Lisäyksiä ja poistoja 13.10Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Nöyryydestä".
*
Tämä teksti tulee hieman etuajassa, koska Kemppinen on luvannut kirjoittaa lisää Kari Enqvistin uudesta kirjasta, mutta olkoon se sitten sen ajan murhe. Minäkin puolestani voin tietysti kommentoida myöhemmin lisää.
Nyt kirjoitan Enqvististä joka tapauksessa pitkälti omien, aiempien lukukokemusteni perusteella ja arvaillen, mitä JK oikein on mahtanut tällä päreellään tarkoittaa.
*
Odotan siis JK mielenkiinnolla jatkokirjoitustasi tästä 'Vara-Einsteinimme' (kts. PS.) uudesta 'kvanttiromahduksesta', josta kuulen itse vasta nyt.
Olen kyllä tutustunut hänen kolmeen - vai sanoisinko tarkasti: kolmeen ja puoleen - aiemmin ilmestyneeseen kirjaansa - mm. 'Näkymätön todellisuus', 'Olemisen porteilla' sekä 'Vien Rucolan takaisin + joku muu.
Huomaamme helposti, että Gary ei elä 'tässä maailmassa', kuten hänen kirjoihinsa ja artikkeleihinsa tutustuneet hyvin tietävät.
Tai ollakseni jälleen tarkempi: Vara-Einsteinimme elää kahdessa maailmassa, joista 'tämänpuoleinen' on toissijainen ja katoava eli ns. romahdus tietoisuuden 'kahleisiin' - ja se toinen - 'todellisempi' - on maailma, joka merkitsee Enqvistin kaltaiselle äärireduktionistille jotain aivan muuta - täysin toisenlaista (ja silti samaa kuin alemmista tasoista emergoitunut maailma, koska on palautettavissa alkuperäänsä!) - joka on miltei absurdia tuolle tietoisuuden maailmalle, joka Enqvistin hahmossa yrittää - ehkä turhan omahyväisesti? - kuvata sen luonnetta ymmärrettävällä tavalla kvanttifysiikasta tietämättömille maallikoille, jotka luulevat elävänsä ainoassa havaittavassa maailmassa.
Tuloksena on merkillinen - tehokeinoissaan jopa dramaattinen mutta yhtä lailla sekä tahallisen että tahattoman huumorin sävyttämä skenaario räiskyvää scifi-animaatiota, jossa reduktionistimme yrittää yhtä aikaa paistaa sekä tavallisia joskin 'näennäisiä' (apparent) että molekyyli- ja lopulta jopa kvantti-ilmiöiksi redusoituja kana-nimisen osittain 'kvanttiromahtaneen' siivekkään 'sikiömassoja'.
On ajoittain jännittävämpää ja hiuksia nostattavampaa seurata kumpia munia Enqvist oikein lopulta paistaa - ja varsinkin mitä hän lopulta syö kuin lukea Edgar Allan Poen kauhukertomuksia.
Kvanttimunia vai tavallisen kanan tavallisia 'farmimunia'?
Kuten arvata saattaa - reduktionisti hänessä syö molekyylibiologisen (joskin perimmältään) aalto-hiukkasmunan, kun taas 'katoavaan emergenssiin romahtanut' kirjoittaja hänessä ahmii farmimuna-omelettia hyvällä ruokahalulla - tosin teoreettisen fysiikan professorina lievää syyllisyyttä kokien.
Syy on gastronomis-kulinaarinen: kvanttimuna ei maistu miltään, mutta kunnon yrttimaustettu farmimuna-omeletti sen sijaan sulaa suussa, vaikka onkin täysin epätodellinen ja katoava (siis muutenkin kuin ruokatorveen katoava)
*
Mitäkö tällä tarkoitan? Kehotan lukemaan Nietzschen jälkeenjääneistä muistiinpanoista editoidun 'Tahto valtaan' koosteen viimeisen, pitkän aforismin § 1067, jossa Nietzsche virittää melkoisen näyn siitä, miten hän kokee elämisen ja olemisen vallantahdon (power) maailmassa.
Siteeran kohtia aforismin alusta ja lopusta.
'And do you know what 'the world' is to me? Shall I show it to you in my mirror?
This world: a monster of energy, without beginning, without end; a firm iron magnitude of force that does not grow bigger or smaller, that does not expend itself but only transforms itself; as a whole, of an unalterable size, a household without expenses or losses, but likewise without increase or income: enclosed by 'nothingness as by boundary;
...etc. etc....
