*
Mitä on tehtävä? [Lenin-setä]
*
Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen kommenttiin päreessäni Kommentti 2. - Päretän tämänkin tekstin, koska en halua pilkkoa sitä osiin kommenttilootassa, vaikkei ko. sillisalaatti välttämättä kunnon päreen kriteerejä täytäkään [mutta enhän minä ole sellaisista kriteereistä aiemminkaan piitannut].
I
1
Kirjoitin tekstiluonnoksen aika äkkipikaisesti, spontaanisti ja siten myös yksipuolisesti. Kommenttisi toisen kerran luettuani huomaan olevani pitkälti samaa mieltä ainakin siitä, mitä tulee teoriaan innoituksen lähteenä, joskin kyseessä on pikemminkin psykologinen itsestäänselvyys kuin nimenomaan Marxin teoriaan 'myötäsyntyisesti' sisältyvä ja/tai sen synnyttämä 'teoreettinen tahtotila'.
Teorian ja käytännön välinen ongelma ei nimittäin ratkea noin vain odottelemalla oikeita olosuhteita oikeaa teoriaa samalla päntätessä. Leninin kysymys on aina paikallaan.
Mutta menköön nyt. Ehdin jo viilata tekstin julkaisukuntoon, joten en viitsisi enää hyllyttää sitä. Ota tämä siis polemiikkina ja provokaationa. Hernettä on turha vetää nenään. Siihen voi jopa tukehtua. Jää vallankumous tekemättä.
2
'Mutta kun olosuhteet ovat kypsät, niin silloin luultavasti löytyy myös tahtoa.'
Missä ja milloin se vallankumous oikein tapahtuu, arvoisa dogmaatikko? Kerro päivä, niin tulen palvelutaksilla paikalle kannustamaan. En tosin voi viipyä kauaa materiaalis-dialektisen habitukseni rajoituksista johtuen, joten hoitakaa homma mahdolisimman nopeasti.
Mitä? Olenko kuulevinani pelkkää opiskelijapoikien todellisuudelle vierasta teorisointia?. - - Tehkää se vallankumous oikeasti, älkääkä vain spekuloiko sillä ja ottako jatkuvasti turpaanne Goldman Sachs'eilta.
Luulenpa vain, että tosipaikan tullen menee vanhempien autolla ajavalle opiskelijapojalle pupu pöksyyn, kun pitäisi ottaa kovat otteet käyttöön.
Yhä kärjistäen sanottuna tuntuu siltä kuin tässä paettaisiin sitoutumista käytännön vastarintaan hyppäämällä Ison Teorian ja sen Suuren Kehittäjän tieteellis-metafyysiseen syliin, kuten niin monet kaltaisesi intellektuaalista 'jumalaa' etsivät nuoret älyköt aina ennenkin ovat tehneet.
Ikäänkuin teoria itsessään saisi vielä aikaan muuta kuin päättymättömän, turhauttavan, tylsistyttävän ja realiteeteista vieraantuvan argumentti-saivartelukierteen - [no - voihan teoria toki innostaa ja antaa toivoa tai jopa uskoa paremmasta, kuten tuli jo myönnettyä - [ks. PS.]
3
Minullekin kävi aikoinaan hieman samalla tavalla - - ei tosin Marxin [joskin Marx on aina läsnä] eikä edes Freudin [joka myös on edelleen läsnä] vaan [kuten tiedetään] Nietzschen suhteen.
Nietzsche kuitenkin murskasi luottamukseni nimenomaan filosofis-ihmistieteellisiin [yhteiskuntatieteet ja humanismi] teorioihin, mikä johti niin pahaan älyllis-moraaliseen ja ideologis-filosofiseen umpikujaan, etten voinut välttyä ajautumasta skeptisismiin ja jopa nihilismiin.
Mutta umpikujassa tai helvetissäkin voi näemmä elää 'kuin peto kuoleva, joka rotkonsa rauhaan hiipii' ;\]. Pikkuporvarillista? Joopa joo ja seli seli.
4
70-luvun alun taistolaisia tuttujani [anteeksi, että toistan yhä/jälleen itseäni] Kotkassa pidin fundamentalistisina dogmaatikkoina, vaikka 'salaa' arvostinkin sitä, että he ylipäätään kokoontuivat yhteen ja toimivat - [kuten arvostan Sammalkieli sinunkin Marx-aktiivisuuttasi - mutta vain 'salaa'].
