October 2, 2007

Lintu joka ei löydä ulospääsyä

Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Paradokseja".
*
Paradoksit ovat filosofien 'virallista' hulluutta - oikein 'luvan kanssa'.

Tosin ne ovat kaikille tuttuja ihan arkisestakin kielenkäytöstä, mutta ajattelun 'ystäviksi' niistä ei ole. Itse heittäisin paradoksit mieluusti roskikseen, mutta ne pirut sikiävät joka lauseesta uudestaan kuin virukset.

*
Vakavasti puhuen (hehheh!): koko meidän argumentaatiokoneistomme, lopulta jopa kaikki yrityksemme käyttää kieltä, ajautuu paradokseihin tai dilemmoihin, mikäli yritämme puhua ilman metonymioita ja metaforia - siis käyttämättä korvaavia sanoja tai vertauskuvia.

Olemme siis ansassa! Emme näe mitään välittömästi ja suoraan tai vaikka näkisimmekin, emme pystyisi sitä verbaalisesti ilmaisemaan ilman paradoksia.

Tämän tiesivät filosofit jo aikaa sitten - eikä vähiten Hobbesin savupiipusta sisälle lentänyt lintu tai Wittgensteinin kärpänen kärpäslasissa.

Tai sanokaamme, että 99.9% noista linnuista ja kärpäsistä eivät tiedä olevansa ansassa.
Ne vain pyristelevät lasia vasten luullen, että se on näkymätön, mutta mihinkään ne eivät silti pääse, vaikka miten yrittävät, elleivät sitten ryhdy kuvittelemaan olevansa vapaita, mikä tarkoittaa, että ne alkavat siis puhua metonymisesti ja metaforisesti, mikä merkitsee vain loputonta itsepetosta ja 'valehtelua'.

Sellaiseen ei 'filosofi-lintu/kärpänen' lankea. Se tietää, että kun kerran on 'syntynyt kieleen', ulospääsyä ei ole.

Ainut johdonmukainen ratkaisu on vaikeneminen - hiljaisuus, sillä kaikki paradoksit tai sanojen itsepetokset 'kammoavat' hiljaisuutta, koska niillä ei ole paikkaa eikä siten myöskään valtaa siellä, mistä sanat puuttuvat ja missä 'mieli vain liikkuu mutta ei puhu' - jos saan hieman muunnella Augustinusta.

5 comments:

jarvelainen said...

Kävin kuittaamassa näin Tomppeliherrojen kokouksen merkeissä. Pahin kaikista paradoksesta, hieman liittyen tuohon mitä sanot, on Aristoteleen idea, jonka mukaan jos kaikki on jossakin paikassa, niin paikallakin pitää olla paikka. Voi tuhat tulimmaista, mikä onnettomuus!

Rauno Rasanen said...

Mikä sitten on ei-paikka? Untako? Ehkä modaalilogiikka onkin eräänlainen unen rationaalinen ilmentymä?

Anonymous said...

nyt tulin omimmalle alueelleni vaan se on 'tyhjä' saari

Rauno Rasanen said...

Sen verran Järveläiselle vielä, että hiljaisuus on minun intentioissani toinen nimitys mystiikalle.

Mystiikka vaikenee kaikilla kielillä; - enintään mystikko hyräilee epämääräisesti jotain hymniä tai vastaava mutta ei puhu, ei kirjoita.

Ja jos on pakotettu puhumaan tai kirjoittamaan, mystikko ilmaisee itseään hieman samaan tapaan kuin houkka, ilveilijä, Jumalan hullu - kuin Idiootti!

Hän on valovuosien päässä akateemisesta filosofiasta ja sen robottimaisen dialektisesta selkeydestä.

Hän on tavallaan valaistunut, koska ei enää tarvitse sanoja. Hän palannut alkuun.

*
Repikää tästä kaikki filosofit järkeä, ja jos siitä ei järkeä tunnu löytyvän niin repikää huumoria - sitä saattaa jopa löytyäkin...

Amen.

Anonymous said...

nukkumaanmenoaika
tuoo..fermin paradoksi että ei voi olla olemassa elämää jota emme ole nähneet tai olisimmehan me sen jo nähneet,jos sitä olisi.."wheres everybody" ei ole voimassa koska se vaatii...'model operators lying outside the proposional calculus & because ts unsupported by the observation , record..'
odottelen tässä aamutuimaan lasten heräävän ja valmistelen aamiaista