March 5, 2011

Timo Soini ja postmoderni poliittinen plurealismi

'Muistakaa rakkaat ihmiset tämä totuus: emme me voita pelkästään yksilöinä vaan meidän korkea yhteinen moraalimme on se, joka nostaa meidät muiden yläpuolelle!'
*
[Kielimafia kiroaa ja ehkä myös korjaa tekstin typot ja toistot - 6.3.]
*
On kolme olotilaa, joiden vallitessa ei pitäisi kirjoittaa: a] paha känni, b] väsymys, c] vitutus, koska ne aiheuttavat tarkkaavaisuuden herpaantumista ja ajatuksen pätkimistä. Tietysti on vielä se neljäs ja kaikkein pahin eli pahan kännin aiheuttama väsynyt vitutus. - No - onneksi tämä neljäs olotila ei pahimmillaan vaivaa minua kuin enintään pari kertaa/kk. Olotila b tuntuu jo useammin ja etenkin kirottu c joka ainoa päivä.

I
1
Siteeraan Ville Similän lyhyen kolumnin tähän kokonaisuudessaan, koska siitä löytyy pari totuuden jyvästä. Timo Soini tosiaankin edustaa omanlaatuistaan postmodernismia Suomen puoluepolittisella kartalla. Johdonmukaisesta ja yhtenäiseltä kuulostavaa suuntaa edustavasta Soinista on moneksi - ehkä aivan liian moneksi.

Häntä voisi kutsua 'glokalisaation' [käytän termiä tässä omiin tarkoituksiini] guruksi. joka korottaa Suomen nationalistisen identiteetin maailmankaikkeuden tärkeimmäksi asiaksi Jumalan jälkeen. Uskomaton pelimies siis on kyseessä.

Retoriikan taidoil/l/taan Soini on verrattomalla ja häpeämättömällä tavalla rahvaan ikioma akateeminen juntti, joka osaa ottaa politiikan rennosti. Harvoin on laskelmoiva populismi kuulostanut noin vetoavalta. Tämä mies vie sosiaalidemokraateilta ja [osittain myös] keskustalta lukemattomia ääniä samaan tapaan kuin vihreät aikoinaan äärivasemmistolta, joka oli menettänyt ideologisen uskottavuutensa niin globaalisti kuin lokaalistikin [kykypuolue sen sijaan ei ota riskejä vaan äänestää rahaa eli valtiovarainministeriämme EU-Jyrkiä].

Soinin arvomaailma on konservatiivinen, moralistinen ja kansallinen ellei sitten paikallistasoa ylikorostaessaan jopa impivaaralainen. Samaan tapaan Hitler, Mussolini ja Hirohito [akselivaltioiden johtajat] julistivat/edustivat kansallista yhtenäisyyttä ja kansan oman arvon tunnetta.

Olen kirjoittanut päreluonnosta Soinin moraalisesta konservatiivisuudesta hänen politiikkansa perimmäisenä 'ideologiana' vihreitten Panu Laturin yliampuvan joskin myös perustellun puheen pohjalta, jonka teemoja tässä sivuan [ks.luku III].

[Tarkoitukseni on palata Laturin puheeseen myöhemmin. Analyysi tästä aiheesta ei ole minulle mikään helppo nakki, koska pidän itseäni ajoittain hyvinkin populistisena, moralistisena ja konservatiivisena ihmisenä [saatan siis löytää sekä Laturiin että Soiniin kohdistamastani kritiikistä oman peilikuvani ja tämä pitää yrittää tiedostaa, jottei tahattomasti lankeaisi itse muille asettamaansa kriitikon ansaan ;\].

Olen kuitenkin kiinnostunut sekä Timo Soinin politiikasta että persoonasta. Olkoon Ville Similän kolumni eräänlainen lähtölaukaus epävirallisille pohdinnoilleni, mitä tähän Veikko Vennamon lahjakkaimpaan perilliseen tulee. Tuon lähtölaukauksen haluan kuitenkin myös tiivistää seuraaviin - kieltämättä kärjistettyihin väitteisiin.

Ensinnäkin: jos Timo Soini yhtäkkiä menehtyisi äkillisen sairauteen tai tapaturmaan, se merkitsisi perussuomalaisten tuhoa, koska a] puolueella ei ole ketään läheltäkään Soinin karismaan verrattavaa aktivistia [onko muka Jussi Halla-aho karismaattinen?], jolloin b] liikkeeltä katoaisi sen Führer, jota ilman se ei ole muuta kuin heterogeeninen lauma ajoittain lähes patologisten pelkojen ja syvän kaunaisuuden motivoimia kansalaisia - noita arjen asiantuntijoita [kuten typerä termi kuuluu] eli kunnallis-poliittisen piirisarjan räksyttäjiä.