Minun mielestäni stallarit kuitenkin höpisivät omia ulkoa opeteltuja kommunistisia mantrojaan ymmärtämättä niiden sisällöstä paljoakaan - kuten sinä SK, joka et esim. ymmärrä [lyön vaikka vetoa tästä ;\], mitä 'voiton suhdeluvun laskutendenssi' todella tarkoittaa [ymmärtääkö lopulta kukaan vai pelkästään uskoo, koska Marxia ei kunnon kommunisti voi vakavasti kritisoida]?
Annan toisen esimerkin taistolaisuuden psykologiasta.
Espoon työpaikkani pomo [70-luvun puolivälissä] oli jättänyt teologian gradunsa kesken, 'kääntynyt' vankkumattomaksi taistolaiseksi [hänellä oli jopa venäjänkielisiä Stalinin 'kirjoittamia' teoksia] ja alkanut opiskella sosiaalipolitiikkaa sekä sosiaalipsykologiaa.
Kerran epämuodollisessa aamupalaverissamme kahvin, pullan ja puurolautasen äärellä hän sanoi minulle pohtiessamme Pinochet'n fasistista Chileä ja Portugalin vasemmistolaista neilikkavallankumousta, että Kyllä totuus tulee kuitenkin vielä voittamaan [kaikkia koskeva universaali marxilainen Totuus].
Kysyin häneltä välittömästi: Kenen totuus? Tämän kuultuaan Kaitsu poltti pärensä ja raivostui niin, että nuori [no joo - 3-4 vuotta minua vanhempi] keittäjämme Riitta vallan säikähti [ja kyllä minäkin hämmästyin aika lailla].
Kaitsu ei kuitenkaan ollut pitkävihainen tai mikään paska jätkä [mitä nyt vähän fanaattinen saarnamies] ja pyysikin myöhemmin päivällä anteeksi pimahtamistaan.
Että sellaisia ovat nämä uskovaiset. En kuulu heidän porukoihinsa, mutta olen heistä 'antropologisesti' kiinnostunut ja huolestunut ;\]. Mieluummin kuitenkin keskustelen vaikka älykkään porvarin kuin umpifanaattisen kommunistin kanssa. Olkoon se sitten liiallista vihollisen kanssa veljeilyä tai ei.
5
Mitä minun pikkuporvarillisuuteeni tulee, niin taidat itse olla pikkuporvarillisempi kuin minä. Esimerkkinä ruuhkamaksujen vastustamisesi. Sinulla on siinä oma pikkuporvarillinen auto-lehmä ojassa. Ajelet about kymmenen kilometrin matkan Pukinmäestä ydinkeskustaan yliopistolle omalla yksityisautolla, etkä käytä julkisia kulkuneuvoja, kuten kunnon vasemmistolaisen tulisi [olenko oikeassa?]. - Eliitti-proletaari. Mrrr.
Sitäpaitsi leimojen lätkiminen on maailman helpoin ja yleisin harrastus [vrt. ruukinmatruuna], johon en itse tietenkään lankea.
6
Mitä eksistentialismin lamaannuttavuuteen tulee, niin lienet jossain määrin oikeassa, mutta tiedostan kyllä tilanteen. Teen sen voittamiseksi, minkä voin ja kykenen. Enempään en pysty, mutta nuoleskelemaankaan en ryhdy - olipa sitten kyseessä Marx ja kaikkitietävä nuorten marxilais-kukkojen foorumi.
7
Muistuu by the way mieleeni, että ostin Vallilassa asuessani [80-luvun puoliväli] juuri suomennetun [Jyväskylän Yo:n liepeillä] Sartren 'Dialektisen järjen kritiikin' [kirja on sittemmin kadonnut], mutta en ymmärtänyt siitä paljoakaan.
Puuttui konteksti, johon sijoittaa ne ajatukset. Nyt se konteksti [teoria ja maailma] luultavasti löytyy. Olisi varmaankin syytä yrittää lukea kirja kunnolla uudelleen, mutta se taitaa olla melkoinen harvinaisuus tällä hetkellä.
PS.
Zizekin voi sanoa olevan [myös positiivisessa mielessä] elävä ruumiillistuma teorian ja käytännön jos ei dilemmasta niin ristiriidasta ja paradoksista.
