'Epäargumentatiivisia vuorosanoja'-päreessäni kommentoinut Sammalkieli kirjoitti muun muassa:
Valkean ihanneyhteisöt (hutteriitit) oikeuttavat toimintaansa loppujen lopuksi hyvin samankaltaisella teologialla, kuin mitä itse olen harrastepohjalta kehitellyt ja jonka Valkea tuomitsee "sosialistisena" - Paitsi että hutteriitit vievät homman paljon pidemmälle kuin minä poroporvarillisen ideologian turmelemana kykenen edes kuvittelemaan.
1
Mielenkiintoista. Amishit jo tiesínkin.
Itselleni liittyminen minkäänlaiseen kommuuni-tyyppiseen yhteisöön lienee kuitenkin mahdotonta, koska olen perimmältään erakko siinä määrin kuin nyt hesalaisessa kaupunkitaajamassa voi erakkona elää.
Ihanteeni on [kuten blogini lukija tietänee] antiikin kyynikko Diogenes Sinopelainen, joka asui kuulemma tynnyrissä [hulluksi tullut Sokrates, kuvaili Platon häntä].
Diogenes eli yhteisössä yhteisönsä ulkopuolisena, koska ei arvostanut sen hierarkia-arvoja eikä paljon muitakaan yhteiskunnan keinotekoisia etikettejä [ne olivat hänelle adiafora - yhdentekeviä elämän ja ihmisyyden kannalta] vaan piti kaikkia ihmisiä samanlaisina ja samanarvoisina maailmankansalaisina.
Tavallaan Diogenes on sekä kaikkein äärimmäisin liberaali individualisti että mitä konkreettisimmin ihmisten olemuksellista tasa-arvoa julistava kommunisti yhtä aikaa.
Hegel tosin kuvasi ja epäsuorasti myös kritisoi antiikin kyynistä koulukuntaa [joka kieltämättä joskus tärväsi Diogeneen jo kyseenalaista mainetta ylettömällä irstaudellaan ja epäsosiaalisuudellaan] väittämällä, että se oli ikäänkuin käänteinen peilikuva elitistisen yläluokan välinpitämättömyydestä ja ylimielisyydestä suhteessa yhteiskuntaan ja kansaan.
Hegelin terävänäköinen tulkinta voidaan kyllä hyväksyä, mitä yläluokan psykologiseen egoismiin ja alempiaan halveksivaan turhamaisuuteen tulee, mutta tuo kritiikki ei osu itse Diogeneehen ja hänen valitsemansa elämäntavan perusteiden ytimeen.
Diogeneen perimmäinen filosofinen pointti oli nimittäin eettinen. Hän pyrki paljastamaan ja kumoamaan ihmisten kaksinais-moralistisen itsekkyyden.
Ääriaskeettisen elämäntavan sekä säädyttömyyteen asti yhteisön tapa-normeista piittaamattoman käytöksen ja suorasanaisen puheen intuition vastaisena tarkoituksena oli hyveen tavoittelu [vrt Sokrates], joka/mikä siis viedään näennäisesti individualistisella välinpitämättömyydellä paradoksaalisiin ja absurdeihin äärimmäisyyksiin.
Pakana-Diogenes oli vanhan kristillisen kirkon tuntemien houkkien varhainen sukulaissielu, joka teki suurimmankin auktoriteetin naurunalaiseksi.
Itse Aleksanteri Suuri halusi tavata kuuluisan filosofin ja käski tätä toivomaan mitä tahansa häneltä. Diogenes pyysi Aleksanteria siirtymään pois auringon edestä - [Aristoteleen oppilaan Aleksanterin kerrotaan jälkeenpäin monesti puhuneen Diogeneen vastauksesta, jota hän piti paitsi nerokkaan sarkastisena myös viisaana - ei suinkaan hävyttömänä].
Entä mitä tekivät vanhan kirkon kristilliset houkat? Ainakin Simeon Emesalaisen kerrotaan heitelleen pappeja herneillä ja pähkinöillä liturgian aikana [Simeoniin on tarkoitus palata ehkä jo lähiaikoina].
