....
Valta-strukturalisti [genealogi] Foucault ja mainio retorikko joskin teoreettisesti labiili verbaali-kameleontti Barthes luokitellaan myöhemmän tuotantonsa perusteella myös jälkistrukturalisteiksi. Lacan sen sijaan psykoanalyytikkona oli väistämättä kiinni subjektin ajallisuudessa, minkä vuoksi [fenomenologian kritiikistään huolimatta] hän ei jättänyt huomiotta Merleau-Pontyn eletyn ruumiin [ruumiillisen subjektin] fenomenologiaa [ei myöskään Heideggerin fundamentaali-ontologiaa eli olevan ja olemisen ontologista eroa].
1
Strukturalismi tarkoittaa tieteenfilosofista suuntausta, joka korostaa rakenteiden tutkimusta ja merkitystä kokonaisuuksien ymmärtämisessä.
[Strukturalismia on joskus pidetty analyyttisen filosofian mannermaisena versiona tai ilmentymänä, joskin myös perimmäiset erot ovat suuria, koska strukturalismi perustuu semiotiikkaan (oppiin merkeistä, niiden logiikasta ja käytöstä), analyyttinen filosofia sen sijaan propositio-logiikkaan ja luonnontieteisiin].
*
Strukturalismissa pyritään usein etsimään tutkittavasta kohteesta rakenteellisia muotoja tai malleja tai soveltamaan rakennetta selittäviä muotoja tai malleja tutkimuskohteeseen. Suuntauksessa monimutkaisten kulttuuristen, sosiaalisten ja kielellisten ilmiöiden merkitysten nähdään rakentuvan yksinkertaisimmista elementeistä, jotka toistuvat samantapaisina abstrakteina rakenteina sekä kielessä, taiteessa, kulttuurissa että yleisemmin yhteiskunnassa. Strukturalismia on hyödynnetty eri tavoin eri tieteenaloilla ja erilaisissa tutkimusorientaatioissa. Strukturalismi voidaan nähdä vastakkaisena eksistentialismille. Strukturalistisen ajattelun kritiikkinä on syntynyt jälkistrukturalismin suuntaus.
2
Lainaus kirjasta Francois Dosse: Strukturalismin historia I, Tekijän esipuhe suomenkielisen laitoksen molempiin osiin, 2010 [esipuheen loppu].
*
[...]
Hajanaisella mutta perustavalla tavalla [strukturalistinen] pyrkimys täsmällisyyteen ja merkitsevien kokonaisuuksien ymmärtämiseen elävät myös nykyajattelussa, ja tämä on konkreettinen todiste rakenteellisen pyrkimyksen kiistattomasta sulautumisesta jopa niiden ajatteluun, jotka ovat ilmaisseet halunsa hävittää koko [strukturalistisen paradigman] aikakauden ja julistaa sen lopullista kuolemaa.
Strukturalistinen ohjelma kuitenkin dekonstruoi itsensä, koska se perustui kahteen perustavaan kieltoon, subjektin ja historian kieltämiseen, mikä saattoi vain johtaa aporiaan. Siitä seurasi rakenteen ontologisoiminen, jota Paul Ricoeur on kutsunut 'kantilaisuudeksi ilman transsendentaalista subjektia' ja joka ei voinut olla johtamatta umpikujiin.
Paul Ricoeur on perustellusti varoittanut erottamasta toisistaan ehdottomasti toisiaan täydentäviä tasoja. Nämä ovat selittävä taso, jota edustaa semiologinen analyysi, ja tulkitseva taso, joka muodostuu siitä, että subjekti ymmärtää tekstin mielen. Tämä antaa subjektille pääsyn paitsi mieleen myös merkitykseen.
Semiologisen ja hermeneuttisen lähestymistavan yhdistäminen tekee mahdollisiseksi diskurssin eri osatekijöiden huomioimisen. Ricoeur esittää ne 'diskurssin nelikulmiona': 1] - puhuja puheen ainutkertaisena tapahtumana, 2] - keskustelukumppani, joka tuo esiin diskurssin dialogisen luonteen, 3] - merkitys eli diskurssin teema, joka oli strukturalismin ainoa ulottuvuus ja sulki ulos kolme muuta ulottuvuutta, 4] - viittauskohde eli se, mistä puhutaan.
