WikiLeaks, häpeä ja hyvät tavat

Batmankin jo arvaa, kuka on myös hänen uusi[n] vihollisensa.
*
Tämä päre on kommentti-referaatti anonyymin Päivän eskatologia-päreeseeni lähettämään Zizek-linkkiin Good Manners in the Age of WikiLeaks.
*
Joskus tuntuu siltä kuin Slavoj Zizek olisi parhaimmillaan juuri filosofis-tyyppisessä journalistiikassaan - jo senkin vuoksi että tekstin määrä on etukäteen rajattu, joten hänen täytyy kertoa se, minkä tulee kertoneeksi, tiiviimmin ja taloudellisemmin kuin kirjoissa.

Silti hän ehtii sukkuloida ties missä, kuten tästäkin käy ilmi.

Juttu on hyvin kehitelty ja kiinnostava. Siinä on monenlaisia aineksia, joista tuo aloitus tietysti nappaa heti mukaansa populaarikulttuurisuudessaan. Lähtökohtana polittisen pelin kuvaukselle on Batman-filmi The Dark Knight, jonka ainoa rehellinen henkilö Zizekin mukaan onkin pahis eli Joker.

Filmin tapahtumat ja henkilöt ilmentävät Zizekille poliittisen filosofian [nykyisessä neokonservatismissa mutta myös liberalismissa jatkuvaa] klassista linjaa sekä ongelmaa alkaen Platonista viimeisimpään soveltajaansa Leo Straussiin: saako vallassa olija valehdella kansalaisille [ikäänkuin] heidän omaksi parhaakseen.

Tai pikemminkin on perinteisesti niin, että valtaapitävä ei juridisesti valehtele vaan 'valehdellessaan' kertoo vain osatotuuden eli antaa asioista väärän/epätoden/eufemistisen kuvauksen, jotta vältettäisiin kulloisenkin valtasysteemin kannalta perustavasti ikävien totuuksien julkitulo - ei niinkään henkilökohtaisten mokien, jääviyden tai salaisten kabinetti-päätösten paljastuminen [mitä uutta niissä muka meille on? kuka nyt poliitikon rehellisyyteen uskoo?] vaan esimerkiksi se, ettei viime kädessä ole olemassa mitään luonnollista [eli/tai Jumalan siunaamaa] ihmisten välistä sopimusta valtion perustaksi [mikä väite on kyllä oikean suuntainen mutta selvästkin liioiteltu].

Toisin sanoen: vaikka vallassa on kulloinkin intressiryhmä, joka vaaleissa voittaa, se kuitenkin viime kädessä tottelee pikemminkin pörssikursseja eli/sekä niitä suurfirmoja, joilla on finanssi-pääoma hallussaan, kuin noudattaa jotain poliittis-aatteellista linjaa, jota sillä itse asiassa ei ole kuin semanttisesti tyhjinä mainoslauseina, joita ei voi pitää oikeastaan edes retoriikkana - sen verran idioottimaisia nuo politiikan amerikanisoituneet nykysloganit klisheemäisessä metaforisuudessaan ovat.

Tiedän, että Zizek ei noin vain hyväksy Platonista, Machiavellin kautta Hobbesiín, Lockeen ja viimein Straussiin johtavaa linjaa that there are no gods, that morality is merely prejudice, and that society is not grounded in nature, mutta hän kyllä arvostaa tahdikkuutta poliittisessa pelissä ja tahdikkuutta noudattaessa saa, voi ja on joskus jopa välttämätöntä kriisitilanteen selvittämiseksi esim.vaieta, näytellä tietämätöntä tai käyttää valkoista valhetta [pari oivallista esimerkkiä annetaan: Kuuban kriisin ratkaisu ja Portugalin uusi vallanjako Salazarin diktatuurin romahtamisen jälkeen].

