joka motivoi ihmistä tekemään oman velvollisuutensa pelkästään sen itsensä vuoksi. Moraaliset velvollisuutensa ihminen kykeni päättelemään järjellään. Näin kantilainen etiikka asettuu paitsi utilitarismia myös kaikkea eettistä naturalismia vastaan.
Kantin jälkeisistä 1800-luvun saksalaisista filosofeista Arthur Schopenhaueria, G. W. F. Hegeliä ja Friedrich Nietzscheä yhdistää kantilaisen etiikan vastustus.
Schopenhauer vastusti sitä, että Kant erotti moraalin ihmisen luonnollisista tuntemuksista.
Hegelin mukaan ihminen saattoi haluta kategorisen imperatiivin mukaiseksi universaaliksi laiksi mitä tahansa, ja ristiriidan havaitseminen saattoi johtua vain siitä, että moraaliarvot olivat jo annettuja. Hegelin mukaan ne tulivat yhteiskunnallisista instituutioista ja käytännöistä. Hänelle etiikka oli ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö.
Nietzschelle yhtä ”moraalia” ei ollut olemassa, oli vain erilaisia moraaleja. Merkittävin arvotuspari oli ”jalon ihmisen” herramoraalin ja ”heikon ihmisen” orjamoraalin muodostaman pari. Ne eivät olleet toistensa vastakohtia, vaan kokonaan toisia arvotusjärjestelmiä: herramoraali arvottaa teot asteikolla hyvä/huono, kun taas orjamoraali arvottaa ne asteikolla hyvä/paha.
Nietzsche työsti ajatusta "kaiken ikuisesta paluusta" korvatakseen sillä Kantin kategorisen imperatiivin tarjoman valinnan kriteerin. Nietzschen mukaan tekoja pitää tarkastella, ei esimerkiksi tekojen yleistettävyyden periaatteen nojalla, vaan sen periaatteen nojalla, että teko ja teon valitsemisen hetki palaa ikuisesti aina uudelleen ja uudelleen. Ikuinen paluu toimii eräänlaisena tekojen testinä. Onko kärsivällä esimerkiksi riittävästi mahtia sanoa elämään kuuluvalle kärsimykselle kyllä?
*
PS.
Kategorinen imperatiivi eli ehdoton käsky on Immanuel Kantin kuuluisa velvollisuuseettinen moraalikäsitys. Kantin ajattelussa kategorinen imperatiivi on normi, joka pätee olosuhteista riippumatta. Kategorinen imperatiivi on Kantin mukaan ehdoton normi, joka sitoo kaikkia järkeviä olentoja.
Kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä: sama moraalinen laki koskee minua kuin muitakin, eikä kukaan saa erioikeuksia (tai kaksinaismoraalia). Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen olisi siis toimittava oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.
*
Lasten heitteillejättö antiikissa, Erkki Koskenniemi (linkki ei jostain syystä toimi enää 27.10)
Adults and children in the Roman Empire - Google-teoshaun tulos
Kant: Etiikka Filosofia.fi
Utilitarismi Filosofia.fi
http://thedevosfamily.org/Alexis_PhotoGallery1.htm
9 comments:
Minun nimimuisti on huono. En muista kirjoitetaanko joku sana Kant vai Kent. Minä tarkistan wikistä. Nämä jotka kontrolloivat mitä toinen tekee (kieroa ja silti täysin hyväksyttä ns. varmuudenvuoksimoraalia) eivät siis tajua mitä esim. wikistä ottaa.
Ensinnäkin ei voi ottaa wikistä (50 milj. sivua - vai montako?) ennenkuin jo tietää mitä pitää ottaa. On siis oma valinta eli tietoa on jo siinä vaiheessa. Ei kannata siiis vähätellä lähteenä kunhan pysyisi vakiintuneena eikä asia vaihtuisi alvariinsa.
Se on tätä DDR moraalia uudessa pakkauksessa.
....
