March 28, 2011

Epäargumentatiivisia vuorosanoja

Yläkuvassa kerrotaan, miksi libertariaaninen yhteiskunta on juristien paratiisi. - Alakuvassa [vain lievästi] kärjistetty esimerkki siitä, mistä tällainen asiaintila käytännössä johtuu.
*
[Kielimafia teki muutamia kielellistä ilmaisua mahdollisesti parantavia tarkennuksia sekä lukuun I että II 28. 3 aikana]

I
1
Päretän omassa blogissani kaksi julkaisematonta kommenttia [yleensä hyllytän ne], koska päädyin siihen tulokseen, että ne ovat pikemminkin itsenäisiä 'vuorosanoja' kuin riittävässä määrin argumentatiivisia kannanottoja asianomaiseen päreeseen tai sen kommentteihin [ne eivät 'keskustele vaan performoivat']. - Ensimmäiset 'vuorosanat' on tarkoitettu Sammalkielen blogiin, toiset Ironmistressin.

2
Sammalkieli - mikä tyyppi tämä Valkea oikein on?

En kerta kaikkiaan ymmärrä hänen varsinaista pointtiaan. Ikäänkuin hän tyystin unohtaisi ihmisen noitten 'organisaatio-kyberneettisten' säätöjensä labyrintissa - tai pikemminkin kadottaisi hänet tuohon labyrinttiin.

Samalla kun Valkea minimoi valtion, hän paradoksaalisesti tulee minimoineeksi myös ihmisen. Hänen libertarisminsa toimii optimaalisimmillaan kuin hyvin säädetty kone, mikäli ihminen toimii niinkuin manuaali edellyttää. Mutta ei sellaista konetta ole olemassa kuin utopiana.

Valkea elää nozickilaista min-anarkismi-utopiaa siinä missä vulgaari-marxilaiset vallankumouksen ja valtion välisen ristiriidan utopiaansa.

Kumpikin on omanlaatuistaan poliittista metafysiikkaa, jota voidaan mielin määrin [myös perustellusti] perustella ja argumentoida ilman, että otetaan huomioon Zizekin väitettä siitä, että ideologis-tyyppisten mielikuvien/fantasioiden 'faktiivinen todellisuus' ja kapitalismin uskomus-pelinomaisuus ovat muutoksen tai muutoksen mahdottomuuden ratkaisevin dynaaminen elementti - dynamo ja este yhtä aikaa.

Olennaista minun mielestäni on se, miten saada foucault'laiseen [usein nerokkaaseen] valta-analytiikkaan [valta on tuottavaa myös tiedon suhteen ja tulee kaikkialta] perustuva vastarinta toimimaan [paradoksaalista kyllä - tämä strukturaalis-tyyppinen teorialähtökohta tekee vallasta lähes anonyymin ja tavoittamattoman].

Foucault ei vastarintansa uskottavuudessa vakuuta - eikä hän ilmeisesti edes halunnut ryhtyä vakuuttamaan ['en ole profeetta, teen tiimityötä' jne.] vaan jäi ikäänkuin oman teoreettisen pluralisminsa vangiksi, joka kyllä hanakasti ravasi mielenosoituksissa, vaikkei hänellä itse 'puolueettoman positivisminsa ja nominalisminsa' lähtökohdista [joista puuttuu eettinen perusta ja myös tämän vuoksi poliittinen motivaatio] ollut siihen mitään pätevää rationaalista syytä.

Valta pitää yrittää 'kaapata' [termi tulee ymmärtää sekä analogisesti että kokreettisesti] silloin, kun se suinkin on mahdollista, sillä muulla tavalla prekariaatti ja/eli nipin napin toimeentuleva [yleensä alempi] keskiluokka sekä köyhyysrajalla elävät eivät pysty ratkaisevasti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kohtaloonsa kapitalismissa.

Nykyään nimittäin pelastetaan pelkästään [yhä tiheämmällä frekvenssillä] romahtamaisillaan olevia pankki-kirkkoja - ei suinkaan ihmisiä, jotka päinvastoin joutuvat takaamaan pyhän rahalaitos-instituution jatkuvuuden ja pysyvyyden.

Kun [mm.] juutalaiset ennen uhrasivat eläimiä Jumalalle, niin nykyään he uhraavat ihmisiä pankeilleen. Ei siis kovin paljon uutta auringon alla.

