Kaksinaismoralistisia pokerinaamoja

Yläkuvasta huomaamme, että pokeri vaatii molempien päiden tarkkaa kontrollia.- Ironmistresskö se alakuvassa opettaa jälkikasvua pokerin eli kapitalismin jalossa taidossa?
*
[Kielimafian tarkennuksia ja korjauksia - viimeksi klo: 20.25]
1
Ironmistress kirjoitti kommentissaan päreessäni Sää Tripolissa: jne.: 'Mitä kaksinaismoraaliin tulee, niin se on kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä täysin validi lähestymiskanta. Yhden kulttuurin edustajiin sovelletaan yhtä moraalia ja toisen kulttuurin edustajiin toista. Niin se käy.'
*
Missä mielessä tuo muka on kaksinaismoraalia? Pikemmin se on täysin järkevä kanta - ainakin silloin, jos pystytään olemaan vilpittömiä eikä alentuvia ja jopa halveksivia [mikä ei välttämättä ole mahdollista].

Kaksinaismoraali on kaksois-standardin vallitsemista yhdessä ja samassa kulttuurissa - sen perustavassa mentaalisessa rakenteessa/eetoksessa ja vielä siten, että imaginaarisella tasolla [esim. ekonomiseen ja poliittiseen jargoniin uskominen] tuon toisen standardin olemassaolo mystifioidaan pois tietoisuudesta [eli kielletään tiedostamatta täysin miksi], jotta sen avulla voitaisiin saada jotain etua tai nautintoa itselle ilman, että oma rehellisyys ja kunnia joutuisi kyseenalaiseksi.

Tehdä toista mitä puhuu/puhua toista, mitä itse asiassa lopulta tekee merkitsee kaksoistandardin mukaan toimimista.

Mutta jos/kun määrittelen kaksinaismoralismin näin yksiselitteisesti, on pakko myöntää, että kapitalismin ohella myös kristinusko ja kommunismi ovat olleet [ja ovat eri muodoissaan edelleen] kaksinaismoralismin kyykäärmeenpesiä.

[Myös suomettumis-ilmiö oli omassa kontekstissaan (joka on siis vain yksi konteksti) käypä esimerkki kaksinaismoraalista. NL:oa ei saanut kritisoida julkisesti, vaikka Suomi olikin virallisesti demokraattinen maa, jossa vallitsi sananvapaus]

Ehkä meille ei ihmisinä kuitenkaan ole mahdollista perustaa sellaista yhteiskuntaa, jossa jopa suvaitsevaisuus, avoimmuus ja vapaus eivät jossain vaiheessa perversoituisi distinktio- ja jopa diskriminaatio-käytännöiksi.

Luultavasti myös tämän takia Platon päätti hyväksyä jo etukäteen/ennalta määritellyn 'eriarvoisuuden' Valtionsa kansalaisten 'tasa-arvoisuuden' lähtökohdaksi [jokaisella luokalla on oma tehtävänsä ja roolinsa yhteiskunnassa] tehden siinä päätelmässä aivan oikean suuntaisen valinnan, josta tosin on varsin helppoa lipsua totalitarismiin, mitä Platonin Valtio ei mielestäni lähtökohdiltaan alunperin ei ole.

[Mutta mistä ja miten saa legitimaationsa se instanssi, joka kasvattaa ja kouluttaa Valtion johtajat? Traditio kun on sittenkin hieman liian ahdas ja valtaa monopolisoiva konteksti].

Moniarvoinen liberaali-kapitalismi tekee juuri päinvastaisen valinnan kuin Platon ja julistaa eriarvoisuuden rikokseksi yksilön vapauksia ja oikeuksia kohtaan/vastaan ajautuen kuitenkin tällä tavoin väistämättä mm. kaiken maailman älykkyysosamäärä-rasismeihin, koska kyseisen järjestelmän ytimessä vaikuttaa pidäkkeetön ja kontrolloimaton kateus ja ahneus, joiden varaan rakennettu ja joilla oikeutettu taloudellinen eriarvoisuus [oligarkisesti ja autokraattisesti hallittu pankki- ja tuotantojärjestelmä] synnyttää globaalin kulttuuri-holocaustin = etnis-kulttuurisen erilaisuuden eli kapitalismin yhdenmukaistaville talousarvoille vieraitten identiteettien sulauttamisen vapaan markkinatalouden amoraaliseen [? - sallikaa mun nauraa] tuotanto-kulutus, kysyntä-tarjonta-koneistoon.

Tällaisessa systeemissä kaksinaismoraali toimii sisäänrakennettuna lähtökohtana, jossa kukaan ei ole aidosti kiinnostunut toisten oikeuksista, koska ajaa vain omaa etuaan. Esimerkiksi hyväntekeväisyys on kaksinaismoraalia järjestelmässä, jossa yksilön ja markkinoitten vapaus mahdollistaa heikoimpien systemaattis-rakenteellisen kyykyttämisen.

