February 16, 2012

He yrittävät palata takaisin valtaan. Pystyykö 'demokraattinen' plutokratia estämään sen? Vai tarvitaanko nyt jos koskaan uutta vasemmistolaista politiikkaa?

Me tulemme taas - sinä Eurooppa mun - me tulemme taas - ole vastassa kun - me tulemme taas - me tulemme taas - ja pistämme hihat heilumaan! - [Onko yläkuvan nainen innoissaan vai vihoissaan?].
*
K-mafia teki kuvalisäyksen, tekstilisäyksen [kuvateksti] ja tekstimuutoksen [osa II] - 17.2.
*
Päreen sitaatti [osa 5] löytyy Kalle Sepän artikkelista Taantumus! Radikaali oikeistolainen traditio - Megafoni.org. 2010/2 - [ks. linkki].

I
Fasismit

Italia

Voittajien kerronta on homologoinut kaiken fasismin saman reduktion piiriin. Ei ole haluttu ymmärtää, tai tarkoituksella on vaiettu segmentaatioista, jotka esiintyvät fasismien piirissä suhteessa valtioon, kapitalismiin, talouteen, rotukäsitteeseen ja nationalismiin. Lähestulkoon koko moninainen fasistinen kirjo on redusoitu taas kerran yhteen voittajien totuuteen. Fasismin suhtautuminen valtioon on erittäin hyvä esimerkki.

Italialaiselle fasismille valtio on päämäärä. Valtio on Idea, johon koko kansakunnan tahto ja historia kumuloituvat. Fasismi ei muuta Italian perustuslaillista valtiomuotoa. Fasismi näkee puolueen tietenkin merkittävänä tekijänä, mutta se antaa prioriteetin valtiolle. Mussolinin sanoin puolueet menevät mutta valtio pysyy. Fasismi ei kyseenalaista valtiollisten elinten itsenäisyyttä: armeijasta oikeuslaitokseen. Se ei koe tarpeelliseksi fasistisoida niiden piirissä toimivia sotilaita ja tuomareita. Mussolini on loppujen lopuksi vain pääministeri, jonka kuningas – valtion päämies – kykenee suhteellisen helposti poistamaan vallasta.

Fasismi vakiinnuttaa hyvin nopeasti – jo 1920-luvun puolivälin aikoina – sen dynaamisen voiman, koska tosiasiallisesti se ei muuta kovin paljon olemassa olevaa valtiollista struktuuria. Se antaa yritysten toimia markkinatalouden sääntöjen mukaisesti. Mussolini toteuttaa eräänlaista maatalouden modernisaatiota, suoalueiden kuivattamista ja infrastruktuurin vahvistamista. Italialainen fasismi ei myöskään ole rasistista. Ainakaan se ei ole rasistista biologisin perustein. Italialaisen fasismin näkökulmasta on olemassa eräänlainen traditionaalinen järjestys, jossa aatelisuudella – aristokratialla – on oma merkityksensä. Espanjalainen radikaali oikeistolainen traditio on myös hyvin lähellä italialaisia muotoja, korostaen ehkä vielä enemmän uskonnollisen tradition ja aristokratian merkitystä. Italialainen fasismi on hyvin pitkälle Giovanni Gentilen filosofisen ajattelun soveltamista politiikkaan.

Italialainen fasismi muuttuu hyvin nopeasti toisen maailmansodan loppuvuosina, vuodesta 1943 alkaen, kun fasistit joutuvat käymään veristä sisällissotaa kommunistijohtoisia partisaaneja vastaan yhdessä saksalaisten kanssa. Fasismi luo näissä historian melskeissä Salòn tasavallan eli italialaisen sosiaalisen tasavallan. Tämän valtiollisen rakennelman perustuslakia on pidetty ehkä sosialistisimpana, jota koskaan on läntisessä Euroopassa sovellettu. Sen läpi näkyy selkeästi Mussolinin pettymys suurpääomaan ja aatelistoon, jotka eivät muusta piittaa kuin omasta taloudellisesta hyödystään. Mussolinin tasavalta on jäänyt elämään myös radikaalin oikeiston historiassa eräänä positiivisena mallina sellaisesta fasismista, joka oli vihdoinkin päässyt eroon kapitalismin ikeistä.

Salòn tasavalta onnistuu rekrytoimaan joukkoihinsa monia nuoria, jotka eivät voi sietää Italian valtion suorittamaa petosta saksalaista liittolaista vastaan. He vannovat valan uskollisuudelle. Monista heidän kirjoittamistaan muistelmista käy selville, miten vaihtoehto oli liittoutuminen joko partisaaneihin tai Mussolinin tasavaltaan. Oikeastaan yksikään nuori ei niissä olosuhteissa valinnut vapaaehtoisesti Italian armeijaa. Italialaisen sosiaalisen tasavallan selviytyneiden nuorten ja vähemmän nuorten idealistien panos eurooppalaisen radikaalin oikeistolaisuuden syntyyn toisen maailmansodan jälkeen on ollut keskeinen.
*
.....
Kommentti:
Italian fasismin yleispiirteet muistuttavat oikeistokonservatiivien nationalistista polemiikkia. Mussolini ratkaisi sosialismin kaltaisen mutta yhä silti ei-sosialistisen kapitalismin vastaisuuden ongelmat tavalla, jonka uudelleen kokeilulta eräät poleemikot eivät usko tulevaisuudessa vältyttävän, vaikka itse preferoisivatkin lähinnä keynesläisyyttä/RR.
.....
Saksa