Luulen kuitenkin, että 'vallan kaappaamisen' periaate niin konkreettisesti kuin analogisestikin sopii sekä nozikilais-miniarkisen yksilöutopian tavoittelijalle kuin marxilaisen arvoteorian omaksuneelle kommunitaristillekin - olkoonkin [haha], että toinen tekee 'vallankumousta' kuin villin lännen valloituksen ja frontier-myytin nykyaikaan siirtänyt 'yksinäinen pistoolisankari' ja toinen taas kuin mahdollisimman suuria joukkoja [gramscilaisen] ideologisen hegemonian saavuttamiseksi rekrytoiva agitaattori Puntarpää [Punainen viiva].

Valkean argumenttien sisällöt mutta myös hänen tapansa argumentoida muistuttavat [huolimatta formaalisesta kuivakkuudestaan] minun mielestäni minkä tahansa konsultin tai lobbarin loputtoman suostuttelevaa saivartelua omien teorioidensa pätevyydestä ja yleishyödyllisyydestä.

Entä sitten, jos en usko noihin saivarteluihin - pelkästään sen takia, että niiden esittäjän mahdollinen motivaatio ja intentiot herättävät minussa spontaanin intuitiivisen epäilyn siitä, että nyt liikutaan pelkän mielikuva-mainonnan alueella. Ei kiitos! Minulle valehdellaan tiedotusvälineissä joka päivä ihan tarpeeksi. En tarvitse sitä lajia yhtään enempää - en edes hiuksia halkovien libertarististen teoriasäätöjen tasolla.

Puhun tietysti vaín omasta puolestani, sillä hitto soikoon! - miten ihmeessä minä kykenisin kenenkään muunkaan puolesta puhumaan?!

Narsistilla on narsistin ennakkoluulot ja paranoiat. Mutta sen verran realismia ja itsetuntemusta pitää älykkäältä psykopaatilta aina löytyä, että hän pystyy oman psyykkisen tilansa tiedostamaan ja jopa tunnustamaan - [toisin kuin populistisen tiede- ja informaatio-fanatismin blogi-kuningatar: Maggie Ironmistress - tuo Derivaatta-Landian ja Ruukkilan Puhalluksen ikioma Rosa Luxemburg, jota karskeimmat miehetkin aikoinaan pelkäsivät (esim. Felix Dzerzhinsky, NL:n tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu Chekan päällikkö - kertoo juoru-Zizek)].

II
1
Tiedemies, Sammalkieli ja Paranoid on ollu aika parhaita mun mielestä näissä bileissä [kyseessä on Ironmistressin päre repressiivisestä toleranssista].

Mutta [olen sanonut tämän aiemminkin] mehän olemme IM näköjään melkein yhtä vainoharhaisia molemmat. Vain hiukan erilaisia olkinukkeja käytämme.

Minä kuitenkin tiedostan hulluuteni paremmin kuin sinä - väittäisin. Joskin nimenomaan tätä tyyppiä olevista väittämistä tulee pahimmillaan vallan hirvittäviä kulttuuriskaboja. Että joku muka tuntee itsensä paremmin kuin joku toinen.

Ihmiset psykopatologioineen riitelevät/raatelevat - eivät niinkään asiat, joilla he hyvinkin taitavia [jopa nerokkaita] teoreettisia intuitioitaan yrittävät 'tyhmemmilleen' agitoida.

2
Sopii lukea David B. Hartin dokumentointi siitä, miten fysiikasta kiinnostunut paavi ja Galileo, jotka olivat alunperin ystäviä, lopulta riitaantuivat, koska Galileo ei suostunut kompromissiin erään fysiikan kannalta mitättömän dogmi-erimielisyyden takia vaan torjui paavin kompromissi-ehdotuksen kerta toisensa jälkeen ja [liikaa viiniä litkivä koleerinen hedonisti kun oli] lopulta haukkui hänet pataluhaksi.

Galileo ei halunnut ymmärtää hankalaa, teologista uskottavuutta kyseenalaistavaa ja siten kirkkopoliittista auktoriteettia uhkaavaa tilannetta, johon paavi ajautuisi, ellei Galileo myöntäisi kirkon totuutta yksittäisen opinkohdan suhteen.