'my Dionysian world of the eternally self-creating, the eternally self-destroying, this mystery world of the twofold voluptous delight, my 'beyond good and evil', without goal, unless the joy of the circle is itself a goal; without will, unless a ring feels good will toward itself - do you want a name for this world? A solution of all its riddles? A light for you, too, you best-concealed, strongest, most intrepid, most midnightly men? - This world is the will to power - and nothing besides! And you yourselves are also this will to power - and nothing besides!
*
Tietenkin Nietzschen omasta peilistään näkemä maailma, joka on tahdon ja voimien kaoottinen sekä itsestään toimiva 'flipperi', edustaa Enqvistille metaforista kuvausta jo ikivanhasta (1800-luvun loppupuolen) fysikaalis-kosmologisesta tiedosta, johon on vielä sekoittunut antropomorfisesti aikansa psykologian metafyysis-pseudotieteellis-romanttista - etenkin schopenhauerilaista - persoonallisuus-typologisointia, jossa todellisuus tulkitaan tahdon tai viettivoimien kaltaiseksi 'myllerrykseksi', ja mistä käsityksestä Freud sitten modifioi oman, henkilökohtaisen psykopatologiansa (siis ennakkoluulojensa) pohjalta syvästi harhaiset (hehheh?) näkemyksensä seksuaalivietin dominoimasta psyykestä ja sen kehityksestä.
Mutta sekä Nietzschen että Freudin 'tieteelliset hallusinaatiot' on 2000-luvun alkupuolella todistettu vääriksi (?).
Gary Enqvist naureskelee heidän metafysiikalleen kilpaa muitten reduktionistilokkien kanssa napaten lentäessään kvantin sieltä toisen täältä Kauppatorin 'romahtaneitten' myyntikojujen välissä.
Toistan vielä: sekä Nietzsche tuossa siteeratussa aforismissaan että Kari Enqvist etenkin eräässä 'Vien Rucolan' takaisin' esseekokoelmansa osassa yrittävät tietoisesti kuvata oman todellisuutensa luonnetta ekspressionistis-animatiivis-runollisella(kin) tavalla.
Heille kosmologiseen sfääriin redusoitu maailma näyttää todellakin täysin toiselta kuin se arkitodellisuus, jossa paistetetaan kananmunia, tehdään kastiketta jne.
Olennaista luitenkin on, että kumpikin näyttää ajoittain tietoisesti pyrkivän kuvaamaan molempia maailmoja yhtäaikaisesti.
Nietzschen vaikuttava aforismi on vuodelta 1885, jolloin hän sai valmiiksi Zarathustran neljännen kirjan, joten lienee ymmärrettävää, että hän on halunnut kokeilla myös oman fysikaalisen todellisuuskäsityksensä kuvaamista runollis-metaforisella tavalla.
Huomautettakoon, että vaikka Nietzsche oli kosmologian ja fysiikan suhteen hyvin 'intreseerattu', silti häntä voi pitää vain hyvin vaatimattoman tason harrastelijana.
*
Tämä teksti tulee hieman etuajassa, koska Kemppinen on luvannut kirjoittaa lisää Kari Enqvistin uudesta kirjasta, mutta olkoon se sitten sen ajan murhe. Minäkin puolestani voin tietysti kommentoida myöhemmin lisää.
Nyt kirjoitan Enqvististä joka tapauksessa pitkälti omien, aiempien lukukokemusteni perusteella ja arvaillen, mitä JK oikein on mahtanut tällä päreellään tarkoittaa.
*
Odotan siis JK mielenkiinnolla jatkokirjoitustasi tästä 'Vara-Einsteinimme' (kts. PS.) uudesta 'kvanttiromahduksesta', josta kuulen itse vasta nyt.
Olen kyllä tutustunut hänen kolmeen - vai sanoisinko tarkasti: kolmeen ja puoleen - aiemmin ilmestyneeseen kirjaansa - mm. 'Näkymätön todellisuus', 'Olemisen porteilla' sekä 'Vien Rucolan takaisin + joku muu.
Huomaamme helposti, että Gary ei elä 'tässä maailmassa', kuten hänen kirjoihinsa ja artikkeleihinsa tutustuneet hyvin tietävät.
