March 20, 2011

Kumpi on halvempaa/kalliimpaa: veri vai öljy?

Oikeus on voittanut taas  
*
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=99&t=477&a=4146
Hassisen Kone - Oikeus on voittanut taas ('81)
*
Hän varastaa koneen, hänet tuomitaan
Tuomitaan ja viedään vankilaan
Alla vartijan silmien harmaitten
Hän muuttuu koneeksi, todetaan:
Oikeus on voittanut taas

Hän murhaa miehen, hänet tuomitaan
Tuomitaan ja viedään vankilaan
Alla vartijan silmien surullisten
Hän muuttuu ruumiiksi, todetaan:
Oikeus on voittanut taas

CHORUS:
Oikeus on, oikeus on voittanut taas
Silmä silmästä ja rauha on maas
Oikeus on, oikeus on voittanut taas
Matkalla kohti elotonta maailmaa

Hän polttaa pilvee, hänet tuomitaan
Tuomitaan ja viedään vankilaan
Alla vartijan silmien sameitten
Hän tarttuu piikkiin, todetaan:
Oikeus on voittanut taas

Hän ei kestä ilman naista, hän raiskaa vaan
Hänet tuomitaan ja viedään vankilaan
Alla vartijan silmien kiimaisten
Hän rasvaa peräaukkoaan, todetaan:
Oikeus on voittanut taas

CHORUS

Hän ostaa, myy, kiristää,
Hädänalaisten rojut pois kerää
Yllä silmien ahdistuneiden
Hän rahastaa, todetaan:
Oikeus on voittanut taas

Hän varastaa koneen, hänet tuomitaan
Tuomitaan ja viedään vankilaan
Alla vartijan silmien harmaitten
Hän muuttuu koneeksi, todetaan:
Oikeus on voittanut taas

CHORUS
*
http://blog.shadpay.com/uncat/japan-earthquake-libya-war/

10 comments:

Ironmistress said...

Niin. Kulttuurirelativismi kertakaikkiaan vaatii sitä, että Libyan sisäisiin asioihin ei tule puuttua millään tavalla. Gaddaffilla on täysi oikeus järjestää juuri sellainen verilöyly omassa maassaan kuin mitä hän itse haluaa - arabit ovat oma kulttuuripiirinsä ja länsimaat omansa.

Kun länsimaat nyt selkeästi ovat asettautuneet kapinallisten puolelle maan diktatorista hirmuvaltiashallintoa vastaan, on se myös samalla moraalinen kannanotto: meidän länkkärien järjestelmä on teidän arabien järjestelmäänne parempi emmekä me siedä verisiä diktaattoreita omassamme emmekä teidänkään kulttuuripiirissänne.

Reaalipoliittinen tapa olisi asettua Gaddaffin puolelle ja auttaa sitä kukistamaan kapina ASAP. Näin öljylogistiikka saataisiin turvattua. Raha ei haise ja öljy on sakeampaa kuin veri.

Kyyninen tapa ratkaista asia olisi myydä molemmille osapuolille niin paljon aseita kun kumpikin pystyy käteisellä ostamaan, evakuoida kaikki omat ja panna rajat kiinni. Savun hälvennyttyä katsotaan, kuka on voittaja ja ostetaan öljy siltä.

Kaikenkaikkiaan tässä ei ole muita kuin huonoja vaihtoehtoja, ja tekivätpä länkkärit mitä tahansa tai olivatpa he tekemättä ihan mitä tahansa, se on aina heidän vikansa.

Sammalkieli said...

Kun kysymys mukamas on jostain kulttuurien kamppailusta, eikä suinkaan vain poliittisesta valtataistelusta, onkin aivan luentevaa, että aktuaalisen valtataistelun yksittäiset episodit esitetään neutraalissa tai jopa positiivisessa valossa. Käsite humanitaarinen interventio kätkee alleen sen tosiasian, että kun Gaddafin joukot ovat ehkä ampuneet yksittäisiä kapinallisia, mihin heillä on jo kaiken maalaisjärjenkin mukaan täysi oikeus, vie Yhdysvaltain helvetillinen sotakoneisto yhdellä napinpainalluksella hengen tuhansilla. Niin "puolustetaan Libyan kansaa".

Mutta se jos mikä on barbariaa, neutraalilta kuulostavan sanahelinän taakse kätkettyä saatanallisuutta ja vääryyttä. Mutta mitäpä muuta kapitalismi on tai edes voisi olla? Libyassa näemme mukamas neutraalin porvarillisen oikeusfilosofian puhtaimmillaan - ihmiset on vaikka tapettava abstraktien ihmisoikeuksien varjolla.