En tajua, mitä se mies todella viime kädessä ajattelee ja tarkoittaa, joten minun on itse ajateltava, yritettävä ymmärtää ja tulkita hänen käsittelemiään asioita eikä vain opetetava ulkoa joitain tieteellisiksi väitettyjä 'totuuksia' - [Zizek on tavallaan aikamme Sokrates].
Hmm - mutta tiedehän muuttuu. Tietomme maailmasta ei ole tieteellisesti läheskään kaikilta osin samaa kuin se oli esim. Marxin aikana. Vain uskonnolliset dogmit ja fysiikan peruslainalaisuudet eivät muutu lainkaan.
II
http://www.youtube.com/watch?v=TvrLV2Glvwo&feature=related
Kenen joukoissa seisot - Aulikki Oksanen, Kaj Chydenius - - [Omistan tämän vaikuttavan viisun omalle itsekritiikilleni, Marx-teoreetikoille sekä Ruukinmatruunalle - kaikille hieman eri syistä].
*
Ei ystäväni, ei synny rakkaus maailmaan odottaessasi taivaan armoa, vallanpitäjien sääliä. Ei, ystäväni, niin kauan kuin leivästä jää reikä leipojan käteen, jääköön rakkaudesta puhuminen pastorien houreiksi!
Pitäkööt leijonat makeiskorinsa, puolueettomat humanistit korulauseensa! Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin. Tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto. Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty.
Kenen joukoissa seisot? Kenen lippua kannat? Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa.
Kenen joukoissa seisot? Kenen lippua kannat? Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa.
Säv. Kaj Chydenius
San. Aulikki Oksanen
*
http://telamies.blogspot.com/2011_03_01_archive.html
http://www.hs.fi/tulosta/1135238406732
4 comments:
Palaan teoreettisiin kysymyksiin myöhemmin, paremmalla ajalla. Nyt on periaatteessa kiire, kun pitäisi vihdoin lukea nuo valtio-opin johdantokurssin kirjat, kun huomenna on rästitentti.
Nyt kommentoin vain henkilöäni koskevia väitteitä.
Käytän yleensä junaa. Juna on halvempi, mukavampi ja nopeampi tapa matkustaa. Matka Pukinmäestä keskustaan kestää 12 minuuttia.
Asun tosiaan virallisesti vanhemmillani; asiaan on useita syitä, joista kaikista en halua tässä avautua.
Ei ole varsinaisesti kiirettä muuttaa pois. Näin on hyvä. Pidän vanhemmistani. Äiti tekee viikonloppuisin hyvää ruokaa ja viikolla jääkaapista löytyy eineksiä.
Lohduttaudun usein ajatuksella, että myös hyvä ystäväni Matti L. asuu edelleen vanhemmillaan. Hänellä on huoneessaan oma jääkaappi ja kahvinkeitin, jollaisia itse en ole saanut äitini ehdottomasta vastustuksesta johtuen hankkia edes omilla rahoillani.
Helsingin yliopistolla ei muuten ole keskustakampuksella edes autopaikkoja meille opiskelijoille :(
Nykyään, kun majailen naiseni luona täällä Maunulassa, olen joutunut kulkemaan lähes päivittäisen yliopistomatkani bussilla. Nainen ei ole vielä hommannut meille [minulle?] autopaikkaa, joten sen kerran jälkeen, kun tienvieressä pidetyn auton ja vapaana olevan ajokaistan väliin oli yönaikana muodostunut puolen metrin lumivalli, jonka jouduin ihan itse lapioimaan pois, olen tullut siihen tulokseen, että auto saa pysyä talven yli parkissa vanhempieni luona.
Tämä mahdollistaa myös sen, että kun vetäydyn vanhempieni luokse "opiskelemaan", 'opiskelemaan' tai opiskelemaan, voin samalla siemailla hiukan olutta.
Auton kanssa on havaittavissa sellainen hassu ilmiö, että jos autoa ei käytä reiluun viikkoon, niin sille ei lopulta keksi oikein mitään käyttöä. Jos taas autoa käyttää usein, niin käyttötarpeitakin tuntuu aina löytyvän.
Esimerkiksi jos autoa on muutenkin käyttänyt, niin saatan jopa käydä nopeasti heittämässä mäyrällisen tai enemmänkin ystävälleni Matille. Turha niitä pulloja ja tölkkejä on kantaa. Eikä tule sitten itsekään otettua liikaa, jos on kerran autolla.