Paavin pyrkimyksenä oli siis ylläpitää teologisen opin koherenssia eikä suinkaan mitätöidä Galileon tutkimusten perustavia löytöjä, jotka eivät myöskään olisi mitätöityneet kompromissista [on jopa epäilty, ymmärsikö Galileo, mistä paavin vaatimuksessa todella oli kyse, ja oliko hän edes lukenut tämän kirjeet kunnolla].

Populaarihistoria on vääristellyt tätä tapahtumaa ja tehnyt siitä paradigmaattisen esimerkin sokean ja tyrannisoivan uskon sekä valistuneen ja avaramielisen luonnontieteen välisestä kiistasta.

Todellisuudessa Galileo oli kyseisen tarinan suurempi juntti, joka ei edes yrittänyt nähdä tilannetta paavin kirkollisesti ja poliittisesti sidotusta perspektiivistä käsin. Paaville ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin määrätä jo iäkäs fyysikko mukavaan kotiarestiin jatkamaan viinipöhnäänsä.

D. B. Hartin 'Ateismin harhat' sisältää historiallisesti muitakin erittäin tarkkoja sekä retorisella mestaruudella kirjoitettuja esimerkkejä [myöhäis-antiikista reformaatioon] ikävistä tapauksista, joiden syy on totaalisesti haluttu vierittää kristinuskon niskaan - luonnontieteellisen asenteen ja ateismin objektiivisuuden nimissä.

Hartin kirjan jälkeen on vaikea ottaa täysin vakavasti ainakaan popularisoitua 'sosiobiologistista' historiaa [oppikirjat mukaan lukien] - niiden perimmäisen - kaikki moraaliset perspektiivit tuhoavan, kyynisen maailmankatsomuksen takia. Menisivät mieluummin hirteen syljeskelemästä nihilistisen ylimielistä inhoaan lukijoitten niskaan.

Hart osaa kuitenkin tarpeen vaatiessa olla todella tyylikkäästi yhtä v-maisen 'kyyninen' [tietysti omassa kontekstissaan] kuin esimerkiksi Edward Gibbon 1700-luvulla tai Ramsay MacMullen viime vuosina.

Juuri Hartin kaltaisia miehiä kristinusko tarvitsee nykyään. Sellaisia, jotka eivät pelkää ottaa Nietzscheä tosissaan ja etenkin oman historiallisen metodiikkansa tulkinnalliseksi lähtökohdaksi - nyt tosin kristinuskon tarkoituksiin soveltaen.
*
Nietzsche kirjoitti 1888 ajatteluaan ja tuotantoaan arvioivassa omaelämäkerrassaan Ecce Homo [viimeiseksi jääneessä kirjassaan]: "En pelkää mitään muuta niin paljon kuin, että minut vielä joku päivä julistetaan pyhimykseksi. Ennemmin olen narri kuin pyhimys...ja ehkä olenkin narri!".

Haha. On jo julistettu ja julistetaan vielä ainakin kertaalleen. Nietzschen ateismi oli liian syvällistä jäädäkseen ateisti-ideologien eli vapaa-ajattelijoitten Skepsis-järjestön tasolle - Bertrand Russellin omahyväisestä ateismi-pasifismista nyt puhumattakaan.

[Russell oli, kuten D.H. Lawrence sen suoraan hänelle kirjeessä sanoi, uskomattoman ilkeä ihminen varsinkin läheisilleen - todellinen paholainen, joka hymy pikemminkin paljasti kuin kätki pahantahtoisen luonteen].

PS.
'Maailmassa on tapahtunut vain yksi suuri vallankumous. Näin väittää amerikkalainen filosofi ja teologi David Bentley Hart. Se tapahtui silloin, kun kristinusko tuli tähän maailmaan. Se merkitsi Hartin mukaan niin suurta ajattelun, moraalin ja kulttuurin muutosta, ettei mitään vastaavaa ole milloinkaan muulloin tapahtunut.

Kristinusko mursi antiikin ajan kohtalonuskosta nousevan pelon, tarkoituksettomuuden ja toivottomuuden. Se antoi jokaiselle ihmiselle arvon, horjutti tuolloisen yhteiskunnan julmia rakenteita ja loi sellaisen lähimmäisenrakkauteen perustuvan inhimillisen ja moraalisen yhteisön, jollaista ei ollut koskaan ollut missään muualla.

