Kirjoitettu kommentiksi Hanhensulan päreeseen Rotujen erottelusta.
(Korjaus 20.10)
*
I
Seksi on ikäänkuin 'paholaisen keksintö'. Se on pakottavuudessaan elämän suurin harha. Lisää nautintoa yhdynnän tai ylipäätään seksuaalisen laukeamisen kautta, minkä tarkoitus on taata geeniemme koipioituminen.
Minä kysyn vaan, että miksi en ole voinut olla ja elää elämääni ihan rauhassa - vailla riivaavia himoja jotka saattoivat johtaa vakaviin seurauksiin sekä oman että kumppaninkin sielunrauhan kannalta?
Sukupuolinen himo on ihmiselämän suurin harha, joka kuitenkin tuottaa eniten nautintoa.
Olemme sukupuolihormooniemme vietävissä olevia sätkynukkeja, emmekä ymmärrä miksi.
'Loppusaldo' tästä ei kuitenkaan ole kaksinen. Olemme lopulta tyhjin käsin ja elämme pelkästään muistojemme varassa kokien lapsemme muka oman itsemme jatkeiksi - eli että me jatkumme heissä.
Surkeaa itsepetosta! Lapsemme ovat meille lopulta yhtä vieraita kuin puolisomme tai kuka tahansa ihminen, emmekä me koskaan tule tuntemaan edes itseämme.
Ja silti tuo kupeissa (ja päässä) tykyttävä himo juoksuttaa meitä kuin keskitysleirin vartija kuolemaantuomittua, joka luulee pelastuvansa, jos juoksee tarpeeksi nopeasti.
Vain munkit - nuo, jotka ovat tajunneet, että onnen voi löytää yksinomaan omistautumalla Jumalalle eikä omille himoilleen, ovat ratkaisseet tämän harhan.Vaimentaessaan himon he vapautuvat siitä ja saavuttavat rauhan.
II
'The overwhelming desire of society today is to assume that equal powers of reason are a universal heritage of humanity. It may well be. But simply wanting this to be the case is not enough. This is not science…'
Hanhensulan suomentamana:
'Nykyisin meidän ihmisyhteisömme ylivoimaisena haluna on olettaa, että ihmisten universaali perintönä on samanlainen päättelykyky. Näin saattaa ollakin. Mutta tämän pelkkä haluaminen ei ole kylliksi. Se ei ole tiedettä…'
*
Tässä Watson lankeaa kehäpäätelmään ja argumentaatiovirheeseen, niin että kolisee, sillä väittäessään, että halumme ajatella ihmiset perimältään samanlaisiksi päättelykyvyn suhteen ei ole tiedettä, hän samalla implikoi väitteessään mahdollisuuden - ellei peräti imperatiivin sellaisen yhteiskunnan luomiseksi, jossa vallitsee oikeutettu rasismi älykkyysosamäärien erilaisuuden vuoksi.
Watson vain 'unohti'? mainita kommentissaan tämän 'seurausväittämän' eli tieteelliseen päättelyynsä implikoituvan eettisen valinnan - toistan eettisen, sillä mikään tiede ei voi puolustaa omasta 'itseymmärryksestään' käsin eettistä valintaa, joka tähtää tietoisesti esimerkiksi rasistisen yhteiskunnan luomiseen.
Sitäpaitsi tieteellä itsellään ei edes ole itseymmärrystä: sen se saa yleensä eri instituutioilta - lähinnä politiikasta ja talouselämästä - yhä harvemmin enää filosofiasta tai sosiologiasta.
Kyseessä on massiivinen ja erittäin vakava argumentatiivinen - pitkälti ad hominem-tyyppinen virhepäätelmä.
Juuri tällaisia tiedemiehiä minä vihaan, koska he luulevat edustavansa tieteen nimissä myös oikeita eettisiä ratkaisuja sekä valintoja.
Ja sitä he eivät totisesti voi tehdä pelkästään tieteellisen metodin ja tutkimuksen arvovapauden nimissä.
Watsonin (mahdolliset) tulkinnat älykkyysosamäärien jakautumisen mahdollisista seurauksista ovat yksityisajattelua tai nojatuolifilosofiaa - ei enempää eikä vähempää, mutta tiedettä ne eivät ole!
14 comments:
Vaviskaa! HÄN ON TÄÄLLÄ TÄNÄÄN!
http://yliopistolehti.helsinki.fi/yl13art.htm
Rollaamalla sivustoa alas saa näkyville Dan Steinbockin artikkelin "Kohukirjan tuolla puolen" kirjasta The Bell Curve. Intelligence and Class Structure in American Life. Artikkeli on vuodelta 1995, ja voi olla osin vanhentunut.
ilman seksiä minä kadottaisin punaisen lankani
ai mut tää ollukkaan neuleglobi
sirri
Ilman seksuaalista halua minä taas luultavasti löytäisin 'punaisen lankani'.
averron
Tämä on kuin onkin neuleblogi.
