"Olemme Asklepiokselle velkaa kukon"

SOKRATEEN KUOLEMA

Platon: FAIDON

...."Vankilaviranomaisten palvelija tuli ja jäi seisomaan hänen viereensä. "Sinä tiedät, minkä määräyksen minä olen tullut tuomaan. Hyvästi siis, ja koeta kestää tyynesti se, mille ei mitään mahda."
Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja hän kääntyi ja meni pois. Sokrates katsoi hänen peräänsä ja sanoi: "Jää sinäkin hyvästi, tee kuten sanoit." Sitten hän kääntyi meihin päin ja sanoi: "Miten hienotunteinen mies! Tänä aikana hän on usein käynyt luonani ja keskustellut kanssani muutaman kerran, todella kelpo mies, ja miten vilpittömästi hän nyt itkee minua! Mutta nyt Kriton, on toteltava häntä."

Vartija ojensi pikarin Sokrateelle. Sokrates otti sen vastaan ja hyväntuulisena ja vapisematta hän nosti sen huulilleen ja joi tyhjäksi aivan tyynesti ja keveästi. Siihen asti useimmat meistä olivat jotenkuten pystyneet pidättämään kyyneleensä, mutta nähdessämme hänen juovan ja tyhjentävän pikarin, emme enää kestäneet. Minullakin kyyneleet tulvahtivat väkisin esiin, ja peitin kasvoni ja itkin itseäni - en häntä vaan omaa kohtaloani, kun olin menettänyt sellaisen ystävän.
Kriton oli jo noussut ennen minua, koska ei kyennyt pidättämään itkuaan. Apollodoros oli itkenyt koko ajan jo tätä ennen, ja nyt hän puhkesi sellaisiin valituksiin, että muidenkin itsehillintä petti. kaikkien paitsi Sokrateen.

"Hyvät ystävät, mitä te oikein teette", sanoi hän. "Siksihän minä juuri lähetin naiset pois, etteivät he panisi toimeen tällaista kohtausta, sillä olen kuullut, että kuoleman hetkellä pitää olla hiljaista. Rauhoittukaa ja pysykää rohkeina."

Kun Sokrateen ruumis oli jo kylmennyt vatsaan asti, hän veti peitteen kasvoiltaan - hänet oli peitetty - ja lausui viimeisinä sanoinaan: "Kriton, olemme Asklepiokselle (*) velkaa kukon. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!"
"Teemme sen", sanoi Kriton. "Haluaisitko sanoa vielä jotain muuta?" Tähän kysymykseen Sokrates ei enää vastannut"....


(*) Asklepios - Wikipedia, vapaa tietosanakirja