2
Hegel varmaankin ymmärsi Diogeneen tarkoitusperiä, mutta piti hänen käytännön ratkaisujaan ilmeisesti aivan liian nihilistisinä, koska Hegelille yhteisön/valtion integroivana elementtinä toimii vain korkea [positiivisesti] eettinen periaatteellisuus [Sittlichkeit (siveellisyys) etenkin perheen ja ylipäätään kasvatuksen kautta sekä kansallisuus-aatteeseen epäsuorasti kytkeytyneet oikeusfilosofiset periaatteet].
Diogenes kuitenkin lienee ollut ensimmäinen eurooppalainen [jopa ensimmäinen tunnettu ihminen], joka alkoi pitää kaikkia ihmisiä perimmältään yhdenvertaisina, koska yhteiskunnan arvot, tavat ja roolit ja ylipäätään sosiaalinen nokkimisjärjestys eivät olleet hänelle hyveen alkuperäisiä ominaisuuksia vaan valtasuhteitten ylläpitämiseksi luotuja ja sellaisenaan korruptoituneita erottelujärjestelmiä, joista olemassaolon/elämän perimmäisen [erehdyttävästi moraalittomalta näyttävän] alastomuuden ja hyveen ehdottoman yksinkertaisuuden välisen yhteyden tajunneen kyynikon ei tarvinnut piitata.
Kyynikko loukkasi kreikkalaisen kaupunkivaltio-yhteisönsä tapoja mutatis mutandis samantyyppisen intention inspiroimana kuin Jeesus juutalaisia perinteitä - toisin sanoen ikuisuutta silmällä pitäen. - Diogeneellä vain ei ollut jumalia eikä tuonpuoleista [ei nyöskään kovin ylevää käsitystä rakkaudesta] kuten juutalaisella 'kolleegallaan'.
3
Mutta silti - periaatteessa - sympatiseeraan kyllä hutteriitteja.
Mikäli tuollainen yhteisö ei ole liian tukahduttava, niin silloin se antaa vahvan ryhmä-identiteetin ja turvallisuuden tunteen suhteessa maailmaan ja elämään. Juuri sellaista luulisin nykyihmisen [paitsi 'pluraalien' kaupunki-vihreitten ;/] kaipaavan tässä elämäntavoiltaan ja moraaliltaan pirstaloituneessa sekä relativoituneessa mutta silti kapitalismin talousarvojen esineellistävän yhtenäistävään pakkopaitaan sidotussa markkivaltioitten [Timo Harakan osuva termi] maailmassa.
En kuitenkaan osaa sanoa, olisiko jonkun Diogeneen kaltaisen hyve-absurdikon lainkaan mahdollista elää nimenomaan hutteriittien arvoiltaan melko sovinnaisessa ja harmonisessa pienyhteisössä. No - ainakin hän siis haluaisi, jos minulta kysytään.
PS.
Tarkennan lopuksi, että siinä missä Diogeneen kyynisyys ehdottomasti pyrki hyveeseen, siinä puolestaan postmoderni kyynisyys heijastelee pettymystä, joka seuraa hyveen [ylipäätään Jumalan ja metafysiikan] kuolemasta [siitä, että valistuksen ja marxilaisuuden järki ajautuivat umpikujaan lupauksissaan vapaudesta ja onnesta]. - Siten myös Hegelin kritiikki osuu paremmin postmoderniin kyynisyyteen kuin Diogeneehen, joka on stoalaisen hyve-etiikan esikuva - [tosin radikaaliudessaan ja omaperäisyydessään stoalaista, 'liika-järkeilyyn' perustuvaa pidättyvyyttä (apatheia) huomattavasti elävämpi, uskottavampi ja todellisempi hahmo].
II
Filosofia
Diogeneelle hyve koostui kaiken fyysisen nautinnon välttämisestä. Kipu ja nälkä auttoivat positiivisesti hyvyyden tavoittamisessa. Moraalinen elämä tarkoittaa paluuta luontoon ja yksinkertaisuuteen. Hänen sanoillaan "ihmiset ovat tehneet kaikista jumalien lahjoista monimutkaisia".