[Buddhalaisen altruistin, joka spekuloi älykkyysosamäärien vaikutuksilla ihmisten pärjäämiseen (tuon kaikkein farisealaisimman contradictio in adjecto'n äidin - ellei buddhalaisuus sitten [kuten väitän] ole täysin elitististä uskonto-skientismiä) ammun ilman varoitusta, mikäli tulee tähän kohtaan saivartelemaan farisealaisilla argumenteillaan].

Oikeuksista puhuminen libertaarisessa systeemissä on kaksinaismoralismia, koska a) libertarismissa oikeudet ovat pelkkiä muodollisuuksia ja teknisiä proseduureja, joilla ei ole todellista substanssia ja b) koska todelliset oikeudet ovat symmetrisiä velvollisuuksien suhteen. Jokainen oikeus velvoittaa muita kunnioittamaan tuota oikeutta - muutoin sillä ei ole uskottavuutta.

Vapausoikeudet toimivat kapitalismissa silti useimmiten privilegioiden tavoin - etuoikeuksina, joilla voi ahnehtia järjestelmän sisällä lähes määrättömästi mammonaa hyvän ja kalliin lakimiehen avustuksella. Jos tämä ei ole kaksinaismoraalista käytäntöä niin mikä sitten?

Kulttuurirelativismi sinänsä - teoriassa/loogisesti - ei ole kaksinaismoralismia, koska siinä hyväksytään toisen ihmisen erilaisuus ja myönnetään hänen oikeutensa erilaiseen identiteettiin/kulttuuriin. Onnistuuko tämä käytännössä, on sitten kokonaan eri asia. Yleensä ei eli esim. vihreät ovat monesti piilorasisteja juuri siinä merkityksessä kuin IM kulttuurirelativismin määrittee.

Pahuuden ongelma kumpuaa siis mitä ilmeisimmin liberaaliseen universalismiin sisäisellä väistämättömyydellä implikoituvasta kaksinaismoralismista - ei itse kulttuurirelativismista, jossa tehdään selvä ero toisten oikeuksien ja oman edun välillä siten, että oma etu sovitetaan mieluummin ensisijaisesti toisten oikeuksien kanssa niin hyvin kuin se vain ikinä on inhimillisesti mahdollista.

Silti kulttuurirelativistitkaan eivät voi välttyä kapitalistiseen systeemiin sisältyvältä kulttuuri-holocaustilta. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi vihreän liikkeen humaanit periaatteet vesittyvät liian usein kaksinaismoraaliksi.Vihreät kannattavat vapaata markkinataloutta - tosin kestävän kehityksen nimellä, mikä on pelkkää retoriikkaa teknokraattisten faktojen valossa.

Toinen syy piilee siinä, että vihreät avoimesta rasismin-vastaisuudestaan huolimatta suhtautuvat maahanmuuttajiin usein alentuvan elitistisellä ylemmyydentunnolla [vrt. pahamaineinen 'valkoisen miehen taakka' (tuo Persujen 'murhe'), joskin vihreitten asenne on paljon kierompaa ja tiedostamattomampaa ylemmyydentuntoa kuin Persujen nationalistis-tilastollisilla laskelmilla perusteltu mamu-kohortti-politiikka].

Mutta kuten edellä arvelin, jokainen ideologia, uskonto ja systeemi [paitsi Platonin Valtion ja hindujen kastijärjestelmän lähtökohtainen 'epätasa-arvo'! ] pitää yleensä väistämättä sisällään fundamentaalisen kaksinaismoralismin, koska systeemin hallitsija/perustuslaki lupaa aina jotain perustavaa [vapautta ja tasa-arvoa], mitä se ei voi toteuttaa ja mitä sen tarkoitus ei välttämättä edes ole toteutttaa [kuten vapaan markkinatalouden Siperia opettaa].

Diplomaattinen retoriikka ei näin ollen koskaan voi olla täysin totuudellista puhetta. Toisaalta sen tarkoitus ei ole myöskään avoimesti valehdella. Se on siis väistämättä kaksinaismoraalista eli kahden standardin ylläpitämistä kaikille yhteisen ja yhtäläisen totuuden kulisseissa.

En kuitenkaan menisi noin vain ylistämään kaikkein läpinäkyvimmän diplomaattisen kieroilun [erotuksena liberalismin perustuslaki-myyttiin] eli avoimesti kaksinaismoraalisen valtapuheen [jolloin sen kaksinaismoraalisuus paradoksaalisesti kyseenalaistuu, koska kaikkien pitäisi ilman muuta tietää, että hallitsija valehtelee] suuria 'mainosmiehiä ja tiedottajia' - Thukydidestä, Machiavelliä, Hobbesia, Nietzscheä tai Carl Schmittiä siitä, että he näkivät ja tajusivat veitseterävästi tämän ihmiskuntaa riivaavan valta- tai reaalipolitiikaksi nimetyn tosiasian, sillä voihan heille aina sanoa: koska te olette perimmältään nihilistejä, paras tapa osoittaa teidän olevan oikeassa eli väärässä [sillä nihilismi ei tunne eroa oikean ja väärän välillä], on toimia juuri niinkuin itse haluaa ja unohtaa teidän oppinne [mikä ei siis tarkoita, että tällä tavoin voisi vielä asettua rationaalisesti heitä vastaan (se lienee mahdotonta); - Nietzsche jopa sanoisi minulle kuten muillekin kritisoijilleen: 'aina vain parempi!'].

