Maan lapsi lumoutuu ekstaasistaan

Yläkuvassa:
Taideteos on todellisuuden perimmäisen tyhjyyden 'kasvoille' muovattu persoona/maski, joka heijastaa havainnoijaan hänen oman katseensa juuri silloin. kun hän kokee taideteoksessa esteettisen elämyksen tai lumon tai jotain sellaista, jota/mitä hän tahtoo sellaiseksi kutsua. Taide antaa taideteoksessa kuilulle, jota katselemme omien kasvojemme virtuaaliset piirteet. Tällä tavoin Totuus ilmenee taiteessa - kokijan sekä taideteoksen [subjektin ja objektin] roolien sekoittumisena.

Alakuvassa:
Katselet Vincent van Goghin oudolla tavalla syvästi vaikuttavaa taulua A Pair of Shoes ja mitä tarkemmin katsot ja mitä suurempi on eläytymisesi ja lumoutumisesi, sitä tarkemmin katsoo kenkäpari takaisin sinuun - ikäänkuin sinä itse tuijottaisit omaa itseäsi, ikäänkuin todellisuus, jota taiteesta etsit olisi edelleenkin sinun kokemukseksesi mutta tällä kertaa sellaisella tavalla, joka ei olekaan enää palautettavissa yksinomaan kokijan omaksi projektioksi, koska sinä itse olet esteettisessä elämyksessä [lumossa] siirtynyt sisälle sisäistämäsi taulun maailmaan kuten Wu Tao-tzu, joka [myyttiä vapaasti tulkiten] pakeni vankilastaan astumalla kankaalle maalaamaansa maisemaan kadoten siihen lopullisesti.

[K-mafian tarkennus kuolemanviettiin + linkkilisäys - klo:19.35]

I
1
Ironmistress kommentoi päreessäni 'Porakorven Akseli sen porno[taide]kuvan näytti muun muassa seuraavasti:

Mutta nörtti näkee asian eri tavalla. Hän toteaa, että miurami on varsin hyvää ainesta fantasiamaailmaan. Millainen olento miurami on? Susi-Kustaa kuvailee, että miurami syö kalaa, jättää kolmikyntisiä jälkiä ja osaa lentää. Onko miurami lintu, lepakko vai hyönteinen? Vai jotain siltä väliltä. Minkä näköinen miurami on? Minne miurami sijoittuu ravintoketjussa, millainen ekologia sillä on, onko se pelokas vai aggressiivinen olento ja missä se asuu? Mikä on miuramin natural habitat? Susi-Kustaa kertoo, että "se on sydänmaiden asukas ja tulee ihmisten ilmoille vain sodan alla". Miksi näin?

Sinä yksinkertaisesti et vain osaa. Et osaa päästää fantasioitasi irti älyllisellä tasolla. Sinun fantasiasi liittyvät vain seksuaalisuuteen.

2
Kaiken kaikkiaan hyvä kommentti. Kiitos vain. Osut aika lähelle olennaista ja saat minut kirjoittamaan asiasta. - - Mutta.

Mitä tekemistä miuramilla on esteettisen kokemuksen kanssa? Et sinä puhu nyt taiteesta vaan [määrätyn biologisen olion] taksonomiasta. Onko sinun 'taiteesi' muuta kuin loputon sarja eksakteja havaintoja, numeroita ja alkuaineita - asioitten loputon kvantitatiivinen järjestys, jossa energiakin on puettu pelkäksi kaavaksi, joka ei voi koskettaa ihmistä kuin kylmän raudan tavoin.

Sittäpaitsi sinä et, IM, koskaan kohtaa todellisuutta/elämää henkilökohtaisen kokemuksen tasolla sellaisena kuin puhut siitä ja 'mainostat' sitä - eli kauhistuttavana kärsimyksen laaksona ja helvettinä.

Jos uskaltaisit kohdata kiemurtelisit varmasti tuskasta itsemurhan rajamailla [mutta juuri sillä tavoin osoittaisit minulle olevasi tosissasi etkä buddhalainen elitisti, joka pyörii oman egoistisen napansa ympärillä epäitsekästä ja universaalia altruismia julistaen (?)].

