June 14, 2011

Lutkaliike ja Maailman yö [joka on lähempänä naisen subjekti-luontoa reaalisena kuin miehen symbolista järjestystä lakina

Yrittäkääpä lutkat [te pikku bonobot ;\] paikkojanne näyttelemällä iskeä Schopenhauer ja Hegel - nuo riitapukarit, jotka eivät kuitenkaan Nietzschen mielestä loppujen lopuksi olleet ajatuksellisesti niin etäällä toisistaan kuin yleisesti oletetaan vaan riidoissa keskenään niinkuin veljekset riitelevät. - Nietzsche on osittain oikeassa ainakin siinä mielessä, että molempien ajattelun ytimenä toimii Energia - Schopenhauerilla Tahto, Hegelillä Henki. - - Ehkäpä lutka-bonobot ovat tuon energeettisen tahtohengen yksittäisiä ja villiintyneitä personifikaatioita - dionyysisen [siis nietzscheläisen] maailman feminiinisiä ilmiöitä [mainadeja?;\]. 
*
[Kielimafian lisäys osan II loppuun + korjauksia - 14.6]
*
I
Tämä päre on kommentti Ironmistressin kommenttiin päreessäni Onko naisilla oikeus käyttäytyä, miten he haluavat ilman vastuuta.
*
Ironmistress kirjoitti: Kyllä ja ei. Naisilla on kyllä oikeus käyttäytyä miten he haluavat. Mutta ei ilman vastuuta.
*
Jos naisilla on oikeus käyttäytyä, miten he haluavat, heillä ei tarvitse olla vastuuta tekemisistään. Jos heillä taas on vastuu tekemisistään, he eivät voi/saa käyttäytyä, miten haluavat.

Et voi erottaa ensimmäistä premissiä jälkimmäisestä ja liittää sitä takaisin ensimmäiseen mielesi mukaan - kun sinulle sopii. Silloin kyse ei ole vastuusta vaan edelleenkin jonkinlaisesta mielivallasta - [kyseinen käytäntö menee hyvin yksiin kapitalistisen 'moraalin' kanssa. Reilu kauppa kiinnostaa vain, jos sillä voi tehdä maksimaalisen voiton sosiaalisista vastuista piittaamatta (koska niitä ei ole), mutta tätä ei tietenkään sanota ääneen (paitsi Björn Wahlroos - tuo hirviökapitalismin rehellisin mies)].

Vapaus ja vastuu ovat toistensa edellytyksiä eli vasta yhdessä ne tekevät itsensä ja toisensa [eli tekojen moraalisuuden/moraaliset teot] mahdollisiksi käytännössä.

Tietenkin tämä on perin abstraktia puhetta, koska tosielämä sattumanvaraisuudessaan on aina paljon monimutkaisempaa kuin ajattelu, mutta pätee silti, kun ryhdytään puhumaan moraalista yleensä. On sitten toinen juttu, kenen arvojen, normien ja intressien mukaan vastuullinen käyttäytyminen määritellään.

Mutta näyttäisi olevan selvää, etteivät 'lutkat' ole ajatelleet tätä kysymystä loppuun asti - jos lainkaan. Nyt he joka tapauksessa käyttävät kaksoisviestintää, kuten naiset aina. Lutkille ei on kyllä ja kyllä on ei. Heillä on näköjään myös lupa kiristää tieten tahtoen kiimaiseksi kiihottamiaan miehiä niin paljon kuin sielu sietää [mutta juuri se on ihan oikeasti vaarallista - ennen, nyt ja aina].

Lutkien mielestä naiset ilmeisesti saavat kävellä vaikka pillu paljaana julkisissa tiloissa, mutta miehet eivät saa koskea heihin, vaikka juuri koskemista nämä naiset haluavat ja hävyttömästi [vai pitäisikö sanoa paremminkin hävyllisesti] pukeutumattomuudellaan provosoivat.

Lutkien puhe seksistä together-toimintana, eikä jonain, joka/jota tehdään toiselle, ovat pelkkää retoriikkaa, jolla peitetään lutka-ideologian hävytön itsekkyys. Juuri lutkat 'tekevät toisille jotain' saadakseen partnerin, jonka kanssa muhinoida together eli tarkoitus pyhittää keinot [oh fuck mitä tekopyhyyttä ja mikä kaksoissidos].

Jossain kuitenkin kulkee raja - toisin sanoen jossain tulee aina vastaan Laki, jota myös naisen on säädyllisyyden nimissä toteltava - niin maskuliinista repressiota kuin tuo laki muka edustaisikin. - - Tai sitten raiskaukset vain lisääntyvät [eikö tämä tosiasia mene viimeinkin lutkien kaaliin, sillä mies ei muutu - se nussii ainakin silloin, jos se kiihottuu/sitä kiihotetaan liikaa - - tai sitten se luultavasti jopa tappaa, jos sille ei anneta...]

