January 10, 2011

Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan tai lähde erämaaluostariin

Niille, joiden mielestä politiikka [siten myös moraali] tarvitsee tehokkaan välineen toteutuakseen, annan lahjaksi pistoolin: Mauser Parabellum Model 1902 American Eagle commemorative Luger [juhlamalli]. - - Yläkuvassa hieno näkymä tulevaan asuinpaikkaani.

I
Tekstini I osa on kirjoitettu joulukuun alussa Takkiraudan päreen Vainottu sukupuoli ja hänen monien sodankäyntiin liittyvien 'elämän-ohjeistuksiensa' nostattamien tuntemusten johdosta sekä niiden analysoimiseksi. - Päätin lopulta julkaista jutun juuri nyt muistuttamaan mm. USA:n poliittisen äärioikeiston presidentti Obamaa ja demokraattista puoluetta vastaan harjoittaman vihakampanjoinnin ensimmäisestä uhrista [Gabrielle Giffords].
*
Jokin Ironmistressin blogissa mättää. Siellä nimittäin liikkuu liikkuu aivan liikaa oikeassa olevia ihmisiä [itse kuulun ehdottomasti väärässä oleviin - olen sillä tavalla oikeassa] - muitakin kuin bloginpitäjä Maggie T itse. Tämän asiaintilan havaitseminen saa minut poistamaan varmistimen pistoolistani [metaforisesti - kas kun minulla ei ole aseita kuten Matruunalla].

Olenkin varsin spontaanisti intuitiotani noudattaen tullut siihen tulokseen [Takkiraudan suhteen], että ihminen, joka on aina oikeassa, tarvitsee muistuttamaan realiteeteista [filosofisista ja psykologisista] sellaisen vihollisen, jota hän ei pysty koskaan määrittelemään kunnolla - joka ei sovi lopullisesti yhteenkään hänen lokeroistaan.

Niinpä olen päättänyt jo kauan sitten itse ryhtyä vapaaehtoisesti Takkirauta-blogin viholliseksi. En välttämättä kaikkien [silti suurimman osan] blogissa esitettyjen asiaperusteluiden takia vaan sen vuoksi, miten ne esitetään, mihin niitä esitettäessä viimekätisesti [rivien välistä, implisiittisesti] vedotaan ja mitä piilee siinä paatoksessa, joka näille sinänsä joskus hyväksyttävillekin näkemyksille antaa perimmäisen motivaation [pelko, kauna, katkeruus, kostonhimo, paranoia?].

Pitää kysyä, mitä näistä käsityksistä käytännössä oikein seuraa, jos niitä ryhdytään toteuttamaan poliittisesti. Minulle on jäänyt sellainen tunne, että Matruuna elää jatkuvassa sotatilassa tai ainakin hän koko ajan varustautuu sekä henkisesti että jopa fyysisesti sotaan lukien mm. klassisia sotateoreetikkoja ja maalaillen loputtomasti uhkakuvia, joita hän kutsuu realistisiksi.

Olkoon niin, että sota tästä vielä tuleekin jossain vaiheessa, mutta miten järkevää on käydä sitä sotaa jo nyt? Sitkeästi toistetuilla sotaisilla ennusteilla ja uhkakuvien ainakin mentaalisella [olivatpa faktiset perustelut mitten 'siistejä' tahansa] lietsonnalla kun on taipumus ennenpitkää toteuttaa se, mitä se pyrkii ennustamaan.

Tarvitsee vain muistella ennen ensimmäistä maailmansotaa vallinnutta Euroopan monien valtioitten, kansojen ja ihmisryhmien kollektiivista [teollisuus-kapitalismin, imperialismin ja nationalismin osaltaan aiheuttamaa] mielialaa sekä sitä kautta yksilöitten altistumista sotapsykoosiksi nimitetylle hulluudelle.

Jotain samankaltaista - tietysti perustellummassa ja maltillisessakin muodossa - olen ollut havaitsevinani RM:n blogissa. Mutta yhtä kaikki blogiemännän mentaliteetti on sitä laatua, etten ihmettelisi hetkeäkään [itse asiassa RM sen eksplisiittisesti tunnustaakin], etteikö hän tarttuisi ensimmäisten joukossa aseeseen, mikäli persut haluaisivat perustaa Suomessa muinaiseen Suojeluskuntaan verrattavan yksityisen poliisivoiman turvaamaan tiettyjen ihmisten omaisuutta, henkeä ja oikeuksia ylipäätään.

Entä kenen mielestä tällaista ylireagointia voisi pitää poliittisesti järkevänä pyrkimyksenä yhteiskuntarauhan turvaamiseen? Luultavasti vain sellaisten samoin ajattelijoitten, jotka ihan tosissaan ovat valmistautumassa sotaan - sotapsykoottisen tunnelman vallassa - toistan vielä: yhteiskuntarauhan turvaaminen mielessään ja sydämessään.

