October 22, 2007

Kauna motivaationa, kosto välineenä - sielun 'mustat aukot' ja kristinusko

Kirjoitettu kommentiksi Petri Järveläisen päreeseen "Kravattipakko" - lähinnä Salla Tyrväisen kommenttiin.
(Korjauksia ja täydennys klo: 23:45)

*
styrväinen kirjoitti mm.

Kosto ja kauna lienevät pikemminkin välineitä kuin motiiveja oman "kunnian" palauttamiseksi, ja motiivi kostolle voi olla oman kunnian palautus?
Tosin "kunnian" palautus tuota kautta on kyseenalaista, koska se väkivaltaisen kehän jatkamista: kostaja lankeaa samaan pahuuteen kuin loukkaajansa, ja muuttuu yhtä pahaksi tai pahemmaksi. Jää siis kunnian palautuksen yritykseksi.

RR

Täytynee tehdä joitain erotteluja koston ja kaunaisuuden välillä. Samoin sen suhteen, minkälaisiin tyyppeihin nämä käsitteet liitetään, vaikka kyse perimmältään onkin ihmisen universaaleista psyykkisistä taipumuksista.
*
Väitän, että kaunaisuus voi toimia nimenomaan motiivina. Se kuuluu ihmisen psyykkiseen rakenteeseen.

Kaikki ihmiset ovat alunperin syntyneet täysin riippuvaisiksi vanhemmistaan, joita he oppivat tottelemaan ja mahdollisesti rakastamaan, koska havaitsevat, etteivät heikkoudessaan muutakaan voi.
Mutta mitä vanhemmiksi kasvetaan, sitä suuremmaksi kasvaa myös halu irtautua holhouksesta ja määräysvallasta.
Tähän tunteeseen sisältyy kaunaisuutta vanhempien joskus despoottista ylivertaisuutta kohtaan.

Oletteko katsoneet uusintajaksoja loistavasta Brideshead Revisited-sarjasta (Mennyt maailma), jossa nuori lordi Sebastian Flyte ajautuu alkoholismiin - ja pitkälti äitinsä (sekä veljensä) käsittämättömän tiukkapipoisen uskonnollisuuden, vallanhalun ja holhoavuuden takia.

Kaunaisuus ja viha äitiä kohtaan kääntyy Sebastianiin itseensä, koska äidin vahingoittaminen on ylittämätön tabu.
Kaunaisuuden ja vihan täytyy purkautua jollain tavoin; sen vuoksi Sebastian itsevihassaan päätyy juopputeen, valheisiin ja varastamiseen.

Kauna, viha, jopa kosto toimivat motiiveina hänen suhteessaan elämään, vaikka hän tuhoaa pikemminkin itsensä kuin kohdistaa 'Kullervon kirouksensa' muihin.

Yhtä lailla kaikki 'vallan alla elävät' - etenkin sorretut ja heikompiosaiset nimenomaan motivoituvat elämään kaunaisuudessa/sta, koska lienee mieletöntä iloita orjuudestaan ja heikkoudestaan, sanoipa Paavali sitten mitä tahansa tästä asiasta. (Paavalihan ei tunnetusti kerskaa muulla kuin heikkoudellaan.)

Huomatkaa, etten käsittele tässä kohtaa esimerkiksi ristin teologian perusteita (tai ylipäätään soteriologiaa) vaan valtahierarkian eri päissä elävien ihmisten oletettuja psyykkisiä motivaatiorakenteita.

Nietzsche lähtee siitä, että vain heikot asettavat kysymyksen oikeudenmukaisuudesta, joka N:lle merkitsee kristillis-kantilaista moraalia. (Unohtakaamme tässä Aristoteleen muodolliset eli melko sisällyksettömät teorisoinnit aiheesta.)

Ne, joilla on valta ja vapaus, ne jotka Nietzschen melko naivin käsityksen mukaan ovat myös jaloja sekä lahjakkaita (ovatko muka kaikki valtaapitävät jaloja sekä lahjakkaita?) - nämä ihmiset eivät tunne kaunaa, eivätkä he ymmärrä pahuutta synniksi, josta omatunto jaksaa muistuttaa vaan pelkästään huonoudeksi kyvykkyydessä.

