Kommentti Mika Sipuralle

Kommentti Mika Sipuran kommenttiin tämän 12.10 päreessä Kireet kelit.

mikasipura 16.10

Olen ollut melkoisen puritaani tämän verkkopäiväkirja-ajatuksen kanssa. Siis melko perinteisen päiväkirjan jonka pinta näkyy verkossa ulospäin, mutta jonka merkitykset näen vain itse. Ajatus on tavallaan utilitaristinen: jos minä saan tästä 100, häviän jonkinlaisena yksityisyyden menetyksenä yhden, ja jotkut lukijat saavat kaksi, ollaan voitolla (verrattuna pöytälaatikkopäiväkirjaan josta minä saisin 100). Kun kommentit ovat lisääntyneet (jostain syystä tämän päiväkirjan lukijat tulevat muualta kuin blogistanista, ja kommentoivat mieluiten henkilökohtaisella sähköpostilla), laskutoimitus on monimutkaistunut. Siksi kai säpsyn. Olen jo alkanut kopioimaan ja tulostamaan vanhoja merkintöjä, jos painutaan miinukselle ja tulee aika siirtyä perinteiseen formaattiin.

RR

En ole asentanut itselleni sitemeteriä ja olen käynyt viimeisten kolmen kuukauden aikana vain pari kolme kertaa tsekkaamassa tilaaja- sekä lukijamääräni blogilistalla.

Se on pysynyt samana ehkä vuoden verran, vaikka lukijoita saattaa Bloggerissa joskus olla enemmänkin. Sijoitus 9-11% välissä on silti pysynyt samana alusta lähtien, mikä kertoo tietysti enemmän siitä, että uudet blogit löytävät tosi vähän lukijoita kuin että oma tilaaja-lukijamäärä kasvaisi.

Kun olin 2000 bloggaajan listalla 200. ja 10000 listalla 1000., niin 10% kohdallehan sitä silloin sijoittuu kummassakin tapauksessa tilaaja-lukijamäärien suhteen, sanoo yläasteen matematiikka.
Tilaaja- tai lukijamääristä lasketut tilastot antavat tietysti hieman eri sijoituksen, mutta lukijamäärien keskimääräiset arvot antavat silti usein aika lailla tilaajamäärää lähellä olevan sijoituslukeman - yllättävää tai ei.

Meikäläiselläkin on silti vankka epäily, että kävijöitä on huomattavasti enemmän muualta kuin Blogistaniasta.
Tästä tilastoihin tuijottelusta saattaa kuitenkin tulla bloggaajalle ainakin aluksi suoranainen pakkomielle, jonka kanssa hän painiskelee kuin poliitikot mielipidetutkimusten kanssa. Ainakin minulle tuli, ja tiedän etten ole ainoa.

Miksi joku tilaaja lähti? Miksi lukijamäärät laskivat taas? Itse päättelin asiaa kokeilemalla tietoisesti kirjoittaa tahallani hyvin erilaisia päreitä. Jotkut pitävät musiikkipostauksista, tietty (joskin aika vähäinen ryhmä) filosofistyyppisestä kirjoittelusta, jotkut härskimmistä revittelyistä, huumorista ja kaikenmaailman 'tunnustuskirjoituksista'.
Alussa kirjoitin paljon kirjallisuus- ja runousesittelyjä, mutta se on nyt jäänyt (valitettavasti) paljon vähemmälle.

Viime kesän alussa irtaannuin sitten lopullisesti blogilistan pakonomaisesta kyttäämisestä, koska se käy hermoille ja itsetunnolle - ja aivan turhaan. Eihän tässä rahasta kirjoiteta.

Sitemeter sopii kyllä joillekin. Kemppinen esimerkiksi rakastaa esitellä mahtavia kävijämääriään. Mutta hän onkin Blogistanin Kingi! Ihan oikeasti. Vaikkakin joskus aivan helkatin ärsyttävä besserwisser ja narsisti, mutta eiköhän me kaikki bloggaajat ja ylipäätään kaikki ihmiset haluta päteä jollain tavalla.
*
Minun mielestäni sinun blogissasi on tietty oma profiili eikä kirjoitustaidoissasi ole mitään vikaa - päinvastoin. Ja asioista voi sanoa oman mielipiteensä aina - niin sinä kuin kuka tahansa - kunhan ei nyt ihan törkeyksiin lankea (huom! Räsänen - muistuttaa itseänsä nyt tässä hän).