Pelkästään hämäyksen vuoksi kirjoitan kaikesta muusta kuin neulomisesta.
Itse olen oikeasti varsin tukeva mummeli, joka kutoo punaista sukkaa täällä monitorin ääressä ja höpöttää ääneen olemattomalle kissalleen, jottei alkaisi itsekin pitää itseään hulluna...
Että tulkoon nyt sekin julki.
*
Sitäpaitsi leikin yksikseni Big Brotheria (Tosi-PC:tä) ja äänestän itseni tai olemattoman kissani joka päivä ulos tästä kämpästä.
Mutta eihän mun tietysti tarvi totella itseäni...heheeheheee...nauraa hän hullun kiilto silmissä sukkapuikot saksaten.
Terveisiä vaan muille kukkahatuille.
*
'Kissa perkele! - pois sieltä kirjahyllyn päältä, vai haluatko, että lähetän sut Anita Konkan 'kissaleiriin' tai Ripsalle rottajahtiin?'
Hmm...minkähän takia neuroottinen naapurini koputtaa jälleen seinään..?
androgyynihullumies
Kiitti linkistä. Steinbockin katsaus on silkkaa asiaa.
Kehotan kaikkia ihmisiä - niin älykkäitä kuin älyttömiäkin -lukemaan sen.
Tieteen, politiikan ja talouden kytkös on pelottavan todellinen - niin uusliberalismissa kuin totalitarismissakin.
*
Ehkäpä fyysikot ovat todella ainoita arvovapaan tieteen edustajia, koska heillehän neekeritkin ovat pelkästään hiukkasia ja aaltoliikettä...
'Nanomaailmassa' vallitsee ikuinen tasa-arvo!
Ottamatta itse aiheeseen sen enempää kantaa, eikös tuo Steinbockin juttu ole silkkaa ad hominemia? Vastapuoli on niin paha, ja vielä pahempi, ettei heidän esittämäänsä asiaa kannata kommentoida lainkaan. Ei sinänsä, ad hominem -argumentointi lienee paras tapa lähestyä totuutta. Turhaan parjattu.
Aiheeseen sen kummemmin liittymättä maailman ehkä ensimmäinen rap-artisti Muhammad Ali sai - kun häntä oltiin värväämässä Vietnamiin - älykkyystestissä älykkyysosamääräkseen 78. Hän vastasi, ettei koskaan ole väittänyt olevansa älykäs; ainoastaan suurin ja kaunein.
Toiselta foorumilta ad hominemista (triviaalia, mutta olennaista):
Argumentum ad hominem on argumentoinnin muoto, jossa olion X argumentoinnin validius kiistetään sillä perusteella, että olio X on olio X, tai oliolla X on ominaisuus/ominaisuudet Y. Arkielämässä ad hominem on hyvin tyypillinen argumentoinnin laji. On totta, että lähes itse kukin luottaa auktoriteettiin mm. metanolimolekyylien fyysisten rakenteiden ollessa kyseessä, luottaen siihen että kemisti tietää mistä puhuu ja niin edelleen. Monessa asiassa on luontevaa ja järkevää luottaa ns. asiantuntijoiden auktoriteettiin, jokaista asiaa ei voi tutkia itse. Se kenelle tämä paikallinen auktoriteettivalta myönnetään on tietysti tulkinnallinen kysymys. Tiedemiehet ovat, ainakin ns. eksakteissa tieteissä, varsin hyvä ja järkevä auktoriteetti. Toisaalta tiede eksakteimmillaan on itsessään niin puhdasta tietoa, että sillä kuka väitteen on esittänyt, ei ole mitään merkitystä. Toisaalta psykonalyysiin suuntautuva kritiikki on ymmärrettävää, mikäli psykoanalyysin perusteet on kehitetty kokaiinihöyryissä tai kollegan insestihistoria sivuutettu irrelavanttina. Mutta mitkä henkilön akateemiset oppiarvot ovat tai kysymys siitä mikä on henkilön sairastamien mielisairauksien määrä, ovat täysin irrelevantteja. Näin on ainakin matematiikassa ja (analyyttisessa) logiikassa.
Tyypillinen ad hominem -argumentaatio tapahtuu reaalimaailmassa alkoholistin ja ympäristön kohtaamisessa: "Olet juoppo, sanoillasi ei ole painoarvoa, kolmen promillen humalassa esitetyt väitelauseet eivät ole valideja."
sipura, androgyynihullumies
Minä puhuin tieteestä hyvin ideaalisessa mielessä, kuten oletan Watsoninkin puhuvan - en 'parhaasta tavasta lähestyä totuutta'.
