October 10, 2009

Hamartian vallassa

Linkki- ym. lisäyksiä - viimeksi 11.10.

I
HG kysyi edellisessä päreessäni Kristillisen teologian kohtalokkain harha-askel:

'Mitä siis yritätkään? PAKOTATKO JUMALAA SANOMAAN SINULLE, ETTÄ OLET PELASTETTU?'
*
En ole periaatteessa pelagiolainen lainkaan, vaikka vastustankin ehdottomasti forenssista vanhurskauttamiskäsitystä. - - Tästä voi myös päätellä, etten ole nominalisti enkä siten mitenkään ongelmattomasti myöskään voluntaristi.

Mieluummin kuulun ehkä arminiolaisiin ja enintään olen perin maltillinen semipelagiolainen (kaiken lisäksi sui generis sellainen), mikäli/jos pysytään reformaation soteriologisten linjausten puolella. - - Tässä spekuloinnissa on siis kyse konditionaalisesta mahdollisuudesta = modaaliloogisesta pelistä = älyllisestä leikittelystä.

Arminiolaisuus tuomittiin/kiellettiin vuonna 1619 vääräoppisuutena - kuinkas muuten.

Mutta jos näissä asioissa pitää tai ylipäätään voi valita (mikä jo itsessään on farssi asian luonteesta johtuen!), niin kannatan ilman muuta mieluummin ortodoksien oppia ihmisen ja Jumalan välillä vaikuttavasta ja vallitsevasta synergiasta.

Tämä saattaa ensi alkuun vaikuttaa erittäin pelagiolaiselta praxikselta, mutta on perusytimeltään vahvasti sakramentaalista uskoa, jossa Jumalan ja ihmisen välille voidaan luoda yhteys sakramenttien avulla.

Sakramenttien ajatellaan välittävän Jumalan armoa - mysteerioina - ei siis joinain kultillisen säännön legalistisina vaatimuksina, jolloin ne itse asiassa sisältäisivät lakiuskonnollisuutena perimmältään pelagiolaisen intention (laki nimittäin on määriteltyä/kontrolloitua tahdon vapautta).

(Edellä esitetyn tulkinnan perusteella myös Islam olisi pelagiolaista kunnian (Jumalaa miellyttävien tekojen) perässä juoksevaa teologiaa. - - Asia ei tosin ole ihan näin yksinkertainen.)

En pohdi sakramentteja tässä sen lähemmin tai syvemmin esim. ortodoksiselta kannalta mutta katso linkki, jos kiinnostaa - http://fi.wikipedia.org/wiki/Sakramentti

Siteeraan kuitenkin Augustinusta, jonka sakramenttikäsitys ikäänkuin puhaltaa elävän hengen metaforaan: 'Kun sana yhdistyy aineeseen, syntyy sakramentti.'

Hippon Aku ei(?) kuitenkaan lankea liialliseen allegorisointiin vaan tiedostaa määritelmänsä vaarat korostaen samanaikaisesti sakramenttien(sa) konkreettista tulkintaa.

II
Voisin vastata esittämääsi - varsin oleelliseen - kysymykseen hieman rajumminkin.

Jos Jumala on täysin tavoittamaton kuten luterilaisuudessa, niin mitä merkitystä on enää pelastuksellakaan? Ei mitään. Ja se joka sitä haikailee kuin Godot'a on hullu. - - Mietiskelköön järkevämpiä asioita. Silloin ei mielenrauha välttämättä horju niin helposti.

Mutta en sano näin.

Kristillisen soteriologian kysymykset (ja eriävät vastaukset) ovat merkinneet minulle ehkä kaikkein syvällisimmän pohdinnan tasoa sekä mielen- että moraalifilosofian alueella.

Aristoteelinen eudaimonismi (lattea onnen tavoittelu) on liian yksipuolinen ja siten tylsä näkemys ihmisen tahdon ja luonteen ongelmien analysoimiseksi.