Diogenestä on kunnioitettu siitä, että hän meni kaikessa säädyttömyydessä äärimmäisyyksiin tavoitellessaan hyvyyttä. Diogenes Laertios kertoo hänen muun muassa pitäneen temppelistä varastamista ja minkä tahansa eläimen lihan, jopa ihmisen lihan, syömistä hyväksyttävänä. Hänellä oli myös tapana tehdä kaikkea mahdollista julkisesti ja vaikka keskellä toria, esimerkiksi syödä raakaa lihaa tai masturboida. Hänen maineensa on kuitenkin kärsinyt joidenkin hänen seuraajiensa moraalittomuuden vuoksi.
Diogenes on ensimmäinen tunnettu ihminen, jonka tiedetään ajatelleen ja sanoneen, että hän on koko maailman kansalainen, sen sijaan että olisi vain jonkun kaupungin tai valtion kansalainen.
Diogeneen mielestä hyödyttömiä ja tarpeettomia tieteitä ja taiteita ei kannattanut harjoittaa. Tällaisia olivat muun muassa tähtitiede, matematiikka, geometria ja musiikki. Kyynikoiden filosofia keskittyikin lähes pelkästään eettiseen opetukseen [wiki].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/epaargumentatiivisia-vuorosanoja.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hutteriitit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen
http://en.wikipedia.org/wiki/Diogenes_of_Sinope
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Wilhelm_Friedrich_Hegel
http://en.wikipedia.org/wiki/Georg_Wilhelm_Friedrich_Hegel
http://www.kotimaa24.fi/blogit/haku/article/?bid=72&id=2463
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristuksen_t%C3%A4hden_houkka
http://timoharakka.blogspot.com/2011/03/elammeko-markkinayhteiskunnassa_23.html
http://www.gettyimages.fi/detail/2641529/Hulton-Archive
4 comments:
Diogenes joutui erään kerran myös orjaksi. Hänet myytiin orjamarkkinoilla miehelle, joka tarvitsi itselleen isäntää.
Oliko Diogeneen tarkoituksena osoittaa, että kuka tahansa pystyy hallitsemaan? Ehkä hyveellisinä ja muita parempina esiintyvät hallitsijat ovatkin todellisuudessa pelkkiä huijareita.
Rikkaalta ei onnistunut oman elämän kontrollointi, joten hänen täytyi ostaa itselleen isännäksi orja.
Tuohon aikaan ei kehitelty työnarvoteorioita. Ihmiselämä oli arvotonta ja kurjaa, siispä sen uusintamiseksi välttämättä tarvittu työ oli vähintään yhtä arvotonta.
Ateenan miehet eivät huoranneet eli myyneet [työvoima]tavaraansa. Siihen aikaan piti ostaa tai myydä koko mies.
'Oliko Diogeneen tarkoituksena osoittaa, että kuka tahansa pystyy hallitsemaan?'
Ilmeisesti oli. Tai ainakin että se periaatteessa on mahdollista kaikille ihmisille.
Mahdollisuus ei tietenkään toteudu jokaisessa tapauksessa: jos ei esim. ole tarpeeksi älyä tai halua, mutta nämä esteet ovat yksittäisiä ja siten sattumanvaraisia eivätkä yleistettävissä.
Jos jollain on ÄO debiilin tasolla, niin ei hän tietenkään kykene hallitsemaan [ellei sitten jonkinlaisena nukkehallitsijana kuten Espanjan sisäsiittoisesta Habsburg-kuningashuoneesta muistamme - etenkin Kaarle II], mutta jos hän on vaikka mustaihoinen, homoseksuaali tai muslimi, niin aivan varmasti edellytyksiä löytyy.
Platonin Menon-dialogissa Sokrates osoittaa, että matematiikasta aiemmin lähes tietämätön orjapoika pystyy vain minimaalisesti autettuna päättelemään ja ratkaisemaan miltei itsenäisesti aloittelijalle melko vaativan geometrisen tehtävän.