(Nietzsche puhuu kuitenkin lähinnä ideaalityypeistä ja sisäisestä hengen vapaudesta, vailla holhouksen ja uskon auktoriteetin 'orjuutta'.)

Mutta koston tuntevat ylhäisetkin, joskaan eivät motiivina vaan nyt juuri välineenä.
Kaunainen ihminen ei sen sijaan missään psykososiaalisessa tilanteessa pysty luopumaan kaunastaan, joka on kasvanut häneen ja hänessä alistuvuuden eli kristinuskon myötä koko elämän ajan.

Eikä Nietzsche itsekään ollut poikkeus säännöstä, vaikka sitä eksplisiittisesti halusikin. Sisimmältään hän on radikaalipietistinen moralisti kuten sukunsa papit.

*
En tunne Rousseaun ohella ketään toista filosofia, joka jaksaisi vihata joitain aatteita tai joitain ihmisiä niin kaunaisen sitkeästi kuin Nietzsche - tässä tapauksessa kristinuskoa, demokratiaa, liberalismia, utilitarismia, sosialismia, nationalismia, antisemitismiä jne. ;)

Nietzsche vihaa kristinuskoa ajoittain jopa niin paljon, etten aina usko hänen itseymmärryksensä pätevyyteen tässä asiassa, joskaan en kiellä N:n eräitä aivan luovuttamattoman osuvia huomioita kristinuskon moraaligenealogiasta!

*
Vapaalle ja valtaapitävälle ihmiselle kosto on lähinnä 'vain' väline oman kunnian palauttamiseksi.

Kun kosto saadaan päätökseen, tällainen ihminen voi elää entisessä vapauden ja kunniantunnon maailmassaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Omatunto ei kolkuta (tragedianäytelmät kertovat kyllä hiukan toista, vaikka esim. Oidipus joutuikin lähinnä onnettomien sattumien kuin kostonhimonsa uhriksi), joskin koston kierre yhä jatkuu, sillä jonkun toisen kunnia on kostoteon myötä saatettu lokaan.

Ymmärrän siis tällä tavoin kaunaisuuden motiiviksi ja koston taas välineeksi. Kaunaisuus ei psyykkisenä orientoitumisena häviä koskaan, mutta kostosta ja koston kierteestä välineenä kunnian palauttamiseksi voidaan vapautua, vaikka on ilman muuta selvää, että koston kierre ylläpitää kaunaa siirtäen sen aina vain toiseen kohteeseen.

*
Rene Girard kehittelee syntipukkiteoriaa. Jeesus on täydellinen ja samalla viimeinen syntipukki, jonka yhteisö uhraa tai jolle se kostaa epäonnensa ja/tai syyllisyydentunteensa.
Yhteisön kokema paha projisoidaan pois - uhriin. Uhri on yhteisön 'lepytyslahja' Jumalalle tai jumalille, jotka maailmaa hallitsevat.

(Olen lukenut parikolme Saarisen referaattia aiheesta. Girardin 'Väkivalta ja pyhä' löytyy kirjahyllystäni. Myönnän kyllä, että yksinkertaistan tässä Girardia Freudin suuntaan aika rutkasti.)

Ajattelen Nietzscheä ja Freudia mukaillen itse siten, että kaunaisuus on sielun sairaus, jolloin ihminen elää jatkuvan tuskan ja ahdistuksen tilassa.

Muovauduttuaan psyykkiseksi reaktiotavaksi kaunaisuus alkaa ruokkia itse itseään.

Kauna syntyy silloin, kun ihminen haluaa jonkin/jonkun (joko omakseen tai haluaa tappaa kohteen), joka/mikä on tabu mutta joutuu tahtomattaan kieltäytymään, alistumaan ja kääntämään syyllisyyden itseensä - ja vielä omaksi syykseen.