Sitten tuo kultainen rengas: jos äiti läpsyttää lastaan ja naapuri näkee pitää huutaa kauas: "hirvittävä äiti "
mutta sellaiset äidit jotka eivät ikinä kurita tai kouluta lapsiaan ovat tekemässä yhteiskunnalle vielä suuremman virheen : hulttiot. Niissä äideille annetaan siis täydet pinnat mutta läpsyttävä äiti joka kasvattaa yhteiskuntakelpoisen saa kuulla, että on moraaliton.
....
Hur skall ni ha det?
Olisi vielä vaikka kuinka monta esimerkkiä, tässä päällimmäiset.
Tämän päivän moraalitantat yrittävät opettaa ihmisiä elämään kuin pelkässä sisäänhengityksessä tai pelkässä uloshengityksessä mutta toiseen suuntaan ei saa hengittää - se on virhe. Mutta elämä ei kestä yhteen suuntaan; tulee paha oire perässä, eli jonkinlainen hapoton tila.
Kylläpä heitit pitkät ja hienot pohdinnat yhdestä vauvasta! Olet selvittänyt varmaan kaikki mahdolliset syyt tappamiseen/tappamatta jättämiseen paitsi yhden, mielestäni tärkeimmän: kaupallisuuden.
Kun ihmettelet, miksi uskonnottomat barbaarit tappoivat epämuodostuneet vauvansa mutta kristityt eivät, on muistettava lähtökohta: alussa barbaareja oli paljon enemmän. Heidän ei tarvinnut huolehtia bilogis/kaupallisesta voitostaan. Se tuntui itsestään selvältä.
Kristityt, nuo perkeleet, säätivät heti kättelyssä lakeja, jotka kielsivät (omien) lasten tappamisen ja syntyvyyden ehkäisyn. Raamattukin huitaisee miestä, joka valuttaa siemenensä maahan. Eikös se ollut joku Onanias?
Kun saatiin paavi hän kielsi kondomit ja abortit ja muut vempeleet ja miksi?
Siksi, että kristittyjä olisi paljon ja tulisi vielä enemmän. Siksihän lessutkin meillä nussivat sängyt rytkyen. Joka perheessä pitää olla vähintään 10 lasta jotta lahkon tulevaisuus olisi turvattu.
Lujasti nussien ja kaikki syntyneet säästäen kristityt aikoinaan kasvoivat enemmistöksi Euroopassa ja saattoivat hyvillä mielin teurastaa loput jäljelle jääneet barbaarit.
Nythän samaa tekevät muslimit. Kristittyjen määrä vähenee kovaa kyytiä koska pidämme Saabia ja ok-taloa tärkeämpänä kuin lapsilaumaa.
Muslimit etenevät laajalla rintamalla, nussimisen lätkeen takaa kuuluu voittohuuto: Allahu akbar! Luonnon kova laki kuuluu: Se, joka nussii eniten ja ehkäisee vähiten tulee voittamaan kilpailun elintilasta, ravinnosta, vedestä, olemassaolosta.
en rupee väittelemään
Vaari,
on kyllä perää tuossa, mitä sanot. Ylipäätään väestötieteelliset ja uskonnollis-sosiaalis-kaupalliset faktat moraalin alkuperän selittäjinä täytyy huomioida.
Mutta jos arvomme - sillä niistähän nyt on kyse - ovat muuttuneet radikaalisti lapsilauman arvostamisesta materiaalisen hyvinvoinnin arvostamiseen, niin ei se vielä kumoa sitä, etteikö kultainen sääntö voisi edelleenkin soveltua lähes kaikkien maailmankatsomusten etiikkaan.
Entä onko kreikkalais-roomalainen kulttuuri/sivilisaatio ollut tältä osin rasistista (muut ovat meidän grannista: barbaareja).
Vastaus: kyllä. Kaiken lisäksi roomalaiset eivät osanneet muuta kuin sotia, rakentaa maanteitä sekä akvedukteja ja manipuloida ihmisiä juridis-poliittisella retoriikalla.
Hmm. Mutta eikö länsimaista olekin pikku hiljaa tullut uudestaan antiikin Rooman kaltainen sirkus, jossa arvostetaan materiaalista ja joka on yksinomaan nautintohakuista. - - Tällä hedonistisella mentaliteetilla sitten korvataan syvällisen sivistyksen tuottama älyllinen 'mielihyvä'.