Sen sijaan, että tekisit perimmäisestä tuskasta [jota myös seksuaalisuus ilmentää] taidetta, lähestyt maailmaa maagisen fantasian luotettavimmilla välineillä [tiede] kyetäksesi muka käsittämään, hallitsemaan - jopa tajuamaan jotain sen äärettömästä indifferenssistä.

Tällainenkin asenne toki ymmärtää esteettisen lähtökohtia, mutta se päätyy formalisoimaan ja kvantifioimaan ne - mittaamaan tuskan ja autuuden, vaikka taiteessa on kyse kokemisesta ja tuon kokemisen siirtämisestä taideteoksen puitteissa solipsistisen tietoisuuden [mitä kaikki perimmäinen itsetietoisuus lopulta on] ulkopuolelle - muiden koettavaksi.

Taide on lähes mahdoton yritys kommunikoida se, mitä ei voi kuvattavan alkuperäisenä olemisena ilmaista [Lacanin reaalinen tai teistien Jumala]. Siten myös taide [kuten kieli ja numerot] valehtelee, mutta toisin kuin numerot taide pystyy valehdellessaan kertomaan esteettis-fenomenologisen - ihmisen ymmärrystä ja kokemusta koskettavan totuuden - ei vain kaavoihin ja taksonomioihin vangittua rautakaupan teknistä varastoa.

Taiteessa kokemusta ei pidä sitoa mihinkään kahleeseen, koska maailmassa ei ole numeroita eikä edes fantasioita - noita ihmisen itseisarvoisiksi korottamia välineitä.

Edustan siis tavallaan äärimmäisintä ultramodernismia [taidetta taiteen, joka on Totuus, vuoksi] esteettisen ilmaisun suhteen. Mitään sääntöjä luovuudelle ei ole. Instituutiot vain esineellistävät ja kaupallistavat taiteen - olkoonkin, että ne tietysti palvelevat massojen tarpeita.

3
Mitä sitten 'ei-älyllisiin' seksuaali-fantasioihini tulee, niin siinä uutisessa ei ole minulle mitään uutta. Ylipäätään ei-älyllisyys ei ole minulle mikään varsinainen ongelma tässä asiassa. Päinvastoin - pyrin sellaiseen asenteeseen [eli irti ilmaisun muodoista] enemmän tai vähemmän tietoisesti, koska koen älyn taidetta kahlehtivaksi formalismiksi [haukkuihan Mirokin formalisteja tekotaiteesta].

En kuitenkaan kiellä, ettenkö olisi ajoittain jämähtänyt seksuaali-fantasioihin aivan liikaa. Mutta jokaisella on fantasia-fiksaationsa. Jos tuo fantasian kohde minulla on 'pillu' [mitä ei kai voine pitää niin kovin kummallisena heteromiehelle? - ks. II], niin sinulla se on sitten numero [mutta sinähän olet buddhalainen 'skientisti'] - sanoakseni asia mauttomasti yksinkertaistaen.

Joka tapauksessa seksuaalisuus kaikkinensa - mitä moninaisimpine affektiivisine nyansseineen [eikä siis ainoastaan pelkkä heteroiden 'lähetyssaarnaaja-lisääntyminen'] on se virta ja voima, joka ihmisessä ilmentää maailman universaalia energeettisyyttä. Tämän voiman kuvaaminen kaavoilla ja fantasioilla ei ole taidetta vaan tiedettä tai formaalia peliä - pahimmillään tosikkomaista reifikaatiota tai esteettis-kokemuksellisesti debiiliyden tasolle rajattua pleikkari-addiktiota.

4
En liene kovin ihmisrakas enkä sosiaalinen mutta lapsia rakastan [sekä koiria ja kissoja] - ehkä myös siksi, etten ole saanut riesakseni sellaisia ;\]. - Mutta niin vahva on biologinen tarve oman lapsen hoivaamiseen, että päädyn kyllä useinkin fantisoimaan juttelevani varsinkin pikkulapselle [minun olisi kai pitänyt syntyä naiseksi ;\]. - Tällaisella kuvittelulla ei ole tietenkään mitään yhteyttä sukupuolis-genitaaliseen seksuaali-fantisointiin, vaikka se suurta mielihyvää ja paljon huumoria mieleeni virittääkin.

Fantasiani ovat tiukasti joko filosofisen käsitteistön koodaamia tai rajattomien seksuaalis-tyyppisten fantasia-yllykkeitten - joku sanoisi pervertoimia - minä sanon: sekä vapauttamia että sitomia.