Kysymys ei olekaan mistään muusta kuin barbaarien "ristiretkestä" Afrikan edistyksellisintä yhteiskuntaa vastaan. Olen onnellinen siitä ettei Suomi [vielä] ole mukana tuossa satanistisessa hankkeessa.

En olisi koskaan uskonut arvostavani Stubbia edes yhden päivän ajan, mutta nyt on sekin päivä nähty. [En tosin usko, että kovin montaa päivää tarvitsee tuotakaan pillipiiparia ihailla.]

Samalla tuli todistetuksi, että Stubb on paitsi pelkuri, myös väärässä: hän ei kykene tällä hetkellä toimimaan edes omien luokkaintressiensä mukaisesti. Hän epäröi ja toimii arvattavasti liian myöhään.

Rauno Rasanen said...

Libyan vastaisen sodanjulistuksen jälkeen YK:ta pitää kutsua nimellä 'Yhdistyneet Kaksinais-moralistit'.

Gaddaffi oli oikeassa. UN on pelkkä pelle-klubi, jonka päätökset lobbaavat kapitalistisen suurbisneksen kolonialistisia etuja.

Minä lisään vielä, että Matruuna on kuin reaalipoliittisia saddukeuksia tukeva persu-farisealainen, joka pelaa USA:n [uuden Rooman] piikkiin.

Pääoma on sinun Yksinvaltiaasi Matruuna. Sitä sinä palvelet ja tottelet ja sen vuoksi sinä olet valmis vaikka tappamaan.

Älä puhu enää sanaakaan buddhalaisuudestasi, sillä sinusta ei IM taida löytyä uskottavaa vakaumuksellisuutta edes yhden länkkäri-sheriffin verran.

Olet tyypillinen oikeisto-persu-opportunisti. Rahalla ostettava. Rahalla myytävä. Rahalla raiskattu. Rahalla raiskaava.

Älä siis puhu enää myöskään diktaattoreista tässä blogissa, koska itse palvot saatanoista suurinta suostumalla Belsebubin huoraksi.

Sammalkieli said...

Ainakin Iran ja USA ovat kerrankin samalla puolella, molemmat peesaamassa kapinallisia. Aikamoista.

Ironmistress said...

Rauno, sinulle on taidettu jo sanoa jotain henkilökohtaisuuksiin menosta.

Ongelma on siinä, että tähän tilanteeseen ei kertakaikkiaan ole hyviä ratkaisuja. Viisainta olisi ollut olla sekoilematta arabimaiden sisäisiin asioihin ylipäänsäkään.

On selvää, että Muammar Gaddaffi on sekopäinen p*skiainen. Ja yhtä selvää, että kapina päättyisi omilleen jätettynä verisesti ja hirvittävään kostoon. Mutta aivan yhtä selvää on Libyan kansan vapaudenkaipuu sekä kaipuu kansanvaltaan.

Tekivätpä länkkärit mitä tahansa - tai olivat tekemättä yhtään mitään - he tekevät joka tapauksessa väärin.

Ilman sarvia ja hampaita, mikä on Sinun ratkaisusi tilanteeseen?

Rauno Rasanen said...

'Rauno, sinulle on taidettu jo sanoa jotain henkilökohtaisuuksiin menosta.'

Älähän nyt viitsi täditellä mulle. Pysytään edes jonkinlaisissa väleissä silloin. - Mä liikun koko ajan hyvän maun rajoilla. Se on mun kirjoittamiseni raison d'être.

2
Kuten sanot - tähän kriisiin ei todellakaan ole hyvää ja oikeaa ratkaisua. Me kun emme pysty legitiimisti arvioimaan [emme ulkoa- emmekä sisältäpäin], miten paljossa [ja missä mielessä] kansa on solidaarinen Gaddafille tai kapinoi aidosti häntä vastaan.

Kumpaakin aivan varmasti ilmenee ja tapahtuu.

Tilannne on patti. Sisällisota. Minun puolestani se saisi olla Libyan sisäinen sota, koska Gaddaffi alkaa joka tapauksessa olla poliittisen tiensä päässä.

Kuulostaa julmalta [Gaddafin kostoa ajatellen], mutta jos/kun USA ja EU sekaantuvat asiaan näin sekavassa tilanteessa, ei kansainvälistä oikeutta voi enää [ainakaan ilman huvittunutta halveksuntaa] kutsua kansainväliseksi vaan kirjaimellisesti läntiseksi.

Venäjä ja Kiina ovat toisella puolella, joten megatason diplomaattinen selkkaus on se riski, joka länttä silloin odottaa.

