ILMAVEIVIN FILOSOFIA [munkki Serafimin tapaan]

Kristillisen kirjallisuuspalkinnon voittaja Munkki Serafim kirjamessuvilinässä [2007].
*
Munkki Serafim osaa kirjoittaa kristallinkirkasta tekstiä jopa jääkiekosta.
*
Ilmaveivin filosofia

Aivan, on kesä ja juhannus. Mieltäni vaivaa silti epäilys. Jäikö Mikael Granlundin maalista kuitenkin vielä jotain sanomatta? Kyseessähän on Suomen itsenäisyyden ajan suurin yksittäinen uroteko, joten sitä on toki muisteltava vielä juhannuksenakin.

Ehkä meitä ortodokseja kiinnostaa erityisesti ilmaveivin vaikutus venäläisiin vastustajiin.. Olihan kentällä melkoinen määrä uskonveljiämme.

Venäjänmaa pelasi ottelun alun vahvasti, eikä Suomi saanut mitään aikaiseksi. Ilmaveivin jälkeen venäläisten peli muuttui tolkuttomaksi junnaamiseksi, päättömäksi yksityisyrittämiseksi. Mitä pinnan alla tapahtui?

Sanotaan, että venäläiset ovat äärimmäisyysihmisiä. Venäläinen voi elää kuukauden kaalilla ja perunalla, mutta kun hän lähtee juhlimaan, kaviaari ja samppanja virtaavat ja kuukauden säästöt palavat iloisesti ennen aamukuutta. Suomalaisilta tällainen ei yksinkertaisesti onnistu. Meille kaviaari maksaa aivan liian paljon.

Venäläinen sielu kykenee nauttimaan täydellisestä vapaudesta ja täydellisestä alistumisesta. Mutta ei mistään muusta. On jopa esitetty teoria, että tämä johtuu Venäjällä perinteisesti käytetyistä liian tiukoista kapaloista: venäläinen on oppinut jo vauvana olemaan joko täysin alistettu tai täysin vapaa. Mutta ei mitään siltä väliltä.

Venäläiset pelaajat olivat miljonäärejä ja hyvin ylpeitä taitopelaajan imagostaan. Ihmeveivimaali teki venäläiset supertähdet hetkessä naurunalaisiksi.

Ottelun alussa kentällä liikkui joukko tsaareja kultakahvaisissa vaunuissaan, joiden yhteistyö toimi näyttävästi. Teinipojan ilmaveivi teki hetkessä tsaareista musikoita. Valtiaista tuli kumartajia, kaviaari vaihtui kaaliin. Kapaloiden kiristyminen tuntui katsomossa asti.

Muutos oli melkoinen. Mutta mikä ilmaveivissä tarkkaan ottaen oli niin vaikuttavaa, niin voimakasta?

Se oli niin kaunista ja herkkää! Liikesarja oli kuin baletista, viimeinen kädenojennus oli suorastaan ikoninen. Jääkiekkohan on hikisten voimamiesten raju peli; ei siihen kuulu pelata tuolla tavoin!

Granlundin ilmaveivi oli tyttömäisen kepeästi heitetty leivonen. Se oli runollinen maali.

Silloin kun miehinen voima ja uho hajoavat herkän kauneuden voimasta, tuho on totaalinen. Kun miestä lyödään nyrkillä, hän nousee. Mutta kun mies lyödään herkkyydellä, hän ei enää nouse.

Siinä mielessä ilmaveivi oli hengen voitto aineesta. Se oli keveyden voitto voimasta, herkkyyden voitto öykkäröinnistä, kauneuden voitto kukkoilusta, luovuuden voitto rahan mahdista, yksilön voitto järjestelmästä. Samalla se oli myös nuoruuden voitto statuksista, leikkisyyden voitto virallisuudesta.

Siksi on hienoa, että Suomen kulttuurihistoria kirjoitetaan tästä lähtien kahdessa osassa: on ilmaveiviä edeltävän ajan historia ja imaveivin jälkeisen ajan historia. Vesimiehen aika on passè, olemme siirtyneet ilmaveivin aikaan. Se on kauneuden ja herkkyyden voiman aikakausi. Sellaisena aikana on hienoa olla ortodoksi. Vaikka sitten Suomessa.

Kun astelemme tänä kesänä Euroopan kujilla, voimme olla ylpeitä kaikesta tästä. Meidän ei tarvitsekaan mahtailla koko ajan infrastruktuurillamme, rahoillamme ja voimillamme. Herkkyydelläkin pärjää.

Munkki Serafim

Ortodoksiviesti 5/11
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Serafim_Sepp%C3%A4l%C3%A4
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ortodoksiviesti
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Munkki+Serafim+teki+Vuoden+kristillisen+kirjan/1135231383380