Muiden antiikin ajan uskontojen ja filosofioiden suvaitsevaisuus oli - kuten Hart sarkastisesti kuvaa - suurimmillaan silloin kun ne ilman omantunnon tuskia suvaitsivat köyhyyttä, sairautta, nälkää, syyttömien julkisia mestauksia ja ei-toivottujen vastasyntyneiden lasten heitteillejättöä.' - http://www.sinulleonviesti.fi/puheet/muuttunut-sanoma
*
http://www.bookplus.fi/kirjat/bentley_hart,_david/ateismin_harhat-7644864 - Ks. myös http://www.amazon.com/Against-Atheism-Dawkins-Hitchens-Fundamentally/dp/1405189630
*
http://sammalkieli.blogspot.com/2011/03/kahden-kerroksen-vakea-kuva.html#comments
http://takkirauta.blogspot.com/2011/03/repressiivinen-toleranssi-eli-kuinka.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Nozick
http://fi.wikipedia.org/wiki/Libertarismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Libertarianism
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://www.timesfreepress.com/news/2010/jun/20/libertarianism/?opinioncartoons
http://www.democraticunderground.com/discuss/duboard.php?az=show_mesg&forum=364&topic_id=3160894&mesg_id=3160975
http://www.holisticpolitics.org/NewParty/Politics2d.php
http://zhiq.posterous.com/differences-between-feudalism-imperialism-cap
http://abyssalmissile.com/2008/05/26/card-carrying-member/

4 comments:

HG said...

Tulkinnat ovat kiinnitetty tulkitsijan omaan horisonttiin eli viiltoihin kykenevällä kirurgilla toimii tulkinta niin kauan kun hän on menossa ns. ongelmanratkaisualueelle ja osaa käyttää occamin veistä: ja kun sinua mm on lukenut niin siinä olet todella taitava ja osaava myös (osaat riittävästi filosofiaa että tiedät missä on mitäkin vaikka joskus menet todella kauas hakemaan sitä mikä löytyisi silmien edestä kunhan näkisit) eli kirurgi viiltää ns. pehmeiden kudosten läpi ei ehkä nopeammin kuin muut mutta totuudellisemmin kuin muut. Sitten tulee toinen ongelma joka on kytköksissä siihen arvoon tai arvomaailmaan, missä sanot olevasi: haluat tasa-arvoa tai haluat hyvää elämää jokaiselle niin siinä kohtaan et enää toimikaan oikealla tavalla koska maailmaa ei voida pysäyttää. Jokainen elää vain sitä omaa elämää, tässä ja nyt, niillä mahdollisuuksilla mitä annetaan, niillä mahdollisuuksilla mitä sallitaan, niillä premisseillä mitä luodaan. Siinä viilto-tekniikka ei enää pysähdykään eli ei enää pohdi miten tuo yksilö tuossa voisi voida paremmin, voisi päästä eteenpäin tai voisi saada armoa muiden häiriköinnistä, arvoa omille teoilleen jne - se ei enää kiinnosta. Koska se mitä kiinnostaa kirurgi-filosofia on vain se, että saa olla oikeassa, saa muiden ihailua ja saa näyttää, että on taaskin ollut parempi kuin muut. Eikö se ole oikeasti juuri narsismia? Tai miesihailua? Ihaillaan vain ja pelkästään miestä ja miehen huumoria, miehen tekniikkaa, miehen logiikkaa ja sotaa? Koska muut ovat typeriä, tyhmiä ja narttuja tai bitchejä. Joilla ei silti voi olla älyä koska niin sanottiin myös lapsuudenkodissa: naisilla ei ole älyä eikä tahtoa; ovat bimboja vaikka jotkut näyttävät pärjäävän silti.
Asenne on siis joskus hyvin raskas olettaen että miehen ja naisen logiikka toimii oikeasti erilailla ja se mikä näyttää sotkuiselta ja hysterialta ja kaoottiselta on silti elämän mallit kun ne on punottu yhteen juuri kapitalismin vallitessa usean sadan vuoden ajan: ks. wiki ja kapitalismi; hyvä kuva.
Koska me naiset olemme pakotettuja olemaan siinä tiedän järjestelemässä kokoonpanossa ja teidän valitsemassa sota-maailmassa meidän logiikasta tulee tämmöinen hösö-öööö logiikka ja rikkinäinen mutta se on aina taustalla hyvää tahtova enemmän kuin miehillä. Sitä silti kaipaatte ja siksi roikut vuosi toisensa jälkeen naisen blogissa jota ihannoit mutta et ehkä ole päässyt naimaan vaikka se oli suurin toiveesi? Jotain semmoista uskon. Löydä siis omat kompleksit ja miellä maailma naisen elämästä ja logiikasta käsin niin tajuat miten ahtaassa ilmatilassa naisen on pakko olla - että edes saa elää.
Tulkinnasta voimme kirjoittaa myös asiallisesti, tämä oli mielen asia: asenne, ajatus ja arjen kuva.
Sinulle hanibeibi: poljetaan vedessä niin ei viedä mitään eteenpäin: poljetaan vettä niin ollaan ikäänkuin paikallaan. Mutta minä uin (pää alaspäin vaikka en ole kuollut). Koen siis tulevani eteenpäin.