Saksalainen fasismi – kansallissosialismi – poikkeaa sen italialaisista muodoista. Jos italialainen fasismi uskoo valtion prioriteettiin politiikan kentällä, saksalainen kansallissosialismi pyrkii rakentamaan poliittista yhteisöä, jota ei yhdistä valtio vaan kategoriat, joita on tuotu politiikan ulkopuolelta: veri, maa, rotu ja liike. Saksalainen fasismi ei paradoksaalisella tavalla ole edes kiinnostunut perinteisistä valtiopoliittisista kategorioista. Se tuo täysin uusia – usein irrationaalisiksi kutsuttuja elementtejä – poliittisen toiminnan kentälle. Se ikään kuin vaikenee taloudesta ja institutionaalisesta politiikasta, koska sen koko iatus on pelkästään uusien kategorioiden ympärillä. Se ei ratkaise perustuslaillisella tavalla monia keskeisiä asioita. Se ei dokumentoi valtiollisesti sen keskeisempiä päätöksiä, koska laki on Führerin tahto – Schmittin sanoin.

Jos päästyään valtaan fasismi vuosien saatossa jähmettyy, kansallissosialismin vauhti vain kiihtyy ajan edetessä. Heidegger ei huomaa tätä prosessia. Kansallissosialismi etsii uusia tiloja – elintilaa – jotka eivät ole missään nimessä poliittisia tiloja, vaan jotain aivan uutta. Lisäksi kansallissosialismi katsoo sodan aikana yhä enemmän yleiseurooppalaiseen tilaan. Jos bolshevikit kutsuvat koko kansaa taistelemaan äiti maa Venäjän puolesta, kansallissosialistit kutsuvat koko eurooppalaista nuorisoa taistelemaan läntisen sivilisaation puolesta. Paradoksaalisella tavalla internationalismi on tässä radikaali oikeistolainen hyve, kansallismielisyyden ollessa kommunistinen hyve. Historian ihmeitä.

Kansallissosialismin ihme on tavallaan se, että koska se ei ajattele asioita valtiolliselta kannalta, se kykenee antamaan kaikille valtiollisille ja yksityisille toimijoille eräänlaisen autonomian, joka on alisteinen ainoastaan Führerin tahdolle. Kansallissosialismi kykenee tuottamaan yhteiskunnan, jossa toimivat useat kastit, joiden välit ovat selkeästi erotettuja, ja jossa jokainen tavallaan toteuttaa oman kastinsa maksimaalista autonomiaa ilman valtion puuttumista tai ilman että valtio tukee tätä autonomian saavuttamista. Todennäköisesti järjestelmän suurin vahvuus on juuri henkilökohtaisessa suhteessa, jonka jokainen kansalainen solmii kansakunnan johtajaan. Sen suurin heikkous on siinä, että samasta syystä järjestelmä ei kykene tuottamaan sisäistä jatkuvuutta ja vahvoja rakenteita.

Suuret saksalaiset radikaalit oikeistolaiset intellektuellit pitävät jonkin verran etäisyyttä kansallissosialistiseen järjestelmään. Heideggerin, Schmittin ja Jüngerin suhde kansallissosialismiin on hyvin ristiriitainen. On kuitenkin totta, että kansallissosialismi tuottaa oman ideologiansa, filosofiansa ja poliittisen teoriansa. Ongelma on vain siinä, että juuri tämä teoria on luokatonta. Kansallissosialismin poliittiset toimijat eivät ymmärrä niitä helmiä, joita heillä on käytettävissään, vaan turvautuvat intellektuaalisiin amatööreihin. Olisi tietenkin analysoitava syvällisesti, mitä Rosenberg tai Streicher kirjoittavat ja mikä on heidän maailmankatsomuksensa, puhumattakaan Hitlerin Mein Kampfista, joka on ehkä paras esimerkki maailmaa muuttaneesta kirjasta, mutta silti tämä tehtävä vaikuttaa älyllisesti äärimmäisen epäkiinnostavalta.

Nämä fasismien sisäiset erot, joita on esitetty, palaavat jatkuvasti radikaalin oikeiston politiikassa ja sen erilaisissa ja ristiriitaisissa tavoissa hahmottaa maailmaa ja poliittista toimintaa: yhtäältä se haluaa vahvistaa valtiota, toisaalta se haluaa tuhota sen kaikin keinoin.

II
http://www.youtube.com/watch?v=PM4ZMDNBXdc
Lasse Hoikka & Souvarit - Me tulemme taas - [fasismi tulee takaisin yhtä varmasti kuin aikoinaan tukkilaiset alkukesästä].
*
http://www.megafoni.org/taantumus-radikaali-oikeistolainen-traditio/#more-10681
http://en.wikipedia.org/wiki/Plutocracy
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keynesil%C3%A4inen_taloustiede
http://www.tieteessatapahtuu.fi/397/hentila.html
http://pazhayathu.blogspot.com/2010/03/various-salutesof-1940.html
http://www.womeninworldhistory.com/essay-03.html

3 comments:

Anonymous said...

Kansallissosialismi ei ole fasismia.

Se on sosialismia.

Rauno Rasanen said...

Yritetäänkö tässä kirjaimellisesti todistaa, että kansallissosialismi oli italialaisen [sosiaali-]fasismin laji?

Lue teksti kunnolla ennenkuin pupiset mitään.

Palaan asiaan päreen muodossa.

Anonymous said...

Italialaisen elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolinin elokuvassa Salo - Sodoman 120 päivää mainitaan "professori Gentile". Tällä kerrotaan olleen hyvin voimakas mieltymys pikkutyttöihin.