II
Seksi ei ole sosiologisesta ja antropologisesta perspektiivistä katsottuna mikään leikin tai kiusaamisen asia vaan yhteisöllisyytemme integraation perimmäinen - sekä sitä vahvistava että sitä hajottava - voima, jota hallinnoimalla yhteisö integroituu sukulais- ja liittolaissitein [esim. insestisäännöt].

Mies hallitsee [väki]vallalla ja putkiaivoisella kaksiarvologiikalla [tosi-epätosi, joko-tai] - nainen hallitsee kaksoissidoksella eli käytännössä 'hysteerisellä syyntakeettomuudella' [sumealla logiikalla, sekä että], mikä merkitsee käytännössä, että nainen voi ilman perusteluja valita puolensa ad hoc omiin etuihinsa sopivalla tavalla.

Sekä miehen että naisen käyttäytymismallit voidaan johtaa heidän biologiaansa, joka toimii psykogeneettisesti erilaisen kehitystehtävän vaatimalla tavalla [PS.].

Zizek muistuttaa lacanilaisittain, että miehen ja naisen seksuaalisuus ja seksuaalisuuden kokeminen todella on erilaista. Mies yrittää samaistaa seksuaali-partnerissa halunsa fantasia-objektin ja halun todellisen objektin, mikä on psykologisesti väkivaltainen teko naista kohtaan [tässä, varsin oleellisessa asiassa Lacan ja Zizek (joita on syytetty fallosentrismistä ja sovinismista) mutatis mutandis ovat kuin ovatkin eräänlaisia feministejä!].

Nainen sen sijaan elää seksuaalisuuttaan ja seksuaalisuudessaankin enemmän narratiivisessa fantasiassa kuin todellisuudessa an sich - jota/mitä todellisuutta ei itse asiassa voi perimmältään edes kokea muuna kuin ahdistuksena, joka samalla sekä torjuu että ennakoi kognitiivisen ymmärryksen ylittävän kaoottisuuden: kokemuksen 'maailman yöstä' eli reaalisen kuilusta [esim. rakastetun/toisen silmien loputon syvyys: me emme tunne, kuka rakastettumme/toinen todella on - PPS.].

Tällainen kokemus on aina potentiaalisti läsnä, koska se on olemassaolomme perimmäisyys reaalisena ja siten subjektin skemaattinen 'syntyplasma'. Ahdistus toimii signaalina, varoituksena ja defenssinä reaalisen suhteen, koska reaalisen sisäistäminen johtaa mielen hajoamiseen [ks. myös PPS. - Zizek]. - Subjekti syntyy positiivisesti varautuneesta tyhjyydestä, joka on samalla sen integriteetin suurin uhka.

Mies siis rakentaa [yrittää hallita] todellisuutta yrittämällä yhdistää toden ja fantasian alistamalla kohteen/naisen mieleisekseen. Nainen sen sijaan elää narratiivissa, jonka 'syyntakeettomana' päähenkilönä hän fantasia-roolissaan näyttelee itseään - yrittäen samalla tälläkin tavoin suojautua miehen väkivaltaiselta pyrkimykseltä tehdä hänestä tosi fantasia - toisin sanoen esine, fetissi, nukke, jopa kauppatavara.

Jos nainen kääntää miehen saneleman em. asetelman vain tahtomattaankin päälaelleen, hän saattaa menettää tämän kunnioituksen - esim. Nukkekodin Nora. - Nukkekodissa Ibsen kuvaa universaalia sukupuolten välistä roolijakoa; tarvitsee vain hieman muuttaa dramaturgiaa modernimmaksi, niin näytelmä on myös ja juuri tätä päivää, vaikka se toki toimii pätevästi vanhallakin juonella. Oleellista on kuitenkin Ibsenin syvästi oivaltama ja dramatisoima miehen [maskulinisen rooli-identiteetin] ja vaimon [feminiinisen rooli-identiteetin] välinen valta- ja kunniatasapaino sekä sen järkkyminen - ja mikä ratkaisevinta - tuo järkkyminen [joka on modernisaation eräs vaikutus-seuraus] järkyttää enemmän miehen stereotyyppistä maailmaa ja itseymmärrystä kuin konsanaan naista, joka on osoittanut itsenäisyytensä päätöksentekijänä...

...mutta eivätkö juuri 'lutkat' uhkaa nykyään maskuliínista rooli-identiteettiä...?...