Toiseksi [kohtiin a ja b liittyen]: jos Soinista tulee pääministeri, ei perussuomalaisista taida löytyä hallitustyöhön tarpeeksi päteviä, kokeneita ja koulutettuja ihmisiä. Sille tulee käymään kuin aikoinaan esipersujen eli vennamolaisten työvoimaministeriölle, jota johti Urpo Leppänen, jonka taidot riittivät vain tyhjän lipevään retoriikkaan - ei itse talouspoliittisten ja yhteiskuntatieteellisten diskurssien ja käytäntöjen hallintaan. Niinpä Leppänen herätti ainakin minussa säälin ja halveksunnan sekaisia tuntoja, kun oivalsin, että tuo tyyppi on [ehkä tiedostamattaan] pelkkä huijari.

Mutta Soinin ehdottomana valttina voidaan pitää juuri sitä, mitä Laturi hänessä inhoaa ja pelkää: suomalaisen yhteisöllisyyden [vapaus johonkin] korostamista universaalin/abstraktin yksilöllisyyden [vapaus rajoituksista] sijaan [mikä asenne on tuomittu toimimaan globaalin kapitalismin ehdoilla] sekä politiikan sitomista tiettyyn käsitykseen hyvästä elämästä ja oikeasta moraalista.

Tämä on nationalistista arvokonservatismia, joka vastustaa ääriliberalismin rajoittamatonta yksilöllistä vapautta valita mitä tahansa, käyttäytyä miten mauttomasti tahansa, ja joka kaiken lisäksi katsoo demokraattisen liberalismin periaatteella oikeudekseen markkinoida ideoimaansa/tuotteistamaansa kaupallista sisältöä ['paskaa'] ihmisille joka tuutista ja mainosraosta käsin.

Tiedostan kyllä, ettei Soini esitä näin kärkeviä kapitalismi-kriittisiä mielipiteitä ainakaan julkisesti, mutta pointtini on siinä, että Soini on tuonut politiikkaan takaisin ideologis-tyyppiset julistukset moralismeineen kaikkineen ja tämä lienee hänen perusvahvuutensa [ja heikkoutensa jos niikseen tulee] - olkoonkin, että hän ei ole mikään johdonmukainen ja kovin syvällinen ideologia-teoreetikko - tai sitten hän yksinkertaisesti vain on niin taitava/ovela, ettei hän edes yritä kaupata liian vaikeasti muotoiltuja sekä hankalasti omaksuttavia maksiimeja äänestäjäkunnalleen, joka koostuu taviksista ja junteista, jotka ovat - kuten kansan enemmistö aina - ennakkoluulojen ja stereotypioiden lähtökohdista maailmaa sekä toisia ihmisiä tulkitsevia kansalaisia - [myös halla-aholaiset, vaikka he ihan järkevästi mamu-kritiikkiään joskus perustelevatkin; ytimeltään tuo kritiikki kuitenkin kumpuaa jostain muualta kuin noista järkevistä perusteluista].

Kuten sanottu - Laturin globaalin teknovihreä, kestävän talouskasvun varaan rakentuva yksilön vapauden ja onnellisuuden johonkin hemmetin onnellisuus-mittariin perustava idealistinen humaanisuus on Soinin moralistiseen retoriikkaan verrattuna myynyt itsensä lopullisesti kapitalismille, vaikka eläinten oikeuksia ajaakin [ikäänkuin teollisuus-kanojen (ym. teollisuus-eläinten) huono kohtelu olisi kapitalistisen systeemin perimmäinen skandaali?].

Summa: Laturi ei tee politiikka vaan spekuloi kestävällä ja humaanilla talouskasvulla, joka on silkka idealistinen ja sellaisenaan hyvällä omallatunnolla tuhoon johtava utooppinen harhakuvitelma [dystopia].

Kestävää kehitystä ei ole, mikäli hyväksytään kapitalismin taloustieteelliset/-poliittiset perusehdot, jotka keynesläisyyskin itse asiassa vain ratifioi lopullisesti.

2
Vihreät haluavat yleishumanismissaan olla vapaita universaaleja idealisteja ilman sitovaa ja ideologiseksi uhkaksi koettua moraalia [mitä siis kutsun kapitalismiksi hyvällä omallatunnolla].

Perussuomalaiset sen sijaan valitsevat yhteisöllisen ja kansallisen moraalin, jonka ihanteet on sidottu nimenomaan vahvaan nationalistis-moraaliseen asenteeseen [mistä ei ole montaa askelta totalitarismin tielle].

