October 4, 2007

Onko Jumala seksuaalisuuden väärinkäsitystä?

Kirjoitettu kommentiksi Arhiin kommenttiin päreessäni "Pyllykirjeitä: sielunhoitoa ja seksuaaliterapiaa".

*
Juuri näin kuten kirjoitit tämä seksuaalisuuden ehdottoman kieltämisen logiikka menee.

Freud sen tajusi mutta ryhtyi sitten tekemään siitä - siis repressiosta (seksuaalisuuden torjunnasta) - pseudotieteellistä teoriaa neuroosien perustaksi, vaikka hänen olisi pitänyt pitäytyä 'vain' heuristisessa esseistiikassa kuten Nietzsche.

Tuloksena oli lähes uusplatonistyyppinen, reduktionistis-metafyysinen teoria seksuaalisuuden kaikkivaltiudesta ihmisen elämässä ja olemisessa, mistä kaikki ahdistus (ja vapautus) muka oli lopulta johdettavissa.

Jumala korvattiin seksuaalisuudella.
*
Tuo teoria ei toki paljon viiraa totuudesta noin intuitiivisesti ja arkijärjellä ajatellen, mutta sen tieteelliset perustelut ontuvat ja pahasti!

Mistä seksuaalisuus tulee? Mitä se on? Miten ja miksi se voisi olla alkuperäinen syy ihmisen metafyysiseen kaipuuseen ja/tai jopa aidosti korvata sen?

Onko metafyysinen kaipuu - kaipuu Jumalaan pelkkää seksuaalisuuden 'väärinkäsitystä'?

Augustinus on esittänyt asiasta perustavanlaatuisen mielenkiintoisia kommentteja.

*
Freudin tapauskertomusten selitykset ovat aivan liiaksi hänen oman mielikuvituksensa tuotetta.
Mutta torjuttu, kielletty ja tukahdutettu halu palaa aina. Muodossa tai toisessa. Sen verran on varmaa!
*
Huomautan vielä, että pidän Foucault'n tavoin Veltto Virtasen ihannoimaa Wilhelm Reichin orgonienergiateoriaa (jopa käytäntöä! varastoida orgasmista purkautuvaa 'jumalallista' energiaa) ironisesti pneumaattisena...
(Pneuma tarkoittaa kreikkalaiskristillisessä metafysiikassa yleisesti ottaen henkeä /Järveläinen voisi hieman tarkentaa).

Kyseessä on eräs 1900-luvun äärimmäisen gnostilaisuuden ilmentymä - eikä se suinkaan ole ainut!

En yhtään yhtään ihmettele, että Freud antoi Reichille kenkää psykoanalyyttisesta liikkeestä, enkä myöskään sitä, että niin sai myös toinen - joskin hyvin eri tavalla piilotajunnan 'henkistänyt' mies (esim. arkkityypit) eli C. G Jung.

Samaa huttua keittivät molemmat, joskin eri aatehistoriallisista lähtökohdista ja Freud, joka halusi saada tunnustusta nimenomaan tiedemiehenä - luonnontieteellisenä reduktionistina - koki kyseiset herrat profeetallisiksi 'sekopäiksi' - mitä hän tietysti teorioineen oli itsekin, mutta vaati omakohtaisesti tulla psykoanalyysin 'Moosekseksi!' ja alistaa kilpailijat alamaisikseen - etten sanoisi 'Jumalan' ;)' alamaisiksi.

*
Mielestäni Freudin ja pyhän Augustinuksen välille voisi virittää 'keskustelua', koska juuri nämä kaksi on - ehkä hieman väärin artikuloidusti - asetettu vastakkain nykyajan aatehistoriallisessa keskustelussa.
En puhu nyt teologiasta, joka möyrii omissa myyränkoloissaan vaan kulttuuridebattia yleensä - Nietzschen tapaan.

12 comments:

jarvelainen said...

