Tieteellisten ateistien paavi puhuu.
Kuva on vuodelta 2006.
Minua on syytetty ad hominem-argumentin käytöstä, vaikkei ole tajuttu edes, että sitä voi käyttää joko oikein tai väärin. Selvennettäköön, että nyt aion käyttää kyseistä argumenttia (melkein) väärin, vaikka en pyrikään todistamaan sillä muuta kuin omat, henkilökohtaiset tuntemukseni.
En ole nimittäin koskaan nähnyt Richard Dawkinsissa muuta kuin omahyväisen narsistin, jolla on taipumus levittää omaa tiededogmatiikkaansa kuin itse keksimiään meemejä (kulttuurisia 'viruksia').
Sorry vaan, mutta Slavoj Zizek kiehtoo minua enemmän kuin tämä tätimäisen/setämäisen moralistisella paatoksella luennoiva, halpaan retoriikkaan turvautuva luonnontieteen popularisoinnin huippumies.
*
http://www.ted.com/index.php/talks/view/id/113 (puhe vuodelta 2002)
The session was titled "The Design of Life," and the TED audience was probably expecting remarks about evolution's role in our history from biologist Richard Dawkins.
Instead, he launched into a full-on appeal for atheists to make public their beliefs and to aggressively fight the incursion of religion into politics and education (quoting Douglas Adams in the bargain).
Scientists and intellectuals hold very different beliefs about God from the American public, he says, yet they are cowed by the overall political environment.
Dawkins' scornful tone drew strongly mixed reactions from the audience; some stood and applauded his courage.
Others wondered whether his strident approach could do more harm than good. Dawkins went on to publish The God Delusion and become perhaps the world's best-known atheist.
richarddawkins.net/article,1910,2006-Charles-....
5 comments:
Tän mä lähetin tonne Jokisipilän tarinoihin, ennen kuin se innostui soutamisesta, mutta siis voishan sen kai tässäkin julkaista, vaikka toi The Ultimate Driving Machine* BMW ei tätä juttua mainostakkaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ciFe8JmR-nY
Näin kissaihmisenä (onko toi oikein- miauu) huomioni Iltalehdessä kiinnittyi seuraavaan juttuun;
"Kissanpennut ajoivat karhun puuhun
Lähes satakiloinen karhu säntäsi kahta pientä kissanpentua karkuun.
190-senttinen ja 90-kiloinen karhu koki tänään elämänsä järkytyksen Yhdysvaltain Floridassa, kun kohtasi kaksi kuusikuukautista kissanpentua.
Tapauksen nähneet Orange Countyssa sijaitsevan naapuruston asukkaat kertoivat, että kissanpennut jahtasivat karhua, joka pinkoi pakoon kuin henkensä hädässä.
- Kissat olivat ahdistaneet karhun aitojen muodostamaan nurkkaukseen. Sieltä karhu pakeni kiipeämällä puuhun, lähistöllä asuva Jason Daniels kertoi Local6-uutiskanavalle.
Paikalliset viranomaiset pohtivat parhaillaan, miten eläin saataisiin alas puusta.
- Tämä ei ole poikkeuksellista. Jotkut karhut ovat niin arkoja, että jopa pienet kissat ja villakoirat saavat joskus ne pakenemaan puuhun, ympäristöviranomainen Tom Shupe sanoi."
http://www.youtube.com/watch?v=FT8K310PG78
Vuonna 2006 kuvaamasi narsisti on fullereenitutkija Sir Harold Kroto, joka voitti kemian Nobelin vuonna 1996.
Selfish Genen 30-vuotissynttäreiden johdosta julkaistussa kirjassa Richard Dawkins; How A Scientist Changed The Way We Think Dawkins näyttäytyy kaikkea muuta kuin omahyväisenä narsistina. Vaikka Bill Hamilton oli esitellyt geenivalinnan käsitteen jo aiemmin, vasta Dawkinsin kärjistävä kirja sai marxilaisuuden punaamaan evoluutiobiologian (=luonnonvalinta ei oo mittää) havahtumaan - mm. Andrew Readin jonka kakapotutkimukset Uudessa Seelannissa saivat uuden, tuloksekkaamman käänteen. Dawkinsin geenivalinta osoitti luonnonvalinnan yksinkertaisuuden: sitä tapahtuu aina jos on muuntelevia kopioitujia. Termi itsekkyys on kökkö, ja populaatioajatteluun tottumattomalle pahasti harhaanjohtava.
Meemi sellaisena kuin Dawkins sen ymmärtää (muoti-ilmiönä, uskontona tms.), on usein kopioituja johon valikoituminen voi kohdistua. Minusta meemi ei ole riittävän pysyvä ollakseen kovin vahva valinnan kohde. Mutta tämä siis vain maallikon perusteeton mielipide.
Mika Sipura
Kiitos asiallisesta kommentista. Odotin sitä.
Vaikka Dawkinsin kirja God delusion on lähinnä tarkoitettu "uskovaisille" (lue ateisteille) aatteen pönkitykseksi, niin kirja tarjoaa myös aika hauskan, monipuolisen ja osuvan popularisoinnin Jumalan olemassaolo -argumenteista.
Luki sitten Dennettiä, Harrisia tai Dawkinsia, kaikista paistaa se, että he hakevat julkista hyväksyntää ateistiselle katsomukselle, mikä USAssa on ollut vaiettu aihe. Pamfletinomaisilla kirjoituksilla on paikkansa ja tarkoituksensa. Joskus on helpottavaa esimerkiksi nauraa fundamentalistikristillisille näkemyksille. Muuten voisi ahdistaa liikaa.
Tietysti aggressiivisuus kääntyy lopulta "asiaa vastaan". Suomessa vallitseva ehkä aidompi vakaumuksenvapaus tuottaa enemmän kulttuurikristillisyyttä. Jorma Hietämäki on tekemässä väitöskirjaa suomalaisista yliopisto-opettajista ja heidän vakaumuksistaan. Iso joukko heitä suhtautui uskontoon myönteisesti, mutta itselleen vieraana. Hyvin pieni vähemmistö ateisteista koki uskonnon turhana tai vahingollisena, eikä kukaan ollut kokenut vainoa vakaumuksensa vuoksi (eivät myöskään uskovat yliopisto-opettajat). En tunne tutkimuksen metodologiaa, mutta kiinnostavalta se tuntui, kun radiohaastattelua kuuntelin.
no god never denied the existence of another god
and to deny even One..
Post a Comment