Älyllinen päättelykyky on siis arvoon ja asemaan katsomatta jokaisella ihmisellä synnynnäisesti yhtäläinen [vaikkakin kyvykkyydessä löytyy tietysti eroja, mutta se ei oikeuta minkäänlaiseen rasistis-tyyppiseen diskriminointiin kuten oikeisto-populistit kai vaatisivat].
Kyseinen näkemys tunnetaan nativismin {tässä innatismin] nimellä ja se perustuu tietenkin Platonin metafysikkaan eli ideaoppiin, jonka mukaan ihmisen mieli ei ole syntyessään tyhjä taulu kuten empiristit ajattelevat - [ks. kuitenkin linkin geeni-nativismi-versiot geno- ja fenotyypin erotteluineen] vaan 'innatism refers to the philosophy of Plato and Descartes who assumed that innate ideas and principles are placed in the human mind by a God or an equivalent being or process'.
Ihmiset ovat idea-alkuperänsä epätäydellisiä ilmentymiä, jotka pystyvät rationaalisesti muistelemalla [anamnesis] oivaltamaan alkuperästään enemmän ja enemmän [Platon on siis tavallaan truthlikeness-teorian ensimmäinen edustaja - tosin rationalistina, ei empiristi-fyysikkona, joka etsii totuuden jälkiä positiivisesta havainnosta, kun taas Platonin metodina oli pikemminkin negatiivis-dialektinen päättely ja matematiikka].
Sokrateen ehdoton hyve-eettinen kutsumus ilmentää Menon-dialogin periaatetta hyveen ja hyvän elämän suhteen.
Diogenes vei tämän asenteen absurdiin äärimmäisyyteen käytännössä.
Sokrateskaan ei erityisemmin kunnioittanut tai ei ainakaan tavoitellut yhteisönsä virallisia arvoasemia [hän oli kyllä sotasankari ja veteraani], mutta Diogenes piti niitä suorastaan tarpeettomina ellei peräti esteinä todellisen hyveen tavoittelemisen tiellä.
Oleellista tässä on, että hyve [kuten uskon vanhurskaus, pelastus] on yksi ja sama, kaikkien tavoiteltavissa ja saavutettavissa oleva eli se sisältyy ikuisiin ideoihin [hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen - eli/tai Jumalaan].
Tavoista ja keinoista saavuttaa hyve [vanhurskautus, pelastus] tulee valitettavasti kiivaitakin erimielisyyksiä maailman tappiin asti, ja kiitos näistä erimielisyyksistä kuuluu usein kaiken maailman [konservatiivi-]populisteille, jotka eivät halua muistaa, että syntyivät tähän maailmaan alastomina ja myös lähtevät täältä periaatteessa Aatamin ja Eevan asussa - jopa ilman viikunanlehteä.
Vaatteilla koreilevat kalvinistit joutuvatkin näin ollen suoraan helvettiin typerän ylpeytensä vuoksi.
Tämä on ehdottoman varmaa tietoa ;/, jolla ei kuitenkaan haluta tuomita kalvinisteja vaan enintään halveksia ja sääliä heitä, koska he ovat ajautuneet hybriksessään rationalistisen rehellisyyden ja siten hyveen ulkopuolelle.
Sillä kuinka kukaan voisi ostaa pelastuksen [tai nirvanan] mielistelemällä Jumalaa tai karman lakia?
Ikäänkuin tällainen nuoleskelu [lahjus] ilmentäsi todellista hyvettä, rakkautta ja uskollisuutta - [muistakaa kuningas Learin kaksi vanhinta tytärtä; - tosin Lear itse oli aluperin typerys, joka maksoi hirveän hinnan kilpailuttaessaan tyttäriään isänsä rakastamisessa].
Tätä minä en ymmärrä [kuten sanottu - voin vain halveksia ja sääliä].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Innatism
eikö postmodrnia tule aina verrata siihen historialliseen taloudelliseen tilanteeseen, markkinatalouteen, jossa ses
läntinen lää lää ihminen ihmettelee kaiken olevan mahdollista eikä pyri siihen mikä olisi hyvää mahdollisimman monille
Post a Comment