Mutta onhan se tietysti hyvä, jos tänne pallolle synnytettäisiin yhä vähemmän ihmisiä. Silloin tosin ne, joita syntyy vähemmän, kuten huomautat, jäävät niiden jalkoihin, joita on enemmän.
No - sellaista se evoluutio on. Pirunko tolkun siitä ottaa. Mulla olisi valmiina eilen rustailtu aihetta sivuava päre, joka tosin tuomitsee (jälleen kerran) länsimaisen kulutushysterian.
Kuitenkin - vielä kerran - miksi kultainen sääntö ei ollut kreikkalaisten ja roomalaisten sääntö? Heitäkö oli muka jo tarpeeksi? - - Tämä ei pidä paikkaansa, koska esim. keisariajan lopulla syntyperäisiä roomalaisia Rooman palkka-armeijassa oli vain suuri vähemmistö.
Ei kuitenkaan riitä se aivan oikea huomio, että juutalaiset ja kristityt tarvitsivat lisää väkeä, koska kultainen sääntö tunnetaan niin monissa muissakin, kristinuskosta poikkeavissa kulttuureissa.
Kyllä se tunnettiin jo ennen kristinuskoa, tosin ilman mitään lähimmäisenrakkauden oppeja, Kreikassakin viimeistään kyynikkojen ja stoalaisten kautta.
Tämä kyynikkojen ja stoalaisten vaikutus ulottui sitten myös perimmältään täysin juutalaiseen lahkoon nimeltään kristinusko.
Roomalaiset Cicero ja Seneca omivat stoalaisia vaikutteita kuin sienet vähän ennen ja jälkeen ajanlaskumme alun (ekr./bc.), sillä roomalaisethan olivat 'vain' matkijoita, mitä Kreikan kulttuuriin tulee - retorikkoja, eivät filosofisia teoreetikkoja, matemaatikkoja tai loogikkoja.
Koko Rooman historia ei tunne ainuttakaan merkittävää roomalaista matemaatikkoa tai suurta filosofia!
Miten näiltä sotaisilta hedonisteilta, jotka eivät osanneet muuta kuin juridis-poliittisen manipuloinnin taidon, olisi voinut vaatia myöskään mentaalisesti ja loogisesti sekä syvällisemmän että laaja-alaisemman etiikan (kultaisen säännön) omaksumista muuten kuin valloitetulta alueilta 'ryövättynä sotasaaliina'.
Vielä kerran - me olemme ilmeisesti matkalla takaisin antiikin Roomaan.
Abortti sallitaan ilman ehtoja, eutanasian voi tehdä kuka vain sitä haluavalle, pornografiaa saa alkaa käyttää avoimesti mainonnassa (nykyisen, mielestäni tosi typerän vihjailun sijasta), jne.
Ihmisistä tulee pidäkkeettömästi välineitä toinen toisilleen heidän pyrkiessään suurempaan nautintoon ja onneen.
*
Moraali kantilaisittain sen sijaan on itsensä hillitsemistä, pidättyväisyyttä ja hyvän tahdon avoimmuutta. Toista yritetään pitää päämääränä sinänsä - itseisarvona.
Mutta ehkä Kantin aika on jo ohi.- - Eläköön pornografinen kulutuskulttuuri (uusi Rooma), jossa ainoa hyve on nauttia kuin viimeistä päivää ja kuolla nuorena - mieluummin juuri saavutetun maineen kukkuloilla.
*
Hmm. Ettei tuosta viimeisestä toteamuksesta vain tulisi käänteistä aasinsiltaa varhaiskristillisiin marttyyreihin tai peräti nykymaailman islamilaisiin itsemurhaiskun tekijöihin..?
Kultainen sääntö: Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt. 7:12)
Meidän hedonistisena aikanamme tämä sääntö on minusta jopa hiukan vaarallinen. Jospa minä kuulun vaikka S/M-genreen ja haluan lujasti piiskaa, bondagea, nyrkkiä sinne, kakkendaalia naamalle ym. ja ryhdyn sitten tekemään sitä muille... Saattaisi tulla sanomista.
Sanalla sanoen: Monet ihmiset eivät ehkä ollenkaan pidä siitä, mitä minä haluaisin heidän tekevän minulle tai minun kanssani.
Mutta jätetään tuo.
Olen aina käsittänyt kultaisen säännön jonkinlaisena kaupankäynnin perusohjeena, neuvona, jota ilman pankit ja luotonanto eivät olisi mahdollisia.
Tarvitaan tietty määrä luottamusta ihmisten välille, jotta ei tarvitse olla koko ajan käsi miekankahvalla.
Viimeisin pankkikriisi opetti hienosti mitä tapahtuu, kun luottamus toiseen ihmiseen tai vaikkapa pankkiin katoaa. Kaikki yksinkertaisesti romahtaa.
Nykyajan vertaaminen Roomaan meni mielestäni nappiin. Nytkin osataan sotia, rakentaa akvedukteja ja kerätä pääomia. Insinööritieteet ovat kunniassa, mutta Shakespearet, Tolstoit, Dostojevskit, Sibeliukset, Mozartit & co loistavat poissaolollaan. Joku Remes julkaisee joka vuosi isänpäiväkirjan, jota myydään pirusti ja se on sen takia hyvä.
Siihen en ihan usko, etteikö roomalaisilla olisi ollut matemaatikkoja. Ilman matematiikkaa ei olisi insinöörejä ja juuri heitähän Roomassa oli, jopa erittäin taitavia. Mutta muu hengenviljely oli tosiaan vähäistä.
Tässä meikäläisessä pornografisessa kulutuskulttuurissa, kuten sitä kutsuit, on tosiaan jotain roomalaista. Itsekin elän kuin viimeistä päivää, joka osaltaan johtuu siitä, että viimeinen päivä tulee nopsaan yhä lähemmäksi.
Rahani palavat iloisesti lentokoneiden suihkumoottoreissa pilaten ilmaa ja vähentäen maapallon öljyvaroja. Mellastan laivojen herkkupöydissä, pötköttelen hotelleissa ja nautin laadukkaasta alkoholista. Kaikki tämä on tietysti väärin - yhden hotelliyöni hinnalla nigerialainen kerjäläinen eläisi kolme kuukautta.
Tiedän siis tekeväni väärin niin lähimmäisilleni kuin koko maapallolle, mutta silti teen väärin. En todellakaan ole erityisen moraalinen.
Havaintosi aasinsillasta, joka johtaa hedonismin huipulta itsemurhapommittajiin on mielenkiintoinen. Sitä sietää miettiä.
Mutta nyt on Renault-iltakonjakin aika.
Vaari,
lues tarkemmin. Joudun hieman kertaamaan.
'Kant lisää vielä erittäin perustellusti ja samalla erittäin ongelmallisesti, että pitää haluta sellaista, minkä voisi toivoa tulevan yleiseksi laiksi. - - Tästä lisäyksestä kultaiseen sääntöön seuraa loogisesti, että ihmistä pitää kohdella päämääränä itsessään eikä välineenä johonkin.
Ongelmaksi nousee kuitenkin välittömästi se, että jotkut haluavat yleiseksi laiksi sellaisia asioita, joita toiset eivät koskaan haluaisi (esim. soittaa joka päivä tunnin verran päiväkukkopilliä tai tulla piiskatuiksi - masokisteja kun ovat).
Ylipäätään kyse on siitä, että ihmisillä on erilaisia intressejä, joiden toteutumisen he haluavat muuttuvan lailliseksi oikeudeksi. Seurauksena on oikeusvaateiden loputon sekasotku, koska kaikilla on tasa-arvoinen mahdollisuus vaatia, mitä haluavat.'
Jälkimmäinen kappale PS.-wikisitaatista:
'Kategorisen imperatiivin (jonka ydinsisältö on kultainen sääntö/rr) mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki.
Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä: sama moraalinen laki koskee minua kuin muitakin, eikä kukaan saa erioikeuksia (tai kaksinaismoraalia).
Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen olisi siis toimittava oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.'
*
Vai että kultainen sääntö toimii kaupankäynnin, pankkitoiminnan ja luontonannon perusohjeena.
No kun ei toimi, kuten sanoitkin. - - Ei toimi, koska luontonanto perustuu ihmisen ahneuteen, mikä (säännöllisin väliajoin) ajaa talouden ylikuumenemiseen ja lopulta luottokuplan puhkeamisen.
Siten luottamus (älä sekoita kultaista sääntöä tähän hyvä mies!) petetään väistämättä, koska päämääränä ei voi olla muu kuin yhä suuremmat voitot; tämä on kaiken kaupankäynnin sisäinen ristiriita ja noidankehä.
*
Roomalaisilla ei todellakaan ollut yhtään OMAA suurta matematiikan teoreetikkoa (muilta saatujen teorioiden sovellutustaitoa kyllä löytyi ja rutkasti) ja tämä on todistettu fakta!, eivätkä he edes olleet kovin kiinnostuneita esimerkiksi Arkhimedeen (viimeisimmistä) teorioista, jotka olivat vallankumouksellisia, mutta joista on jäänyt erittäin vähän dokumentteja, koska niistä ei kiinnostuttu Syrakusan (Kreikan provinssi) valloituksen yhteydessä.
Roomalaiset sotilaat pitivät Arkhimedestä noitana/velhona ja jopa kammoksuivat häntä, koska A. keksi kaiken muun lisäksi aivan uskomattomia sotakoneita ja puolustuskeinoja pienen Syrakusan puolustamiseksi suurta Roomaa vastaan.
Vasta 8 kuukauden piirityksen jälkeen valloitus onnistui.
Roomalaisten komentaja Marcellus ei voinut estää sotilaitaan ryöstämästä ja hävittämästä (se oli sotilaille suotu perinteinen palkkio pitkästä taistelusta) monin tavoin kukoistavaa kaupunkia, vaikka tajusi, että teko tulisi olemaan kulttuuririkos vailla vertaa (212 ekr.).
(Arkhimedes tapettiin, kun hän kielsi roomalaista sotilasta tulemasta sekoittamaan ympyröitään ollessaan syventynyt teorioittensa kehttelemiseen - tippaakaan ympärillä riehuvasta sodasta välittämättä.)
*
On muuten kumma, että täällä egoistisen nautinnon ja toisia omien päämäärien välineenä käyttävässä länsimaisen kapitalismin kulttuurissa korostetaan niin paljon suvaitsevaisuutta.
Eikö siinä ole jotain äärimmäisen tekopyhää, vääristynyttä ja valheellisen alentuvaa?! - - Tällainenko on länsimaisen humanismin sisäinen luonne.
Ilman muuta tarvitsemme jotain Zizekiä jo pelkästään tämän humanismiimme sisältyvän 'psykopatologisuuden' takia - osoittamaan nämä piilevän ideologiset kieroutumat, joista väitämme olevamme vapaita.
No, vihdoin alkaa pojat tajuamaan.
Minä olen zzzzisek myös ja ehkä hänen synnyättjä perkele
"Isä antoi minulle pari kourallista puolukoita taskuihin, sitten hän keräsi niitä Torpedon nahkaiseen työkalupakkiin, joka roikkui tangosta. Isä nosti minut syliinsä ja kysyi että viedäänkö puolukoita äidille, jos olisi sisko lopettanut itkunsa jo.
Kerroin isälle miksi sisko itki. Se itki siksi että se ei osannut puhua ja sanoin että muistin hyvin miltä se tuntui: ei voinut kuin itkeä. Isä katsoi minua pitkään. Sanoi sitten että kuvittelet vain, et sinä sitä voi muistaa. Mutta muistinpa kuitenkin. Muistan sen edelleen.
Luulen että se on eräänlaista afasiaa. Tai afaatikko voisi tuntea juuri noin. Vauvathan eivät osaa puhua. Mutta kyllä ne ajattelevat." ihana tää ripsaluoma
Milloin tämä on tullu wikiin? Heti kun olemme puhuneet siitä, ettei Kant ole ihan ajan tasalla ja should-and-should rupesi minulle ainakin maistumaan liian fasistiselta?
