October 3, 2007

Syvään päähän

Eppu Normaalin viimeisimmän albumin nimikappale.
(Huom! Lisäys 5.10 - alimmainen kommentti)

Eppu normaali - Syvään päähän
04:29
Hyvä biisi. Temaattiset vaikutteet tosin ovat rock-musiikin tuntijalle aika selvät: 1) Kissojen yö -Year of the cat- (Säv. Al Stewart suom. san. Hector, Kadonneet lapset, 1978), 2) Mark Knopfler/Dire Straits.
Kappaleen alku muistuttaa aika lailla Eppujen toisen LP:n - Maximum Jee &Jeen (1979) - draivia, joka tietysti on paljon velkaa yhtyeelle The Who.
Mutta kyllähän tämä ensisijaisesti kuulostaa Epuilta eikä keneltäkään muulta.
*
Tuubista löytyy lisää uutta Eppua.

Muuta en ensi kuulemalta sano kuin että Martin sanoitukset ovat nykypoppiin/-rockiin ja -iskelmään verrattuna kuin toiselta planeetalta. Ne 'hakkaavat' mennen tullen ainakin standardin nykypopulaarimusiikin klisheet - ja sitä standardia kamaa on 'tarkasti' laskien 87,6% kaikesta musiikkituotannosta.
*
Eppu normaali - Jokainen hetki historian
04:51
(Kuunnekaa tarkkaan sanoja. Ne ovat yhtä sävelen kanssa - kuten aina - Syrjän veljesten tapauksessa.)
*
Eppu normaali - Kun valot tulevat vastaan
04:57
(Ei voi mitään. Tätä ensi kertaa (ja toista jne.) kuunnellessa kyyneleet kohosivat silmiini...
Mutta onx tää tää(kin) biisi vaan pelkkää 'jollotusta'?)

5.10 - Pakko lisätä: Tämä(kin) kappale on aivan pyörryttävää melankolista kaipuuta sisältävä - 'nerollisen tuskan' ilmaus!

6 comments:

catulux said...

Terve Rablee.

Onhan tuota Eppujen uutta levyä tullut kuunneltua ja kovasti.

Siksi kait, koska kesä on enää muisto menneestä ja syksy on taas ja jälleen niskan päällä. Edessä pimeys, talvi ja kylmyys. Vuosien kertyessä syksy ja talvi iskevät mieleen yhä aiemmin ja ilkeämmin niin kuin joku viisas kirjoitti.

Sielussa on kait ollut jääkausi jo tuhat vuotta; mutta siihen kait jo tottuu. Toisaalta kaiken tarkoitus täällä tien päällä lienee elintasokilvassa maaliin pääseminen ja yhteisön normien täyttäminen, jokainen omalta osaltaan;

.. niin olihan se hyvä mies, joka teki työnsä ja oli hyvä perheenpää. Amen.

Mutta, mutta....

Jokainen hetki historian on uusimman levyn parhaita biisejä; kävin pöllimässä sanat ja tässä ne ovat:




"jokainen päivä synnyttää yön
jokainen rakkaus surutyön
jokainen hetki historian
jokainen kertoja tarinan

mä näin et edessä on
mun Rupicon ja vedessä ton
johon
mä silloin hiljaa hymyssä suin, astuin
sun tarinaan rakastuin
sinua luin, sinussa uin
ja sinussa silloin hiljaa hymyssä suin,
kastuin
huulesi sun ja suudeltuun
korvaasi kun, mun
kuiskatun

toiveeni toivoin
toiveeni tän, sun mieleesi tämän
näin syntyvän
sielusta sieluun toiviotie
paluuta ei ollutkaan
arpani heitin, se vieri sun luo
vuodet seurasivat toisiaan

kertosäe:
Jokainen päivä synnyttää yön
jokainen rakkaus surutyön
jokainen hetki historian
jokainen kertoja tarinan

kertosäe2:
elämän retki, sen jokainen uus
kiitävä hetki, ikuisuus
kaikki ne liittyvät tarinaan
iloista suruista parinaan

ja näin sain huomion
sain historian, sen tuomion
ja itseeni niittää
et joo, itselleni riittää
ja näin ketjussa sen
kertaantuen, vertaantuen
kuin syyn seurauksen,
kylvää, niittää

kertosäe:
Jokainen päivä synnyttää yön
jokainen rakkaus surutyön
jokainen hetki historian
jokainen kertoja tarinan"

san. M.Syrjä


Luulen, että pelkästään tämän biisin kertosäkeessä on tavaraa enemmän kuin tusinassa biisissä nykyistä suomalaista paperipoppia/-rokkia.


Kun valot tulevat vastaan tuovat mieleen Y.Jylhän Kiirastulen runon; Kirkastus. Olethan lukenut Rauno, huolimatta jonkinasteisesta punataudistasi ;))

Rauno Rasanen said...

catulux

JOO

catulux said...

HYVÄ. Näin;)

Jussi said...

Yrjö Jylhä;

Varjoni

Maan yli aution
varjoni vaipuu,
mulla kuolintauti on -
varjottomuuden kaipuu.

Katselen tuskalla
varjoa tieni:
ei sen yli uskalla liitää lintu pieni.

Yöhön jo pimeään
varjoni haipuu,
löytämättä nimeään
sammuu syvin kaipuu.

Varjotta lähtien
varjottomuuteen,
himmetessä tähtien
astun aamuun uuteen.




Tähystäjä


Minne katseesi tähtäät,mies,
minne mietteesi, minnekä ties?


Mastokorista vanhan haahden
tähystän ylitse vyöryvän vaahden,
vaanien ulapan rannattomuutta.
Kuuntelen kuohujen loisketta laivaan,
katselen merkkejä meren ja taivaan,
etsien mannerta uutta.


Turhaan tuijotat, tyhjät on veet,
löydetty kaikki on mantereet.


Tyhjyyttä ei syki syöveri moinen,
manner uppoo ja nousee toinen.
Kerran - menköönkin ikuisuudet -
kultaisin huipuin ja vihrein metsin
versoo aallosta maa, jota etsin;
uudet ihmiset,jumalat uudet
syntyvät sylistä selkien aavain:
ihmiset nousseet ihmisen mittaan
tuntonsa turvin,vapahtajittaan,
jumalat kauniit,kahleitta kaavain,
veristämättömät julmien haavain.
Tähtien virtaan silmäni kastoin,
verhotut ennen maan tomukaihin;
niinpä jo nään,miten laskemme maihin
huojuvin laidoin,murtuvin mastoin,
menneisyyden pirstoja kantain
suojaan onnellisempien rantain,
hylkymme vaihtaen vain lepopaikkaan
mullassa maan kevätraikkaan.

Rauno Rasanen said...

okei jussi

Nyt ryypätään?
(Sä olet liian nopea - relax;- mä haluan vähän venata)

*
Hienot siteeraukset, jotka Martti Syrjä on varmasti lukenut pelkästään vanhempiensa kirjakaapin kautta.

Jne.

Rauno Rasanen said...

Kiitos jälleen catuluxelle sekä jussille.
Loistavia siteerauksia loistavista sanoituksista ja runoista.

Harkitsen jälleen - teeman nimissä - siirtää tuon Eppujen sanoituksen päreeksi.