Tästä tosin seuraa se, että mitään moraalia ei enää [jos koskaan] ole olemassakaan, sillä psykologinen egoismi ei ole moraalia [todellinen moraali on aina ohjeellista ja rajoittavaa] vaan äärimmillään psykopaattista mielivaltaa eli pahuutta.

Järkevimmillään ja maltillisimmillaan klassinen käsitys egoismista sen sijaan on melko kelvollinen elämänasenne, mikäli siihen liittyy erottamattomasti sietämätön mutta välttämätön rehellisyys. Muussa tapauksessa kaksinaismoralismi jatkuu jatkumistaan kuin perisynti sukupolvesta toiseen - ja niinhän kapitalismissa tapahtuukin.

2
Pokeri on hyvä esimerkki pelistä, jossa voi voittaa yrittämällä huijata. Minulle se toimii erinomaisena käytännön metaforana kaksinaismoraalin korottamisesta yhteiskunnallisen [kapitalistisen] toimijuuden keskiöön. Se, joka parhaiten huijaa, voittaa.

Kapitalistisen kaksinaismoraalin kaava kiteytyy juuri siinä, että vaikka kädessäsi olevilla korteilla ei voisi voittaa edes kakkosparia, saatat silti korottamalla pottia eli nokittamalla saada viimeisenkin vastapelaajan passaamaan, mikä merkitsee, että surkean käden omannut pokerinaama voittaa mahdollisesti kahdella parilla tai kolmosilla pelanneen 'pelkurin', joka ei uskaltanut ottaa liian kovaa riskiä ja maksaa viimeisillä pelimerkeillään vastustajan nokitusta. - Tämän jälkeen olisi nimittäin päädytty kääntämään kortit pöydälle ja pokerinaama hävinnyt.

Maksimaalisen riskinoton laillinen salliminen pokerissa on kyseisen pelin suola, mutta samalla se myös toimii kaksinaismoraalin tylynä kaavana. Pelaajien voitot eivät riipukaan pelkästään hyvästä kädestä eli avoimen reilusta pelistä vaan kusetuksesta, joka on eräänlainen laillisen riskinoton laji, jolla ei kuitenkaan ole mitään muuta tekemistä reilun pelin [moraalin] kanssa kuin, että pelin säännöissä kusettaminen on sallittua - jopa pelin olennaisin piirre.

Kuten edellä on yritetty hahmotella - universalistinen käsitys kulttuurista ja moraalista on käytännössä väistämättä kaksinaismoraalinen ja kaiken lisäksi paljon halveksittavammalla tavalla kuin pokerissa, jonka lopulta pelastaa kaksinaismoraali-syytökseltä se, että pelin säännöissä saa ja itse asiassa täysin tietoisesti pitääkin yrittää vastustajan harhauttamista ja että vastustajan pitää tehdä samoin [on sitten kunkin omalla vastuulla, jos lähtee mukaan tähän uhkapeliin].

Kapitalismiin osallistumista ei kuitenkaan voi valita kuten korttipelin ja leikin suhteen voi tehdä [se ei siis ole täysin omalla vastuullamme, koska joudumme väistämättä ainakin kuluttamaan] eikä kapitalismiin ole myöskään eksplisiittisesti sisäänkirjoitettu mainittua pelisääntöä [harhauta/huijaa aina kun se on mahdollista] - ei ainakaan sen mahdollistamien lakien kirjaimeen.

Mutta vapaan markkinatalouden 'reason for being' eli sen maksimaalisen voiton tavoittelun henki kuitenkin legitimoi riskibisneksen, mihin kuuluu aivan olennaisesti, että sijoitus-pelissä voi kusettaa eri tavoin, kunhan ei jäädä kiinni käytännöistä, jotka ovat talouselämässä hankalasti todennettavan laillisuuden rajan ulkopuolella [esim. sisäpiiritietojen käyttö sijoitustoiminnassa].

Investointipankkien toiminta eli tyhjällä rahalla spekulointi erilaisine 'teknisine' [esim. takuurahastot] mahdollisuuksine päästä eroon sijoituksien ja lainojen riskivastuista ilmentää kapitalismin olevan pokeripelin äärimmäisen monimutkainen versio: yritys harhauttaa/huijata vastapelaajaa hyväksytyillä mutta mahdollisimman ovelasti ja tarkoin ajoitetuilla sekä ennakoiduilla spekulaatio-toimilla.

Vapaan markkinatalouden moraalinen totuudellisuus on siis hyvin syvältä, ja tätä syvääkin syvemmältä tulevaa mädännäisyyttä eli pahuutta minä kutsun kaksinaismoraaliksi.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/saatila-tripolissa-30-astetta-helletta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoisen_miehen_taakka
http://www.sodahead.com/fun/give-megame/question-1284665/?page=29&link=ibaf&imgurl=http://www.elsaelsa.com/wp-content/uploads/2008/08/poker-face.jpg&q=pokerface
http://www.liquidice.co.uk/joke/images/