Mutta enemmän kuin tahdikkuutta, Zizek preferoi rehellisyyttä, joka provosoi esiin sen häpeän ja häpeällisyyden, joka seuraa siitä, että vallassaolijat vain teeskentelevät uskovansa demokratiaan, jota ovat johtamassa tai heidän kansalaisten kannalta käsittämättömän typeristä päätöksistään, joita he demokratian suomin valtuuksin joskus/usein tekevät [pankkien ja suuryritysten etujen nimissä, mitä ei tietenkään virallisesti tunnusteta vaan puhutaan siis yleensä kansakunnan edusta].

Zizek pohtii ja kritisoi WikiLeaksiä monelta kantilta - myös väistämättömänä ellei peräti erottamattomana osana vallankäytön suurta teatteria [Zizek onnistuu jälleen soveltamaan erinomaisesti Hollywoodin hyvät ja pahat asetelmaa WL:n saamaan julkisuuskuvaan] tai peräti salaliittoa [jonka ulkopuolelle WL:kään ei voi asettua], mutta silti hän lopulta myöntää sen toiminnalle ainakin epäsuorasti perustellun oikeutuksen - joskin hyvín zizekmäisesti ajateltuna.

Viimeisessä kappaleessa summautuu tyylikkäästi ja ytimekkäästi kaikki Zizekin [jo aiemmin tuntemamme] inho myös [väistämättä neokonservatiivista proseduuria noudattavan] liberaali-demokratian kyynistä, tekopyhää ja ulospäin uskottavaksi näyteltyä tetteria/peliä/tosi-tv:tä kohtaan.

Yhteenvedosta on kuitenkin vaikea [tälläkään kertaa] sanoa, mikä on Zizekin lopullinen kanta politiikan [valtion edun takia oikeutetun valehtelun/Platon valtion johtamisesta] ja filosofian [valtaapitäjien uskottavuutta uhkaavan rehellisyyden/Sokrateen hyveellinen ja Ateenan oligarkkienkin tekopyhyyden paljastava ironia] väliseen lähes sovittamattomaan kiistaan, mutta ainakin hän sanoo suoraan, mikä hänen mielipiteensä politiikan nykymenosta oikein on.

Lähtökohta on siis tämä: Consider too the renewed popularity of Leo Strauss: the aspect of his political thought that is so relevant today is his elitist notion of democracy, the idea of the ‘necessary lie'.

Valehtelua ja salaisuuksia vastaan protestoivalla paljastus-operaatio-WikiLeaks'illä ei itsellään ole puhtaita jauhoja pussissa [eikä edes voisi olla], mutta loppuyhteenvedoksi saadaan silti seuraava arviointi, jossa WikiLeaks pärjää selvästi paremmin kuin 'globaali järjestys':

This is precisely our situation today: we face the shameless cynicism of a global order whose agents only imagine that they believe in their ideas of democracy, human rights and so on. Through actions like the WikiLeaks disclosures, the shame - our shame for tolerating such power over us - is made more shameful by being publicised. When the US intervenes in Iraq to bring secular democracy, and the result is the strengthening of religious fundamentalism and a much stronger Iran, this is not the tragic mistake of a sincere agent, but the case of a cynical trickster being beaten at his own game.

2
http://www.youtube.com/watch?v=Z8dx0oE--VI
Ain't it a shame - tahattoman naivi ja koominen Pat Boone -50-luvun lopun amerikkalaisena pop-poikana esittämässä Fats Dominon hittiä, joka ei välttämättä liíty tähän päreeseen kuin yhden - aiheeseeni nähden hieman oudossa kontekstissa käytetyn/tulkitun shame-sanan verran.
*
http://www.lrb.co.uk/v33/n02/slavoj-zizek/good-manners-in-the-age-of-wikileaks
http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/01/paivan-eskatologia.html
http://firstain.com/index.php/2010/12/12/wikileaks-humor-who-is-batmans-new-enemy/

http://www.mdlibertarian.com/2010/12/wikileaks-humor.html