Toisen omistamisen ja tappamisen halu sellaisenaan (ja itse tappaminen) aiheuttaa kyllä syyllisyyttä mutta ei vielä kaunaa, joka syntyy siis pikemminkin siitä, että kyseisistä haluista on tullut erottamattomaton osa itsetuntoa, kunniaa, identiteettiä jne.

Kaunaisuus syntyy näiden asioiden haluamisen ja kieltämisen pakonomaisesta toisiinsa kietoutumisesta. Ihminen on hämmennyksissä, koska hän ei voi tehdä mitään. Teko aiheuttaa syyllisyyttä ja tekemättä jättäminen ahdistusta: kaksoissidos - täydellinen sielun 'patti-/mottitila'.

Ihmisen ulospäin suuntautuva viettidynamiikka/-energia vääristyy. Syntyy yliminä/omatunto, joka soimaa häntä kaikista ulospäin suuntautuvista, aggressiivisista yllykkeistä - ja eniten juuri silloin, kun hän tottelee omaatuntoaan eli ei tee sitä kiellettyä, mitä hän haluaa!

Eläminen tällaisessa tilassa on taatusti aika ajoin yhtä helvettiä.

Se rauha, jonka munkki saattaa lopulta saavuttaa, on ostettu kalliisti, sillä etenkin seksuaalisuuden suhteen ihmisestä tulee silloin täysin luonnonvastainen. Olkoonkin, että hän juuri siten voi päätyä seestyneisyyteen ja sielun rauhaan.

(Muistakaamme kuitenkin Nietzschen huomautus siitä, miten 'kieroutuneiksi' kirkkoisien käsitykset juuri seksuaalisuudesta muuttuivat.
Seksiä sai harjoittaa suurin piirtein vain silmät kiinni ja anteeksipyydellen - ainoastaan lisääntymistarkoituksessa.
Abortti, mikä tahansa ehkäisy - jopa anaaliyhdyntä kiellettiin mitä ankarimmin.)

*
On joka tapauksessa varsin nerokas oivallus julistaa absoluuttisen (lähimmäisen-)rakkauden uskontoa sellaisille ihmisille, jotka elävät paitsi kurjuudessa ja orjuudessa myös kokevat oman vastarintansa sitä kohtaan kielletyksi ja siten synnilliseksi.

Kaunaisessa ahdistuksessa elävä ihminen haluaisi luonnollisesti elää ilman tuskaansa ja ahdistustaan. Hän toivoo pelastusta tästä syntinä pitämästään tilasta, ja sen kristinusko lupaa - vanhurskauttamisen kautta, jolloin teoilla, lain noudattamisella ja ansioilla ei ole merkitystä.
Ihminen saa vapauttavan tuomion. Hän saavuttaa toivomansa psyykkis-henkisen tilan, jossa 'sieluun ei enää satu'. On vain ikuinen autuus ja onni.

Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen eikä autuaaseen uskoon johtava tie ja siellä eläminen ole ollenkaan niin ihanaa kuin 'pitäisi'.

Mutta juuri tällaisena uskon lupauksena ja etenkin uskon käytäntönä - praksiksena - ei suinkaan rationaalisena oppina ja dogmina - kristinusko on Nietzschen mukaan mahdollinen aina ja joka paikassa.

Ja kuten olemme huomanneet - uskonnollisuus vähenee radikaalisti siellä, missä rationaalinen (valistus-)filosofia ja tiede ovat saaneet suurimman jalansijan eli Euroopassa, kun taas alhaisen elintason, myyttisten ja maagisten tarinoiden narratiivisemmissa kulttuureissa kristinusko on kasvattanut suosiotaan hämmästyttävän paljon 1900-luvun lopun globalisoituneessa maailmassa.

Toisaalta - korkean elintason ja moraalipluralismin maassa, USA:ssa, voidaan havaita kristinuskon kirjaimellisen ääritulkinnan saaneen yhä enmmän kannatusta mm. kreationismin muodossa.

Kristinuskon' uusi tuleminen'(?) painottuu siis pitkälti ei-rationalistisiin karismaattisiin liikkeisiin ja pseudorationalistiseen fundamentalismiin.