Mutta on totta, että ad hominem-argumentointi varsinkin ihmistieteissä ja sosio(bio)logiassa (etenkin yhteiskuntatieteellistyyppisessä tutkimuksessa) lienee täysin ohittamaton paikka - myös Steinbockille itselleen!, vaikka olenkin hänen kanssaan samaa mieltä, mitä tulee Bell Curve-'tutkimuksessa' esitettyjen korrelaatio-oppien ja kausaalisuhdeanalyysien surkeaan uskottavuuteen - siitäkin huolimatta, että joudun tukeutumaan vain Steinbockin referaattiin tässä mielipiteessäni.
Olkoon siis yksin fysiikka 'puhdasta' ja arvovapaata tiedettä.
Toivon kuitenkin, että joku joskus kertoo minulle selkokielellä, mitä ihminen voi oppia fysiikasta fenomenologisesti eli inhimillisen kokemuksen tasolla...
*
Ad hominem päättelystä vielä.
Ehkä mikään päättelytapa ei ole yhtä yhtä provosoivaa ja samalla - parhaimmillaan - yhtä terävää, koska sitä tietoisesti käyttävä, riskeeratessaan (tietoisesti) argumentatiivisen uskottavuutensa, saattaa kyetä ilmaisemaan pohdintansa kohteesta jotain aivan luovuttamattoman olennaista - sellaista, jota 'pätevää' tai pätevämpää (ad hominemhan ei välttämättä aina ole virhepäätelmä) hypoteesin ja tutkimusmetodin käsitteellistä todentamiskaava käyttävä ei ikinä pysty havainnoimaan eikä ilmaisemaan.
Väitteeni taustalta löytyy tietysti Nietzschen tapa 'filosofoida vasaralla'.
Uusia ja ehkä syvemmälle ulottuvia perspektiivejä eri filosofioihin ja tieteellisiin sisältöihin (fysiikka siis poislukien) saattaa löytyä juuri paneutumalla intensiivisesti ko. filosofin ja tiedemiehen henkilöön - toisin sanoen hänen hänen luonteensa ja asenteittensa (moraalinsa kuten Nietzsche kirjoittaa) biografisiin taustoihin.
Nietzschellehän 'jokainen suuri filosofia on tähän asti ollut tekijänsä itsetunnustus ja eräs laji tahtomatta ja huomaamatta syntyneitä mêmoires' (muistelmia).
Tämä kanta on täysin vieras niin luonnontieteelle kuin eksaktin luonnontieteen vastakohdalle: derridalaiselle dekonstruktiolle, vaikka Derrida Nietzscheä hyödyntää ja arvostaakin.
Luonnontiede lähtee hypoteesien kokeellisesta testaamisesta, sen jälkeisestä deduktiosta (teoria), jota seuraa kontrollikoe, koska luonnontiede toimii yleensä fallibilismin - ei auktoriteetin tai absoluuttisen verifikaation periaatteella.
Derridalle sen sijaan kaikki tutkimus on tekstiä, eikä tekstin ulkopuolella ole mitään - ei tekijää eikä luotettavaa havaintoa, koska - vielä kerran - kaikki kulttuurin saavutukset ja oletukset analysoidaan vain tekstuaalisina raportteina, joiden suhde tekijään ja havaintoon on sattumanvarainen - kontingentti.
Derrida ei siis edes voi käyttää ad hominem-päättelyä, koska häneltä puuttuu tekijä kokonaan!
*
Ad hominen voi siten tietoisena ja kontrolloidusti käytettynä antaa varsinkin filosofian, kirjallisuuden ja ylipäätään ihmistieteen alueella varsin mielenkiintoista ja avartavaa tietoa, mikä näyttäisi olevan sekä fysiikan että derridalaisen 'menetelmän' saavuttamattomissa.
Niitä on kaikenlaisia sirrejä, mutta lopulta ei yksiniitisille vitsikkeille, kun niitä tulee jokseenkin samanlaisina milloin minkäkin nimimerkin suojasta, jaksa juurikaan hirnahdella. Onhan se tietysti hyvä että retoriikka pelaa ja että on paikkoja nauraa omille jutuilleen.
joo,
usein vastakkain joutuu huurmori ja se syvin min'ni. anteeksi jos piirsin kuvan pyhimmästäsi
hie hei rauno kulta nupukka..kyllä Sinä ne langat löydät, katso keittiön kaapista kolmas hylly
pyhille liikavarpaillesi pomppiminen tekee tietysti kipeaa
Post a Comment