Palauttamalla - kuten Aristoteles - epäonnistunut valinta (suostumus) parhaan rationaalisen vaihtoehdon suhteen pelkästään inhimilliseen heikkouteen, jota ei sen kummemmin problematisoida nimenomaan tahdon (tahtovan järkisielun liikkeitten) tasolla kuten esim. Augustinus, Anselm Canterburylainen, Tuomas Akvinolainen, joka tosin oli (taitavasti) kristillinen aristoteelikko, Petrus Abelard, Jean Buridan ja William Ockham, jäädään pinnallisimmillaan (sympatia moraalin perustana) tai fanaattisimmillaan (Nietzschen dionyysinen uhoilu) lähes egoistis-rasistisen ihmiskäsityksen tasolle: pelkkien luonteen sattumanvaraisten taipumusten varaan.

Aristoteles kyllä pohtii mielenkiintoisesti (joskin ylirationalistisesti/-kognitivistisesti kuten myöhemmin stoalaiset) luonteen heikkouden ja siitä hieman mutta samalla aivan oleellisesti eroavan hamartian käsitettä, joten otan kritiikkiäni jossain määrin takaisin.

Heikkous nimittäin voidaan tässä ajatella myös erehdykseksi, väärintekemiseksi/-valinnaksi, joka ei välttämättä ole täysin ihmisen itsensä vallassa (esim. Oidipus). Hamartia on kreikkalaisten tragedioiden ydinainesta.

Kristillisessä mielessä hamartia sen sijaan merkitsee ihmisluontoon erottamattomasti kuuluvaa pahetta/syntiä, kun taas kreikkalaisilla ei ollut hamartialle likikään yhtä uskonnollis-moraalisia, tahtoon ja vapaaseen valintaan liittyviä konnotaatioita kuin kirkkoisillä.

Hamartian ongelmaa kannattaa pohtia monesta näkökulmasta, jotta löytäisi oleellisia yhtäläisyyksiä mutta etenkin eroja em. kreikkalaisen tragedian ja kristillisen synti-(ja sovitus-)käsityksen välillä (kuolemansynnit, perisynti) - http://en.wikipedia.org/wiki/Hamartia
*
Suositus:
Lukekaa kirjasta
Keskiajan filosofia Risto Saarisen ja Heikki Kirjavaisen (University of Helsinki) mainiot artikkelit. Ne valaisevat erinomaisesti tämänkin päreen kysymyksenasettelujen taustaa, lähtökohtia ja ydinongelmia.

Lukekaa saman tien koko kirja, joka on kuin aapinen aiheesta kiinnostuneelle. Siinä tiivistyy olennainen selkeästi ja osuvasti kirjoitettuna. - - Ja vielä enemmän: tuo kirja kuuluu kaikkien fiksujen ihmisten yleissivistykseen.- - Sillä haluathan sinäkin olla aidosti sivistynyt ihminen etkä mikään Das Man ;\].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskiajan_filosofia
*
http://www.huskworks.com/index3.html
http://www.thefreedictionary.com/hamartia
*
Lopuksi:
Koska vastaukseni HG:lle ei mahtunut kommenttilaatikkoon, tein siitä puoliväkisin uuden päreen.

10 comments:

ninni said...

synergia--you have a receipt and other one makes the cake? synergia on kaunis sana mutta mitä se tarkoittaa

nykykreikassa se on yhteistoimintaa tai autokorjaamo. mulle sakramentit menee usein sivu suun, en tajuu niistä . pitää keksiä uusia sakramentteja? sana ja aine? käsky? kiitos vastauksesta!

Anonymous said...

täydellinen ei ole ihminen muttei ole jumalakaan, jumala enemmän on hamartian vallassa

Homo Garrulus said...