Mitä se merkitsee Euroopan tulevaisuuden kannalta? Pitäisin tätä kysymystä - Islamin radikalisoitumisen ohella - eräänä Euroopan kohtalon tärkeimmistä.

Näitä asioita pohdiskelevalle ihmiselle Nietzsche on edelleen erittäin ajankohtainen.

26 comments:

Anonymous said...

Brideshead Revisited löytyy myös DVD:nä, jos leffasta tykkää...

mulla se on

jarvelainen said...

Kuittaan, että luin, ihan vakavissani. Toivottavasti muutkin huomasivat päreesi.

jarvelainen said...

Sallan kommentti on meikäläisen puolella, ei ollut saanut postattua sitä tähän.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos hyvästä kirjoituksestasi!
Kyllä helluntaityyppiset liikkeet
valtaavat alaa Euroopassa ja myös islam hyvinkoulututtujen, jopa intellektuellien, ja etenkin naisten piirissä. Elämyksellisyys
tai kokemusperäisyys voittaa
älyllisen ja "rehellisen" pohdinnan. Näi se menee. Onko se
huolestuttavaa, muut vastatkoon.


Ystävällisesti Matti

a-kh said...

Helluntaityyppinen herätys on todellisesti voimissaan toisella mantereella.

a-kh said...

Ystävällisesti Hotanen

Rauno Rasanen said...

a-k.h

Ole hyvä Hotanen. Kiitos.

mattitaneli said...

Hei hyvät Rauno ja A-k.h ja muut,


Kiitos pohdinnoistanne. Islam
ja helluntaityypinen herätys
leviää nimenomaan Euroopassa
suhteellisesti aika lailla voimakkaasti. Suomessakin
kaikenlainen sentyyppinen
saa jalansijaa vähitellen etenemässä määrin -
jottain siis tarttis tehrä vai?
Se, että helluntaiherätys ( helluntailiike, helluntailaisuus)
on voimissaan toisella mantereella,
on totta, mutta trivialiteetti.
Siellä se syntyi 1900-luvun alussa,
olisko ollut v. 1906 kesäkuun 16.
päivänä klo 21.32. Muistini(kin)vähän pätkinee;)
Onko myös samalla sekulaarifundamentalismi (Dawkins, jopa osin Dennett, Harris?) rantautumassa meillekin tai jo
raahautunut ?:n paikalle.


Ystävällisesti Matti

mattitaneli said...

Hei vielä Rauno,

Kiitos Iineksen puolella
olevasta kommentista koskien
W:n luostarihankkeita sekä
sekulaareja että sakraaleja.
Heikki Kanniston kirjoituksia
löytyy "hyllystäni", myös
väitöskirja, joka on loistava.
Hän kirjoittaa varsin selkeästi,
on ymmärtänyt siis syvällisen
kirkkaasti missä mennään.
Myös T. Kannistoa jatkaa Kant-
juttuja.

Muuten arvostan laajasti ottaen hengellisyyttä, spritualiteettiä, kuten nykyään jotkut bruukaavat sanoa.

Vielä, onko rituaalinen komiikka Sulla hallussa? Mulla ei ainakaan enää,
vaikka siitä piti aikoinaan yksi
työkin tehdä;)


Ystävällisesti Matti

a-kh said...

Älä ota enempää!

catulux said...

Äläkä sinäkään Aakoo!!
Sinäkin olet sellainen epeli, jolle liika on liikaa...

ja kohtuus liian vähän.

Tämän viestin motivaationa on kauna.

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Mitä Heikki K:n kirjoituksia sinulla on?

T. R

Rauno Rasanen said...

catulux

Kummallinen esimerkki kaunasta. Kauna ei ole vitsi - ei koskaan.

Miten sinä voisit aidosti kokea kaunaa erästä kirjoitustoveriemme mainiointa kohtaan?

T. R

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos paljon kysymästä. Mulla on vähän,
vain "Moraali, motivaatio ja yhteiskunta" ja "Uskon ja tiedon samanaikaisuus"(?) + lainassa muutama.
Olen kyllä lukenut melkein kaikki
hänen kirjansa ja arikkelinsakin.
Kuuluu mun "ammattikuvaan", you know;)


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Tarkoitin Heikki K:lla Kannistoa.

'Moraali motivaatio ja yhteiskunta' on Heikki Kirjavaisen tekele. On tullut luettua. Hyvä kirja.

Kannistolta ei hänen omissa nimissään liene julkaistu kuin ko. Wittgenstein-väitöskirja.

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Useita artikkeleita Kannistolta tietenkin löytyy useista kirjoista.

yst. jne.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Kiitos kysymästä. "Wittgensteinin
tractatus - kantilainen traktaatti"
vuodelta 1996 ainakin löytyy. Eihän Wittgensteinkaan omissa nimissään paljon kirjoittanut. Jos kirjoittaa riittävän tasokasta, niin vähempikin riittää.


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitanenli

Kannisto, Heikki (1996). "Wittgensteinin Tractatus – kantilainen traktaatti?" Königsberg I/1996, Tampereen yliopisto, Tampere. 42–51.

Kyseessä on artikkeli (olen muistaakseni lukenut) - ei kirja, jonka mahdollista olemassaoloa nimenomaisesti tiedustelin.

a-kh said...

catulus

Pitäisitkö pienempää suuta!

Minä tiedän, että "Vanhanen" ei tarvitse puolustajaa, ja jos minä olen mielestäsi kaunainen epeli, on viisainta, että emme kommentoi toisiamme näin kapealla alueella.

Vielä sentään riittää jonkin verran metsiä, molemmille, vai mitä?

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Kiitos korjauksestasi.
Olet oikeassa. En ole varma,
olenko lukenut ko. artikkelia,
vaikka olen lukenut hänen
kirjaansa ja muun muassa
yhden, myös hienon, (Peter) winchiläissävytteisen
paperin, jossa hän ( HK) tarkastelee magian rationaliteettiä ja ylipäätään varhaiskantaisia riittejä ja niiden mielekkyyttä kontekstissaan.
Sir James Frazierin nojatuoliantropologia tuotti kyllä
värikkään "8?-osaisen "Kultainen oksan"-teoksen, mutta
Bronislaw Malinowskin "kenttätyöt"
ja go native -tutkimustapa tarjosi paremman perustan tehdä relevanttia antropologiaa, uskontoantropologiaakin. Tietenkin (Max) mülleriläisen uskontotieteellisen
lähestymisentavan esiinmarssi oli
välttämätötäntä, jotta päästiin aika lailla eroon ( Nathan)söderblomilaisesta traditiosta.
Onhan jälkimmäisenkin "arkkipiispa-tavalla", että se, joka tuntee yhden uskonnon
tuntee kaikki uskonnot, oma viehätyksensä, ehkä viisautensakin.
Nyt jengi kelaa Turussa ja Helsingissä ja Turun Åbo Akademissa ( siellä taitaa kyllä olla vähän erilainen
traditio -fenomenologinen uskontotiede?) kognitiivista uskontotiedettä ja uskontoantropologiaa ja hyvä, että myös muutamat uskontososiologiaa, jos ei ihan välttämättä (Milton)
yingeriläisessä hengessä, mutta kuitenkin...


Ystävällisesti Matti

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Sen verran vielä lisään,
että en ole innostunut
kovinkaan paljon mistään
neuroteologiasta tai edes
kognitiivisesta ( Boyer et al.,
onko hän jo muuttanut käsityksiään?)
uskontotieteestä. Muuten Suomessa on tehty
varsin hyvää uskontiedettä
edesmennen, kunnioitetun, minunkin yliopistoaikaisen opettajani, uskontotieteen ja folkloristiikan (akatemia-)professori Lauri Hongon( Martti Kuusen oppilas) luoman tradition hengessä.


Milloin täällä puhutaan psykologiasta/psykiatriasta -nekin kiinnostavia juttuja?


Ystävällisesti Matti

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Matti Kuusi piti sanomani;)


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Kanniston winchiläinen 'katsaus' löytyy kirjasta 'Nykyajan filosofia' (2. painos 2002) otsikolla 'Ymmärtäminen, kritiikki ja hermeneutiikka'.
Kyseessä on 130 sivuinen, monitahoinen artikkeli.