Augustinus ja Freud todellakin tulevat hyvin lähelle toisiaan moneltakin osin; esimerkiksi molemmat ovat epäonnistuneita platontutkijoita ja omaksuvat platonistisen psykologian perusrakenteita sekä myös "himon" lähtökohdaksi. Keskeinen ero lienee se, että Augustinus käsitteli vain mielen tietoisia ulottuvuuksia. Tuosta pneumasta sen verran, että se on lähellä termiä psykhee, mutta psykhee tarkoittanee lähinnä psykosomaattisia ilmiöitä eli niitä, jotka ovat psykologian ja ainakin psykiatrian kohteita ja pneuma liittyy henkeen ja hengelliseen, se on käsitteellisempi ja ei-materiaalinen sielun "aines"osa.

Rauno Rasanen said...

PJ

Mitä pneumaan tulee, niin aika lailla oikein sen olin siis käsittänyt.
Psykhe on ikäänkuin 'maallinen', pneuma 'ylimaallinen' henkinen elementti, jos termi elementti nyt tähän sopii.

*
Kysyin aikoinaan filosofian historian aineopintojen luennoilla dos. Arto Siitoselta Platonista puheen ollen, että 'onko tämä mystiikkaa'?

Hän palasi asiaan seuraavalla luennolla ja vetosi Platonin kaksitasoteoriaan, jossa kyllä otetaan aistillinen maailma huomioon.

Ei oikein vakuuta minua. Mutta Platon oli 'ovela' - äärimmäisen viisas ja ovela.
Hän tajusi, ettei maailma ole vain idea eikä myöskään aistien epämääräisesti koodaama, katoava 'harha', vaikkei sillä katoavuudella mwerkitystä ollutkaan.

Tässä mielessä Aristoteles kaikesta empiirisestä ja loogisesta edistyksellisyydestään huolimatta otti kuin ottikin 'filosofista' takapakkia teoriassaan muodosta, joka teleologisella väistämättömyydellä aina toteutuu materian liikkeessä.

En tarkoita, että se olisi ollut sen ajan tieteen kannalta takapakkia - päinvastoin! - mutta kun Arska tekee ikäänkuin synteesin Platonin ideoiden ja kaikissa olioissa vaikuttavan substanssin (potentiaalisen muodon) kesken - hän rakentaa metafysiikan, joka on taatusti antropomorfistinen.

(Mutta ehkä muuta metafysiikkaa ei olekaan. Minähän suhtaudun karsaasti modaalilogiikan argumentaatiopelleilyihin ;)

Platon oli siis mielestäni fiksumpi tässä asiassa, mutta eiköhän - ajoittain jopa Sokrates - ollut - skeptikko.

Tämä kaikki ei ole mitän uutta. Tulkoon nyt vain kerrattua.

*
Mielen tietoiset ulottuvuudet? Eikö Augustinus - eräistä aivan nerokkaista huomautuksistaan huolimatta - ole sittenkin hieman tekopyhä oman itsensä suhteen.

Sanon tämän provokaatiomielessä, koska mies, joka ylistää Jumalaa(nsa) joka toisessa lauseessa, ei voi alkaa herättää epäilyksiä kirjoitustensa motivaation suhteen.

Tarkoitan: hän itse lankeaa itsensä ylistämiseen ylistäessään Jumalaa!

mattitaneli said...

Hei hyvät Rauno, Petri et al.,


Kiitos mietiskelyistänne.
Taidatte olla freudilaisempia
kuin itse Sigmund;)
Mutta hienoa pohdintaa esitätte
molemmat Augustinuksesta ja Freudistakin. Pneuma ja psykhe
käsitteet ovat kiintoisia.
Voiskohan kuitenkin puhua edelleen
kuten Arvo Lehtovaara sielutieteestä eikä psykologiasta.
Tätä G.H. von Wright pohdi joskus jossain ja sanoi, että sielutieteelläkin on puolensa
ja etunsa psykologiaan nähden,
siis oppiaineen nimenä.
Mitä ajattelette tästä?


