*
K-mafia teki muutoksia [osa I, 2 viimeinen kappale] - klo: 23.15],
Antimonetaristinen manifesti
I
1
Alan Greenspan mokasi, mutta Goldman Sachs ei mokannut. Sen johtajat tajusivat, että Greenspanin uusliberalistista ideologiaa voi moraalikadon vuoksi soveltaa menestyksellisesti, koska se mahdollistaa de facto rikolliseen toimintaan verrattavien riskimanipulaatiokeinojen käytön, joista manittakoon velkaryväsvakuudellinen velkasitoumus, arbitraasi, johdannainen, vipu- eli hedgerahoitus, vivutus, futuuri, luottoriskinvaihtosopimus, subprime-lainat, holding-yhtiö, erillisyhtiö, luottoluokituksilla kiristys jne.
Uusliberalistis-rikollisen tien päässä tosin häämöttää globaali konkurssi, sillä ketä Goldman Sachs sitten huijaa, kun se on kupannut kaikki kilpailijapankkinsa ja - yrityksensä aina niiden konkurssiin asti? Vahvin ei siis olekaan aina sama kuin sopeutuvin. Itse asiassa vahvin jää yksin kuolemaan, koska/jos se on tappanut muut. Vahvimman pitää näin ollen osata jatkaa huijausta loputtomiin tekemällä muista velkaorjia.
Uusliberalistisen ideologian perimmäinen strategia on velka- eli korko-orjuuttaminen, jolle on annettu kansainvälinen legitimaatio. Tästä seuraa semanttinen mystifikaatio, joka [muka] puhdistaa finanssi-spekuloinnista uusliberalismin de facto orjuuttamiseen [ns. kestävyysvajeen rahoittaminen] ja orjakauppaan [valtioitten ajaminen konkurssiin ja yksityispankkien omistukseen] tähtäävät em. finanssitekniikat.
Kapitalismin ja varsinkin uusliberalismin saama legitimaatio on demokratian ja kapitalismin välisen liiton saatanallisin ja tekopyhin de facto salaliitto ilman de jure salaliittoa - [selkokielellä sanottuna: kapitalismi sisältää rakenteellisen/sisäisen ristiriidan, jota moraalikadon 'irti päästämä' ahneus fenomenologisesti ilmentää].
2
Tarvitsemmeko lisää terrorismia, koska tätä vääryyttä ei voi enää poistaa demokratialla, joka on sen itse asiassa legitimointi-politiikallaan aiheuttanut aukaisemalla Pandoran lippaan eli päästämällä säätelemättömyyden ja vastuuttomuuden valloilleen?
Myöskään jotkut sovittelu-sankarit kuten Martti Ahtisaari tai Pekka Haavisto eivät ole muuta kuin Nato-pankkien velkaorjia eli Greenspanin uusliberalistisen ideologian hyvin palkattuja kätyreitä. Eivät he aja kansalaisten vaan rahaideologian asiaa, vaikka toista puhuisivatkin.
Edessä on fasistisia ja/tai vasemmisto-anarkistisia kansannousuja. On itse asiassa aivan sama millä nimellä näitä yhä raaistuvia protesteja kutsutaan, koska niiden motiivi on sama eli syvä inho uusliberalismin orjakauppiaita kohtaan päämääränä heidän likvidoimisensa.
Edellisen väitteen myöntämiseen/tajuamiseen tai kauhistelemiseen ei tarvita mitään yksityisillä [tarkkuus-] pistooleillaan omaa yksityis-olohuone-maailmaansa suojelevien ja parantavien konservatiivi-kassandroiden taika-kristallipalloja tai karma-horoskooppeja vaan oikein tulkittua keynes-marxilaista tietoa, jota osataan pääoma-parlamentaarisen mystifikaation purkamiseksi käyttää oikein iskemällä suoraan ja syvälle vihollisen selustaan eli Wall Street'ille ja London City'yn - maailman finanssikeskuksiin.