Molemmissa asenteissa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Itse en aio äänestää kumpaakaan puoluetta. Äänestän nimittäin Myöhempien aikojen kommunistien Jeesuksen Kristuksen kirkkoa.

II
Miksi Timo Soini vihaa Kari Hotakaista? [Ville Similä, HS.fi, 5.3]

Perussuomalaisethan ilmoittautuivat postmodernin tekotaiteen vastustajiksi, ja Suomen taatusti postmodernein kirjailija on Kari Hotakainen.

Otetaan vaikkapa romaani Sydänkohtauksia (1999).

Juoni lyhyesti: Eletään vuotta 1971, ja Helsingin Maunulassa kuvataan gangsterielokuvaa Kummisetä.

Mitäs se sellainen on olevinaan, häh? Naapurin marsukin tietää, ettei Kummisetää oikeasti kuvattu Maunulassa!

Kyllä kansa tietää, sanoo Timo Soini.

Ja kansa rakastaa Kari Hotakaista.

Miksi siis Timo Soini voi vihata Kari Hotakaista?

Siksi, että Perussuomalaiset on ainoa postmoderni puolue.

Tämä on tietysti ristiriitaista. Kielitoimiston sanakirjan mukaan postmodernismi on moniarvoisuutta korostava kulttuuri, ja perussuomalaisethan vastustavat moniarvoisuutta.

Perussuomalaiset menestyy juuri siksi, että se on niin täynnä ristiriitoja.

Otetaan Timo Soini: Espoolainen, joka puolustaa maaseutua.
Katolilainen. Ravimies. Maisteri. Juntti.

Mitä se sellainen on olevinaan, häh?

Politiikkahan pelaa yksinkertaistuksilla: porvari, työläinen, vihreä.

Luulisi, että perussuomalaisuus hajoaa ristiriitoihinsa.

Käy päinvastoin.

Perussuomalaisten kannatus räjähti vasta sitten, kun Soinista tuli euroedustaja, joka vastustaa Euroopan unionia.

Miksi ristiriidat ovat tuhoisia muille puolueille mutta hyödyllisiä perussuomalaisille?

Samasta syystä kuin Kari Hotakainen voi kirjoittaa romaanin, jossa Martin Scorsese sekoilee Maunulassa.

Kun ristiriitaisia tarinoita on loputtomasti, ne menettävät merkityksensä. Näin lukija – äänestäjä – voi vapaasti luoda merkityksen itse.

Perussuomalaisten sanoma on ristiriitainen ja skitsofreeninen, aivan kuten postmoderni romaani.

Ei sillä ole väliä, että Kummisetää ei oikeasti kuvattu Maunulassa.

Lukija tietää, että se on fiktiota.

Aivan kuten se kansa, josta Timo Soini aina puhuu.
*
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja.

III
Tiivistelmä Panu Laturin perussuomalaisten vaaliohjelmaan kohdistamasta murska-kritiikistä.

Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi latasi vihreiden valtuuskunnan kokouksessa lauantaina täyslaidallisen perussuomalaisten vaaliohjelmaa kohtaan. "Olen erittäin huolestunut Suomen puolesta", Laturi sanoi ohjelmasta kuultuaan. Laturin mukaan "ohjelma on suorastaan vaihtoehto sille mikä on ollut Suomen menestyksen strategia ja salaisuus ja mitä Suomen pitäisi tulevaisuudessa olla". "Jos Soini on vallassa, voimme sanoa hei hei kansainvälisyydelle, luovalle vapaalle ilmapiirille ja avoimuudelle, vapaudelle ja yksilöllisyydelle. "He haluavat jättää Suomen tuleville sukupolville moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä." - "Se on kaikkein pelottavinta, että rakennetaan politiikkaa sen perusteella minkä he määrittelevät moraalisesti oikeaksi. On pelottavaa että ohjelmassa sanotaan millä sävyllä historiaa pitäisi opettaa suomalaisille. Laturille perussuomalaisten ohjelma tuo mieleen maat, jossa puolue määrittää mikä on moraalisesti oikein. Lähimpänä Neuvostoliitto.Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ei puhunut ohjelmasta, vaan jätti sen "omaan arvoonsa." - [HS.fi, 26.2]
*
http://www.hs.fi/juttusarja/simila/artikkeli/Miksi+Timo+Soini+vihaa+Kari+Hotakaista/1135264285570/?cmp=tm_etu_kolumni
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pluralismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi
http://www.valtikka.fi/sanasto/glokalisaatio/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Soini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Panu_Laturi
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Politiikka/ketju/5789765/
http://www.mormonit.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/My%C3%B6hempien_Aikojen_Pyhien_Jeesuksen_Kristuksen_kirkko
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9643162

4 comments:

Sammalkieli said...