Auto on todella oma, mutta se on tavallaan ilmaiseksi saatua "perintöä". Itse en olisi vielä ostanut [tai pystynyt ostamaan] autoa, mutta nyt kun eräs sukulaiseni on nähnyt parhaaksi sellaisen minulle lahjoittaa, niin kyllähän siitä pitää olla kiitollinen.
Aiemmin todella ajelin isäni autolla.
Teini-ikäisenä olin autoilun vastustaja, mutta kun viimein jaksoin ajaa kortin, huomasin että tämähän on hieno keksintö. Sittemmin olen ottanut selvää autoilun ympäristökuormituksesta, ja on kyllä pakko sanoa että autoilun vastustus on ideologista siinä mielessä että se ei perustu kylmiin faktoihin vaan pelkkään tunteeseen ja haluun rajoittaa muita.
Minun mielestäni "ruuhkamaksusosialismi" on ryysyköyhälistölle ominaista ressentimenttia. Edistyksellinen sosialisti ei kiellä autoilua, vaan pikemminkin haluaa tehdä autoilun mahdolliseksi jokaiselle autoa tarvitsevalle toverille. Tämä ei ole ristiriidassa joukkoliikenteen kehittämisen kanssa. Joukkoliikenne ja henkilöauto palvelevat vähän erilaisia tarpeita.
Ehkä paperiteollisuudessa työskentelevä sukulaiseni, jolta auton sain, on huolissaan siitä, että menisin yliopistolla "pilalle". Ainakin ystäväni J.S. epäili, että kysymyksessä olisi jonkinlainen yritys sitoa minut perinteisiin [demari-?]arvoihin: Auto olisi ikään kuin miehuuskoe, ja autosta koituvat maksut pakottaisivat minut tuottavaksi osaseksi kapitalistis-teknokraattiseen oravanpyörään..
Kokoomuslainen kaverini Pekka A. kävi lauantaina täällä juomassa vaivalla Virosta rahtaamiani kaljoja. Kertoi ottavansa asuntolainan, jotain 200 000 euroa, vähän alle 50 neliön kämppää varten.
Kehui samalla tätä meidän asuntoa. Meillä on emännän kanssa juuri tuo 50 neliötä, ja vuokra ei ole kuussa kuin hieman yli 500 euroa.
Emäntä käy aikuislukiota, mikä ei ole opiskelua, joten teknisesti hän on työtön, mutta koska työmarkkinatuki on vasta vähän vanhemmille, tulonlähteenä on toimeentulotuki.
Vuokran jälkeen emännän tilillä on 419 euroa kuussa, ja itse saan paljon vähemmän [vaikka järjestelmää ehkä ihan snadisti "huijaankin" - tosin oikeasti en huijaa, koska perustuslaki], joten en nyt koe että tässä oltaisiin eliittiä.
Korkeintaan sosialismin jalon aatteen valaisemaa henkistä aatelia?
Uskon kyllä vallankumoukseen, mutta minulla ei kyllä tule olemaan osaa eikä arpaa sen toteuttamiseen. Minun blogillani kun ei ole edes oikeaa ideologista funktiota. Tälle on kaksi syytä. Ensinnäkin suurin osa lukijoista on liikkeellä huumorimielellä [kuten vaikkapa Kumitonttu]. Toisaalta taas sosialistit [tai potentiaaliset sosialistit] ottavat kaksi askelta taaksepäin viimeistään silloin, kun otan kantaa arvokysymyksiin.
Kirjoitin ylläolevan lähinnä siksi, ettei sinulle nyt jäisi minkäänlaista väärää mielikuvaa siitä, että minä muka kuvittelisin olevani "tekemässä vallankumousta".
Olen kyllä [teoreettisesti ;|] tosissani mitä kirjoituksiini tulee, mutta en kuvittele liikoja itsestäni tai omasta "roolistani". Vallankumous jää näillä lihaksilla ja tällä karismalla kyllä tekemättä - eikä kysymys todellakaan ole omasta tahtotilasta tai sen puutteesta.
Nyt on niin, että kun pojat saavat vallankumouksen tehtyä, ajelen sivullisena fiatillani sitä katsomaan ja hurraamaan. Toivottavasti vain en päädy samaan joukkohautaan porvariston ideologien kanssa.
Tässäpä viisu vallankumouksen tekemiseen...
Post a Comment