Tai ollakseni jälleen tarkempi: Vara-Einsteinimme elää kahdessa maailmassa, joista 'tämänpuoleinen' on toissijainen ja katoava eli ns. romahdus tietoisuuden 'kahleisiin' - ja se toinen - 'todellisempi' - on maailma, joka merkitsee Enqvistin kaltaiselle äärireduktionistille jotain aivan muuta - täysin toisenlaista (ja silti samaa kuin alemmista tasoista emergoitunut maailma, koska on palautettavissa alkuperäänsä!) - joka on miltei absurdia tuolle tietoisuuden maailmalle, joka Enqvistin hahmossa yrittää - ehkä turhan omahyväisesti? - kuvata sen luonnetta ymmärrettävällä tavalla kvanttifysiikasta tietämättömille maallikoille, jotka luulevat elävänsä ainoassa havaittavassa maailmassa.
Tuloksena on merkillinen - tehokeinoissaan jopa dramaattinen mutta yhtä lailla sekä tahallisen että tahattoman huumorin sävyttämä skenaario räiskyvää scifi-animaatiota, jossa reduktionistimme yrittää yhtä aikaa paistaa sekä tavallisia joskin 'näennäisiä' (apparent) että molekyyli- ja lopulta jopa kvantti-ilmiöiksi redusoituja kana-nimisen osittain 'kvanttiromahtaneen' siivekkään 'sikiömassoja'.
On ajoittain jännittävämpää ja hiuksia nostattavampaa seurata kumpia munia Enqvist oikein lopulta paistaa - ja varsinkin mitä hän lopulta syö kuin lukea Edgar Allan Poen kauhukertomuksia.
Kvanttimunia vai tavallisen kanan tavallisia 'farmimunia'?
Kuten arvata saattaa - reduktionisti hänessä syö molekyylibiologisen (joskin perimmältään) aalto-hiukkasmunan, kun taas 'katoavaan emergenssiin romahtanut' kirjoittaja hänessä ahmii farmimuna-omelettia hyvällä ruokahalulla - tosin teoreettisen fysiikan professorina lievää syyllisyyttä kokien.
Syy on gastronomis-kulinaarinen: kvanttimuna ei maistu miltään, mutta kunnon yrttimaustettu farmimuna-omeletti sen sijaan sulaa suussa, vaikka onkin täysin epätodellinen ja katoava (siis muutenkin kuin ruokatorveen katoava)
*
Mitäkö tällä tarkoitan? Kehotan lukemaan Nietzschen jälkeenjääneistä muistiinpanoista editoidun 'Tahto valtaan' koosteen viimeisen, pitkän aforismin § 1067, jossa Nietzsche virittää melkoisen näyn siitä, miten hän kokee elämisen ja olemisen vallantahdon (power) maailmassa.
Siteeran kohtia aforismin alusta ja lopusta.
'And do you know what 'the world' is to me? Shall I show it to you in my mirror?
This world: a monster of energy, without beginning, without end; a firm iron magnitude of force that does not grow bigger or smaller, that does not expend itself but only transforms itself; as a whole, of an unalterable size, a household without expenses or losses, but likewise without increase or income: enclosed by 'nothingness as by boundary;
...etc. etc....
'my Dionysian world of the eternally self-creating, the eternally self-destroying, this mystery world of the twofold voluptous delight, my 'beyond good and evil', without goal, unless the joy of the circle is itself a goal; without will, unless a ring feels good will toward itself - do you want a name for this world? A solution of all its riddles? A light for you, too, you best-concealed, strongest, most intrepid, most midnightly men? - This world is the will to power - and nothing besides! And you yourselves are also this will to power - and nothing besides!
*
Tietenkin Nietzschen omasta peilistään näkemä maailma, joka on tahdon ja voimien kaoottinen sekä itsestään toimiva 'flipperi', edustaa Enqvistille metaforista kuvausta jo ikivanhasta (1800-luvun loppupuolen) fysikaalis-kosmologisesta tiedosta, johon on vielä sekoittunut antropomorfisesti aikansa psykologian metafyysis-pseudotieteellis-romanttista - etenkin schopenhauerilaista - persoonallisuus-typologisointia, jossa todellisuus tulkitaan tahdon tai viettivoimien kaltaiseksi 'myllerrykseksi', ja mistä käsityksestä Freud sitten modifioi oman, henkilökohtaisen psykopatologiansa (siis ennakkoluulojensa) pohjalta syvästi harhaiset (hehheh?) näkemyksensä seksuaalivietin dominoimasta psyykestä ja sen kehityksestä.
Mutta sekä Nietzschen että Freudin 'tieteelliset hallusinaatiot' on 2000-luvun alkupuolella todistettu vääriksi (?).
Gary Enqvist naureskelee heidän metafysiikalleen kilpaa muitten reduktionistilokkien kanssa napaten lentäessään kvantin sieltä toisen täältä Kauppatorin 'romahtaneitten' myyntikojujen välissä.