Numerot kahlitsevat minua. Roolipelit kuten jossain määrin kaikki pelit [vaikka aikoinaan rakastinkin jalkapalloa ja shakkia] kahlitsevat minua.

Seksuaalisuuskin kahlitsee, joskin täysin eri tavalla kuin numerot, käsitteet ja pelinomaisesti konstruoidut fantasiat. Seksuaalisuus nimittäin toimii kaiken fantasioinnin perustana pakottamalla kiinnittämään tai/eli kohteellistamaan elollisen energeettisyyden fantasiaan.

Kaikkialla orgaanisessa elämässä vaikuttavan seksuaalisuuden piirissä säännöt ja kuvitelmat palvelevat vain yhtä perimmäistä tarkoitusta, josta kaikki muu seuraa: - yhdyntää ja orgasmia. Maailman fenomenologis-funktionaalinen totuus on orgasmi: - ekstaasi = tilan [stasis] eli minuuden ulkopuolelle [ek] pääseminen.

Tässä kohtaa ajatukseni tangeeraa buddhalaisuuden kanssa, vaikka pidänkin yritystä häivyttää minuuden pysyvyyden uskomusharha mahdottomuutena. - Joka tapauksessa minuus on jotain 'liikaa' - jotain, jonka kautta eläminen on sekä ainoa vaihtoehtomme että perimmäinen kirouksemme.

Tarvitsen 'järeämpiä' keinoja itseni ilmaisemiseen ja itseni ulkopuolelle eli maailmaan ja siten todellisuuden energeettiseen ytimeen pääsemiseksi kuin keinotekoiset roolipeli-fantasiat, joita vertaan pornoteollisuuteen - siis porno-näyttelemiseen, jossa hyvin harvoin ilmaistaan aitoja tunteita ja keskinäistä hellyyttä, jotka [kuten varsinkin naiset hyvin tietävät] herättävät ja viimein räjäyttävät aidon eroottisen kiihkon suorastaan kosmisiin sfääreihin.

Kieltämättä porno on lähes aina tehty miehelle - miehen orgastista laukeamista varten, joka eroaa naisen vastaavasta kokemuksesta tavalla, jota mies ei ehkä ikinä saata ymmärtää. Kun mies laukeaa, niin prosessi ja kokemuksen laatu/määrä on aina jotakuinkin sama. Kun nainen laukeaa, hänen orgasmiensa laatu ja määrä vaihtelevat, sillä ne ovat enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaisia - [G-piste löytyy naisella aina ikäänkuin eri paikasta, vaikka klitorista noín 'teknisesti' voikin pitää naisen nautinnon 'hipaisunäppäimenä'].
*
Porno on roolipeliä, jossa pelkkä eläimellinen kiima toimii primitiivisenä 'dramaturgiana'. Itse huomaan [kuten kaikki miehet] kiihottuvani totta kai pelkästä 'lihasta', mutta kaikkein vahvimmin haluni aktivoi kauniina pitämäni naisen tietty kasvojen ilme sinä hetkenä, kun se muuttuu mahdollisen kivun kokemisesta nautinnollisen antautumisen hurmioksi [tuon yhden hetken aikana tapahtuva ilmeen muutos kiihottaa enemmän kuin mikään eläimellinen ryhmäpano [joista kyllä niistäkin saa omat kicksinsä].

5
Kaikki fantasiat tuhoutuvat yhteen käsittämättömän valtaisaan energian purkaukseen, jonka voisi sekä metaforisesti että kirjaimellisesti rinnastaa Japanin [ja tietysti jokaiseen suureen] maanjäristykseen.

Minun maailmassani perimmäinen fantasia on hyvin samaa tyyppiä kuin Nietzschellä. Myöskään tämän vuoksi en tule pääsemään koskaan lopullisesti irti Nietzschen vaikutuksesta. Olen kokenut fantasioittemme alkuperän nousevan hyvin samantyyppisestä henkisestä perustasta [ks. II].

Kaikki elollinen on seksuaalisuutta ja nautintoa, joka pyrkii paitsi siirtämään omaa informaatiotaan pakonomaisesti eteenpäin samalla myös transsendoimaan itsensä pois minuuden kahlitsevasta 'bussipysäkistä' [lisäänny ja kuole].