Jos et halua, että sinua orjuutetaan ja syytetään väärämielisesti kestävyysvajeeseen vetoamalla julkisen sektorin velkaantumisesta [joka on alunperin ketjuseurausta USA:n pankkikriisin tappioiden sosialisoimisesta] elämäsi loppuun saakka, asetu vastarintaan ja tarpeen vaatiessa likvidoi ne, jotka sinua syyttävät ja riistävät.
Eläköön rahan orjuudesta vapautettu ihminen!
II
Kyseenalaisia metaforia politiikasta ja taloudesta
Aloin kirjoittaa tätä pärettä alunperin kommentiksi anonyymin kommenttiin edellisessä päreessäni He yrittävät palata takaisin valtaan jne. Siitä kehkeytyi kirjoittaessa jälleen kerran 'vino'. Osan I olen kirjoittanut osan II jälkeen.
1
Anonyymi kirjoitti: Kansallissosialismi ei ole fasismia. Se on sosialismia.
Sosialismi-sanan ideologinen käyttö oli natsien poliittista retoriikkaa [riippumatta teoreettisista lähtökohdista], jolla houkuteltiin kannattajia työväestöstä propagoimalla käsitystä, jonka mukaan kansan tahto [kansan suvereniteetti eli suora demokratia] ilmenee ja personoituu Johtajassa - [tätä perimmältään konservatiivista näkemystä perusteli myös Carl Schmitt natseista riippumatta].
2
Saksan kansallissosialismi oli sotatalouteen keskittyvän valtiokapitalismin erityinen muoto, jossa keskushallinnolla oli viimekätinen määrysvalta siihen, mitä tuotetaan ja mihin investoidaan.
3
Natsi-Saksassa käyttöön otetut suorat kansanäänestykset olivat pelkkää natsikoneiston järjestämää poliittista teatteria, jota voinee verrata Vladimir Putinin tämähetkiseen valtapeliin tai miksei myös määrätyin varauksin USA:n 'demokraattisiin' dollarivaaleihin, joissa vaalirahoittajat itse asiassa lahjovat ehdokkaansa [tai pikemminkin kiristävät heitä] saadakseen vastapalveluja eli konkreettista etua business-toimintaansa, jos tämä tulee valituksi - [USA:n viime presidentivaaleissa liikkui peräti 2 miljardia dollaria vaalirahoitusta].
4
Kieltämättä kommunismi ajautui käytännössä samankaltaiseen [itse]petokseen suoran demokratian toteutumisesta vahvan johtajan alaisuudessa kuin, mikä toteutui Italian fasismissa ja Natsi-Saksassa. Tosin fasistit ja natsit ottivat paljon oppia nimenomaan Venäjän vallankumousprosessista. Varsinkin Mussolini oli sekä Marxinsa että Nietzschensä [ja Gentilensä] lukenut. Hitler sen sijaan ei ollut lukenut kumpaakaan muutamaa pätkittyä iskulausetta lukuunottamatta.
Yksi kommunismin suurimpia sisäisiä ristiriitoja oli se, miten sovittaa yhteen liberaali ihmiskäsitys [ihminen on hyvä ja rationaalinen], liberaalis-kollektiivinen työmoraali [vapaaehtoinen yhteistyö/tasa-arvo, joka jouduttiin kuitenkin toteuttamaan pakolla] sekä toimiva hierarkinen valtio- ja talouskoneisto [demokraattinen sentralismi eli selkokielellä totalitaristinen diktatuuri].
Kuten on [toistaiseksi] nähty, mainittujen ristiriitojejn yhteensovittaminen on ollut lähes ylivoimainen ongelma ainakin niiden puolifeodaalisten valtioiden [Venäjä, Kiina] osalta, joissa sitä yritettiin toteuttaa.
Tosin Kiina muistuttaa tällä hetkellä aatteellisesti ja taloudellisesti pysähtyneen kommunismin sijaan autoritaarisesti johdettua mutta uusliberalistisen talouden periaatteilla toimivaa fasismia.
Ehkä meidän on silti lupa odottaa jotain positiivista nyky-Kiinan esikuvalta eli Singaporen kaupunkivaltiolta, jossa muodollinen demokratia ja sosiaalisesti vastuullinen uusliberalismi [mikäli sellaista voi ylipäätään olla olemassa] on saatu ainakin näennäisesti toimimaan.
5
Yksi on kuitenkin varmaa - jatkuvan kasvun rajat häämöttävät konkreettisina jo lähitulevaisuudessa, mikä merkitsee, että kapitalismi on viimeistään silloin tulossa tiensä päähän, koska sen olemassaolon mahdollisuus ja tarkoitus perustuu nimenomaan jatkuvaan yksityiseen voittoon, suuryritysten kasvuun ja tuottaviin finanssi-investointeihin.
6
Kapitalismin viimeinen pelastus tulee olemaan 'tuonpuoleista maailmaa' varten kehitelty futuurikauppa eli aneitten myynti, sillä kukaan ei voi valittaa ane-futuureista jälkeenpäin. Niiden arvo ei siis voi romahtaa reaalisesti, koska niillä ei yksinkertaisesti ole mitään reaalista arvoa koskaan ollutkaan - vain 'puhdas' fantasia-arvo.
Silti usko aneisiin toki voi ja sen on myös pakko romahtaa, koska autenttinen usko ja luottamus perustuu vain ei-representationaaliseen reaaliseen. Reaalinen viittaa tässä sekä esim. johonkin metalliin alkuaineena tai uskonnollisen uskon kokemuksellis-'alkuaineelliseen' vakaumusluonteeseen.
Erona metallin ja vakaumuksen välillä on se, että luottamus metallituoteisiin loppuu viimeistään silloin, kun metallin raaka-aineet loppuvat. Luottamus aneisiin sen sijaan loppuu, kun uskova tajuaa, että aneitten arvo suhteessa [omaan reaalisen] uskoon on nolla - [taikauskoisimpien ja ahneimpien kohdalla vieraantunut 'usko' tosin ei lopu ehkä koskaan].
Näin on siksi, että todellisen/reaalisen uskon perusta ei ole uskon representaatioissa [uskon tuotteistuksessa] vaan paradoksaalisesti epäuskossa, jota ei voi kääntää/käännyttää sijoítusten tai ylipäätään arvosymbolien avulla tuosta vain simbsalabim henkilökohtaiseksi uskoksi/arvoksi, joka/jota voidaan kommunikoida ja myydä eteenpäin.
Kestävän uskon suhteen käy itse asiassa päinvastoin. Todellinen usko perustuu nimittäin negatiiviseen ja nihilistiseen lähtökohtaan, ei johonkin, mikä edustaa uskoa - [kutsun tätä (epä-)uskon asennetta kyynis-ateistiseksi luterilaisuudeksi].
Ane on vieraantuneen eli käyttöarvosta vaihtoarvoksi muuttuneen uskon futuuri, jonka arvo suhteessa uskoon lähenee nollaa, mitä enemmän sitä myydään.
Niinpä siinä missä aneet ilmensivät keskiajan lopulla erään teologis-sosiaalisen superinstituution täydellistä korruptoituneisuutta ja teologista konkurssia, siinä futuuri-aneet ilmentävät nykyaikaisen finanssi-kapitalismin perustan eli sen talous-ideologisen uskottavuuden ja toimivuuden romahdusta.
7
Kapitalismin romahtamisen ohella edellinen ajatuskoe-demonstraatio saattaa kierolla tavalla osoittaa [epä-] 'päteväksi' myös Marxin lisäarvoteorian, jota on tajunnallis-yhteiskunnallisen [perimmältään fenomenologisen] luonteensa vuoksi erittäin vaikea operationalisoida matemaattis-kvantitatiivisesti, mutta joka ainakin intuitiivisesti vaikuttaa todenmukaiselta varsinkin, jos intuitiota tuetaan vaikkapa 2008 alkaneen taloustaantuman [jolle ei loppua näy] yhteiskunnallis-objektiivisilla [ei siis pelkästään fenomenologisilla] seurauksilla.
Koska kassisen taloustieteen ja etenkin sen uusliberalistis-monetaristisen opin mukaan Marxin tieteellis-yhteiskunnallista [lisä]arvoa [joka uusliberaaleille on siis täysin metafyysinen eikä suinkaan tieteellinen oletus] on mahdotonta operationalisoida kalkyloimalla, ne keskittyvät voitto-riskianalyyseissaan pelkästään rahallis-kvantitatiiviseen kysynnän ja tarjonnan uhkapeliin [ks.PS.].
Mutta onko lisäarvo joka suhteessa identtinen kvantitatiivis-määrällisen voiton kanssa? Jos olisi, niin eikö kapitalismi jo ajat sitten olisi ratkaissut tai ainakin kyennyt ennakoimaan taloudellisiin taantumiin liittyvät ongelmat? Näin ei ole käynyt. Päinvastoin. Uusliberalismi on osoittautunut ideologiaksi, jonka tieteellinen perusta horjuu pahasti.
Marxin tajunnallis-yhteiskunnallinen arvo pitäisi siis pystyä pätevästi operationalisoimaan vaihtoarvon indikaattoriksi tai muuttujaksi, jotta sitä voitaisiin soveltaa käytännön taloustieteeseen tarkoituksenmukaisella tavalla.
Onko se[kin] mahdollista vain eräänlaisten 'Marx-aneiden' muodossa, mikä väistämättä merkitsee tajunnallis-yhteiskunnallisen arvon eli/ja sitä ilmaisevan vakaumuksen/uskon keinotekoista representoimista/tuotteistamista?
Kuitenkin juuri pysähtynyt ja ylikontrolloitu keinotekoisuushan [uskon myyminen aneiden muodossa puhuakseni osittain metaforisesti] aiheutti kommunismin romahduksen. Kukaan ei enää uskonut systeemiin, jota ylläpitänyt usko ja toivo 'aneistettiin' keskusjohdon säälimättömien poliittisten byrokraattien toimesta, joiden mielestä tasa-arvo toteutettiin paitsi paradoksaalisesti [Rousseau, Kant, Hegel, Marx jne.] lopulta myös perverssisti [Stalin, Hitler] pakottamalla ihmiset [kuvittelemaan itsensä] vapaiksi [mikä tietenkin merkitsi, että he olivat järjestelmän 'vapaita' orjia].
Puolueen myöntämät mitalit ja arvoluokitukset eivät lopulta olleet minkään arvoisia, koska eihän kukaan viime kädessä usko kiveen, kuvaan tai paperiin. Jopa taikauskoisin pakana uskoo alunperin sur-reaaliseen [yli-todelliseen] Tapahtumaan [ylösnousemuksen tai transsendentin merkityksen/oikeudenmukaisuuden ilmeneminen historiallisessa hetkessä], jolle hän on uskollinen.
Mutta jos Tapahtuma viedään pörssiin tai siitä tulee pelkkä muodollinen spektaakkeli, usko ennenpitkää katoaa. Näin voi käydä mille tahansa vakaumukselle ja instituutiolle - ei ainoastaan kommunismille.
Analogisesti [tähän mennessä tuntemamme] kommunismin romahduksen kanssa vakaumuksellinen kristillinen usko evankeliumin mukaisine elämänohjeineen rappeutui anekaupan myötä naurettavaksi ja moraalittomaksi pinnallisen taikauskon sekä typerän hittituote-kaupankäynnin uusbarbariaksi - uudeksi Roomaksi, jonka inkarnaatio löytyy nykyään yhä nopeammin rappeutuvasta USA:sta ja jota sen kokoomuslaiset hännystelijät [kuten Jaana Pelkonen ja Marco Bjurström} matkivat kuin ajatuksiltaan valmiiksi pintaliitoon ohjemoidut muotinuket.
8
Ehkä Marx etenkin ideologia-kritiikissään sekä [lisä-] arvoteoriassaan [ja siitä seuraten jopa 'voiton suhdeluvun laskutendenssissään'] tajusi ja tiedosti jonkin markkinatalouteen aivan olennaisesti ja erottamattomasti liittyvän dynamiikan olemassaolon, jota klassisen taloustieteen ei ontologis-metologisesti ollut mahdollista edes ajatella. Ehkä Marx tosiaankin [kuten Zizek kirjoittaa] keksi tiedostamattoman oireen jo vähän ennen Freudia.
Sellainen oire ei kuitenkaan ole operationalisoitavissa matemaattisesti. Siitä voidaan 'parantua' vain puhumalla se ensin auki ja tunnustamalla se olemassaolevaksi. Päinvastaisessa tapauksessa oire vaietaan kuoliaaksi, minkä takia sitä joudutaan toistamaan loputtomiin. Torjuttu oire palaa yhä uudestaan ja uudestaan ilman, että siitä opittaisiin mitään. Näin uusliberalistiselle taloustieteelle ja ylipäätään kapitalismille kuitenkin näyttää käyneen.
9
Edellisen kappaleen jälkeen sopii erinomaisesti palata alkuun ja siteerata lopetukseksi USA:n keskuspankin entistä johtajaa Alan Greenspania. Ehkä Greenspan sittenkin oppi jotain omista virheistään - - joskin liian myöhään sanoisi joku perustellusti.
'Voidakseen elää ihminen tarvitsee ideologian. Kyse on siitä, onko se virheetön vai ei. Yritän tällä sanoa, että kyllä, löysin virheen. En tiedä, miten merkittävä tai pysyvä se virhe on, mutta tämä seikka on kyllä järkyttänyt minua suuresti. [....] Löysin virheen mallista, jota pidin sinä ratkaisevan tärkeänä toimintamallina, joka määrittää, miten maailma niin sanotusti toimii' - - [Helsingin Sanomat, 12.2.2011].
[Sitaatti on kirjasta Kurssi kohti konkurssia - talouskriisin syyt ja seuraukset].
PS.
Markkinatalous on etenkin finanssi-keinottelun osalta verrattavissa uhkapeliin. Perinteinen uhkapeli ei ole manipuloitavissa, mutta uusliberalistinen finanssikauppa sen sijaan on.
Manipuloitavuudesta [ja yleisestä moraalikadosta] seuraa, että kapitalistinen järjestelmä on yhtä aikaa sekä ei-moraalisesti kehno että sisäisen moraalittomuuden vallassa. Ei-moraalinen huonous ja moraalittomuus ovat vapaan markkinatalouden toinen toisensa mahdollistavat ja toinen toisiaan täydentävät/tarvitsevat kääntöpuolet. Metodologisesti huomioitakoon, että kyseessä on korrelatiivinen suhde, jossa toinen ei kuitenkaan ole toisen perimmäinen kausaalinen syy.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/02/he-yrittavat-palata-takaisin-valtaan.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ane
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalinen_hasardi
http://liberalismi.net/wiki/Moraalikato
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operationalisointi
http://en.wikipedia.org/wiki/Operationalization
http://en.wikipedia.org/wiki/Monetarism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Monetaristinen_taloustiede
http://www.taloussanomat.fi/porssi/sanakirja/termi/monetarismi/0
http://en.wikipedia.org/wiki/Alan_Greenspan
http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=386
http://www.parnasso.fi/kritiikit/2012-02/aukea-hauras-katumaton/
http://www.knowledgerush.com/kr/encyclopedia/Caricature
5 comments:
1. Pitäisiköhän ryhtyä yrittäjäksi? Perustaisi osakeyhtiön, ottaisi ison lainan firman nimiin, maksaisi itselleen isoa palkkaa ja kun homma lopulta kusisi kintuille, perustaisi uuden yrityksen, ottaisi ison lainan firman nimiin ja maksaisi itselleen isoa palkkaa -ja olisi muutenkin ns. kunnon kansalainen tällaisen kroonisen opiskelija-loisimisen sijasta?
Käsittääkseni pikavippiäkin saa 50 000 euroa kerralla, joten kai sitä nyt rehelliselle yritykselle lainataan vähintään sama summa kuin maksukyvyttömille teineillekin.
Vai olisiko se kuitenkin niin, että päivän päättyessä "suuremmat varkaat taluttaisivat pienempää".
2. Voikohan nuo sanavahvistukset muuten jotenkin ottaa pois käytöstä, kun ovat muuttuneet noin hankaliksi?
PS: Lähetin äsken emäntäni hakemaan Maunulan S-marketista pari isoa tölkkiä Murphy's -olutta.
Tämä on aristoteelista oikonomiaa eli kotitalouden hoitoa parhaimmillaan.
'Voikohan nuo sanavahvistukset muuten jotenkin ottaa pois käytöstä, kun ovat muuttuneet noin hankaliksi?'
Ei ole tietoa, mutta aika hankalia ovat.
Ruukinmatruuna totesi, että plutokratia ei ikinä kaadu siististi toisin kuin totalitarismi voi kaatua. Plutokratia kaatuu aina hirvittävään verilöylyyn.
Sen jälkeen seuraa muutaman vuoden kaaos ja anarkia, jonka jälkeen sama alkaa taas alusta. Ihminen ei ikinä opi mitään eikä unohda mitään.
Tuo anonyymi pääsi asian ytimeen. Kansallissosialismi ei ole fascismia, vaan se on nimensä mukaisesti sekä kansallinen että sosialistinen ideologia. Se vain ei ole marxilaista sosialismia, mutta yhtäkaikki sosialismia. Ja toisin kuin marxilainen sosialismi, natsien kansallissosialismi todella toimi. Se tekee asiasta entistä pelottavamman.
Sosialismi ei ollut pelkkää poliittista retoriikkaa. Natsi-Saksan elinkeinoelämä oli niin sosialistinen kuin mitä se ylipäänsä on mahdollista olla tuhoamatta talouden perustoja. Pörssitoiminta oli kiellettyä, osakkeiden osto ja välitys kiellettyä ja valtio konfiskoi yritysten voitot. Samoin työntekijöiden irtisanominen oli kiellettyä ja myös työpaikan vaihtoa kontrolloitiin tiukasti, eli työmarkkinat olivat valtion kontrollissa.
Jos joku väittää, että "ei se mitään sosialismia ollut kun valtio ei omistanut firmoja" niin tähän voi vastata Pepin Lyhyen sanoilla: kuka on kuningas, se jolla on valta vai se, jolla on nimi? Kuka on omistaja, se joka käyttää määräysvaltaa vaiko se, jolla on nimi osakekirjassa?
Kaikki sosialismi on reaalimaailmassa aina väistämättä valtiokapitalismia. Tässä suhteessa eroa Neukkulaan ei ollut.
Natsit onnistuivat myös luomaan täysin tasa-arvoisen ja täysin luokkavapaan yhteiskunnan. Ensimmäistä kertaa Saksan historiassa "tasa-arvo" ei ollut enää korulause, vaan täyttä totta. Natsi-Saksassa työläisen olot olivat paljon paremmat kuin demokraattis-kapitalistisessa länsimaailmassa, Neukkulasta puhumattakaan. Natsismi oli hyvin meritokraattinen järjestelmä: meriiteillä saattoi päästä hyvin pitkälle. Toki olettaen, ettet ajatellut itsenäisesti, et kritisoinut järjestelmää, alistuit etkä asettunut poikkiteloin. Jos, niin keskitysleiri kutsui.
Ongelma kommunismin ja sosialismin kanssa näin yleensäkin on se, että lopputuloksena on väistämättä aina Neuvostoliitto - totalitaristinen, stalinistinen diktatuuri. Ihminen on mitä on, ja ihmisen perimmäistä itsekkyyttä ja eläimellisyyttä on mahdotonta yhdistää sosialismin humanistisiin ideaaleihin.
Kiina on nykymuodossaan niin lähellä fascismia kuin mikään ylipäänsä voi olla sitten Mussolinin. Antonio Labrola ja Giovanni Gentile on sielläpäässä luettu ja hyvin tuntuu soveltuvan käytäntöön. Ja se tässä pelottaakin. Tietenkään fascismia ei enää kutsuta fascismiksi, ceellä tai ilman, mutta ankkatesti on olemassa. Ja Kiina vaakkuu kuin ankka.
Kirjoitin tähän pitkästi kommenttia. Kaikenlaista.
En julkaise. Ei tunnu siltä.
Post a Comment