Toistan vielä: sekä Nietzsche tuossa siteeratussa aforismissaan että Kari Enqvist etenkin eräässä 'Vien Rucolan' takaisin' esseekokoelmansa osassa yrittävät tietoisesti kuvata oman todellisuutensa luonnetta ekspressionistis-animatiivis-runollisella(kin) tavalla.
Heille kosmologiseen sfääriin redusoitu maailma näyttää todellakin täysin toiselta kuin se arkitodellisuus, jossa paistetetaan kananmunia, tehdään kastiketta jne.
Olennaista luitenkin on, että kumpikin näyttää ajoittain tietoisesti pyrkivän kuvaamaan molempia maailmoja yhtäaikaisesti.
Nietzschen vaikuttava aforismi on vuodelta 1885, jolloin hän sai valmiiksi Zarathustran neljännen kirjan, joten lienee ymmärrettävää, että hän on halunnut kokeilla myös oman fysikaalisen todellisuuskäsityksensä kuvaamista runollis-metaforisella tavalla.
Huomautettakoon, että vaikka Nietzsche oli kosmologian ja fysiikan suhteen hyvin 'intreseerattu', silti häntä voi pitää vain hyvin vaatimattoman tason harrastelijana.
'Aito' tieteellinen asenne ei toimi tämän aforismin perustana. Se ei ole edes mahdollista, eivätkä käsitteellinen ja havaintopohjainen universumi ole muutenkaan 'yhtä' kuin teoriassa (lue: runoudessa).
Heideggerin mielestä mm. tämä teki Nietzschestä yhä metafyysikon - vaikkakin viimeisen.
Mutta siinä asiassa Nietzschellä ei toki ollut harhaluuloja itsestään. Aforismi 1067 on metaforinen visio, joka perustuu ikivanhaan mytologiaan ja kolmeen tai enintään neljään 1870-1880 luvun fysiikan best selleriin ja/tai yleisesitykseen.
Enqvist on kuitenkin fysiikan huippuasiantuntija ja huippuammattilainen.
Oman tieteenalueensa popularisoijana häntä voi pitää varsin taitavana ja muutenkin sivistyneenä mutta silloin, kun Enqvist ryhtyy tyylittelemään samassa hengessä kuin Nietzsche (Nietzschehän ei siis kirjoita tieteellisesti vaikka halunnee silti antaa ainakin fiktiivisen vaikutelman, että hänellä on pätevämpikin tieteellinen kompetenssi aforisminsa pohjana) sekoittaen omaa reduktionistista todellisuuskuvaansa tai -näkyään katoavan emergentin (Enqvistille emergentit tasotkin ovat redusoituvia) maailman kanssa, jossa hän kuten kaikki ihmisoliot elävät, tulos ei välttämättä ole - ei kirjallisesti eikä tieteellisesti - niin vakuuttava ja imponoiva kuin hänen saavutuksensa yksinomaan fysiikan tutkimuksen parissa (vaikken minä niistä mitään ymmärrä tai edes tiedä).
Mutta siinä asiassa Nietzschellä ei toki ollut harhaluuloja itsestään. Aforismi 1067 on metaforinen visio, joka perustuu ikivanhaan mytologiaan ja kolmeen tai enintään neljään 1870-1880 luvun fysiikan best selleriin ja/tai yleisesitykseen.
Enqvist on kuitenkin fysiikan huippuasiantuntija ja huippuammattilainen.
Oman tieteenalueensa popularisoijana häntä voi pitää varsin taitavana ja muutenkin sivistyneenä mutta silloin, kun Enqvist ryhtyy tyylittelemään samassa hengessä kuin Nietzsche (Nietzschehän ei siis kirjoita tieteellisesti vaikka halunnee silti antaa ainakin fiktiivisen vaikutelman, että hänellä on pätevämpikin tieteellinen kompetenssi aforisminsa pohjana) sekoittaen omaa reduktionistista todellisuuskuvaansa tai -näkyään katoavan emergentin (Enqvistille emergentit tasotkin ovat redusoituvia) maailman kanssa, jossa hän kuten kaikki ihmisoliot elävät, tulos ei välttämättä ole - ei kirjallisesti eikä tieteellisesti - niin vakuuttava ja imponoiva kuin hänen saavutuksensa yksinomaan fysiikan tutkimuksen parissa (vaikken minä niistä mitään ymmärrä tai edes tiedä).
Lisäys
Ja turhaa on tietysti edes vihjata, että esim. yllä olevan Nietzschen aforismin kaltaiseen retoriseen suvereniteettiin Kari Enqvist ei eläissään tule yltämään.