PS.
Tämä johtaminen ei kuitenkaan voi tapahtua ilman lingvistisiä ja representatiivis-strukturaalisia koodauksia [viittaan nyt lähinnä Levi-Straussiin] toisin kuin metodiuskovaiset ja semanttisesti naivit empiristit luulevat olettaessaan, että propositiot ilmaisevat todellisuuden [semantiikan] samanaikaisesti suoraan ja välittömästi [nyt sataa, lumi on valkoista], mutta jotka ovat silti yksittäisinä termeinä [sade, lumi, valkoinen] vain sattumanvaraisia ja semanttisesti tyhjiä välineitä [kuin matemaattisia merkkejä] todellisuuden kartoituksessa. Empiristi on siis pahimmillaan lähes sokea propositioitten pskykologis-historiallis-diskursiiviselle kontekstille - jopa alkaen siitä, mitä sataminen ja lumen valkoisuus merkitsevät eri konteksteissa ja perspektiiveissä. Empiristi jos kuka on näin argumentoiden tiedostamattoman ideologian vallassa ;\]

PPS.
1
Hegel, whose thought was of course influenced in no small measure by Hermetic mysticism, has this, of human subjectivity:

The human being is this night, this empty nothing, that contains everything in its simplicity—an unending wealth of many presentations, images, of which none happens to occur to him—or which are not present. This night, the inner of nature, that exists here— pure self—in phantasmagorical presentations, is night all around it, here shoots a bloody head—there another white shape, suddenly here before it, and just so disappears. One catches sight of this night when one looks human beings in the eye—into a night that becomes awful, it suspends the night of the world here in an opposition. In this night being has returned.
(From the Realphilosophie manuscript of 1805–06)

2
Slavoj Zizek reads Hegel's 'night of the world' in terms of the overwhelming excess or madness at the moment of Cartesian doubt that is at the origin of the self: 'there is no subjectivity without this gesture of withdrawal'; it is the 'undeniable component of the subject's most radical self-experience', located in the gap between natural and symbolic orders. On another topic (deep focus and lighting in the films of Orson Welles), he has this:

A further point to be made about the Wellesian use of the depth of field, is that it confers a kind of positive ontological density on darkness and shades: when, in an "expressionistic" shot, we perceive in the background an overilluminated object, surrounded on both sides by the impenetrable dark shades, this darkness is no longer simply the negative of the positively existing things, but in a way "more real than real objects themselves" -- it stands for the dimension of primordial density of matter, out of which definite objects (temporarily) emerge.
(Cogito and the Unconscious, 1998)
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/06/onko-naisilla-oikeus-kayttaytya-miten.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bonobo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mainadit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Ibsen
http://whenhernameyouwriteyoublot.blogspot.com/2006/05/night-of-world.html
http://dostoevskiansmiles.blogspot.com/2010/05/marx-on-religion.html
http://www.tntmagazine.com/tnt-today/archive/2011/05/09/quot-slutwalk-quot-marches-after-policeman-s-advice.aspx

1 comment:

Ironmistress said...

Jos naisilla on oikeus käyttäytyä, miten he haluavat, heillä ei tarvitse olla vastuuta tekemisistään. Jos heillä taas on vastuu tekemisistään, he eivät voi/saa käyttäytyä, miten haluavat.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Naisilla on oikeus käyttäytyä täsämälleen miten haluavat - juuri presiis niin sikamaisesti kuin me lystäämme.

Ikävä kyllä teoilla ja valinnoilla on aina seuraamuksia. Ja ne voivat olla ikäviä. Aikuinen ihminen osaa arvioida tekonsa ja niiden seuraamukset ja toimia sen mukaisesti. Näistä tekojen seuraamuksista meillä on vastuu.

Et voi erottaa ensimmäistä premissiä jälkimmäisestä ja liittää sitä takaisin ensimmäiseen mielesi mukaan - kun sinulle sopii.

Kuinka niin? Niin kauan kun lakeja ei rikota, voimme käyttäytyä juuri niinkuin lystäämme. Vasta tekojen seuraamuksista on vastuu.

Silloin kyse ei ole vastuusta vaan edelleenkin jonkinlaisesta mielivallasta - [kyseinen käytäntö menee hyvin yksiin kapitalistisen 'moraalin' kanssa. Reilu kauppa kiinnostaa vain, jos sillä voi tehdä maksimaalisen voiton sosiaalisista vastuista piittaamatta (koska niitä ei ole), mutta tätä ei tietenkään sanota ääneen (paitsi Björn Wahlroos - tuo hirviökapitalismin rehellisin mies)].

Ateisti yrittää nyt tunkea kristillistä moraalia sinne mihin se ei kuulu.

Reality check: Kristillinen moraali on kuollut ja kuopattu. Samoin on humanistinen. Me elämme nyt postmodernia aikaa, jossa jokainen muodostaa itse moraalinsa ja elää sen mukaisesti. Kunhan lakeja ei rikota, kaikki on sallittua. Ainoa vastuu tulee tekojen seuraamuksista, ei teoista itsestään.