Rauno Rasanen said...

'Sitä silti kaipaatte ja siksi roikut vuosi toisensa jälkeen naisen blogissa jota ihannoit mutta et ehkä ole päässyt naimaan vaikka se oli suurin toiveesi?'

So so hogsu. Eipäs tehdä outoja johtopäätelmiä minun psykoseksuaalisesta patologiastani.

Minulla nimittäin menee seksuaalisesti paremmin kuin koskaan, sillä olen muuttunut androgyyniksi ja nain siis itseäni.

Aion mennä vielä naimisiinkin itseni eli Rauno-Hannelen kanssa. - 'Vai mitä Hannele? - Hi hi - älä kutita Ransu - siitä paikasta'.

Perfect! Tää on hyvää elämää, laulaa zombie-Loirikin.

Nyt pitäis vielä saada adoptio-oikeus. Noo - jos kaiken maailman sateenkaari-seksuaalit sellaisen oikeuden saa, niin täytyyhän minunkin saada.

Lapsen pitää olla valkoinen, arjalainen, vaaleatukkainen, ÄO vähintään 180, sukupuolella ei väliä, koska se voidaan tarpeen vaatiessa kirurgoida toiseksi.

Mikähän nimi lapselle annettais? Miten olis Mirko-Synnöve? Luulisi olevan riittävän juhlava nimi [ks. etymologia nimistä Miroslav ja Sunniva].

hoggssu said...

Hogsu ny vähä funtsi ku se on niin suhteellista että korkea kognitiivinen äly ja paljon hevosia housuissa, ja siksi ajattelin ny vaa. Vai olet androgyyni; sitten sun kaverisi hullumies on sun paras kaveri kuten ennenkin.
?
Hejdå, minä aion olla nainen, hitto - nai-nen. Sådetså.
Vaikka laadusta voisi joskus pohtia mutta se taitaa olla naisten suurin ongelma ilman suurempaa merkitystä kuten sohvakaluston värikin. Pitää siis toivoa.

Sammalkieli said...

Kopioin alkuosan päreestäsi omaan blogiini, ettei Valkealta vain mene ohi.

Valkean ihanneyhteisöt (hutteriitit) oikeuttavat toimintaansa loppujen lopuksi hyvin samankaltaisella teologialla, kuin mitä itse olen harrastepohjalta kehitellyt ja jonka Valkea tuomitsee "sosialistisena".

Paitsi että hutteriitit vievät homman paljon pidemmälle kuin minä poroporvarillisen ideologian turmelemana kykenen edes kuvittelemaan.

Oleellinen kysymys on mielestäni tämä: kun jokaisella on jo nyt oikeus perustaa yhteisö, liittyä yhteisöön ja erota yhteisöstä, niin millä tavoin valtio oikeasti ehkäisee yhteisöllistä elämäntapaa?

Siitä vain ostamaan maata. Omavaraistaloudelle löytyy varmasti riittävästi resursseja (maapohjaa) nyt kun maaseutu on tyhjentynyt.

Jos yhteisö on niin paljon tehokkaampi, parempi ja kilpailykykyisempi, niin miksi ei perustaa yhteisöä jo nyt? Eihän valtio sitä estä.

Luulisi että aatetovereita löytyisi.