Mutta ei ole tarviskaan, koska Enqvistillä itsellään sellaisia on kykyjä ja sellaista lahjakkuutta, joiden suhteen Nietzsche jää auttamatta toiseksi.
*
PS. Kari Enqvist sopii Vara-Einsteiniksi jo senkin vuoksi, että hän on vuosia sitten tupeerattanut itselleen puoli-harjastukan. Syy tähän on ilmeinen.
Enqvist tajusi profiilinsa muistuttavan hieman Albertia ja alkoi samaistua tähän lopulta täydellisesti.
Olen jopa kuullut huhuja, että Kari E. on Einsteinin tapaan yrittänyt viime aikoina opetella jopa viulunsoittoa sekä vieraitten(!) naisten iskemistä.
Mutta tuskinpa nyt sentään ihan kaikkea kannattaa omaksua mieheltä, jolle annettaisiin fysiikasta koska tahansa 10 mutta perheenisänä onnistumisesta hädin tuskin 5.
*
*
9 comments:
nii nitsun sisko *jonka hautajaisiin htiler osallistui, editoi tahdon valtaan..jota italian kommunistit pitivät feikkinä
anonymous
Aivan. Kosmologia on vaikeeta - ihan oikeasti.
Piti lukee toi rokkarikleline kommentti kolmesti, ennen ku alko svengaa ku hirvi. Terveisiä vain. On kosmetologiakin vaikeeta. Vesa Oittinenko se esitti aikoinaan suhteellisuusteorian sarjakuvana? Siinä taisi olla se junaesimerkki.
Se taisikin vain suomentaa sen (suhteellisuusteoria kansantajuisest). Tajuton juttu, ja mikä kansantaju?
Olikos miehellä myös kirjat Suhteellisuusteoriaa runoilijoille ja Valo ja varjo ?? Joista jälkimmäinen lienee tuolla hyllyssäni jossain, luettuna pari vuotta sitten.
Olemisen porteilla, sen taisin myös lukea, lainasin sen kaveriltani ja yleisvaikutelma kirjoista oli positiivinen.
Gary osaa tosiaankin selittää vaikeitakin asioita kansantajuisesti.
Filosofiseen analyysiin miehen kirjoista en kykene, mutta luin mielenkiinnolla päreesi.
Kaveri oli hypistellyt Akateemisessa Garyn uutta kirjaa, ja sehän maksoi kuulema maltaita. Joku 40 euroa??
rane olet siis ja täten rikas mies kun pystyt sellaisia ostamaan.
TUolla rahallan saa jopa kaksi ( 2!) kappaletta 3 litran punaviinipönikkää!!
catulux
Minulla ei ole ainuttakaan Kari Enqvistin kirjaa.
Ostamani 'Vien Rucolan talaisin' annoin luettuani joululahjaksi.
Se on kyllä ihan hyvä ja Enqvistin elämää sekä maailmankuvaa valaiseva teos. Muttei kirjallisesti mikään huippu.
'Olemisen porteilla' esim. vaatii jo keskittymistä, vaikka siinäkin törmätään samaan ikuiseen reduktionismin ongelmaan: miten havainto voisi olla äärimmillään järjellisesti ymmärrettävää.
Kant oivalsi tämän problematiikan erinomaisesti.
Enqvist ja Dawkins tuntuvat jääneen sen suhteen mitä alkeellisimmalle tasolle.
Kuka nyt imponoituisi kvanteista tai dinosauruksista käsitteellisesti ja moraalifilosofisesti...?
Esteettisesti se varmaan onnistuu hyvinkin, mutta arvojen suhteen edessämme on reduktionistinen tyhjyys, jota nämä 'R-tyypit' yrittävät kompensoida moraalikonstruktivismilla ymmärtämättä, että sen tien päässä on absoluuttinen nihilismi.
Ja jos he tämän kieltävät, se johtunee lähinnä siitä, että heillä on liian hyvät oltavat...
On mukavaa olla rikas ja konstruktivisti.
Tällainen yhdistelmä näyttää vaivaavan koko markkinatalousjärjestelmää.
Kirjoittaakohan tämä ajatusten linnunrata kosmoskynällä. Kosmoskynä-niminen skifilehtikin on.
rane, minuun iski dawkins-virus..en tiedä miten suhteellisuusteoria häneen suhtautuu (vain kolme sivua, please) mutta ongelmani on mieli
mikä on mieli
eihän se voi olla sijaitsematta jossain paikassa
minä taidan toimia biofysiikalla
Post a Comment