Erotuksena buddhalaisuuteen totean jälleen, että yritys selittää minuus syy-seuraus-ketjulla ja häivyttää se sieltä yksinomaan tekojemmme laatua muuttamalla [aidon eli ei-laskelmoidun hyväntahtoisuuden motivoimana; - mutta eikö juuri buddhalaisuus ole laskelmoitua epäitsekkyyttä karman lakia silmälläpitäen?] on paitsi tyhjää retoriikkaa myös psykologisesti ristiriitaista [kaksoissidos], koska me emme voi ikuisuutta silmällä pitäen vaikuttaa elämäämme tekojen kautta millään tavoin. Olemme tuomitut lisääntymään, elämään - ja kuolemaan. Ja piste.

Tavallaan olemme kuolleet jo syntyessämme ja silti kaikki tapahtuu meille vain ja yksinomaan minuuden [reflektoivan tietoisuuden erotuksena buddhalaisten elolliseen mieleen] kautta ja puitteissa.

Ihmisen kannalta katsoen jotain hyvin absurdia ironiaa ja evoluution 'viekkautta' sisältyy siihen tosiasiaan, että seksuaalivietti toteutuessaan sisältää yhtaikaisesti jatkuvuuden varmistamisen [siittäminen, hedelmöitys] että minuuden äärimmäisintä nautintoa aiheuttavan kuoleman [orgasmin, joka samalla siis ejakuloi sperman siitepölyn tavoin - saavuttipa se luonnon tarkoittaman kohteensa tai ei].

Juuri tämän lacanilaiseen jouissanceen sisältyvän 'kahdennuksen' [DNA-informaation siirtyminen eteenpäin nautinnollisena ('pienenä') kuolemana] voisi sanoa olevan freudilais-lacanilaisen kuolemanvietin ydin. Halutessamme elämää, haluammekin [tai luonto meissä haluaa] samalla väistämättä kuolemaa, ja siten kuolema sisältyy aina jo itse haluun elää - sen naturalistis-vulgaareimmassa muodossa.

[Minuudeton/ei-symbolinen kuolemanvietti on jopa perustavampi voima kuin symboliseen kiinnittynyt eros, koska eros jättää aina jälkeensä [väistämättä symboloituvan/kielellistyvän] informaationsa minuutena, jonka symbolisen ulkopuolelta vaikuttava kuolemanvietti pakottaa jatkamaan päämäärätöntä etenemistään ei-mihinkään, mikä prosessi on yhtä kuin loputon toisto=muuttumattomuus/rauha - siis kuolema. - - Toisin sanoen - orgasmissa eros etenee kuoleman eli ei-symbolisen/minuudettoman peak-kokemuksen kerta toisensa jälkeen 'houkuttamana ja lahjoittamana' ekstaasina, josta minuuteen sidottu eros saa alkunsa ja johon se myös päätyy aina takaisin. - Siten eros ja thanatos ovat saman substantiaalisen vietti-nautinnon [jouissancen] kaksi hieman eri suuntiin vetävää linjaa].  

Kyseessä on sekä triviaali että transsendenttis-fenomenologinen fakta: suurimman lisääntymisen kiihkon ytimessä odottaa orgastinen ekstaasi, jossa minä hetkellisesti raukeaa [kuolee pois] - mutta vain hetkellisesti.

6
Maan lapsi lumoutuu ekstaasistaan, kirjoitti Georges Bataille, ja tuota aforismia pidän eräänä todellisen esteettisen kokemuksen parhaimmista kuvauksista - en niinkään jotain vähäisempää kikkailua erilaisine taidemuotoineen ja -muoteineen.

Se, mikä meihin suuressa taiteessa vetoaa, on ekstaattisen elämyksen meille kommunikoivaa lumovoimaa [ikäänkuin taideteosta katsellessamme/kokiessamme katselisimme itseämme ulkoapäin kuin Jumala ihmiskuntaa], joka konkreettisesti ilmaisee meille eri aistien kautta, mitä on olla ihminen syntymän ja kuoleman kosmisessa kierrossa - tässä ja nyt.

Taide syntyy perimmältään siitä että ihminen pyrkii transsendoimaan äärellisen/äärellisyytensä, joka ahdistaa häntä universumin tuntemattomuuden ja indifferenssin edessä. Ei enempää eikä vähempää.