Minusta tuntuu, että olet joka tapauksessa lukenut ihan kaiken minkä maan päällä voi lukea, olet sisäistänyt jokaisen ismin ja olet taitavin maan päällä mitä kukaan on ikinä - selittämään miksi joku ismi kaataa toisen, miksi joku sakramentti on syöksyssä ja toinen loogisesti nousussa ja miksi sana on sitä ja Godot tätä....

...mutta niin minä läkähdyn sinun osaamisestasi ja silti minä en pelkää läheskään kuten sinä ja oletettavasti minun olisi syytä pelätä paljon enemmän koska minun outoa elämää seuraa oudot ihmiset, ilmiöt ja kaikenlaiset kummajaiset.

Mutta minä mietin aina sitä, että ennenkuin synnyin olin tietoinen ja kun sain kielen 2-vuotiaana tai jotain niin sain tiedon ja nyt olen jälleen palaamassa tietoisuuden valtaan (saamaan kunnon synergiat niistä sanoista mistä sinä osaat kirjoittaa eli minun maailmani vain kristallisoituu kuten iän myötä kuuluukin).

Se luo minulle tunteen siitä, että asiat menevät aivan loogisen syklin mukaan sen suhteen mitä on olla elävä ja mitä olla kuollut.

Mutta se, että minä kestän tätä kaikkea on Jumalan juttu; minä en olisi ikinä kestänyt tätä simputusta ja simputuksen simputusta ilman Jumalaa ja se ei ole minkäänlaisen paineen alla tai häpeän alainen juttu vaan otan ihan luonnollisesti sen avun kun se tarjoutuu. Joten why boulder to learn all that - if your life is still a ticking clock....

Minun ei tikitä, mutta samalla mietin miten saisin vähän elintilaa kuten kaikki itsevarmat sekulaariset ja tilaa ottaneet (jotka ovat ottaneet tilan yleensä höpöttämällä Jumalasta, lyömällä toisia päähän Raamatulla ja leikkivän vanhurskaita).

Homo Garrulus said...

Taidat olla Hamartian vallassa tai jollain lailla lukossa suhteessa johonkin kuvitelmaan tai mielen pinttymään?

Tragedia on suomalainen hymni - sen mukaan säestetään kaikenlaista.

https://hamletrg.wikispaces.com/Shakespearean+Tragedy?f=print

ninni said...

ei vanhurskaudella tai uskolla leikkiminen ja rakentaminen ole sen tahallisempaa tai aidompaa kun muukaan eläminen. se on tiedon ja taidon puutetta siinä missä tiedon ja taidon puutetta on kaikialla.

ainoa tosi paikka on trapetsitaiteilijan kai?

Homo Garrulus said...

Varkaat, jotka minulta vievät pennit tai saamattomat suuret summat eivät liikuta mutta miksi sukulaisten varma itsevarmuus siitä, että ovat varmasti oikeassa kun ovat sekoittaneet elämän perin pohjin niin, että tällä hetkellä en enää tiedä itkeä vaiko nauraa.

Kun jäljellä on aivan täysin turhaan sotkettu sössö niin kysymys kuuluu: kuinka paljon saadaan sekottua toisen elämään vetämällä hatusta miljoona sairaita uskomuksia, kuvitelmia, sadistisia mielikuvia, vihaa, kateutta ja lopulta vain typerää hyväuskoisuutta?

Miten siis maailma rakentuu idiotismista kun sitä ei itse nähdä omissa silmissä lainkaan?

Minä nauran nykyään niin, etten vaan tiedä minne kääntyisikään: ensin pitää saada typerät asiat selvitettyä ja sitten lasku perään niille, joille lasku kuuluu.

rautu said...

suap täl kielel huastua, jääphä tätä matoloillekii

Anonymous said...

http://www.archive.org/stream/manuniverse00walluoft/manuniverse00walluoft_djvu.txt

Anonymous said...

http://www.stthomas.edu/philosophy/templeton/project.html platinka, tieto ja

,kamera, action said...

http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Action_theory_%28philosophy%29&action=edit&section=3