Tällainen lähestymistapa ei johda käsitykseen läpinäkyvästä subjektista, joka hallitsisi merkityksen vaan se tekee mahdolliseksi avautumisen toiminnan ontologiaan, joka perustuu kolminaiseen suhteeseen, jonka Ricoeur on systematisoinut Sui même comme un autre-teoksessaan ['Itse toisena']: siinä on kyse itsen [itseys], toisen [toiseus] ja institutionaalisen perustan [yhteisö] keskinäisestä suhteuttamisesta.
Tarkoituksena on siis 'jakaa uudelleen' toiminnan metafysiikka, henkilöiden välinen etiikka ja sosiaalisen suhteen ongelma. Tämä tehtävä on hyvin tärkeä sen jälkeen, kun 1900-luvulla ymmärrettiin demokratian 'erehtyväisyys'.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Strukturalismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Structuralism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Semiotiikka
http://en.wikipedia.org/wiki/Semiotics
http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=156&option=com_virtuemart&Itemid=26
http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/?p=1052
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Ric%C5%93ur
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Ric%C5%93ur
http://fi.wikipedia.org/wiki/Claude_L%C3%A9vi-Strauss
http://en.wikipedia.org/wiki/Claude_L%C3%A9vi-Strauss
http://www.kolumbus.fi/jyrki.papinniemi/da/da-5.html
http://www.emvergeoning.com/?p=4733
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tieteenfilosofiset-suuntaukset/strukturalismi
3 comments:
Muistaakseni suosittelit minulle tuota kirjaa pari kuukautta sitten? Nyt kun olet ilmeisesti jo päässyt lukemaan sitä, voi varmaan jo kysyä, että onko se ostamisen arvoinen?
Jos haluaa tutustua ranskalaiseen ajatteluun ja saada jonkinlaista kokonaiskuvaa siitä, niin ilman muuta kannattaa ostaa - ja tämähän on vasta osa I - strukturalismin nousu ihmistieteen paradigmaattisena metodina suosion huipulle.
Osa II kertoo sitten strukturalismin kritiikistä ja 'tuhosta'. Toivottavasti Derridasta ja Kristevasta tulee kattavia referaatteja.
Kirja on silti ehkä liiankin ranska-keskeinen eli sisältää monia tuntemattomia ja ainakin minulle [mutta ei toki aiheen kannalta] tarpeettomia nimiä ja 'ranskalaisuuksia'.
En ole vielä lukenut tätä loppuun [luen paraikaa neljää kirjaa yhtä aikaa - ja ilman kiirettä eli ei kovin nopeasti].
Jos on aiheesta kiinnostunut, niin tämä on must, mutta esim. D.B. Hart on kirjoittajana ja ehkä oman alueensa aatehistorioitsijanakin eri luokkaa kuin Dosse.
Tiedän olevani liioitellusti puolueellinen, koska Hartin klassisismi ja Dossen ranskalainen tieteenfilosofia eivät ole täysin vertailukelpoisia [olkoonkin että Hart osaa ranskaa ja on opiskellut myös ranskalaista postmodernismia].
Joten kyllä tämän voi kirjastostakin lainata ja säästää about 30 €.
Sen verran kuitenkin, että kirja on sopivan perusteellinen. Vasta nyt alkaa kokonaisuus strukturalismin perusteista ja kehityslinjoista hahmottua kunnolla päässäni, vaikka olenkin niitä yrittänyt viime vuosina jonkun verran harrastuksen puitteissa opiskella.
Minulla on menossa projekti, jossa vertailen keskenään fenomenologiaa ja strukturalismia. Jo sen vuoksi tämä kirja [ja se tuleva osa] piti ostaa, koska esim. Merleau-Ponty, Heidegger ja Nietzsche [joiden ajattelu juontaa fenomenologiasta, hermeneutiikasta ja historiasta/filologiasta} ovat vaikuttaneet ranskalaisiin filosofeihin [myös joihinkin strukturalisteihin - esim. Lacan ja Foucault] melko vahvasti - [Merleau-Ponty oli Lacanin hyvä ystävä - aivan kuten Levi-Strauss; tämä kolmikko tapaili usein yksityisesti -50-luvun alussa.
Post a Comment