Mutta kommentteihin ja vastareaktioihin pitää varautua. Ei täällä aina vain hyssytellä ja kehuta. Tää on nykyajan villiä länttä tää Blogistan.
*
Tuo yksityisyydenmenetyskalkylointi menee hieman yli minun hilseeni, mutta ymmärrän sen omalla kohdallani siten, että minä päätin aloittaessani blogata lokakuussa 2004 ja oikein tosissani helmikuun alusta 2005 vakaasti, että en kirjoita omista asioistani enkä ryhdy kommentoimaan persoonakohtaisesti mistään.

Mutta tämä päätös ei kestänyt kuin vajaan vuoden. Muistaakseni jo elokuussa 2005 vaihdoin vapaammalle - etenkin erään varsin huumoripitoisen ja osittain kuviin perustuvan päreen muodossa.

Kas tuossa: 'Neulovat siat (perheblogi)'. Se on olevinaan satiirinen kommentti neuleblogien 'kukkahattutädeille', joista siihen aikaan paljon puhuttiin, ja joiden määrä Blogistanissa on kai vain entisestään lisääntynyt.

http://actuspurunen.blogspot.com/2005/08/neulovat-siat-perheblogi.html#comments

Entäs tämä? Samalta elokuulta. http://actuspurunen.blogspot.com/2005/08/nuorison-rappeutumisesta-sosiaali-tv.html#comments

Nää on mun omasta mielestäni edelleen aika hyviä.
*
Nykyään minusta on sitten tullut eräänlainen Blogistanin pornopelle ja 'itsensä- sekä muitten paljastaja' (hehheh).

Yksityisyys ei ole mennyt siinä mielessä, että en julkaise kuvia itsestäni tai perheestäni (jota ei enää ole missään muodossa olemassa) - mitä nyt tuo heinäkuussa 2005 lisätty profiilikuva on poikkeus.
Senkään perusteella minua ei enää kukaan tunne, koska olen kasvattanut helvetinmoisen kokoparran.

Narrin, ilveilijän, pyhäinhäpäisijän, pilkkaajan sekä pornoilijan (aivan viime aikoina - ja syystä ;) viitan olen kuitenkin saanut harteilleni.
Filosofi olen ihan vain 'sivutoimisesti' ja harrastelijamielessä - täysi amatööri siis.

Ei se mitään. Roolista on maksettava hintansa. Minä olen valinnut tämän. Se sopii mun ristiriitaiseen, ambivalenttiin ja maanis-depressiiviseen luonteeseeni kuin nappi silmään.
*
On toki syytä hieman pohtia, kuinka paljon yksityisyydestään antaa toisten tietoon ja puitavaksi - ja siis etenkin millä tavalla.
Sinä olet pyrkinyt yhdistämään ammatilliset intressisi, musiikin ja osittain perhe-elämäsi ym. Onkin selvää, että kovin erilaiset ihmiset kovin erilaisine mieltymyksineen tulevat uimaan blogisi ympärillä kuin 'hait' tai kuin 'muumimammat'.
Hait etsivät 'purtavaa', muumimammat halattavaa. Löytyyhän sieltä sitten toki ihan asiallistakin porukkaa - kuten vaikka 'maalainen', Hyvärinen tai Christer Sundqvist.

Varaudu näihin kaikkiin, jos haluat säilyttää nykyisen linjasi. Itse toivon, että säilytät, koska minua ei ärsytä se vaan pelkästään tuo Hämeen-Anttilaan ja uskoon kohdistunut ei-ihan-loppuun-asti-pohdittu kritiikkisi.

Ja mitä Porno-Raneen tulee, niin eiköhän naureta sille jutulle jo makeasti. Minähän omaksuin tuon nimityksen heti! Mitä nyt vähän piti ensin murahtaa - se kun kuuluu mun 'virkaani'...
*
PS. Tein tästä kommentista päreen omaan blogiini. Olen omaksunut kyseisen 'päreenhöyläämistavan' jo pari vuotta sitten, koska huomasin, että kommentointi motivoi minua monesti kirjoittamaan pitkiäkin juttuja, joihin voi aivan perustellusti suhtautua kuin blogipostauksiin.
Joku sanoo ehkä, että alkaa meikäläisellä olla aiheet vähissä, kun käytän tätä 'menetelmää', mutta viis siitä, jos se toimii, eli juttua piisaa.