*
Uskontieteestä tunnen häthätää perusteet ja Ilkka Pyysiäisen kautta jotain esim. kognitiivisesta koulukunnasta - mm. juuri Boyer, joka pyrkii selittämään uskomukset intuition vastaisesta olennosta väittämällä, että ihminen sijoittaa tuollaiseen olentoon aina ihmismäisiä piirteitä.

Kyseinen uskomus intuition vastaisesta olennosta ja sitä koskeva käytäntö ei seuraa nimenomaan 'yksin' uskosta (jota onkin melko vaikea selittää rationaalisesti ilman jonkinlaisia - usein 'väkisin väännettyjä' - reduktioita), vaan usko seuraa siitä, että me käytämme kyseistä uskomustamme ihmispersoonan tarpeisiin sopivalla tavalla (reduktio tämäkin).

Boyer välttää tällä tavoin kätevästi ottamasta uskontoihin puolesta tai vastaan-kantaa, ja pystyy samalla perustelemaan sen, miksi tiede voi kertoa meille jotain olennaista uskontojen ja uskon perusteista.

Boyerille evoluutioteoria ja kognitiivinen psykologia täydentävät toisiaan tässäkin asiassa.

*
Itse 'olen ollut kallellaan' fenomenologis-hermeneuttisen uskontotieteen suuntaan, vaikka ylipäätään vieroksun nykyään kaikkia uskontojen selitystapoja, sillä uskontoja ei voi ikäänkuin selittää 'pois'; - ne eivät 'tyhjene minkäänlaisiin reduktioihin, koska ne edustavat jotain, mikä vaikuttaa kaikissa ihmisen yrityksissä kohdata todellisuus.

Uskon ja uskontojen ymmärtäminen on ehkä kuitenkin mahdollista - mutta sekin hyvin rajallisesti.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Kiitos kommentistasi.
Kyllä uskontojen selittäminen
on rajallista, mutta silti erittäin
tärkeää. Myös professori (emeritus) Heikki Räisänen, vaikka onkin huippueksegeetti, on
tehnyt varsin korkeatasoista uskontotieteellistä, sanoisin,
vertailevaa tutkimusta kristinuskon ja islmamin suhteesta.
Uskontofenomenologia on keskeistä,
mutta myös muut uskontotieteet
osa-alueet ovat tärkeitä, myös
uskontopsykologia, josta Nils G.
Holm on tehnyt varsin kiintoisia
tutkimuksia, tutkinut muun muassa
glossolaliaa, kielilläpuhumista.

Boyerista olen suurinpiirtein samaa mieltä kanssasi. Uskonnon
"poisselittäminen" ei onnistu, ainakaan ilman väkipakkoa. Uskosta
taasen on eri asia kuin usko, vaikkakin saattaa "leikkautua" sen
kanssa jännästi.

Muuten korjaan kömmähdykseni. Lauri
Hongon opettaja oli tietenkin Martti Haavio, jolta Honko sai (Kaarle) krohnilaisen ja (Uno) harvalaisen "vaikutteensa".
Tämä Haavio on P. Mustapää, jota ei
tule sekoittaa professori Martti H. Haavioon,joka taas oli uskontopedagogiikan edustaja ja toimi Jyväskylässä.

Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

'Uskosta
taasen on eri asia kuin usko, vaikkakin saattaa "leikkautua" sen
kanssa jännästi.'

Selvennä hieman edellistä virkettä.

Tarkoitatko esim., että uskosta on 'dynaamisempi' käsite kuin usko, eräänlainen emotionaalinen 'aktitivteetti', kun taas usko sijoittuu enemmän tieteorian, logiikan ja ontologian - ylipäätään argumentaation alueelle?

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,

Kiitos taas kysymisestäsi ja filosofoinnistasi!
Tarkoitin vähän simppelisti vain sitä, uskonto (religion) on eri asia
kuin usko ( faith). Tässä koneessa on jotain vikaa, kun se kirjoittaa
juttuja väärin;).


Ystävällisesti Matti