November 27, 2012

Ajomies, älä kiirehdi suotta, pakoon ei pääse kohtaloaan

'Ajomies' - Dmitri Hvorostovsky - Coachman, Do Not Rush The Horses 

*

Onpa annettu laulajalle sellainen ääni, etten ole ehkä koskaan parempaa kuullut. Ei mitään liikaa eikä liian vähän. Kohtuullista mutta täydellistä, mikä tarkoittaa tässä teknisen tehokkuuden vastakohtaa. Hvorostovskyn äänen sointia, syvyyttä ja persoonallisuutta ei ole loistava tekniikka pilannut. - - Elämä lienee helvetti, mutta tällaisen äänen ja laulun takia se kohoaa hetken ajaksi korkealle helvetin yläpuolelle. - - Kauneus on pelastava maailman, sanoi Dostojevski Idioottinsa suulla. Nietzsche ajatteli lähes samaan aikaan hyvin samalla tavalla esikoisteoksessaan Tragedian synty joskin ilman uskonnollista kytköstä. - - Taide valehtelee paljon uskottavammin kuin järki, joka pyrkii aina mahdollisimman tehokkaasti totuuteen eikä silti löydä mitään niin todellista kuin on esteettinen huumaus [matemaatikot ovat jälleen asia erikseen; he kun osaavat johtaa jopa sielun tuskasta ja autuudesta luotettavan mutta innostavan yhtälön]. Hvorostovskyyn, jota pidetään maailman tämän hetken ehkä parhaana baritonina, palaan vielä myöhemmin. Hänen ilmaisunsa herkkyys saattaakin [ja tämä yllätti minut] olla jopa vakuuttavampaa joissain lyyrisemmällä tavalla surumielisissä lauluissa kuin Ajomiehen sinänsä komeassa, ylevän apaattisessa ja mielestäni hyvin maskuliinisessa melankoliassa. Syvästi tunteva ja ajatteleva mies [jopa Schopenhauer ;\] pystyy eläytymään feminiiniseen. Siis itse elämään.

***

 Pois jäänyt jo kiireeni lie.
Ei rakkaus matkaani vie.
Ennen ratsuni vaahdota sai,
nyt ruoska on tarpeeton kai.
.
Kaipaa ei mua ainoakaan.

Syksyn tuulesta seurani saan.
Ajomies, älä kiirehdi suotta,
pakoon pääse ei kohtaloaan.
.
En ennen mä viivytellyt.

Niin toisin vain kaikki on nyt.
Toisen luona jo armaani on,
sen kertoivat tähdet ja Don.

***

Venäjäksi Matti Wuoren suomennos
Как грустно, туманно кругом,
Тосклив, безотраден мой путь,
А прошлое кажется сном,
Томит наболевшую грудь!
kerto:
Ямщик, не гони лошадей!
Мне некуда больше спешить,
Мне некого больше любить,
Ямщик, не гони лошадей!
Как жажду средь мрачных равнин
Измену забыть и любовь -
Но память, мой злой властелин,
Все будит минувшее вновь!
(kerto)
Все было лишь ложь и обман...
Прощай, и мечты, и покой!
А боль не закрывшихся ран
Останется вечно со мной!
Kuink usmassa kaihovi maa!
Niin kolkko on iloton tie!
Mun muistohon entisyys saa ja
murheiseks mieleni vie.
kerto:
Ei, kyytimies, kiirettä oo!
En minnekään riennä mä lain,
nyt lemmettä kuljen ma vain!

Ei keskellä korpien yön
ees matkani unhetta suo,
kun aatokset raskahan työn
vain mustista muistoista luo.
(kerto)
Kaikk ollut on valhetta ain...
Vei rauhani haavehet nää,
ja haavojen särkemäks vain
mun sieluni ainiaaks jää.

*

No comments: