January 1, 2011

Vihtorin villasukat [mikrohistoriaa sukututkijoille]

Nämä eivät ole ne alkuperäiset Vihtorin villasukat, mutta tarvittavin muutoksin ne voisivat olla. Huomatkaa etenkin valkeat raidat, joita tässä mallissa on kuitenkin enemmän kuin Alman täsmävaikutteisissa magia-sukissa.


Opetusteksti Ironmistressille

1
Ironmistress kirjoitti Kybele ja Outsider-päreeni kommentissaan:
Niin. Noihin "Early Origins of Easter"-satuihin päästään, kun ei kertakaikkiaan tunneta judaismia eikä tunneta juutalaista kulttuuria ja juutalaista historiaa. - Kristityt tuntevat judaismia todella huonosti ja ateistit vielä huonommin. Siksi molemmat ovat täysin pallohukkaisia.
*
Ensimmäinen ja toinen väittämäsi taitavat noin yleisesti ottaen pitää paikkansa. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että ihmettelin itsekin, mistä hatusta tuo 'pääsiäis-kybele' oikein on vedetty, koska eihän se natsaa juutalaiseen [uskonto-]historiaan.

Käytin kyseistä linkkiä [kuten useimmiten teen] pelkästään kuvan takia - joskin kieltämättä myös provosoidakseni sinua oudolla otsikko-väitteellä pääsiäisen äiti-mytologiasta. Ja sinähän tartuit syöttiin. Kiitos siitä.

Joten contra kolmas väittämäsi: ei tässä täysin pallohukkaisia sentään olla.

Silti kannattaa muistuttaa, että Suuren Äidin myytti oli antiikin aikoina kovaa valuuttaa ympäri Lähi-Itää ja Pohjois-Afrikkaa. Muistakaamme esimerkiksi Isiksen palvonta, josta juutalaisetkin aivan varmasti ottivat vaikutteita Egyptin orjuudessaan.

Joten Isiksen [josta Kybele oli paljon rajumpi dionyysinen versio] edustama myytti on osaltaan varmasti vaikuttanut juutalaiseen käsitykseen Jumalasta [en siis puhu pääsiäisestä].

Aatehistoriaa pitää ymmärtää tarpeeksi laajasti ja näkemyksellisesti eikä lukea nenä näyttöpäätteessä/monitorissa ja/tai suurennuslasi kourassa pelkkiä sukututkimus-luetteloita ;§\.

Annan sinulle näytteen siitä, miten mikro- ja makrohistoria yhdistetään toisiinsa. Kas näin.

[En voi välttää faktan ja fiktion sekoittumista, mutta sellaista se historian kirjoittaminen aina on - vähän niinkuin elämä]

2
Kenenkään itseymmärrys ei lisäänny merkittävästi siitä, että hän tietää pelkästään sen yksittäisen tosiasian, minkä värisiä villasukkia Vihtori-pappa käytti sunnuntaisin kirkossa, ellei hän samalla tiedä sitä yllättävää ja faktisesti monitasoista seikkaa, että sukat ryssän kauppalopolta valikoinut ja ostanut isoisän vaimo Alma tunsi vahvaa vetoa pakanallisiin riitteihin ja maagisiin uskomuksiin, joiden mukaan eräs taikavoimia sisältävä merkki oli harmaan, mustan ja valkoisen 'trikolori' [harras luonnon tutkija löytää ko. symbolin varsinkin koivun rungoista].

Juuri samanlainen kolmivärijako oli neulottu isoisän sunnuntaisukkien varteen. Ei mitenkään erityisen näkyvästi mutta kuitenkin.

Mutta - ja tämä on tärkeää huomata sekä ymmärtää - tarkemman tutkimisen jälkeen havaitaan, että kolmas eli valkoinen väriraita [jo sellaisenaan maaginen väri] on liitetty sukkiin jälkikäteen. Mitä ilmeisimmin isoäiti taitavana neulojana/kutojana itse lisäsi sukkien varteen tuon kolmannen osan, joka siis muodosti pelkkää yhtä väriä taikavoimaisemman kolmiraidan.

[Kulkukauppiaan villasukilla täytyi alunperinkin olla Almalle jokin erityinen merkitys ja tarkoitus, sillä kutoihan hän sukkia vuosittain monta paria itsekin, mutta jostain syystä ne eivät hänen mielestään kelvanneet Vihtorin sunnuntaisaapas-sukiksi].

Oletan, että Vihtori-pappa oli huomannut sukkiin kudotut tuskin näkyvät raidat ja kysynyt vaimoltaan, mitä ne siinä tekivät. Varsinkin se valkoinen, joka oli harvinainen väri villasukissa siihen aikaan.

Tietenkään Alma ei paljastanut, että pakanalliseen uskomukseenhan se valkoinen viittasi, koska ukko oli ajoittain kiivaskin kalvinisti-pietisti-puritaani, joka ei palvonut kuin jumalaa ja Rahaa [jumala hieman pienemmällä alkukirjaimella kuin Raha].

Vihtori-ukko oli puoliksi maamies ja puoliksi metsäkauppias. Hän teki pirusti töitä, osti halvalla ja myi kalliilla - piilotti sitten kysynnän ja tarjonnan moraalitonta oikeutusta hyväksi käyttämällä eli ylihintaa [vaikkei kysynnän ja tarjonnan laki ylihintaa tunnekaan] kiskomalla saamansa lisäarvon tammiseen arkkuun, lukitsi sen härän kivesten kokoisella munalukolla ja säilytti avainta varastoaitassa - seinähirteen sorvaamassaan salalokerossa, jonka oli peittänyt vanhalla haisevalla hirventaljalla [jota Alma vihasi].

Vihtori luki aina säntillisesti aamu-, päivä- ja iltarukouksen, kävi kirkossa sunnuntaisin [toki salapakana Alma mukanaan] ja noudatti vakaata kristillistä elämänjärjestystä, jonka ytimessä oli kalvinismin myötä uudessa muodossa kierrättynyt ja kieroutunut ane-filosofia: kun raha arkkuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa [mitähän mieltä Jeesus olisi ollut näistä 'judaismeista'?].

Almalla sen sijaan oli vakavia taipumuksia langeta vanhojen [silloin jo kiellettyjen] pakanallisten tapojen lumoihin kuten naisilla pelkästään jo biologisen luontonsa vuoksi niin monesti on tapana.

Niinpä Alma mieluusti hurahteli ekstaasiin varsinkin kesälauantaisin [nimenomaan lauantaisin, joka oli hänelle pakanallinen manauspäivä ennen sunnuntain kirkonmenoja] saunan löylyjen välissä heinäpellolla alasti kieriskellessään [heinänkorret pistelivät mukavan kiihottavasti joka puolelta].

Vuodenajat eivät Almaa kuitenkaan näissä asioissa rajoittaneet. Talvisin hän otti tavallista hurjemmat löylyt ja kieriskeli sen jälkeen umpihangessa niin kauan, kunnes genitaalit jäätyivät tunnottomiksi eikä ekstaasi muutenkaan enää tuntunut oikein missään.

Moinen käytös oli Vihtorin mielestä vallan hävytöntä jumalanpilkkaa. Senkään vuoksi pari ei ollut enää moneen vuoteen saunonut lauantaisin yhdessä. Saatamme tästä päätellä, ettei Vihtorin ja Alman interaktiivinen hormoni-fysiologia ollut toiminut parhaalla mahdollisella tavalla enää pitkiin aikoihin.

Vaikka myös Alma oli jo nuorena vieraannutettu pakanallisuudesta ja kasvatettu kristillisyyteen körttiläisen pietismi-kalvinismin voimalla [jätän tässä erottelematta näiden kahden suuntauksen erityispiirteet], oli lopulta käynyt niin, että hän löysi pakanalliset tavat ja ekstaasit [körttihurmos kun ei häneen tehonnut] ikäänkuin uudestaan lisääntyneen yksinäisyytensä korvikkeeksi [mikä vain pahensi tilannetta suhteessa Vihtoriin].

Vihtori puolestaan ryhtyi tämän seurauksena yksinäistä puurtamistaan ja ansaintaansa entistä jääräpäisemmin lisäämällä panttaamaan rahaa [ja vähän muutakin] kuin saituri. Parin välit viilenivät.

Himon herätessä ja tullessa ylivoimaiseksi hallita he kuitenkin useimmiten löysivät toisensa hetkeksi aikaa, mutta emme lähde tässä arvailemaan missä merkeissä.

[Aitan salavaraston eräästä nyytistä oli kuitenkin löydetty ohut kevytruoska, hauen neulahampainen leukaluu sekä kaksi karvaista pienois-obeliskia. Niiden käyttötarkoitusta ei tunneta vielä tänäkään päivänä[?].

3
Palatkaamme Vihtorin sukkiin.

Pakana-Alma halusi nimenomaan ja ehdottomasti, että penni-Vihtori kirkossa käydessään piti noita mikro-aatehistoriallisesti tärkeitä sukkia jalassaan.

Eiväthän ne sieltä kiiltävien nahkasaappaitten alta näkyneet [ja niin oli Alman mielestä hyvä], mutta tällä tavalla Alma koki ikäänkuin maagisesti kykenevänsä vaikuttamaan Vihtorinsa ajatteluun myös liian maallisina pitämiensä kristillisen kirkon menojen aikana, joista hän oli taikauskoisuuksissaan peräti mustasukkainen Vihtorille, josta oli pariskunnan osittaisen toisistaan irtautumisen aikana tullut innokas kirkossa kävijä.

Ellei sitten todellinen syy mustasukkaisuuteen ollut siinä, että kirkon vakavaraisten penkissä istui myös paikallisen suurmyllytilan nuorehko leski Anelma Öky-Patola, joka Alman mielestä aivan liian usein vilkuili hänen Vihtoriaan - ja ilmeisesti vielä sillä silmällä, joka ei ollut muitten katseitten tavoitettavissa.

Edellisestä kuvauksesta voimme hahmotella ja tiivistää seuraavanlaisen johtopäätöksen.

Villasukkien valkoisten raitojen avulla Alma siis kuvitteli voivansa estää tai tehdä tyhjäksi Anelma Öky-Patolan Vihtoriin kohdistaman katseen vaarallisen säteilyvaikutuksen ja ikäänkuin turruttaa Vihtorin mielen suhteessa myllytilan vamppi-leskeen.

Vihtorin sukat - niiden trikolori [kielikuvaa vapaasti käyttääksemme] - oli Almalle maagisen hallinnan väline - eräänlainen suoja sekä eksorkismi pahoja henkiä eli tässä - körttiläistä joukkohurmailua vastaan yleisesti [Almahan sen sijaan oli  pakanallinen sauna-sinkku-ekstaatikko] ja Vihtorin maallistuneen raha-asketismin [eli ahneuden] tuottaman rikkauden toisissa naisissa herättämää [Vihtoriin kohdistuvaa] yletöntä kiinnostusta vastaan erityisesti.

[Alman käyttäytymistä ymmärtääksemme muistutan vielä tiivistäen kertauksen vuoksi, että Vihtorin ja Alman suhde ei enää toiminut niin hyvin kuin nuorempana, mutta mitä ilmeisimmin he yhä rakastivat toisiaan - siitäkin huolimatta, että Alma otti saunalöylyjen välillä lauantai-ekstaaseja heinäpellossa tai lumihangessa ja että Vihtori panttasi rahaa eläen aika ajoin muutenkin askeettisesti kuin munkki.]

Sukkiin kudottu trikolori kertoi näin ollen - ei enempää eikä vähempää - kahden uskonnollis-mytologisen aatemaailman yhteentörnäyksestä, sukupuolten välisistä mentaalis-fysiologista eroista ja kiistoista, markkinatalouden synnystä ane-kalvinismin hengessä ja ihmisten ikiaikaisesta viettymyksestä hallita toisiaan - tässä tapauksessa etenkin pakana-Alman kiihkeästä pyrkimyksestä olla päästämättä penni-Vihtoriaan oman halunsa ja tahtonsa vallasta.

4
Kas näin - Vihtorin sukista löytyneitten raitojen perusteella - aatehistorian tutkija pystyy hahmottamaan tämän keskisessä Suomessa asuneen parin mentaalisia taustoja oivallisen selkeällä ja kuitenkin elävällä tavalla.

Sukulainen, joka nuo [isoisoisänsä] sukat hetken mielijohteesta oli mikrohistorioitsijalle tuonut [ja kertonut sen vähän, mitä niiden omistajasta tiesi], yllättyikin suuresti, kuinka tuo akateemista pölyä ja kuivakkuutta aluksi huokunut aatehistorioitsija kykeni paljastamaan hänelle isoisovanhempiensa ennen niin salatusta maailmasta sekä jotain aivan erityistä että jotain niin yleistä, että sen avulla pystyi ymmärtämään jopa Suomen kansan aatteellis-sosiaalista historiaa ellei peräti koko ihmisluontoa ja Jumalan mahdollisia tarkoitusperiä tässä rajattomassa universumissa.

Vihtorin sukat olivat kuin olivatkin todiste maailmankaikkeuteen sisältyvästä voimasta, jossa itsesäilytyksen tarve, seksuaalisuus, rakkaus, vallanhalu ja ahneus kietoutuivat kiehtovalla ja dramaattisella [jossain määrin ehkä myös koomisella] tavalla toisiinsa. Ei enempää eikä vähempää.

Sukulainen teettikin Vihtorin sukille oman vitriinin, jossa niitä voi nyt ihailla jokainen kyläilijä hänen itse kertoessaan uskomatonta tarinaa, jota ne symboloivat. Siinä jää isoisän olkihattukin melkein toiseksi.

5
http://www.youtube.com/watch?v=tNqwERjEXlM
Tapio Rautavaara - Isoisän olkihattu
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/12/kybele-ja-outsider.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isis
http://en.wikipedia.org/wiki/Isis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Obeliski
https://neulenurkka.fi/villasukkia-aikuisille/208-vaaleanbeiget-villasukat.html
http://jaanan-kasityot.info/2009/09/23/petajaista/

2 comments:

Ironmistress said...

Ensimmäinen käsky: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Juutalaiset ovat aina ottaneet tuon käskyn paljon vakavammin kuin kristityt. Yksi kokonainen traktaatti (356 sivua), Avoda Zara, käsittelee tätä käskyä Talmudissa.

Tässä on kristinuskon ja judaismin tärkein ero: kristityt eivät ota Lakia vakavasti eivätkä noudata sitä; he ovat omavaltaisesti lakkauttaneet sen, tunnetuin seurauksin. Kristityt sallivat polyteismin ja katsovat sitä läpi sormien, juutalaiset eivät.

Rauno Rasanen said...

1
Laki takaa oikeuden - ei oikeudenmukaisuutta. Vielä vähemmän sillä on tekemistä armon kanssa - rakkaudesta nyt puhumattakaan.

Laki on kone, joka tappaa elävän sielun.

Jumala tarvitsi lakia Aatamin lankeemuksen [synnin itsekkyyden] takia - ja tämän oivalsi juutalainen nerous [Mooses] - mutta tuo nerous ei kehittynyt moraalisesti eteenpäin vaan jäi junnaamaan laissa/lakiin.

Lopputuloksena oli etnisistinen hybris [= practical racism].

2
Kristinusko ei ole polyteismia. Et näköjään tunne 300-500-luvun kristillisen teologian problematiikkaa.

Et ehkä ymmärtäisikään. Ainakaan laista käsin.

Toki Jeesus [kuka? teologi?] sanoi, ettei hän tullut kumoamaan vaan täyttämään lain [mutta juuri rakkaus kumoaa lain 'täyttämällä' sen armolla].