Jos tahdot rauhaa, valmistaudu sotaan, kuuluu heidän iskulauseensa. Saamansa pitää. Sitähän ihminen saa, mitä tilaa, voimme lisätä jatkaen Takkiraudan käyttämien klisheemäisten ja pahaenteisten tunnuslauseitten toistamista.

II
[Kirjoitettu tänään - 10.1]

On syytä pohtia lisää [luonnostelin aihetta sivuten päreen noin kuukausi sitten], mitä vihaamisella tarkoitetaan näinä 'suvaitsevuuden kukoistusaikoina', jolloin [pluralismin, partikularismin ja muodollisen eli tyhjän universalismin hengessä] lähes mikä tahansa vähemmistö vaatii saada itselleen välitöntä vaikutusvaltaa, jolla hallita enemmistöä, jonka se velvoittaa äänestämään vähemmistöjen puolesta.

Tämä 'liberaali-demokraattinen' aika [kutsun sitä 'sekaannukseksi ja hämmennykseksi'] ei siis tarkasti ottaen ole mikään suvaitsevaisuuden korkea veisu vaan individualisti-egoistien paratiisi. Nykyään ihmiset eivät nimittäin suvaitse toisiaan joidenkin perimmäisten arvoperiaatteiden nimissä vaan pelkästään nominalistis-proseduraalisen ja/eli positivistis-konstruktivistisen oikeuden määräämänä.

Mutta mikään laki [joka on voimassa tänään ja huomenna ehkä jo kumottu kuin epäjumalan kuva/idoli] ei voi ainakaan uskottavasti velvoittaa meitä arvostamaan vähemmistöjä tai edes toisiamme, jos lain takana ei ole uskonnollis-metafyysista arvopohjaa, jonka olemme omaksuneet itsestään selvänä ja inspiroituneena uskona ihmiskäsityksemme perustaksi. - Moraaliperiaatteet eivät ole liikennesääntöjä [vrt. talvi- ja kesänopeusrajoitukset].

On tullut maallistuneen ja juridisoituneen humanismin aika [biovallan äänekäs mutta lattean populistinen ja omahyväinen Gerede/jaarittelu], joka yrittää säilyttää kristinuskosta periytyneet arvot kierrättämällä niitä muodollisissa laeissa vailla alkuperäistä eetosta ja substanssia tai jopa kumoamalla tuon eetoksen suosimalla eutanasiaa, aborttia, sotaa [rauhaan pakottamisen nimellä], rakenteellista väkivaltaa ja riistoa [liberaalin tahdon vapauden nimellä] sekä monia muita - ainakin alkukristillisen seurakunnan jäsenille - täysin jumalattomia ja pakanallisia näkemyksiä.

Todellinen kristitty haluaa [kuten jo 300-luvun alussa, jolloin kristinusko ajautui tekemään kohtalokkaan kompromissin paholaisen eli hallitsijan/valtion kanssa] pois tällaisen maailman keskeltä: erämaahan - luostariin - hiljaisuuteen ja rukoukseen.

[Minua ja D. B. Hartia voi tietysti pilkata eskapisteiksi, mutta ainakaan me emme lähde vesittämään sitä, mikä on ihmiselle tärkeintä: yhteisöllisyyttä, joka aidosti ja oikeasti pystyy omistautumaan Jumalalle ja toteuttamaan lähimmäisenrakkauden periaatetta].
*
http://takkirauta.blogspot.com/2010/12/vainottu-sukupuoli.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Si_vis_pacem,_para_bellum
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://fi.wikipedia.org/wiki/Parabellum_P08
http://www.pkymasehist.fi/milipedia/index.php?title=Pistooli_Mauser_C96_m/16
http://keskustelu.plaza.fi/ajassa/kotimaa/1812994/marraskuun-27-paivana-suomelle-annettiin-nootti-30-11-1939-syttyi-talvisota/sivu4/
http://www.bibleplaces.com/wadiqilt.htm

4 comments:

Ironmistress said...

Ruukinmatruunalla ei ole mitään syytä pitää sinua vihollisenaan.

ninni said...

viha syntyy yhteiskunnan vinoutumassa *kapitalistisesta yksinaisyydesta roivottavasti kissa tykkaa

Anonymous said...

Jos Haluat rauhaa valmistaudu RAUHAAN Ö:))))))))4

Anonymous said...

Tämä oli hieno kirjoitus! En ole pitkään aikaan kokenut vastaavaa yksimielisyyttä ja -henkisyyttä kirjoittajan kanssa kuin tänään lukiessani kaksi viimeistä kappaletta.

Muutenkin saan blogistasi päivittäin henkistä voimaa ja inspiraatiota omaan antropologiseen projektiini, jonka keskeinen tavoite tällä hetkellä on oppia itseni. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa!