Perisynti, filosofinen antropologia ja Nietzsche

Kommentti päreeni "Onko Jumala seksuaalisuuden väärinkäsitystä?" kommenttiin.

mattitaneli kirjoitti

'Pidätkö muuten perisyntioppia relevanttina? Friedric Nietzsche varmaan riemustuu siitä, että perisynnistä yhä keskutellaan;) Mikäs siinä - kai se hänen perspektiiviseeen moraalioppiinsa soveltuu.'

*
Tämä on kysymys, joka tärisyttää minua aika ajoin paljon enemmän kuin alkoholinkäytön jälkeinen tila.

Jos voidaan ajatella jonkinlaiseksi synnin tilaksi se, että olemme tuhoamassa biosfäärin eli kaikki muut lajit sekä lopulta itsemme ja vieläpä omin käsin, niin eikö sellaista voisi kuvata aika saatanalliseksi luonteenpiirteeksi ihmisessä - eräänlaiseksi perisynniksi.

Nietzsche sen sijaan halusi, että yli-ihminen olisi positiivinen ratkaisu ihmisen itsensärankaisuun ja psykometafyysisen syyllisyyden tilaan, joka on pitkälti kristinuskon moraalin aiheuttamaa.

Tosin hän ei luota esimerkiksi utilitarismiin, eli että me voisimme etukäteen suunnitella toimivan maailman ja määritellä oman kohtalomme.
Päinvastoin - se mitä kutsuimme hyödyksi, saattaa olla juuri suurin erehdys ja tyhmyys, jonka vuoksi me vielä kerran tuhoudumme.

Kovaa tekstiä, joka päinvastoin pitää ihmistä - ehkei nyt sentään syntisenä tai perisyntisenä mutta ainakin kerta kaikkiaan typerän optimistisena ja ahneen edistysuskoisena, vaikka tämä ajautuukin valinnoissaan selkeästi kohti tuhoa.

Ja tämä käsityshän sopii kuin nakutettu juuri nykyään jatkuvasti eskaloituvaan ilmastonmuutoskeskusteluun, mitä tulee ihmisen kykyyn pelastaa itsensä ja maailma - siis elämä yleensä.

Olen kirjoittanut jossain kommentissa, että ei edes kristinusko kyennyt kehittämään niin perusteellisen totaalia ja nimenomaan konkreettisesti uhkaavaa oppia viimeisistä ajoista (eskatologia) kuin mihin tieteen, teknologian ja ihmisen ahneen nerouden seuraukset ovat johtamassa.

Näin ollen Nietzschen toive siitä, että yli-ihminen, jolla olisi moraalista, hengellistä ja tahdonvoimaista - siis vallanhaluista ja profeetallista viisautta, voisi tulla todeksi jossain merkillisessä, ihanteellis-arvofilosofisessa eli hyveellisessä muodossa, saattaakin olla katastrofaalinen harha ja pelkkä yksinäisen neron houre.

*
Nietzschen käsitys ihmisestä on ambivalentti, ja hänen luottamuksensa heihin vaihtelee. Hän kirjoittaa Antikristuksessa: ainut todellinen kristitty kuoli ristillä, ja että hänen opetuslapsensa ajautuivat kaunaan, valehteluun, petokseen ja pelkuruuteen heti tämän kuoleman jälkeen.

Toisaalta Nietzsche kirjoittaa kirjeessään parhaalle ystävälleen ja kolleegalleen Baselista, teologian professori Frans Overbeckille, ettei ole nähnyt missään niin hyveellistä elämää kuin kristittyjen parissa.

Toisaalta hän ylistää tahtoihmisiä, Caesaria, Brutusta jne, renessanssin yletöntä taiteellista voimaa ja suuria lahjakkuuksia - olkoonkin moraalisesti kyseenalaisia egoisteja.

Nietzschen paradoksaalinen ajattelu ja perspektivistis-ristiriitais-paradoksaalinen, filosofinen antropologia tulee esiin kommenteissa: röyhkeän poleeminen ironia: Onko minut ymmärretty oikein - Caesare Borgia (renessanssin rikollinen kardinaali) paavina!

Mutta kaikkein hienoiten tuo Nietzschen ongelmaisen antropologian ohjelmallisuus tulee esiin kommentissa, jossa hän toivoo, että kyettäisiin kehittämään ja kasvattamaan - ikäänkuin raaka-aineesta, joka on paljon hienompaa kuin marmori veistetäisiin 'kuvapatsas-ihminen', jossa yhdistyy roomalaisen keisarin vallantahto ja Kristuksen sielu.

*
Nietzsche filosofinen antropologia on äärimmäisen hankalasti systematisoitavissa, mutta varmaa on, että hän halveksi sisimmässään juutalaiskristillistä, kaunaista laumamoraalia ja arvosti 'vapaita henkiä' joille moraali oli lähes tuntematon asia, ja joille kunniantunto ja vapaan miehen hyveet merkitsivät henkisen tason huipentumaa.

Uskomatonta kyllä mutta Antikristuksessa Nietzsche kutsuu Jeesusta vapaaksi hengeksi - ja perustelee asian sillä, että Jeesuksessa ei ollut ressentimenttiä.