'Kategorisen imperatiivin (jonka ydinsisältö on kultainen sääntö/rr) mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki.
Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä: sama moraalinen laki koskee minua kuin muitakin, eikä kukaan saa erioikeuksia (tai kaksinaismoraalia).
Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen olisi siis toimittava oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.'
jos se on sisällöltään paikkansapitävä minä olen ollut väärässä Kantista koska minä pidän tuota oikeana asenteena ja sitä olen ymmärtänyt lähinnä Snellmanilla ja myös kaikissa Steinerpedagogisissa oppikirjoissa.
Kyse on siitä, että on shortcut oppimisen suhteen jos ei kehitä myös omaa henkeä vaan olettaa, että on oikeutettu olla sitä mitä on koska nyt sattuu olemaan jonkinlainen - se ei ole demokratiankaan alkutarkoitus eikä vapaan kasvatuksenkaan vaan molemmat kuvittelivat aiheuttavansa jotain, joka puolestaan vähentäisi tätä sadismia ja kovaa kovaa vasten kuten huomiotalous on hyvä viite.
Kun ennen oltiin vähemmän höösääviä lasten suhteen ja vaikka tapahtui räikeitä virheitä yksilöiden osalta niin me vaihdoimme sen sinänsä harmillisen olotilan johonkin mukamas loistavaan ns. "nollatoleranssiin", joka loppupäässä tarkoitti sitä, että räikeä väärinkäytös tuli kokonaisen kulttuurin kannettavaksi.
Mitäs jos olisi edes tästä asiasta tulevaisuutta ajatellen vähän viisaampi? Kaikki pienet haavat pitää kestää (myös poishemmotellut fasistipennut saavat luvan kestää vaikka härregyy ei mitenkään kuulemma kuulu aristokratiaan sitä ja tätä). Olisi siis paljon parempi vaan kestää nyt - kuten sanoin Paperiliiton äijille kun rupesivat inisemään jouluaaton työstä ja makaronilaatikon toimivuudesta että parempi vähän tajuta, että kovaa vasten ei ole oikea tapa koska asiat pitäisi päästä keskustelemaan suuremman alueen kanssa ensin.
Ei siis ottaa oikeus omiin käsiin vaikka on paska työ tehdä jouluaattona (ja samalla porukalla muuten erinomaiset ehdot työmarkkinoilla). Muistkaa koko ajan, että Suomi joutuu paradoksiin kahden suuren voiman alueella jatkuvasti
- globalismi haluaa sekoittaa molekyylit koska se on luonnollista kuten sokeri sekoittuu kahviin
ja se koskettaa myös kieliä, kokemuksia jne
- kieli tai nationaliteetti tai molemmat haluaa ylläpitää sitä mitä oli mutta tarvitsee globalismia saadakseen lisää rahaa koska oma tupa ei pian pysy pystyssä ellei paperiliitto tee työtä tai joku muu joka on tuotannosta (mikään maa ei elä ilman työväestöä joka johtuu siitä, että tuotteen arvo monistaa itsensä siinä missä palvelun arvo on vain ihmisen henkilötyöpäivä eli kustannus). Investointia tulee vain jos meillä on nationaaliteetti ja siinä työväestö.
NYT MANIPULOIDAAN
- KIELET VASTAKKAIN (UJUTETAAN VIHAISIA KUKKOJA TAISTELUUN)
- PUOLUEET VASTAKKAIN KOSKA JOKU YKITTÄINEN DEMARIKIN SAA PITÄÄ PAIKKANSA AURINGOSSA JOS VÄHÄN MYY OMAA KANSAA ja nimenomaan vain välineenä, ei itselleen mutta politiikka ei toimi partikulääritasolla eikä pelasta yksilöitä - mikä on se, joka unohtuu.
Politiikka pelataan poliittsesti sosiaalisen paradigman alueella mikä ei tarkoita, että ihminen on objekti mutta ei myöskään vähäteltävä singulaari.
Puurot ja vellit.
Post a Comment