Ystävällisesti Matti

yötär said...

kyllä minusta palaton on hyvä mystikko
jos siis mystiikalla tarkoitetaan kokemuksia tuonpuoleisesta

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Kuka sinä olet?

Trolli?

jarvelainen said...

Platon on ilman muuta eleusilainen mystikko. Thesleff on muotoillut hyvin kaksitasoteorian, mutta ehkä mystiikka ei liity suoraan tähän todellisuuden kaksijakoiseen luonteeseen. Platonin filosofia syntyi osittain pyrkimyksestä tehdä uudenlaista teologiaa antropomorfistisessa maastossa eli haluna korjata vanha kreikkalainen ihmisennäköinen uskonto transsendenttiseksi. Myös akatemia oli virallisesti uskonnollinen yhteisö, tosin poliittisista syistä, koska Platon kavereineen pelkäsi Sokrateen kohtaloa.

Pitäisit O'Donnellin Augustinuskirjasta, joka saattaa vielä löytyä Akateemisesta; puolitoista vuotta sitten sitä myytiin siellä. Teoksessa nostetaan esille Augustinuksen egoismi ja hänen huolenpitonsa omasta julkisesta kuvastaan, tietoinen imagonrakennus.

beba said...

minä aloin ymmärtää jumalaa, seksuaalisuuden kautta
lahjana, rakastajana
loputtomana antajana, huolehtijana, kiinnostuneena minusta pienintä yksityiskohtaa myäten

Anonymous said...

Rane, mattitanelin määritelmä löytyy Terho Pursiaisen sivuilta: "Matti Taneli on turkulainen filosofian maisteri ja lukion uskonnon, psykologian ja filosofian lehtori sekä elämänkatsomustiedon opettaja, joka valmistelee kasvatusfilosofista väitöskirjaa (virkatyön ohessa) Turun yliopistoon. Hän on erityisen kiinnostunut Kantin (uskonnon) filosofiasta ja filosofisesta dialogista erilaisten ihmisten kanssa." Ei peikko, mutta pelottava?

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Kiitos kysymästä. Olen tulemassa,
toivon mukaan, ihmiseksi Pindaroksen ja Nietzschen hengessä.
Mutta kun luin Anonymousin määritelmän, jonka olen itse
kirjoittanut, mutta en määritelmäksi, niin musta tuntuu,
että olen vitsi ja peikkokin.
Ranelle: Pelkäätkö että saat platonistin kaavun yllesi, jos
diggaat hänestä paljon?
Petrille: Platon mystikko, ok, mutta eikö tuo ole liian kategorisesti sanottu vai tarkoititko, että hän on myös
mystikko.
Augustinus oli "moderni ajattelija"
aikaansa edellä ( Descartes) ja autobiogafisesti myös moderni instrospektio, joka on aika lailla
uskottava, vaikkakin toisaalta reliabiliteetti arvo varsin alhainen;)


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

anonymous

Mä kyllä tiesin tuon mattitanelin 'määritelmän' itsestään, mutta - en sano nyt sen enempää - 'jokin' (demoni?) minussa 'kehotti' kysymään asiaa.

*
mattitaneli

Platon on läheinen mulle, koska koen hänet Augustinuksen tavoin perimmältään tietoteoreettisen skeptikon ja metafyysisen mystikon yhdistelmäksi.

Se on väistämätön argumentatiivinen ristiriita, joka 'toimii' - tai sitten ei...

woo said...

on jumalla ja seksuaalisuudella ainakin se yhteistö että molemmissa taju häiriintyy

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos monista pohdinnoista.
Sullakin on kivat kaverit,
Platon ja Aurelius Augustinus.
Pidätkö muuten perisyntioppia
relevanttina? Friedric Nietzsche varmaan riemustuu siitä, että
perisynnistä yhä keskutellaan;)
Mikäs siinä - kai se hänen perspektiiviseeen moraalioppiinsa
soveltuu.


Ystävällisesti Matti