Minulla ei ole sopivaa käsitettä tälle energeettiselle tapahtumalle [transsendessin lumo], jonka enemmän tai vähemmän hämärää mutta voimakasta tajuamista voinee pitää ihmisen olemassaolon perimmäisenä mysteerinä tai satiirisemmin - traagikoomisena performaationa.

Sillä onhan toki hieman hullua, että palvomme esineitä, ääniä ja ihmisiä, jotka imitoivat todellisuutta - ikäänkuin jotain sellaista kuin todellisuus an sich olisi edes olemassa - - .

PS.
Esitykseni taiteesta ei välttämättä ole yhtä monipuolinen kuin sinulla, IM, mutta esteettisen kokemuksen perusteiden osalta se on mielestäni syvällisempi ja todellisempi.

Yhtä asiaa en kuitenkaan kritisoi: käsityön ja taiteen yhteyttä toisiinsa On joskus suorastaan hämmästyttävää, miten esim. taitava amatööri-ompelija voi saavuttaa luovan virtuositeetin tason - [Esim. S:n äiti, joka oli itse asiassa luopunut kauppiasmiestään (3 eri kauppaa) auttaakseen urastaan taiteilijana. Hänen käsityönsä olivat uskomattoman taidokkaita sekä omaperäisiä.

Kuten kaikki erinomainen taide, myös S:n äidin käytännöllistä käyttötarkoitusta varten tehdyt työt ylittivät kirkkaasti pelkän tarpeen ja hyödyn vaatimukset. Toisin sanoen ne tältä lumoavalta osaltaan olivat hyödyttömiä, tarpeettomia ja jotain ylimääräistä, mikä paradoksaalisesti on aina hyvän taiteen olennainen tunnusmerkki. Ne aiheuttivat mielihyvää, jonka palautumattomuus mihinkään luonnollisen/naturalistisen aistinautinnon/hyödyn kokemukseen voidaan ymmärtää Kantin Arvostelukyvyn kritiikin 'pyyteettömänä esteettisenä intressinä'.

PPS.
Mitä roolipeli-fantasioihin tulee, esität kieltämättä mielenkiintoisen haasteen ja palaan siihen ehkä myöhemmin, sillä aihe koskettaa minua nyt myös ikäänkuin henkilökohtaisesti erään kaukaisen [aikoinaan] nuoren ystävän kautta, joka otti yhteyttä viime syksynä ensimmäisen kerran lähes 20:een vuoteen. - Kyseinen ystävä kertoi minulle roolipeli-villityksestään jo 1988 [parikymppisenä].

Itse pidin roolipelaamista [eli sen mitä siitä ymmärsin ja ymmärrän] ja pidän edelleen aikuisten ihmisten leikki-hömppänä. Ystävä oli mennyt viimeinkin naimisiin ja on nyt ½-vuotiaan pojan 'roolipeli-fantasia-isä'. Ehkä tapaamme joskus [asuuhan JP Hesassa], ehkä emme. Jätimme asian yhteisellä päätöksellä hautumaan mailailtuamme toisillemme viimeisten 20:n vuoden tapahtumat [intouduin kirjoittamaan yhteensä n. 30 sivun version omista löytöretkistäni ja haaksirikoistani].

II
Nietzschen kolossaalinen fantasia tapahtumisen energeettisestä [vallantahdon] universumista.
http://www.youtube.com/watch?v=xxeLfzU0DYg
Nietzsche (The Will to Power) Section 1067

III
Keventävä lopputuhmennus
http://www.youtube.com/watch?v=TIk-rBRCtQ8
Tällä videolla yhdistyy 'kauniisti' seksi ja fantasia Juha Vainion sanoin.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/porakorven-akseli-sen-pornotaidekuvan.html#comments
http://en.wikipedia.org/wiki/Wu_Daozi
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Origin_of_the_Work_of_Art
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georges_Bataille
http://en.wikipedia.org/wiki/Georges_Bataille
http://en.wikipedia.org/wiki/Jouissance
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vietti
http://www.helium.com/items/1884837-death-drive
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_drive
http://mspaschentis.wordpress.com/2009/01/25/dionysus-themes/
http://blog.shimer.edu/shimer/2008/12/this-week-ive-been-reading--an-essay-by-martin-heidegger-for-my-oxford-tutorial-on-aesthetics-and--critical-theory-in-the.html