'Ajomies' - Dmitri Hvorostovsky - Coachman, Do Not Rush The Horses
*
Onpa annettu laulajalle sellainen ääni, etten ole ehkä koskaan parempaa kuullut. Ei mitään liikaa eikä liian vähän. Kohtuullista mutta täydellistä, mikä tarkoittaa tässä teknisen tehokkuuden vastakohtaa. Hvorostovskyn äänen sointia, syvyyttä ja persoonallisuutta ei ole loistava tekniikka pilannut. - - Elämä lienee helvetti, mutta tällaisen äänen ja laulun takia se kohoaa hetken ajaksi korkealle helvetin yläpuolelle. - - Kauneus on pelastava maailman, sanoi Dostojevski Idioottinsa suulla. Nietzsche ajatteli lähes samaan aikaan hyvin samalla tavalla esikoisteoksessaan Tragedian synty joskin ilman uskonnollista kytköstä. - - Taide valehtelee paljon uskottavammin kuin järki, joka pyrkii aina mahdollisimman tehokkaasti totuuteen eikä silti löydä mitään niin todellista kuin on esteettinen huumaus [matemaatikot ovat jälleen asia erikseen; he kun osaavat johtaa jopa sielun tuskasta ja autuudesta luotettavan mutta innostavan yhtälön]. Hvorostovskyyn, jota pidetään maailman tämän hetken ehkä parhaana baritonina, palaan vielä myöhemmin. Hänen ilmaisunsa herkkyys saattaakin [ja tämä yllätti minut] olla jopa vakuuttavampaa joissain lyyrisemmällä tavalla surumielisissä lauluissa kuin Ajomiehen sinänsä komeassa, ylevän apaattisessa ja mielestäni hyvin maskuliinisessa melankoliassa. Syvästi tunteva ja ajatteleva mies [jopa Schopenhauer ;\] pystyy eläytymään feminiiniseen. Siis itse elämään.
***
Pois jäänyt jo kiireeni lie.
Ei rakkaus matkaani vie.
Ennen ratsuni vaahdota sai,
nyt ruoska on tarpeeton kai.
.
Kaipaa ei mua ainoakaan.
Syksyn tuulesta seurani saan.
Ajomies, älä kiirehdi suotta,
pakoon pääse ei kohtaloaan.
.
En ennen mä viivytellyt.
Niin toisin vain kaikki on nyt.
Toisen luona jo armaani on,
sen kertoivat tähdet ja Don.
***
| Venäjäksi | Matti Wuoren suomennos |
|---|---|
|
|
*
No comments:
Post a Comment