Entäpä Soinin katolilaisuus? Eikö se todista, että mies on muutakin kuin poliittinen broileri. Pientä inhimillisyyttä.. vai lopultakin se kaikkein laskelmoiduin detalji? Ei noista poliitikoista oikein ota selvää.

Ajattelin itse heittää lanttia vaalipäivänä. [En siis kuitenkaan siitä, lähdenkö ylipäänsä uurnille asti.]

Miksiköhän porvarit ylipäänsä äänestävät, kun porvarillinen metodologiseen individualismiin sitoutunut tiede on aukottomasti osoittanut äänestämisen olevan kannattamatonta puuhastelua. Ovatko syrjäytyneet siis lopultakin porvareita rationaalisempia? No tietysti ovat. Mieleen tulevat ainakin ne romanialaiset koijarit, joille Kokoomus aikoo järjestää ensi suveksi oman leirintäalueen - nyt kun se vanha on sotkettu.

Rauno Rasanen said...

1
Soinin katolisuus on minulle täysi arvoitus ainakin toistaiseksi.

Tuntuu kuin siinä tavallaan kiteytyisi sekä hänen rehellisyytensä moralistina että vaarallisuutensa poliittisena agitaattorina.

Aktiivi-kristitty poliitikko on motiiveiltaan aina hieman epäillyttävä.

Sillä miten valtapeli ja kristillinen rakkaus ovat sovitettavissa keskenään? Eikö siinä jompi kumpi periaate joudu väistymään eli antamaan periksi?

Tai sitten kyseinen poliitikko edustaa - mitäpä muuta kuin teokraattisia pyrkimyksiä.

Tämä jälkimmäinen periaate on minulle ihan OK [hehheh].

Valtapeli ja pyyteetön rakkaus sen sijaan todellakin epäillyttävät varsinkin, jos/kun niitä yritetään naittaa keskenään jonkinlaiseen konsensukseen - mikä ei onnistu ellei poliitikko siis myönnä 'teokraattisia' pyrkimyksiään avoimesti.

Muussa tapauksessa hän valehtelee, sillä [eros-]rakkaus ja valta kumpuavat lopultakin samasta juuresta.

Sorry nyt vaan agape-motiivia julistavat vuorisaarna-idealistit, mutta näin siinä aina käy: agape sortuu kerta toisensa jälkeen itsekkääksi erokseksi - mutta ei toki koskaan kuole lopullisesti [politiikkaan agape sopii kuitenkin yhtä huonosti sopupeli urheiluun].

2
Kotkan keskussairaalan entinen talouspäällikkö, sittemmin yksityisyrittäjäksi ryhtynyt ja konkurssiin ajautunut herra [juuri eläköitynyt eli konkastaan pelastunut], jonka sattuneesta syystä opin tuntemaan opiskelun merkeissä, kysyi kerran [1998], että miksi en ole kokoomuslainen - fiksu kundi?

Sanoin sille, että heti kun pistät mulle miljoonan pankkitilille, niin saatan yhden kerran kokoomuslaista äänestääkin. Muussa tapauksessa minulla ei ole ainuttakaan intressiä Kokoomuksen suuntaan.

Se naurahti jotenkin hämmentyneesti ja sanoi, etten tainnut ottaa vakavasti hänen kysymystään.

Mutta kyllä - juuri vakavasti minä sen otin. Äärimmäisen vakavasti.

Blues Aistsk said...

Mua kysyttiin joskus Persuihin! Olin kuulemma niille sopiva, räväkkä ja jotain... Noin ne hitlerit aina pääsee valtaan! Taviskansaa kyykytetään kyllin, sitten...

Blues rules!

Sammalkieli said...

Join eilen saunan jälkeen neljä tölkkiä hyvää irlantilaista olutta. Kun sitten yritin siirtyä karhuun, homma alkoi tökkiä jo yhden pullon jälkeen. Toinen "mesikämmen" jäi avattuna pöydälle.

Kännissä tulee välillä ihan hyviä ideoita mieleen. Niitä vain harvemmin jaksaa pukea kirjalliseen muotoon. Aamulla ne eivät sitten aina enää olekaan niin hyviä ideoita.

Pari kertaa on pitänyt vetää päre takaisin hiottavaksi. [Mutta vain pari kertaa, vaikka juopottelen omissa oloissani melkein joka viikko - se pari viikkoa sitten linkittämäsi Tuomari Nurmion biisi soi nykyään taustalla joka kerta kun juon olutta, kiitos siitä.]