November 21, 2012

Kommentti

Kommentti edellisen Zizek-päreeni kommentteihin.
.
.
1
Art2 siteerasi Zizekiä: ‘In buddhism, if we are really honest, we have to admit that once you are in enlightment, nothing immanently prevents you, for example, from torturing people.’
. 
Näköjään Art2 ei ole ainoastaan kuunnellut vaan myös ymmärtänyt olennaisia asioita Zizekin luennosta. 
.
Sitaatti on Zizekin vanha väite buddhalaisuudesta. Eikä kyseessä ole pelkästään hänen oma dialektinen inversionsa vaan periaatteessa juuri Suzukin kaltaisten zen-buddhismiin taipuvaisten tunnustama fakta. Myös Dalai Lama-sitaatista [jota Zizek muistaakseni on myös aiemmin käyttänyt] voi tosiaan vetää aika kyynisiä johtopäätelmiä buddhalaisen hyveen olemuksesta.
.
Mutta eihän valaistunut enää edes voi olla jokin inhimillinen ego vaan [hyväntahtoinen?] kosminen zombie, joka ei itse asiassa enää kuulu ihmisen yhtaikaa paheelliseen ja hyveelliseen maailmaan. Hän on täydellinen ja omnipotentti niinkuin vain täysin hyveellinen olento voi olla. Eikö siis olisi johdonmukaista, että buddhalainen meditaatio onnistuessaan päätyisi egon harhoista vapautuessaan myös ‘ego-ruumiin’ häviämiseen. Tapahtuisi eräänlainen 'autoeutanasia'.
.
Jos kerran päämääränä on täydellinen nirvana-tyhjyys, niin eikö silloin mikä tahansa elämään/olemassaoloon jäävä osa valaistuneesta ihmisestä ole ‘liikaa’ eli muistuttamassa siitä, että olemme yhä vielä valaistuneinakin lihallisen elämän kirotun kiertokulun kahleissa. Niinpä en voikaan täysin ymmärtää, miksi boddhisatvat kääntyvät valaistumisensa tilassa tai prosessissa auttamaan ‘jälkeenjääneitä’ matkallaan oikeaan tietoon. Mikä voi olla niin tyydyttävä motiivi, että se inspiroi heitä jopa valaistuneinakin tällaiseen auttamistyöhön/välitystehtävään? Tämä taitaa olla buddhalaisuuden varsinainen salaisuus/ihme ja todellisin hyve - [?]
.
2
-rh kirjoitti: ‘Joku piispa Huovisen koko ikänsä hokema `Miksi Jumala sallii?´ on mun mielestä täysin merkityksen ja triviaali kysymys - itämaisen ajattelun näkökulmasta varsin falskia’
.
Olen samaa mieltä -rh, mutta mieleni ei jostain syystä erityisemmin rauhoitu tuosta ‘itämaisen ajattelun näkökulmasta’, koska vaistoan siinä piilevän sieluttoman determinismin, jossa ihminen tuntuu muuttuvan automaatiksi vailla yksilöllistä minuutta. Koen sellaisen metafysiikan paitsi mahdottomaksi myös vaaralliseksi – ainakin itselleni [;\]. Vapaus ei ole tietoa välttämättömyydestä vaan kontrolloitua itseilmaisua.
.
Ortodoksi-teologi David Bentley Hart, joka tuntee hyvin myös itämaisia uskontoja, on pohtinut sitaattisi asiaa ‘itämaisemman’ kristinuskon lähtökohdista. Hartia minä arvostan, vaikken ymmärrä uskosta enkä tiedä Jumalasta yhtään mitään [PS.]. Hän on loistavan tyylitajuinen esseisti ja selkeä ajattelija. Sopivasti konservatiivi [:\].
.
PS.
Kirkkoni on ortodoksinen [koska se on maailman kaunein kirkko], vaikka en synergisti ja panteisti olekaan. Pelastusoppini on nimittäin äärimmäisen luterilais-monergistinen – aina ateismiin asti. Ihmisen ja Jumalan välillä on peruuttamaton kuilu/katkos [luonnollinen teologia on taikauskoa/animismia; - sorry nyt vaan D. B ja muut ortodoksit], mikä merkitsee, että ensin katoaa Jumala [Entzauberung der Welt/Max Weber] ja sitten ihminen järkiuskoineen [D. B. Hartin lailla en usko valistuksen projektiin kuten ei uskonut myöskään nihilisti Nietzsche]. Ortodokseilla sen sijaan on mahdollisuus muuttua theosis-opissaan hieman samantyyppisiksi hyve-zombieiksi kuin buddhalaiset. Minä en sellaiseen pysty. Olen peruspaha ihminen. Rottaakin pahempi. Voin siis syntyä vain paremmaksi olennoksi tulevassa elämässä. Vaikka kiveksi. Ihan sama mitä teen.
*

3 comments:

-rh said...

Mikä voi olla niin tyydyttävä motiivi, että se inspiroi heitä jopa valaistuneinakin tällaiseen ..
myötätunto, compassion eli myötäelämisen kyky. Se on (bodhisattvalupauksen) ydin.

siinä itämaisen ajattelun näkökulmassa.. neuvotaan lähtemään perusasioista - ennen muuta yksilölle itselleen väistämättömän harhautumisen vaaran välttämiseksi.

Rauno Rasanen said...

Mitä erikoista tuossa muka on? Lähestulkoon kaikilla ihmisillä on myötäelämisen kyky, joskaan kaikki eivät sitä kykyä kuitenkaan käytä. Miksi eivät? Entä miksi buddhalainen puolestaan ei muuhun pyrikään kuin myötäelämiseen?

-rh said...

Olisi, koen että olisi epäeettistä luikkia jonnekin taivaisiin, ja jättää jälkeen jäävä ihmiskunta taakseen
- niin kuin mä sen näen, tänä aikana ja tässä kulttuurissa, vaikuttaa todella vaarallisia elementtejä että koko tämän ihmiskunnan elonaalto voi epäonnistua. Tehtävä ihmisenä joudutaan uusimaan toisissa olosuhteissa.
Niin kuin mä näen, kuka tahansa joka haluaa kehittyä, hänet vihitään, ja viedään eteenpäin kirkkaampiin saleihin.
Siinä on se ero kvasiälylliseen ja nihilistiseen saivarteluun nirvanasta, että yksilö itse saa tyypit tietoisuutensa tosi olemuksesta - eikä ole enää palaava takasin agnostismiin, tietämättömyyden uneen, jonka on saattanut kuvitella siihen asti suojaavan itseään.

Campassion on sosiaalinen valon väline lähestyttäessä kärsijää,
"otan osaa", on suom. sanonta mutta tarkoitti alkujaan todellista jakamista.