Zizekiä kompaten sanoisin, että sellainen selkkaus olisi/on [taas kerran] looginen seuraus lännen noudattamasta vapaan markkinatalouden ekspansiivisesta reaalipolitiikasta.

Sitäpaitsi Libyasta on tulossa jo muutenkin joko uusi Somalia - tai uusi Irak/Afganistan/Vietnam - ja Obama kyllä ymmärtää asian.

Senkään vuoksi hän ei ole erityisen innostunut iskemään käsiään ainakaan täysillä tähän pirulliseen sotkuun.

Ironmistress said...

Ohessa vielä, mitä Scott Adamsilla (Dilbertin piirtäjä) on asiaan sanomista - kannattaa lukea.

Rauno Rasanen said...

Iran. Niinpä niin. Myös tuo oli fiksusti päätelty Adamsilta, joka ei omien sanojensakaan mukaan ole kuin pahainen cartoonist [haha].

Itse asiassa tällaiset - tavallaan riippumattomat sivustakatsojat, joita kaiken maailman journalistis-tyyppiset vääräleuat yleensä tuppaavat olemaan - näkevät tilanteen joskus terävämmin kuin politiikan lankoihin ja labyrintteihin sotkeutuneet 'intressi-tutkat', joiden mahdollisuudet ilmaista mielipiteitään on sidottu ja kätketty diplomaattisen jargonin koodikieleen, josta itse asiassa puuttuu jopa koodiavain [eli tämän etiketti-kielen intentioita on mahdoton tulkita yksiselitteisesti oikein].

Satiirikko/pilapiirtäjä sen sijaan voi sanoa, mitä ajattelee ja ilmaista sen kaiken lisäksi hyvin kärjistetyllä tavalla - mutta [huom!] myös eri tulkintavaihtoehdot avoimesti sallien.

Sammalkieli said...

Miksi Gaddafin aika olisi [ultimaattisesti] ohi?

Proksimaattisesti tilanne näyttää tietysti aika pahalta, mutta en näe mitään syytä miksei vanha valta olisi voinut säilyä.

Vaikka alkaahan everstillä tietysti jo vähän ikä painaa.

Rauno Rasanen said...

1
Yritän SK vastata kysymykseesi vakavasti lähiaikoina [jotain jo luonnostelin]. Avautuu nimittäin [jälleen] sellainen ongelma, jota olen yrittänyt kiertää pitkään kuin kissa kuumaa puuroa.

Vapauden aidot mahdollisuudet ja ulottuvuudet Gaddaffin kontrolloidussa kalifaatissa sekä vapaan markkinatalouden 'suunnattomassa' [ei-suuntaa, ei vakavia rajoituksia] libertarismissa.

Gaddaffin sinänsä mielenkiintoisessa ja afrikkalaisittain edistyneessä kalifaatissa minut ammuttaisiin varmaankin heti, koska vaadin ehdotonta ilmaisun ja kritiikin vapautta - ainakin itselleni.

Markkinaliberalismissa sananvapaudellani ja kritiikilläni sen sijaan ei ole juuri mitään vaikutusta tai edes merkitystä.

Pelkkä muodollinen [mutta tehoton] vapaus sanoa ääneen: 'hallitus on paska' [ja ehkä jopa perustella miksi] vähintäinkin turhauttaa.

Kas siinä pulma. Melkein mahdoton.

2
Matruunallakin oli jo toistamiseen 'touche', kun hän vaati minua sanomaan 'ilman sarvia ja hampaita', mitä ajattelen Libyan tilanteesta.

Se toinen Matruunan touche oli väite jämähtämisestäni seksuaali-fantasioihin, mistä sitten päreen jo aiemmin teinkin.

Jos väite osuu lähelle tärkeää älyllistä ja psyykkistä problematiikkaani, otan sen vakavan pohdinnan kohteeksi.

Kyllä myös satiirikko nimittäin ajattelee, vaikka useimmiten 'maskeeraakin' itsensä irvokkaaksi pelleksi.

Itse asiassa satiirikko ajattelee tavallaan jopa liikaa: pyrrhonilaisen skeptikon tavoin kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot haluamatta lopulta tehdä muuta kuin absurdin-härskin-anarkistisia provokaatioita ja/tai pelkästään vaieta.

Mielipiteensä on joka tapauksessa ainakin jossain vaiheessa [edes yhden kerran] kyettävä ilmaisemaan suhteellisen vilpittömästi ja - sanoisinko ei-liian-performatiivisella kielellä - lokutionaarisesti ja illokutionaarisesti [Austinin puheakti-teorian termejä käyttääkseni].